Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Mitäs et miettinyt etukäteen"
02.11.2014 |
Olen pohtinut paljon palstalla esiintyvää kristallipalloelämän vaatimusta. Eli sitä, miten etukäteen pitää miettiä millaisessa asunnossa asuu 20 vuoden päästä. Voiko tehdä 0-1 lasta tai jopa 3. kerron nyt miten itse koen elämän suunnittelun. Koen, että yhteiskunta muuttuu nopeammin kuin ehdin suunnitella.
Nuorena halusimme lapsia, molemmilla työpaikat ja ala jossa riitti töitä 90-luvun lamassakin. Tehtiin 2 lasta ja ajttelimme, että meillä on varaa. Elintaso nousi, ja omakotitalossa oli tilaa. Teimme 2 lasta lisää. Nyt elämme 2010-lukua ja niin moni asia on toisin kuin 90-luvulla.
Eniten on yllättänyt miten paljon enemmän opiskelu maksaa omaan opiskeluaikaan 80-90-lukuihin verrattuna. Silloin sai ilmaiset bussimatkat, välipalat ja opiskelukirjat ja materiaalit. Nyt nuo kaikki maksetaan itse eli vanhempien pussista. Olin yh:n lapsi, sain täydet opintotuet. Nyt oma lapsi ei saa mitään koska me vanhemmat olemme keskiluokkaa. Jos olisin yh, lapsi saisi tukea huimat 90e kuukaudessa! Lapsilisien ostovoima taitaa olla pienempi kuin 90-luvulla. Joskus mietin, että olisinko tehnyt 4 lasta jos olisin tiennyt kuinka kallista opiskelu on ihan jo amiksessakin.
Työelämässä on toinen meno kuin 20 vuotta sitten. Silloin jos jäit työttömäksi niin halutessa löytyi aina töitä, ja sellaisia jonka palkalla eli. Nyt tiedän paljon ihmisiä joiden sen aikainen koulutus on ihan turhaa, ei sellaisia töitä enää ole esim. teknologian kehityksen myötä. Asumiskustannukset on ihan pilvissä. Meillä esim. kiinteistövero on 6 vuodessa kaksinkertaistunut. On tullut poliklinikkamaksua ja terveyskeskusmaksuja joita ei ennen ollut.
Mistä nämä kaikki asiat olisi voinut nähdä etukäteen? 1990-luvulla luotetiin siihen, että valtio pitää omistaan huolen. Nyt en enää ajattele niin. Keskiluokka on hurjassa kurimuksessa. Sanon, että vuonna 2016 moni suomalainen on asuntoloukossa, peruspäivärahalla ja köyhä. Ja samaan aikaan on ylin luokka jonka tulot vain kasvaa. Mikä tähän on johtanut? Miten meillä oli ennen varaa parempaan yhteiskuntaan?
ja vielä yksi kommentti meitä isoja perheitä (köyhiä) haukkuville. Muistakaa, että lapsilla on myös työllistävä vaikutus. Päivähoito, sairaanhoito, opetus, lapsiperheiden palvelut, lelut, tarvikkeet, harrastukset jne. Aika moni saa niistä elantonsa.
Kommentit (62)
Meinaat, että 90-luvun ihmiset eivät ymmärtäneet, että lapsista koituu suuria kuluja?
Älä viitsi puhua paskaa. Lisääntyminen vain kiinnosti enemmän kuin taloudellinen vastuullisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:11"]
Enpä muista, että 90-luvulla olisi saanut mitään ilmaisia bussimatkoja keskiasteelle. KIrjat piti hankkia itse ja opintotuki oli samaan tapaan sidottu vanhempien tuloihin kuin nytkin.
Missä ihmeen koulussa sai kaiken ilmaiseksi? Metsäopistot oli muistaakseni sellaisia, että niissä sai asuakin ilmaiseksi, mutta AMK-uudistus muutti senkin myös keskiasteen osalta.
