Vilkkaat lapset, mies pimahtaa riehumisesta

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 12:02"]

 "raisupellet juoksee ja karjuu päättömästi tavaroita heitellen ja välillä rikkoen ympäri pientä kämppäämme". Tietyn tyyppisille ihmisille tuollainen on ihan kärsimystä

[/quote]

Heh, tunnistan tämän ihmistyypin. Sille oli muistaakseni jokin nimityskin. Mikäköhän se oli?

Ai niin.

Normaali.

[/quote]

Ehkä wt-perheissä tuo on normaalia. Olet niitä äitejä joiden kakarat saa riehua myös kaupoissa ja ravintoloissa?

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 12:35"][quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 12:02"]

 "raisupellet juoksee ja karjuu päättömästi tavaroita heitellen ja välillä rikkoen ympäri pientä kämppäämme". Tietyn tyyppisille ihmisille tuollainen on ihan kärsimystä

[/quote]

Heh, tunnistan tämän ihmistyypin. Sille oli muistaakseni jokin nimityskin. Mikäköhän se oli?

Ai niin.

Normaali.
[/quote]Joo kyllä lapsi normaali on mutta silti sitä pitää opettaa ja kasvattaa mikä on järkevää ja mikä älyvapaata käytöstä.Ei lapsillakaan ole oikeus hillua kuin apinat.Ei ainakaan meidän lapsilla.Rajat.

No kertokaapas miten niitä rajoja asetetaan ja "pienestä pitäen opetetaan"? Ap on kertonut että lapset laitetaan jäähyyn riehumisesta, ja vaikka se ei näytä auttavan, se on kuitenkin rajojen asettamista. Meillä on samanlaista ja samanikäiset lapset, rauhallisten lasten vanhemmat eivät vaan mitenkään pysty ymmärtämään minkälaista on olla tällaisten riehujien äiti. Se on todella stressaavaa. Ja meillä ei mikään tavallinen lelujen poisottaminen tai jäähy tai keskustelu tai kieltäminen auta, eikä se että lapset saa tarpeeksi ulkoilua ja huomiota. Tsemppiä ap!

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 12:17"]

Meillä on vilkkaat lapset myös ja vaikka liikuntapuoli on kunnossa niin kannattaa kiinnittää huomio myös siihen että lapset saa riittävästi huomiota. Se on helpointa kun lapset on välillä isi/äitiajalla VUOROLLAAN. Eli isi on hyvä ja ottaa Mortin ja lähtee uimahalliin kahdestaan, sinä otat Vertin ja menet kahdestaan lastenteatteriin, ja sitten ensi viikolla vaihdatte lapsia ja sitten vaihdatte tekemisiä.

Et sanonut oletteko lapsien harrastuksissa mukana. Jääkö lapset siis yksin johonkin treenaamaan?

Kun hoitopäivän jälkeen pääsette kotiin niin miten illat muodostuu? Saako lapset riittävästi kertoa päivästään ja puuhaatte yhdessä vai onko lapset illat "omalla ajalla" eikä niille kumpikaan teistä järjestä mitään?

Oletteko kokeilleet: rakentaa majaa/leipoa/piirtää/askerrella/pelata pelejä/lukea kirjoja/tehdä helminauhoja? Tälläisissä lapsi siis tekisi sinun ja/tai miehesi kanssa ja oppisitte tuntemaan mistä asioista lapset pitää, milloin menettää hermot jne.

Lapset tarvitsee teidän huomiota ja läsnäoloa. Jos mies karjuu niin voisi opetella hillitsemään itseään ja miettiä mitä muita tapoja on opettaa lapsilleen kuin se että isiä kuuluu totella NYT kun huutaa.

Vinkkejä saatte vaikka perheneuvolasta. Mutta kannattaa miettiä onko muitakin syitä karjumiseen, työväsymystä jne.

Jos te vaaditte lapsilta liikaa niin ei lapset teekään koskaan oikein. Se on melko kurja lapsuus. Siihen pitää puuttua. Ei voi vaatia ikätasoltaan pieneltä isomman lapsen osaamisia. Se on vaan väärin. Ja se ahdistaa teitäkin.

