Minkälainen on suosikki sisustustyylisi?
Eli mitkä elementit tekevät kodin? Millainen värimaailma ja mitä materiaaleja suosit? Millainen on sisustus kotonasi?
Entä millainen sisustus/millaiset elementit eivät nappaa sisustuksessa?
Kommentit (135)
Itselleni keittiö ja olohuone ovat tärkeitä. Siellä pitää olla rauhaisa ja tummanpuhuva tunnelma aidoista pinnoista ja materiaaleista muodostettuna. En tykkää mustasta, mutta tummanruskea ja tummanvihreä sekä puumateriaalina viehättävät.
Tanskalais/eurooppalais/teollinen
Tuota meillä on nyt: tammea, nahkaa, vanhoja ja uudempia huonekaluja sekaisin, vähän metallia ja teollisuuskäytössä olleita tavaroita. Hyvin vähän krääsää, muutama lasiesine ja maljakkoja joissa kukkia. 2 modernia metallista isokokoista kynttelikköä lähinnä teollista tyyliä
Pidän klassikoista. Artekin ruokapöytä ollut 30 vuotta, Domus-tuolit 15 v, valkoista Muuramea 20 vuotta, paperinarumattoja, Artekin valaisimia, sekä vanhoja kotimaisia 50-70 -luvun valaisimia. Keittiö on valkoinen ja listavetimet laatikoiden reunoissa. Osa seinistä sävytettyjä, osa valkoisia. Marimekon ja Tampellan verhoja, vanhoja 40-60 -luvun nojatuoleja, sohvat 15 vuotta vanhat, skandinaaviseen tyyliin sopivat. Seassa lisäksi kaikenlaista vanhaa matkalaukkua, patsasta, hatturasiaa, purnukkaa ym. romua, joten ei ihan tyylipuhdas skandinaavinen, eikä yleensä kovin siistikään koti.
Victorian gothic. Sellainen, että voisi kuvitella, että ko. kodissa asuu kaunis ja lumoava, parisataa vuotta vanha vampyyri.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin art deco. Ostan nykyään lähes kaiken täältä:
https://www.vernet.fi/epages/jeanvernet.sf/fi_FI/?ObjectPath=Categories
Olipa virkistävän erilaisia kalusteita!
1970-1980 -lukujen Sköna Hem ja Gods & Gårdar tyylinen klassinen ruotsalainen sisustus: kustavilaista, rokokoota ym antiikkia ja sopivasti 1940-1950 -lukujen klassikoita kuten Josef Frank ja Svenskt Tenn. Kankaat Sanderson, Osborne & Little ja Colefax & Fowler.
Mä en varsinaisesti harrasta sisustamista, tavarat tulee mulle joko ostamalla, suvun historian kautta tai kierrätyskamoina. Mutta tykkään että silmä sietää kotia, on jotain väriä eikä ole sekaista ja kirjavaa eli tällä hetkellä on valkoista, harmaata, beigeä ja okraa.
Puolison kanssa väännetään koko ajan kun se saa idean että "et varmana!" koska mies taas on tyyliä naula seinään, lippalakki naulaan ja siinä se on. Viime aikoina mun hermoja on vienyt olkkariin tuotu pyykkiteline, jossa miehen kalsarit roikkuu viikon, kunnes taas hänellä pyykkipäivä koittaa. Poiskaan niitä ei saa kerätä, koska kuulemma menee järjestys sekasin. GRrrrrrrrr.....kunhan nuo kersat lähtee kotoa, ostetaan pieni talo että mies saa oman miesluolan. Nyt asutaan kerrostalossa.
Mulla roikkuu valaisimina ns. desing-valaisimia (toinen vanhemmista oli valaisintehtaassa töissä). Jotkun noita näemmä korkealle arvostaa, vaikka itse kyllä näin kun niitä pakattiin pahviin myyntiin, kun koulun jälkeen kävelin vanhempaani moikkaamaan tehtaalle. Siihen aikaan 70-luvulla ei ollut ovet lukossa. Mutta joo, Lisa Johansson-Pape, Heikki Turunen jne. löytyy. Niitä ei ole hommaamalla hommattu, ne on vaan tulleet tehtaan takaovesta.
Huonekalut on puuta, eli aikoinaan köyhänä ostin ekan 80-luvun mäntypöydän ja pistin maalaten. Osasin myös sen verran antiikkilehtiä lukea, että tajusin 90-luvulla olla maalaamatta mummon silloin työttömälle lahjoittamaa "no toi nyt pyörii nurkissa" 20-luvun lakattua senkkiä. Mummujen siirrtyttyä Tuonelan virralle meille on tullut 50-luvun kalusteita, jotka nyt on niin kovin muodikkaita. On tiikkikaappia jne. Keittiökaapit on puuta, koska isäni on kirvesmies ja puuseppä, ja teki meidän keittiön.
Nurkissa on Arabian maitokannuja, astioita, ruotsalaista Kosta Boda-lasia (veljen jäämistöä), Kumelaa, signeerattua lasia (Armando Jacobino, Oiva Toikka, Sarpaneva). Äiti ja mummo oli aikoinaan kovia ramppaamaan tehtaanmyymälöitä ja lasi on peräisin niiltä reissuilta. (Siskon kanssa on kielletty mutsia heittämästä mitään astioita tai valaisimia roskiin tai kirpparille, ennenkuin on tarkastettu tavara. Hiljan se meinasi nakata kirpparille yhden Arabian 70-luvun sarjan.)