[/quote]
Sosisaali- ja terveysalan oppilaitos. Bussiliput jaettiin koulusta, ne ei maksaneet mitään, mulla oli kyllä pitkä matkakin 12km, mutta ei siinä ollut mitään omavastuuta kuten nykyään. Opintotuen ostovoima oli silloin paljon suurempi. Ja itselleni oli muuten sekin yllätys nyt omien lasten myötä, että perheen koko ei vaikuta opintotukeen, katsotaan vain kylmästi bruttotuloja. Kyllä meillä on edellen varaa 4 lapseemme, mutta ymmärrän jos jollain muulla ei ole. Ei kaikki osaa katsoa kristallipalloon ja ajatella millainen yhteiskunta meillä on 15 vuoden päästä. ap
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:15"]
Meinaat, että 90-luvun ihmiset eivät ymmärtäneet, että lapsista koituu suuria kuluja?
Älä viitsi puhua paskaa. Lisääntyminen vain kiinnosti enemmän kuin taloudellinen vastuullisuus.
[/quote]
Ei vaan puhun siitä, että nykyään lapsesta koituu suuremmat kulut kuin 90-luvulla. Huomattavasti suuremmat. Puhun siitä, että nykyään ei keskiluokalla ole enää varaa 3-4 lapseen, hyvä jos on varaa kahteen. ap
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:00"]
20 vuotta sitten eli 1994 Suomessa oli huipputyöttömyys! Nykyisin sentään on avoimia työpaikkoja, mutta silloin ei ollut mitään, ei yhtään mitään. Tiedän, sillä valmistuin vuonna 1993 ja meidän vuosikurssilta lähdettiin työn ja harjoittelupaikkojen perässä ulkomaille, mikä ei sekään ollut ihan yksinkertaista, kun Suomi ei vielä kuulunut EU:hun.
[/quote]
Oli silloin töitä, niitä vähempiarvoisia joihin pääsi kun vain haki tai ilmoitti tulevansa. Toki ymmärrän että kaikkien alojen töitä ei ollut. Ja oli sekin mielenkiintoinen ilmiö, että sai yhtäaikaa kotihoidontukea ja työttömyyskorvausta eikä ne vähentäneet toisiaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:15"]
Minä tein lapset samaan aikaan kuin ap eli 90-luvulla. Nyt he opiskelevat Helsingissä, molemmille ostettu oma yksiö. Kummallakin on töitä opintojen ohessa. Kesämökkejä meillä on 2 kpl, kumpaakaan ei ole peritty. Minulla on muutama sijoitusasunto, miehellä muuta kiinteää omaisuutta. Kummallakin akateeminen tutkinto, mutta kumpikaan ei ole missään kovapalkkaisessa työssä, tavallista keskiluokkaa, mutta säästäväisiä.
En ole koskaan luottanut, että valtio pitää huolen omistaan. Olen luottanut itseeni ja omiin valintoihini tietoisena siitä, että vain minä kannan niistä vastuun.
[/quote]
Sinä osasit ja onnistuit, mutta onko tuohon pystyneet kaikki? Kaikilla ei ole akateemista tutkintoa, ei työpaikkaa. Nykyään on ihme jos löytää töitä opiskelujen ohessa, jotain mäkkärin paikkaa hakee 100 ja 1 otetaan. Ettekä te muuten tuota omaisuuttanne ole ihan keskituloilla hankkineet, se on vale. ap
Minä kävin opistotason koulua vuosina 1983-1988, kahta eri, eli kaksi ammattia. Alussa ruoka maksoi todella paljon, jokaisella leipäpalallakin oli oma hinta. Sen jälkeen tuli joku ateriatuki ja ehkä 1985 ruuan hinta laski reippaasti. Ilmaiseksi se muuttui lukiossa 1982, ammattikouluista en tiedä. Kirjat on lukiossa maksaneet aina, ammattikoulussa se on kai linjakohtaista. Alallani opinnoissa oli monistemaksu, kirjat eivät pysyneet vauhdissa. Bussimatkoista ei ole kokemusta, mutta hämärä muistikuva on, että luokkakaverini ostivat lukioaikana bussilippuja.
