Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Mitäs et miettinyt etukäteen"
02.11.2014 |
Olen pohtinut paljon palstalla esiintyvää kristallipalloelämän vaatimusta. Eli sitä, miten etukäteen pitää miettiä millaisessa asunnossa asuu 20 vuoden päästä. Voiko tehdä 0-1 lasta tai jopa 3. kerron nyt miten itse koen elämän suunnittelun. Koen, että yhteiskunta muuttuu nopeammin kuin ehdin suunnitella.
Nuorena halusimme lapsia, molemmilla työpaikat ja ala jossa riitti töitä 90-luvun lamassakin. Tehtiin 2 lasta ja ajttelimme, että meillä on varaa. Elintaso nousi, ja omakotitalossa oli tilaa. Teimme 2 lasta lisää. Nyt elämme 2010-lukua ja niin moni asia on toisin kuin 90-luvulla.
Eniten on yllättänyt miten paljon enemmän opiskelu maksaa omaan opiskeluaikaan 80-90-lukuihin verrattuna. Silloin sai ilmaiset bussimatkat, välipalat ja opiskelukirjat ja materiaalit. Nyt nuo kaikki maksetaan itse eli vanhempien pussista. Olin yh:n lapsi, sain täydet opintotuet. Nyt oma lapsi ei saa mitään koska me vanhemmat olemme keskiluokkaa. Jos olisin yh, lapsi saisi tukea huimat 90e kuukaudessa! Lapsilisien ostovoima taitaa olla pienempi kuin 90-luvulla. Joskus mietin, että olisinko tehnyt 4 lasta jos olisin tiennyt kuinka kallista opiskelu on ihan jo amiksessakin.
Työelämässä on toinen meno kuin 20 vuotta sitten. Silloin jos jäit työttömäksi niin halutessa löytyi aina töitä, ja sellaisia jonka palkalla eli. Nyt tiedän paljon ihmisiä joiden sen aikainen koulutus on ihan turhaa, ei sellaisia töitä enää ole esim. teknologian kehityksen myötä. Asumiskustannukset on ihan pilvissä. Meillä esim. kiinteistövero on 6 vuodessa kaksinkertaistunut. On tullut poliklinikkamaksua ja terveyskeskusmaksuja joita ei ennen ollut.
Mistä nämä kaikki asiat olisi voinut nähdä etukäteen? 1990-luvulla luotetiin siihen, että valtio pitää omistaan huolen. Nyt en enää ajattele niin. Keskiluokka on hurjassa kurimuksessa. Sanon, että vuonna 2016 moni suomalainen on asuntoloukossa, peruspäivärahalla ja köyhä. Ja samaan aikaan on ylin luokka jonka tulot vain kasvaa. Mikä tähän on johtanut? Miten meillä oli ennen varaa parempaan yhteiskuntaan?
ja vielä yksi kommentti meitä isoja perheitä (köyhiä) haukkuville. Muistakaa, että lapsilla on myös työllistävä vaikutus. Päivähoito, sairaanhoito, opetus, lapsiperheiden palvelut, lelut, tarvikkeet, harrastukset jne. Aika moni saa niistä elantonsa.
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 07:14"]
Suomen uppoaminen on ollut selvästi näkyvillä ainakin vuodesta 2008 saakka, fiksuimmille vielä pidempään.
Onhan se aika selvää, että kansa, joka nauraa rahan perässä juokseville yrittäjille ei kovin pitkään voi kukoistaa. Lopulta rahan perässä tulevat juoksemaan eniten ne, jotka ovat kuluttaneet paljon ja ottaneet rennosti, vaikka siihen ei olisi ollut varaa. Päivän lehdistä, pystytte lukemaan ketkä juoksivat (huom. mennyt aikamuoto) rahan perässä.
[/quote]
Tai sitten on laskettava tasoa. Näinkin on käynyt joillekin tutuille, jotka ovat joutuneet laskeutumaan kulutusjuhlastaan. Aluksi pikkulapsiperheen pihassa on kaksi uutta volvoa, aivan liian isossa talossa pitää asua, harrastukset kalliita imagoa tukevia (myös lapsen harrastukset), juhlia, suuria puheita ja näyttämisenhalua. Kun työtilanne alkaa näyttää uhkaavalta, yritetään ensin vimmatusti korjata tilanne jotenkin, mutta lopulta pakon edessä vedetään matalampaa profiilia.
Parempi tietysti noin, kuin tuo toinen vaihtoehto. Mutta jos on ollut tärkeää esitellä statustaan, epäilemättä ottaa koville. Verrattuna sellaiseen, joka on tottunut asumaan vaatimattomammin, tunnistanut riskit, ja varautunut niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:15"]
Minä tein lapset samaan aikaan kuin ap eli 90-luvulla. Nyt he opiskelevat Helsingissä, molemmille ostettu oma yksiö. Kummallakin on töitä opintojen ohessa. Kesämökkejä meillä on 2 kpl, kumpaakaan ei ole peritty. Minulla on muutama sijoitusasunto, miehellä muuta kiinteää omaisuutta. Kummallakin akateeminen tutkinto, mutta kumpikaan ei ole missään kovapalkkaisessa työssä, tavallista keskiluokkaa, mutta säästäväisiä.
En ole koskaan luottanut, että valtio pitää huolen omistaan. Olen luottanut itseeni ja omiin valintoihini tietoisena siitä, että vain minä kannan niistä vastuun.
[/quote]
Sinä osasit ja onnistuit, mutta onko tuohon pystyneet kaikki? Kaikilla ei ole akateemista tutkintoa, ei työpaikkaa. Nykyään on ihme jos löytää töitä opiskelujen ohessa, jotain mäkkärin paikkaa hakee 100 ja 1 otetaan. Ettekä te muuten tuota omaisuuttanne ole ihan keskituloilla hankkineet, se on vale. ap
[/quote]
Kaikki eivät tietenkään ole voineet tehdä samoin, koska on pitänyt matkustella, vaihtaa autoa vuoden välein, hankkia milloin mitäkin hilavitkutinta leipäkoneesta uuteen kännykkään.
Omaisuus on hankittu tekemällä töitä. Vielä 80-luvulla ennen lapsia tein kahta työtä, vapaapäiviä vuodessa oli yhteensä 3 kpl. Asuin vuokralla ja omistamassani asunnossa oli vuokralainen. Toisen sijoitusasunnon ostin samalla tavalla eli vuokralaiseni asuivat huomattavasti leveämmin kuin minä. Lapset hankittiin vasta siinä vaiheessa, kun koti oli enemmän oma kuin pankin.
Sinä olisit voinut tehdä saman, mutta päätit satsata ensin isoon omakotitaloon ja vasta sitten muuhun. Meillä tehtiin päinvastoin.
[/quote]
Me olisimme ehkä kaikki toimineet noin, jos joku olisi ymmärtänyt vihjata, että niin järkevä tekee. Kuka sinua opasti, vai oletko syntyjäsi finanssinero?
Ja toisaalta, jos teit töitä 80-luvulla ennen lamaa, kaksi työpaikkaa oli hiukan helpompi järjestää kuin nyt, kun se toinen on joltain toiselta pois. Itse sain -86 kesätöitä niin, että kävin lauantaina ylioppilasjuhlissa, ja äitini voivotteli siellä isoon ääneen kesätyöttömyyttäni. Maanantaina olinkin sitten töissä, ja hommaa riitti lamakatkosta lukuun ottamatta opiskeluvuodet freelancerina aluksi hyvälläkin palkalla, kunnes palkkataso jäi jumiin ja lopulta ammattini kuoli.