Sinuna ottaisin tähän aikaa, siis vakavaan keskusteluun. Älkää puhuko kun lapset on kotona, teidän pitäisi vanhempina löytää keskitie jossa te molemmat toimitte yhdessä, on meinaan huono juttu jos sinä menet lapsien eteen moralisoimaan isän toimintaa. Se nakertaa luottamusta ja lapset näkee että äiti on löysä ja he tulevat käyttämään sinua hyväkseen kun isä kieltää. Ehkä niin on jo käynytkin?

Mutta itse olen aikuisena opetellut riitelemään. Meillä ei lapsuudenkodissa riidelty oikein niin en nähnyt tapoja sopia, terapia opettaa keinoja. Siksi ehdotin perheneuvolaa. He ovat experttejä kertomaan miten toimia juuri teidän ongelmissa. Eikä miehen varmaan sinne tarvitse mennä, riittää että sinä menet lapsien kanssa ja palaat sieltä "hengissä takaisin" järkevien vinkkien kanssa jonka jälkeen mieskin voi innostua lähtemään.

Jos tahdotte pysyä yhdessä, niin pitää käsittää sitten toimia samaan hiileen puhaltamalla. Ehkä mies ei näe että paras paikka komentamiseen ei ole se että huutaa tietokoneelta: "Olkaa hiljaa!" Vaan menisi sinne lapsen viereen, laskeutuu kasvojen korkeudelle ja puhuu lapselleen että tekee väärin. Ottaisi sen tilanteen hallintaan kuin huutaa toisesta huoneesta. Ja sitten välillä ottaisitte lapset erilleen toisistaan, tekisitte one-to-one jotain jolloin lapsi ei taistele huomiosta, lapsia mukaan kotihommiin, paljon KIITOSTA JA KEHUJA. Ja sitten sen kaiken aktiivisuuden sekaan voi usuttaa tarinatuokioita ja askarteluja niin lapset voi pysähtyäkin. Kuiskikaa joskus ja syökää illallinen kynttilänvalossa (huom. vaan turvallisuuteen, ei lapsia yksin huoneeseen palavan kynttilän kanssa).

Palauttakaa hauskuus elämään! Nähkää lapset mielenkiintoisina tyyppeinä joille on lahja opettaa elämää!

SEIS -katsellaas vähän tähtiä -haetaan huomenna kirjastosta kirja josta nähdään mitä kuvioita taivaalla näkyi. Kiinnostukaa toisistanne.

[/quote]

Kiitos kommenteistasi, olen yrittänyt antaa lapsille huomiota saavat molempien vanhempien kanssa laatuaikaa, yritämme aina ensin hyvällä kuin pahalla, pyydämme hiljaisella äänellä lopettamaan ja selitämme miksi näin ei saa toimia. Kun riehuminen jatkuu, mies pimahtaa, minä laitan lapset jäähyyn ja kaikki huutaa. 

Päiväkodin jälkeen yleensä syömme ja sitten pelaamme koko perhe yhdessä jotain peliä, esimerkiksi muistipeliä lai lautapeliä. Sitten vanhemmat hoitavat kotiaskareita ja lapset leikkivät itsekseen tai vanhempien kanssa yhdessä. Iltaa myöten tuo leikkiminen kuitenkin aina muuttuu riehumiseksi, jopa joskus jo lautapelin aikana jolloin peli loppuu siihen. Lueskelemme aina iltasatuja ja juttelemme päivän tapahtumista. Minusta lapsilta ei puutu mitään joka oli syy tuohon riehumiseen, he vaan ovat sellaisia luonteeltaan: aktiivisia ja temperamenttisia, heistä lähtee paljon ääntä ja tuollaista lasta ei mitenkään voi pakottaa hiljaiseksi lueskelijaksi. Emme myöskään ole sitä heiltä vaatinut, olemme yrittäneet antaa heille tapoja purkaa energiaansa terveellä tavalla esim. liikuntaharrastusten kautta jossa olemme itse mukana. Ainaista huomiota ei voi lapselle myöskään antaa enkä usko että se on heille hyväksikään että koko elämä pyörii ainoastaan heidän ympärillään. Minusta tuo pari tuntia päivässä todellista laatuaikaa jossa puuhataan yhdessä ja todella keskitytään yhdessä olemiseen on tarpeeksi. Saavat myös paljon kehua ja kiitosta jos joku asia menee hyvin. 

