Te jotka olette saavuttaneet tavoitteita ja unelmia!

Ylös

Montakin olen saavuttanut ja ensimmäisinä kertoina se tuntui upealle. Mitä enemmän sitä tekee niin huomaa, että jatkuva tavoitteille eläminen on varma keino pysyä tyytymättömänä ja irti tästä hetkestä. Joten viimeinen tavoitteeni on olla tyytyväinen elämääni tässä ja nyt. Se on työn alla.

On ollut monenlaisia unelmia. Halusin asua ulkomailla, joten otin vuorotteluvapaata ja muutin Lontooseen. Halusin oppia purjehtimaan, joten menin kurssille ja ostin jollan. Seuraavaksi toteutan pitkäikäisimmän haaveeni ja aloitan laulutunnit, kunhan korona on taputeltu.

Olemme vähän päälle 50 vuotiaina saavuttaneet melkein kaiken mistä olemme uneksineet. Perheen, ammatillista menestystä, rahaa ja omaisuutta.

Kirjoitin tavoitelistoja epätoivoisen synkkinä lamavuosina 1992-1999 ja yllätyin siitä miten nopeasti monet näistä asioista toteutuivat. Tutkinto, asunto, perhe, mielenkiintoinen työ, hyvä taloudellinen tilanne jne.

Myös mieheni asetti selkeitä tavoitteita joista yksi meni ohi muiden.

Mieheni päätti perustaa yrityksen ja myydä sen. Tähähän meni vajaat 20 vuotta ja kaikki taloudelliset ja aineelliset tavoitteemme saavutimme sen ansiosta.

Aivan kaikkia tavoitteita en ole vielä saavuttanut. Vaikeimmat asiat liittyvät ystävyyssuhteisiin ja fyysiseen hyvinvointiin. Kiireiset vuodet ovat vaatineet veronsa.

Mutta todella uskon tavoitteisiin ja tavoitelistoihin sekä siihen että niistä kertoo siten että saa ympäristön tukemaan tavoitteiden saavuttamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Montakin olen saavuttanut ja ensimmäisinä kertoina se tuntui upealle. Mitä enemmän sitä tekee niin huomaa, että jatkuva tavoitteille eläminen on varma keino pysyä tyytymättömänä ja irti tästä hetkestä. Joten viimeinen tavoitteeni on olla tyytyväinen elämääni tässä ja nyt. Se on työn alla.

Mielenkiintoinen kommentti, sekä hiukan ristiriitainen. Jännä nähdä miten näit tämän aloituksen.

En tiedä mistä tällainen ääripää ajattelumalli oikein tulee... Unelmia ja tavoitteita kohti voi kulkea samalla eläen nyt ja olla kiitollinen kaikesta mitä on jo. Ehkä sulla oli sitten vähän lähtenyt käsistä tuo "tavoittelu". 

Ulkomailla asuminen ja työskentely toteutui kyllä, mutta ei ihan siinä muodossa, eikä seurassa, kuin alunperin kuvittelin. No eipä ole moni muukaan asia mennyt elämässä niin kuin sen olen nuorempana kuvitellut. Tärkeintä on ehkä se kyky pitää kiinni olennaisuuksista ja nauttia elämästä niin kuin se vastaan tulee.

Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, ettei ydinperheunelma tule toteutumaan. Nyt pitääkin sitten päättää kumpi on kauheampi: yksinhuoltajuus vai lapsettomaksi jääminen. Unelmien sirpaleisiin pakonomaisesti takertumalla voi yhtäkkiä jäädä vain Musta Pekka käteen.

Perheen perustaminen ja lapsen hankkiminenkin oli meille tavoite, jonka toteutuminen ei ollut mitenkään itsestään selvää vaan vaati useamman kerran lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä.

Kärsimme lapsettomuudesta ja olin itse vähällä luovuttaa useamman vuoden hoitojen ja kokeilujen jälkeen. Ajattelin että eroamme ja annan miehen yrittää lasta jonkun toisen kanssa.

Mieheni päättäväisenä ihmisenä halusi itsepintaisesti yrittää vielä kerran ja sitten tulinkin raskaaksi.

Myös perheen kasassa pitäminen ja yhdessä pysyminen on välillä vaatinut työtä ja terapiaa. Vaikeita vaiheita on ollut niin kuin kaikilla.

Jälkeenpäin olen ollut kuitenkin tyytyväinen ettemme luovuttaneet.