Minulla muuten oli ensimmäisen lapsen saadessani vakipaikka isossa firmassa, joka kaatui toisen äitiyslomani aikaan. Siitä firmasta ei ole enää yhtään mitään jäljellä. Äitiysloman aikana 1994 seurasin alan työpaikkoja, niitä oli vuoden aikana julkisesti auki kohtuullisen matkan päässä kotoani lehdessä tasan kaksi, molemmat alani mukaanlukien, tosin ne olivat vain sille toiselle alalle. Siihen aikaan paikkoja ei oikein haettu kuin lehti-ilmoitusten kautta tai itse kysymällä, kun nettiä ei ollut vielä yleisessä käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:20"]
Eletään turhan leveästi
[/quote]
Sekin on tätä aikaa, kuluta, kuluta ja kuluta. Joka tuutista toitotetaan osta, osata ja vielä vähän osta. Mainostaminen on lisääntynyt internetin myötä ja ostaminen halpompaa. ap
Kaikki täällä puuttuu joutaviin lillukanvarsiin,eivätkänäe ap:n tekstin ydintä.
Sehän oli se,ettei edes 8 vuotta sitten voinut aavistaa, miten maailma makaa...kun meidän esikoinen ilmoitteli tulostaan, Katainen kehuskeli, että on otettu niskalenkki markkinavoimista, eikä se talouskriisi nyt Suomeen vaikuta.
Jos yrittää ennustaa tulevaa, jää koko elämä elämättä, niin kuin tällä yhdellä ketjulaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:33"]
Kaikki täällä puuttuu joutaviin lillukanvarsiin,eivätkänäe ap:n tekstin ydintä.
Sehän oli se,ettei edes 8 vuotta sitten voinut aavistaa, miten maailma makaa...kun meidän esikoinen ilmoitteli tulostaan, Katainen kehuskeli, että on otettu niskalenkki markkinavoimista, eikä se talouskriisi nyt Suomeen vaikuta.
Jos yrittää ennustaa tulevaa, jää koko elämä elämättä, niin kuin tällä yhdellä ketjulaisella.
[/quote]
Juuri näin, kiitos. Esimerkkini opintomaksuista yms. olivat vain esimerkkejä omasta elämästäni 90-luvulta. ap
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:15"]
Minä tein lapset samaan aikaan kuin ap eli 90-luvulla. Nyt he opiskelevat Helsingissä, molemmille ostettu oma yksiö. Kummallakin on töitä opintojen ohessa. Kesämökkejä meillä on 2 kpl, kumpaakaan ei ole peritty. Minulla on muutama sijoitusasunto, miehellä muuta kiinteää omaisuutta. Kummallakin akateeminen tutkinto, mutta kumpikaan ei ole missään kovapalkkaisessa työssä, tavallista keskiluokkaa, mutta säästäväisiä.
En ole koskaan luottanut, että valtio pitää huolen omistaan. Olen luottanut itseeni ja omiin valintoihini tietoisena siitä, että vain minä kannan niistä vastuun.
[/quote]
Sinä osasit ja onnistuit, mutta onko tuohon pystyneet kaikki? Kaikilla ei ole akateemista tutkintoa, ei työpaikkaa. Nykyään on ihme jos löytää töitä opiskelujen ohessa, jotain mäkkärin paikkaa hakee 100 ja 1 otetaan. Ettekä te muuten tuota omaisuuttanne ole ihan keskituloilla hankkineet, se on vale. ap
[/quote]
Kaikki eivät tietenkään ole voineet tehdä samoin, koska on pitänyt matkustella, vaihtaa autoa vuoden välein, hankkia milloin mitäkin hilavitkutinta leipäkoneesta uuteen kännykkään.
Omaisuus on hankittu tekemällä töitä. Vielä 80-luvulla ennen lapsia tein kahta työtä, vapaapäiviä vuodessa oli yhteensä 3 kpl. Asuin vuokralla ja omistamassani asunnossa oli vuokralainen. Toisen sijoitusasunnon ostin samalla tavalla eli vuokralaiseni asuivat huomattavasti leveämmin kuin minä. Lapset hankittiin vasta siinä vaiheessa, kun koti oli enemmän oma kuin pankin.