Miehellä on paljon työstressiä ja rahahuolia ja vakavasti sairaita lähisukulaisia joista jatkuvaa huolta. Tiedän että tämä raivoaminen ei johdu pelkästään lapsista. Mutta se riehuminen aiheuttaa täydellisen ylikiehumisen ja samalla aina huutaa minullekin tai sanoo rumasti. Hänelle on siinä vaiheessa turha ehdottaa että lähtisi lasten kanssa (taas) ulos, ei se tekisi muuta kuin kuluttaisi miehen viimeistkin energiat.

Taidan silti pirauttaa perheneuvolaan, kiitos ehdotuksesta. Tiedän että on jotain joka tässä meidän perheyhtälössä ei toimi ja ehkä sieltä saisi jotain uusia näkökulmia.

ap

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 12:13"]

Eikö sitä lasten riehuntaa voisi sallia vain ulkona? Meillä minä, äiti, olen hiljaisuutta ja rauhaa kaipaava introvertti, ja olisin kyllä jatkuvassa ahdistus- ja stressitilassa jos meillä sisällä useinkin olisi riehumista ja kovaäänistä puhetta/huutoa. Mutta pienestä asti on opetettu lapsile että ulkona saa riehua, sisällä ollaan rauhassa eikä huudeta. 

[/quote]

Mekin olemme kyllä pienestä pitäen yritetty opettaa että sisällä ei juosta, riehuta, huudeta eikä heitetä tavaroita, mutta mikään "tavallinen" kasvatuskeino ei ole tuottanut tulosta. Ennen tuota jäähyjen käytöönottoa kokeilimme mm. kieltämistä ja selittämistä miksi jotain ei saa tehdä, lelujen jäähylle laittamista, muuhun rauhallisempaan tekemiseen ohjaamista, tarroja hyvästä käytöksestä jne. Silti riehuvat. Mitä sinä teit erilailla että lapsesi eivät riehu?

ap

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 12:35"][quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 12:02"]  "raisupellet juoksee ja karjuu päättömästi tavaroita heitellen ja välillä rikkoen ympäri pientä kämppäämme". Tietyn tyyppisille ihmisille tuollainen on ihan kärsimystä [/quote] Heh, tunnistan tämän ihmistyypin. Sille oli muistaakseni jokin nimityskin. Mikäköhän se oli? Ai niin. Normaali. [/quote]Joo kyllä lapsi normaali on mutta silti sitä pitää opettaa ja kasvattaa mikä on järkevää ja mikä älyvapaata käytöstä.Ei lapsillakaan ole oikeus hillua kuin apinat.Ei ainakaan meidän lapsilla.Rajat.

[/quote]

Luepa vähän tarkemmin.

Ensin kerrottiin raisupellejen käytöksestä. Sitten kerrottiin, että tietyntyyppinen ihmisryhmä kokee sellaisen käytöksen kärsimykseksi. Sen jälkeen kerrottiin, että tämäntyyppinen ihminen on normaali.

Siis se, joka kärsii tuosta. Ei se, joka riehuu.

Meillä oli kanssa aika kamalaa kun pojat olivat alle kouluikäisiä. Ihan normaaleja ovat ja sittemmin koulussa hyvin menestyneitä, mutta vilkkaita luonteita, jotka eivät koskaan istuneet paikallaan rakentelemassa kun olivat kumpikin yhtä aikaa kotona. Yksinään kyllä pystyivät joskus leikkimään hiljaakin. Meilläkin mies on meluherkempi ja oli vuosia pahalla tuulella. Lapsia oli mahdoton saada hiljaiseksi ilman fyysistä väkivaltaa, ne huusivat jäähylläkin jos sikseen sattui. Eli en voi sanoa muuta kuin että koeta kestää, ajan kanssa ongelma poistuu.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 15:56"]