Ikinä en hommais jättiviuhkaa seinälle, laavalamppua, tekisi musta-valkoista kotia.....ja rokokoo ja raskaat puukoristellut nahkasohvat ei ole mun juttu. Vihaan kalustelevyjä ja lastulevyä. Vihaan 70-luvun räikeitä värejä ja 80-luvun ruskeanankeaa värimaailmaa.
Meillä on valoisaa ja aika vaaleita sävyjä ja vain muutamaa väriä kerrallaan. Isoista ikkunoista näkyy upea luonto, huonekalut ovat laadukkaita ja tasot ovat tyhjiä.
En voi sietää sekamelskaa, roinaa, sisustustavaroita ja räikeitä värejä.
Perheessämme on kolme teiniä meidän vanhempien lisäksi.
Kaiken pitäisi olla aitoa. Aitoa designiä ja aitoa antiikkia, ei pohjanmaalaisia "tyylihuonekalutehtaiden" tuotoksia eikä ikeaa. No valitettavasti ei ole rahaa tällaiseen, joten asun ikea-helvetissä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti 90-luvulta ei tule muotiin mitään.
Arvaa mitä? Sinun ei tarvitse ostaa 90-luvun tyyliä, vaikka se tulisi muotiin.
Mulla on väreinä okra, tumma siniharmaa, vaalea sinivihreä, poltettu oranssi, konjakin värinen nahka, lämmin keskitumma puu, valkoinen, ja vihreä viherkasvien muodossa. Yleisilme on kuitenkin valoisa, kun seinät ja osa huonekaluista on valkoisia. Seinillä ja hyllyillä on taidetta, lattialla villamattoja, puiset huonekalut on vintagea 40-60-luvuilta, pöydillä ja lattialla on valaisimia (kattovalaisimia sytytetään vain harvoin). Etenkin taide ja vanhat huonekalut on omassa sisustuksessa tärkeitä. Sisustukseen on mennyt yhteensä varmaan vähän reilut 1000 euroa, ja meillä on viihtyisää ja kaunista.
Uutta ja vanhaa sekoitettuna. Enemmän kuitenkin vintagea. Paljon eri värejä ja viherkasveja. Tasot tyhjinä, ei koriste-esineitä.
50 - 60 luvun Skandidesign. Teakia, keveyttä, kauniita valaisimia, taidetta, vanhoja paksuja mattoja, yms..
Tyylini on 1940-50-luvun kirjallinen mummola. Koivuisia pitkäkoipisia huonekaluja ja gobeliinikankaisia tekstiiliratkaisuja. Tasoilla ei tarpeettomia esineitä, mutta esillä olevat ovat kauniita tarvekaluja. Hienovaraista huumoria ja itseironiaa kaikessa esillepanossa.
Mikään ei ole valkoista ja kaikkialla on kirjoja. Luonto-oppaita, historiaa, mytologiaa.
Kerrankin sellaista mistä minä tykkään ja josta kellään ei ole nokan koputtamista.
Mitään erityistä ja tiettyä tyyliä ei ole.
Kotini on minun näköiseni, sellainen jossa minun on hyvä olla ja jossa viihdyn. Jos jotain pitää mainita niin täydet kirjahyllyt, kirjoja täynnä. Joita myös luetaan! Isoja viherkasveja ja myös kukkivia kasveja. Paljon valoa, olohuoneen seinä kokonaan ikkunaa joten kasvit viihtyy.
Kissalle oma kiipeily- ja oleskelulinnake, tekokarvatalja ison arkun päällä ikkunan edessä missä varsinkin talvisin viihtyy. Tämä on meidän kotimme ja tarkoitus on viihtyä. Ja niin viihdymmekin, minä ja kissa.
Ollaan viisikymppinen pariskunta, lapset opiskelee ja asuvat muualla mutta tulevat välillä käymään. 1960-luvun kerrostalokoti jossa valkoiset seinät, yksityiskohdissa teakia.
Sisustus aika minimalistinen, tyyli klassinen/moderni. Laatukalusteita eri vuosikymmeniltä, taidetta. Neutraaleja värejä.
Nyt kun lapset alkavat olla omillaan ollaan alettu haaveilla laadukkaammasta verhoista ja matoista. Myös osan lampuista voisi vaihtaa esim Artekin valaisimiin. Saattaa olla että väriä tulee lisää, ehkä murrettuja vihreän, sinisen, roosan sävyjä (ei pastelleja vaan harmaaseen taittuvaa).
Vierailija kirjoitti:
Kaiken pitäisi olla aitoa. Aitoa designiä ja aitoa antiikkia, ei pohjanmaalaisia "tyylihuonekalutehtaiden" tuotoksia eikä ikeaa. No valitettavasti ei ole rahaa tällaiseen, joten asun ikea-helvetissä.
Torissa myydään edullisesti ja annetaan jopa ilmaiseksi, ei tarvitse tyytyä Ikeaan.
Persoonallisen, eikös kodin tule kuvastaa siellä asuvan persoonaa?? Se kolkko ja karmea beige-harmaa-valkoinen ei kerro muusta kuin mielikuvituksen puutteesta.
90-luku on muovin ja teennäisen täyteistä. Skandinavinen tyyli on raikkaampaa ja laadukkaammilla materiaaleilla sisustettua. Toivottavasti 90-luvulta ei tule muotiin mitään.