Sinä olisit voinut tehdä saman, mutta päätit satsata ensin isoon omakotitaloon ja vasta sitten muuhun. Meillä tehtiin päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:15"]
Minä tein lapset samaan aikaan kuin ap eli 90-luvulla. Nyt he opiskelevat Helsingissä, molemmille ostettu oma yksiö. Kummallakin on töitä opintojen ohessa. Kesämökkejä meillä on 2 kpl, kumpaakaan ei ole peritty. Minulla on muutama sijoitusasunto, miehellä muuta kiinteää omaisuutta. Kummallakin akateeminen tutkinto, mutta kumpikaan ei ole missään kovapalkkaisessa työssä, tavallista keskiluokkaa, mutta säästäväisiä.
En ole koskaan luottanut, että valtio pitää huolen omistaan. Olen luottanut itseeni ja omiin valintoihini tietoisena siitä, että vain minä kannan niistä vastuun.
[/quote]
Sinä osasit ja onnistuit, mutta onko tuohon pystyneet kaikki? Kaikilla ei ole akateemista tutkintoa, ei työpaikkaa. Nykyään on ihme jos löytää töitä opiskelujen ohessa, jotain mäkkärin paikkaa hakee 100 ja 1 otetaan. Ettekä te muuten tuota omaisuuttanne ole ihan keskituloilla hankkineet, se on vale. ap
[/quote]
Kaikki eivät tietenkään ole voineet tehdä samoin, koska on pitänyt matkustella, vaihtaa autoa vuoden välein, hankkia milloin mitäkin hilavitkutinta leipäkoneesta uuteen kännykkään.
Omaisuus on hankittu tekemällä töitä. Vielä 80-luvulla ennen lapsia tein kahta työtä, vapaapäiviä vuodessa oli yhteensä 3 kpl. Asuin vuokralla ja omistamassani asunnossa oli vuokralainen. Toisen sijoitusasunnon ostin samalla tavalla eli vuokralaiseni asuivat huomattavasti leveämmin kuin minä. Lapset hankittiin vasta siinä vaiheessa, kun koti oli enemmän oma kuin pankin.
Sinä olisit voinut tehdä saman, mutta päätit satsata ensin isoon omakotitaloon ja vasta sitten muuhun. Meillä tehtiin päinvastoin.
[/quote]
Olen syntynyt 1970-luvulla, pääsin opiskelemaan 16-vuotiaana ja valmistuin 19-vuotiaana. Eli en nyt valitettavasti ehtinyt tehdä töitä 80-luvulla muuta kuin kesätöitä. Siinä kohtaa olin sitten tyhmä ja tein mukavia töitä josta maksettiin vähän, ei jäänyt säästöön sijoitusasuntoa varten kun elin omillani talvet. Lapset hankittiin nuorena, eka omistusasunto omakotitalo koska laskimme sen edullisemmaksi kuin vaihtaa parin vuoden välein kaksiosta kolmioon jne. Mutta olihan se 120m2 melkoisen suuri. Leipäkonetta ei ole, kännykkä on vanha, matkusteltu on, mutta hyvin vähän ja "järkevästi". t. ap joka ei ole yli-ihminen kuten sinä *aaltoja*
Olen opiskellut 80-, 90,- , 00- ja 10- luvuilla. Kertaakaan ei kirjat ole olleet ilmaisia enkä kertaakaan ole saanut opintotukea.
12 v aloin olemaan lapsenlikkana kouluaikoina, 13 v aloitin kesäkukkien myynnin torilla, lukioaikana työskentelin kahvilassa koulun ohella ja 90-luvulla olin kaupan kassalla koulun ohella jne jne.
Eipä ole koskaan käynyt mielessä, että valtion pitäisi elättää minua! Jokainen tekee itse valintansa ja vain tyhmä kuvittelee ettei asiat muutu vuosien saatossa. 200-luvulla on muuten palkatkin nousseet aika roimasti ja se heijastuu suoraan palveluiden ja tuotteiden hintoihin.