Meillä oli kanssa aika kamalaa kun pojat olivat alle kouluikäisiä. Ihan normaaleja ovat ja sittemmin koulussa hyvin menestyneitä, mutta vilkkaita luonteita, jotka eivät koskaan istuneet paikallaan rakentelemassa kun olivat kumpikin yhtä aikaa kotona. Yksinään kyllä pystyivät joskus leikkimään hiljaakin. Meilläkin mies on meluherkempi ja oli vuosia pahalla tuulella. Lapsia oli mahdoton saada hiljaiseksi ilman fyysistä väkivaltaa, ne huusivat jäähylläkin jos sikseen sattui. Eli en voi sanoa muuta kuin että koeta kestää, ajan kanssa ongelma poistuu.

[/quote]

"Kiva" kuulla että on kohtalotovereita ja että tämä on mahdollisesti ohimenevää. :)

ap

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 15:49"]

Kiitos kommenteistasi, olen yrittänyt antaa lapsille huomiota saavat molempien vanhempien kanssa laatuaikaa, yritämme aina ensin hyvällä kuin pahalla, pyydämme hiljaisella äänellä lopettamaan ja selitämme miksi näin ei saa toimia. Kun riehuminen jatkuu, mies pimahtaa, minä laitan lapset jäähyyn ja kaikki huutaa. 

Päiväkodin jälkeen yleensä syömme ja sitten pelaamme koko perhe yhdessä jotain peliä, esimerkiksi muistipeliä lai lautapeliä. Sitten vanhemmat hoitavat kotiaskareita ja lapset leikkivät itsekseen tai vanhempien kanssa yhdessä. Iltaa myöten tuo leikkiminen kuitenkin aina muuttuu riehumiseksi, jopa joskus jo lautapelin aikana jolloin peli loppuu siihen. Lueskelemme aina iltasatuja ja juttelemme päivän tapahtumista. Minusta lapsilta ei puutu mitään joka oli syy tuohon riehumiseen, he vaan ovat sellaisia luonteeltaan: aktiivisia ja temperamenttisia, heistä lähtee paljon ääntä ja tuollaista lasta ei mitenkään voi pakottaa hiljaiseksi lueskelijaksi. Emme myöskään ole sitä heiltä vaatinut, olemme yrittäneet antaa heille tapoja purkaa energiaansa terveellä tavalla esim. liikuntaharrastusten kautta jossa olemme itse mukana. Ainaista huomiota ei voi lapselle myöskään antaa enkä usko että se on heille hyväksikään että koko elämä pyörii ainoastaan heidän ympärillään. Minusta tuo pari tuntia päivässä todellista laatuaikaa jossa puuhataan yhdessä ja todella keskitytään yhdessä olemiseen on tarpeeksi. Saavat myös paljon kehua ja kiitosta jos joku asia menee hyvin. 

Miehellä on paljon työstressiä ja rahahuolia ja vakavasti sairaita lähisukulaisia joista jatkuvaa huolta. Tiedän että tämä raivoaminen ei johdu pelkästään lapsista. Mutta se riehuminen aiheuttaa täydellisen ylikiehumisen ja samalla aina huutaa minullekin tai sanoo rumasti. Hänelle on siinä vaiheessa turha ehdottaa että lähtisi lasten kanssa (taas) ulos, ei se tekisi muuta kuin kuluttaisi miehen viimeistkin energiat.

Taidan silti pirauttaa perheneuvolaan, kiitos ehdotuksesta. Tiedän että on jotain joka tässä meidän perheyhtälössä ei toimi ja ehkä sieltä saisi jotain uusia näkökulmia.

ap

[/quote]

Tuosta iltanne kuvauksesta tulee jo mieleen, että kyseessä on ihan normaali iltahepuli. Oletetaan, että tulette päiväkodista vaikka neljältä. Laitat ruoan ja syötte, kello on viisi. Siivoatte ruoat ja pelailette, kello on kuusi. Teette kotiaskareita, lapset leikkivät, kello on seitsemän. Sehän on ihan hyvä aika alkaa iltapuuhat, niin saatte lapset ajoissa petiin.