Jo vuosia on tiedetty, että on syytä varautua siihen, että joutuu elämänsä aikana opiskelemaan uuden ammatin kehityksen myötä: on tietysti eri asia, jos on sulkenut korvansa ja silmänsä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, ei olisi 80-luvulla uskonut että Suomessa menee asiat näin poskelleen. Pahinta on se että monilta ihmisiltä on viety toivo parempaan. On erittäin paljon työttömiä jotka ovat alistuneet siihen etteivät enää tule työllistymään eikä elämä muutu paremmaksi. Nuoretkin taitavat nähdä tulevaisuuden melko pessimistisesti.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:48"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:15"]
Minä tein lapset samaan aikaan kuin ap eli 90-luvulla. Nyt he opiskelevat Helsingissä, molemmille ostettu oma yksiö. Kummallakin on töitä opintojen ohessa. Kesämökkejä meillä on 2 kpl, kumpaakaan ei ole peritty. Minulla on muutama sijoitusasunto, miehellä muuta kiinteää omaisuutta. Kummallakin akateeminen tutkinto, mutta kumpikaan ei ole missään kovapalkkaisessa työssä, tavallista keskiluokkaa, mutta säästäväisiä.
En ole koskaan luottanut, että valtio pitää huolen omistaan. Olen luottanut itseeni ja omiin valintoihini tietoisena siitä, että vain minä kannan niistä vastuun.
[/quote]
Sinä osasit ja onnistuit, mutta onko tuohon pystyneet kaikki? Kaikilla ei ole akateemista tutkintoa, ei työpaikkaa. Nykyään on ihme jos löytää töitä opiskelujen ohessa, jotain mäkkärin paikkaa hakee 100 ja 1 otetaan. Ettekä te muuten tuota omaisuuttanne ole ihan keskituloilla hankkineet, se on vale. ap
[/quote]
Kaikki eivät tietenkään ole voineet tehdä samoin, koska on pitänyt matkustella, vaihtaa autoa vuoden välein, hankkia milloin mitäkin hilavitkutinta leipäkoneesta uuteen kännykkään.
Omaisuus on hankittu tekemällä töitä. Vielä 80-luvulla ennen lapsia tein kahta työtä, vapaapäiviä vuodessa oli yhteensä 3 kpl. Asuin vuokralla ja omistamassani asunnossa oli vuokralainen. Toisen sijoitusasunnon ostin samalla tavalla eli vuokralaiseni asuivat huomattavasti leveämmin kuin minä. Lapset hankittiin vasta siinä vaiheessa, kun koti oli enemmän oma kuin pankin.
Sinä olisit voinut tehdä saman, mutta päätit satsata ensin isoon omakotitaloon ja vasta sitten muuhun. Meillä tehtiin päinvastoin.
[/quote]
Olen syntynyt 1970-luvulla, pääsin opiskelemaan 16-vuotiaana ja valmistuin 19-vuotiaana. Eli en nyt valitettavasti ehtinyt tehdä töitä 80-luvulla muuta kuin kesätöitä. Siinä kohtaa olin sitten tyhmä ja tein mukavia töitä josta maksettiin vähän, ei jäänyt säästöön sijoitusasuntoa varten kun elin omillani talvet. Lapset hankittiin nuorena, eka omistusasunto omakotitalo koska laskimme sen edullisemmaksi kuin vaihtaa parin vuoden välein kaksiosta kolmioon jne. Mutta olihan se 120m2 melkoisen suuri. Leipäkonetta ei ole, kännykkä on vanha, matkusteltu on, mutta hyvin vähän ja "järkevästi". t. ap joka ei ole yli-ihminen kuten sinä *aaltoja*
[/quote]
Kerrotko vielä vähän tarkemmin näistä laskelmista? Kaikki tuttavani, jotka ovat asuntokaupoilla tienanneet ovat nimenomaan ostaneeet ensin pienen ja vaihtaneet tasaisin väliajoin suurempaan. Jokaisesta vaihdosta ovat tehneet hyvät voitot.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:50"]
Olen opiskellut 80-, 90,- , 00- ja 10- luvuilla. Kertaakaan ei kirjat ole olleet ilmaisia enkä kertaakaan ole saanut opintotukea.