Meilläkin menee riehumiseksi joskus iltaisin, mutta päättelen siitä, että lapsilla on väsy ja on aikaa alkaa laittautua yöpuulle. Iltatoimet on kai aika monissa perheissä karmeaa aikaa, kun sekä lapset että aikuiset ovat väsyneitä. Meillä mies suhtautuu lapsiin joskus aika samalla tavalla kuin kuvauksessasi. Jos on stressiä töissä ja raskaita asioita mielessä, ei ole ihme, että väsyy kaaokseen kotona. Ja tiedän, puolisolle se on aika rankkaa.

2

Toiset lapset ovat haastavampia kuin toiset. Miehesi käytös kuulostaa siltä, että on yliväsynyt ja stressaantunut. Olisiko mahdollista, että molemmat saisitte vähän omaa aikaa. Sitten jaksaa taas paremmin. T. 2 erityislapsen äiti

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 17:48"]

Toiset lapset ovat haastavampia kuin toiset. Miehesi käytös kuulostaa siltä, että on yliväsynyt ja stressaantunut. Olisiko mahdollista, että molemmat saisitte vähän omaa aikaa. Sitten jaksaa taas paremmin. T. 2 erityislapsen äiti

[/quote]

Tuo on hyvä ehdotus, kiitos, ja todellakin lapsia on erilaisia ja jotkut lapsi/aikuisparit ovat paremmin sopivia toisilleen. Mieheni olisi varmaan pärjännyt hyvin rauhallisten ja hiljaisten lasten kanssa. Siinä miehen oman ajan ottamisella on se haaste että mies on kotisielu joka lataisi mielellään akkuja yksin hiljaisessa kodissa, ulkona käyminen  lähinnä rasittaa ja lapset taas ovat väsyneitä kun ovat jo ulkoilleet myöhään iltapäivällä ja ovat nälkäisiä, eivät halua enää ulos. Ehkä kerran viikonlopussa onnistuisi.

ap

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 11:44"]

Mies ei siis kestä vilkkaiden lastemme riehumista ollenkaan. No, tietty se vetää omankin pinnan kireälle kun 3 ja 5v. raisupellet juoksee ja karjuu päättömästi tavaroita heitellen ja välillä rikkoen ympäri pientä kämppäämme mutta mies ei kertakaikkiaan siedä sitä. Rupeaa huutamaan itsekin todella pelottavalla äänellä ja nimittelemään minua hulluksi jos vähänkin puhun ja muuta käsittämätöntä. Viikonloput ja lomat ovat meillä täyttä helvettiä.

Ja joo, lapset saa tarpeeksi liinkuntaa, ainakin 2 tuntia ulkoilua päivässä plus liikuntaharrastus kerran viikossa. Ovat myös päiväkodissa ma-pe 7 tuntia päivässä. Eivät vaan ole rauhallisesti istuvaa sorttia ja heillä on luontaisesti todella kovat äänet. Päättömästä riehumisesta joutuu jäähyyn, ei kovinkaan paljon vaikuta auttavan ja siitä vaan yleensä seuraa enemmän huutoa. Ja mitä tehdä mieheni käytöksen kanssa? Olen sanonut että niin ei saa tehdä ja aina pyytää anteeksi mutta tekee aina saman uudestaan. Älkää sanoko erotkaa, se ei nyt vaan ole meidän tilanteessa mahdollista eikä haluttavaa. Vinkkejä? 

[/quote]

Kasvattaisit ne lapsesi vähän paremmin. Kuria ne tarvii eikä lässytystä.

2

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 11:44"]

Mies ei siis kestä vilkkaiden lastemme riehumista ollenkaan. No, tietty se vetää omankin pinnan kireälle kun 3 ja 5v. raisupellet juoksee ja karjuu päättömästi tavaroita heitellen ja välillä rikkoen ympäri pientä kämppäämme mutta mies ei kertakaikkiaan siedä sitä. Rupeaa huutamaan itsekin todella pelottavalla äänellä ja nimittelemään minua hulluksi jos vähänkin puhun ja muuta käsittämätöntä. Viikonloput ja lomat ovat meillä täyttä helvettiä.