12 v aloin olemaan lapsenlikkana kouluaikoina, 13 v aloitin kesäkukkien myynnin torilla, lukioaikana työskentelin kahvilassa koulun ohella ja 90-luvulla olin kaupan kassalla koulun ohella jne jne.
Eipä ole koskaan käynyt mielessä, että valtion pitäisi elättää minua! Jokainen tekee itse valintansa ja vain tyhmä kuvittelee ettei asiat muutu vuosien saatossa. 200-luvulla on muuten palkatkin nousseet aika roimasti ja se heijastuu suoraan palveluiden ja tuotteiden hintoihin.
Jo vuosia on tiedetty, että on syytä varautua siihen, että joutuu elämänsä aikana opiskelemaan uuden ammatin kehityksen myötä: on tietysti eri asia, jos on sulkenut korvansa ja silmänsä....
[/quote]
Me ei osattu olla tämmösiä pessimismin enkeleitä. Luotimme siihen, että aina pärjää. Emkä ole huutanut yhteiskuntaa maksamaan, vaan siitä puhun, miten nopeasti kaikki on muuttunut. Palkat ei muuten ole nousseet ainakaan kunta-alalla reippaasti. Ja kaikki muu nousee nopeammin kuin palkat. Esim. tänä vuonna korotus 20e/kk, meillä tuo menee kohonneeseen sähkön hintaan, kiinteistöveroon, jätemaksuihin, pois tippuneeseen lapsilisään yms. ap
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:56"]
Niinpä, ei olisi 80-luvulla uskonut että Suomessa menee asiat näin poskelleen. Pahinta on se että monilta ihmisiltä on viety toivo parempaan. On erittäin paljon työttömiä jotka ovat alistuneet siihen etteivät enää tule työllistymään eikä elämä muutu paremmaksi. Nuoretkin taitavat nähdä tulevaisuuden melko pessimistisesti.
[/quote]
Juuri näin, aika toivoton tilanne on nyt valmistuvilla nuorilla. Töitä kun ei ole nuorille eikä vanhoille. On ihan sattumaa oletko osannut valita 3 vuotta sitten alan mikä työllistää tai mille ei ylikouluteta. ap
2000-luvulla ansiot ovat nousseet likimain 40 %!!
http://tilastokeskus.fi/til/pra/2011/pra_2011_2013-04-05_tie_001_fi.html
Kyllä maailma muuttuu. Isäni löysi sattumalta vanhan palkkakuittinsa ajoilta kun rakensivat talonsa 80-luvulla. Talo maksoi 180 000 markkaa. Kk-palkka isälläni oli 5000 markkaa, äitini oli lähes nollatuloilla kotiäitinä. Nykyään vastaavan talon rakentaminen maksaisi vähintään 250000€ ja vastaavasta työstä jota isäni tuolloin teki saisi max 4000€ kk. Tästä voi laskea miten tulojen ja menojen ero on muuttunut. Tosin silloin ei ollut kännykkälaskuja, ei nettiä, bensa oli järkettävän halpaa jne.
Alue: Aihe vapaa
Minä tein lapset samaan aikaan kuin ap eli 90-luvulla. Nyt he opiskelevat Helsingissä, molemmille ostettu oma yksiö. Kummallakin on töitä opintojen ohessa. Kesämökkejä meillä on 2 kpl, kumpaakaan ei ole peritty. Minulla on muutama sijoitusasunto, miehellä muuta kiinteää omaisuutta. Kummallakin akateeminen tutkinto, mutta kumpikaan ei ole missään kovapalkkaisessa työssä, tavallista keskiluokkaa, mutta säästäväisiä.
En ole koskaan luottanut, että valtio pitää huolen omistaan. Olen luottanut itseeni ja omiin valintoihini tietoisena siitä, että vain minä kannan niistä vastuun.