Ja joo, lapset saa tarpeeksi liinkuntaa, ainakin 2 tuntia ulkoilua päivässä plus liikuntaharrastus kerran viikossa. Ovat myös päiväkodissa ma-pe 7 tuntia päivässä. Eivät vaan ole rauhallisesti istuvaa sorttia ja heillä on luontaisesti todella kovat äänet. Päättömästä riehumisesta joutuu jäähyyn, ei kovinkaan paljon vaikuta auttavan ja siitä vaan yleensä seuraa enemmän huutoa. Ja mitä tehdä mieheni käytöksen kanssa? Olen sanonut että niin ei saa tehdä ja aina pyytää anteeksi mutta tekee aina saman uudestaan. Älkää sanoko erotkaa, se ei nyt vaan ole meidän tilanteessa mahdollista eikä haluttavaa. Vinkkejä? 

[/quote]

Aivan liian pitkät päiväkotipäivät, 3-vuotiaalle varsinkin. Ei ihme, että sitten kotona yliväsyneenä riehuvat.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 12:02"]

 "raisupellet juoksee ja karjuu päättömästi tavaroita heitellen ja välillä rikkoen ympäri pientä kämppäämme". Tietyn tyyppisille ihmisille tuollainen on ihan kärsimystä

[/quote]

Heh, tunnistan tämän ihmistyypin. Sille oli muistaakseni jokin nimityskin. Mikäköhän se oli?

Ai niin.

Normaali.

[/quote]

Ehkä wt-perheissä tuo on normaalia. Olet niitä äitejä joiden kakarat saa riehua myös kaupoissa ja ravintoloissa?

[/quote]

Luetun ymmärtäminen...

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 18:07"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 17:48"]

Toiset lapset ovat haastavampia kuin toiset. Miehesi käytös kuulostaa siltä, että on yliväsynyt ja stressaantunut. Olisiko mahdollista, että molemmat saisitte vähän omaa aikaa. Sitten jaksaa taas paremmin. T. 2 erityislapsen äiti

[/quote]

Tuo on hyvä ehdotus, kiitos, ja todellakin lapsia on erilaisia ja jotkut lapsi/aikuisparit ovat paremmin sopivia toisilleen. Mieheni olisi varmaan pärjännyt hyvin rauhallisten ja hiljaisten lasten kanssa. Siinä miehen oman ajan ottamisella on se haaste että mies on kotisielu joka lataisi mielellään akkuja yksin hiljaisessa kodissa, ulkona käyminen  lähinnä rasittaa ja lapset taas ovat väsyneitä kun ovat jo ulkoilleet myöhään iltapäivällä ja ovat nälkäisiä, eivät halua enää ulos. Ehkä kerran viikonlopussa onnistuisi.

ap

[/quote]

Miksi tuollainen ihminen hankkii lapsia, vieläpä useampia?

Mitä ihmettä mies oikein lapsiperhe-elämältä odotti? Rauhallista istuskelua takkatulen äärellä?

Ei se tosiaan aina ole vain vilkkautta. Jos päivä vietetään metelissä päikyssä ja illalla vielä liikutaan ja lopuksi riehaannutaan, lapset voivat olla kroonisen väsyneitä.

Ota vakavasti se miehen uupuminen tilanteeseen. Lähde toisen tai molemman lapsen kanssa käymään jossain välillä, että ei tarvitse tyytyä yhteen pikkupätkään viikonloppuna. Mitä teidän sosiaaliselle elämälle kuuluu? Miten ne viikonloput vietetään? Minkä verran vanhemmat liikkuvat? Auttaisiko isää iltakävely vaikka joka toinen ilta? Ja sinä opettelet ennakoimaan lasten väsymystä ja ohjaamaan johonkin järkevään tekemiseen, jossa ei kuitenkaan enää tarvitse liikaa keskittyä. Leipomista, siivoamista, pyykinpesua yhdessä lasten kanssa illalla viimeiseksi? Se lautapelaaminen vaatii keskittymistä, ja väsyneelle se on rasitus.

Avaa tilannettanne enemmän. Teillä on pieni kämppä - se varmasti vaikeuttaa metelin sietämistä, koska sitä ei pääse mihinkään pakoon yhtään. Toimiiko teillä kasvatustyylit yhteen, vai purkaako mies ihan todellista ärtymystä sinuun kiukkupäissään, vaikka muulloin ei kehtaa? Montako tuntia lapset nukkuvat?

Tunnistan omat lapseni ap:n tekstistä. Minullakin on kolme poikaa (alle kouluikäisiä) ja kyllä niistä ääntä lähtee. Yhdellä on vielä erityisen kova ääni eli hänen normiäänensä on muiden huutamista. Se ottaa tavattoman paljon korviin. Ymmärrän, ettei lapsi voi äänelleen mitään ja vaikka jatkuvasti asiasta sanonkin, hän on silti liian pieni (3v) sitä ääntä hillitsemään. Joillakin aikuisillakin on luonnostaan kova ääni.

Meilläkään ei riehuta sisällä. Joskus painivat esim. patjalla ja vaikka ei sinänsä mekastaisivat niin kyllä niistä silti ääntä lähtee. Juoksu- ja riehumisleikkejä yrittävät pystyttää varmaankin sata kertaa päivän aikana ja jatkuvasti saa olla muistuttamassa. Ulkoilevat kyllä päivittäin päiväkodissa kaksi kertaa ja iltaisinkin useasti, mutta ei sillä mitään mainittavaa energiatason laskua saa pojissa aikaiseksi. Selkeästi niillä on vain hirveä tarve liikkua ja riehua. Korostan kuitenkin edelleen, että en salli sitä sisällä ja siitä huolimatta ääntä lähtee. Tavaroita eivät heittele, mutta toisaalta haluavat taistella lähes jatkuvasti. Palapelit ja kirjan lukeminen ovat ainoita rauhallisia leikkejä. Muuten kaikki leikit ovat tyyliin supermies-, batman- ja seikkailuakselia. 

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 11:44"]

Mies ei siis kestä vilkkaiden lastemme riehumista ollenkaan. No, tietty se vetää omankin pinnan kireälle kun 3 ja 5v. raisupellet juoksee ja karjuu päättömästi tavaroita heitellen ja välillä rikkoen ympäri pientä kämppäämme mutta mies ei kertakaikkiaan siedä sitä. Rupeaa huutamaan itsekin todella pelottavalla äänellä ja nimittelemään minua hulluksi jos vähänkin puhun ja muuta käsittämätöntä. Viikonloput ja lomat ovat meillä täyttä helvettiä.

Ja joo, lapset saa tarpeeksi liinkuntaa, ainakin 2 tuntia ulkoilua päivässä plus liikuntaharrastus kerran viikossa. Ovat myös päiväkodissa ma-pe 7 tuntia päivässä. Eivät vaan ole rauhallisesti istuvaa sorttia ja heillä on luontaisesti todella kovat äänet. Päättömästä riehumisesta joutuu jäähyyn, ei kovinkaan paljon vaikuta auttavan ja siitä vaan yleensä seuraa enemmän huutoa. Ja mitä tehdä mieheni käytöksen kanssa? Olen sanonut että niin ei saa tehdä ja aina pyytää anteeksi mutta tekee aina saman uudestaan. Älkää sanoko erotkaa, se ei nyt vaan ole meidän tilanteessa mahdollista eikä haluttavaa. Vinkkejä? 

[/quote]

Aivan liian pitkät päiväkotipäivät, 3-vuotiaalle varsinkin. Ei ihme, että sitten kotona yliväsyneenä riehuvat.

[/quote]

Minusta seitsemän tuntia on aika vähän. Jos ajatellaan, että kumpikin vanhempi tekee normaalia työaikaa 8-16, ja työmatkoihin menee puoli tuntia suuntaansa, on vaikeaa järjestää alle yhdeksän tunnin hoitopäiviä, kun kolmevuotiaan kanssa ei ole enää mahdollisuutta osittaiseen hoitovapaaseenkaan. Tai no tietenkin tällä palstalla jokainen on valmis irtisanoutumaan mielenkiintoisesta työstään ja alkamaan vaikka kaupan kassaksi, jottei lapsen tarvitse olla hoidossa - iik - seitsemää tunti päivässä.