Muita jotka eivät ole eläneet villiä nuoruutta, ja nyt harmittaa

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 09:25"]Nuorihan sä olet vieläkin, kalenteri täyteen ja menoksi! 7 vuoden päästä jos sulla vielä sama tilanne, niin silloin voit jo huolestua t. nelikymppinen toinen jalka haudassa [/quote] No ei kyllä ole nuori enää. Keinotekoista nuoruuden jatkamista j säälittvän näköistäkin kun siellä parikymppistwn seassa biletetään. Sitten ollaan neljääkymppiä lähestettyessä hedelmällisyysklinikan asiakkaina ihmttelemässä miksei vauvaa kuulu. No kun se nuoruus vähän lipsahti turhan pitkäksi. Bilettäkää nuoruusiässä ja olkaa aikuisia silloin kun on sen aika.

[/quote] Kuulostat ahdistuneelta ihmiseltä. Löysää vähän pipoa niin huomaat että sinullakin voi olla hauskaa :)

Biletin yhden kesän verran 23-vuotiaana ja se riitti minulle. 

Mä olen viiskymppinen mies. Nuorena elin mm. uskonnolisista syistä seksistä pidättäytyvää elämää. Se kaduttaa näin jälkeenpäin. Muutaman salarakkaan olen elämääni hankkinut eikä siitä ole tullut minkäänlaista katumuksen tarvetta. Tuskin olis nuoruuden rietastelustakaan tullut muuta kuin ihania muistoja.

Nuorihan sä olet vieläkin, kalenteri täyteen ja menoksi!

7 vuoden päästä jos sulla vielä sama tilanne, niin silloin voit jo huolestua

t. nelikymppinen toinen jalka haudassa

no ei harmita

Ap, minä aloin elää villiä nuoruutta juuri sinun iässäsi! Lapsia ei ollut ja menoa kesti 5 vuotta. Nyt perheen äitinä olen todella tyytyväinen, että elin tuon ajanjakson. Ei ole mitään hinkua baareihin tai muutenkaan juhlimaan ja irroittelemaan, kun tietää mitä se on. 

Minä elin villin nuoruuden. Asuin ulkomailla eri maissa vuosia. Minulla oli etupäässä täällä Suomessa tosi paljon suhteita, alkoholia, huumekokeiluja ja irtonaista elämää muutenkin.
Harmittaako? no todellakin harmittaa.
Nyt elän tasaista tavallista elämää ja olen onnellinen.
Menneisyydestäni ei tiedä kukaan ja hyvä niin.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 09:25"]

Nuorihan sä olet vieläkin, kalenteri täyteen ja menoksi!

7 vuoden päästä jos sulla vielä sama tilanne, niin silloin voit jo huolestua

t. nelikymppinen toinen jalka haudassa

[/quote]

Ja kohta alkaa 50villitys.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 09:33"]Ap, minä aloin elää villiä nuoruutta juuri sinun iässäsi! Lapsia ei ollut ja menoa kesti 5 vuotta. Nyt perheen äitinä olen todella tyytyväinen, että elin tuon ajanjakson. Ei ole mitään hinkua baareihin tai muutenkaan juhlimaan ja irroittelemaan, kun tietää mitä se on. 
[/quote]

Kiva kuulla :D minullakaan ei ole perhettä eikä vakitöitä. Mietityttää tosin muiden suhtautuminen, tuntuu että oletetaan, että kolmikymppisen pitäisi olla aloilleen asettunut aikuinen...

Kyllä se "nuoruuden villeys" oli jo niin nähty 19 vuotiaana ja oli aika siirtyä eteen päin.

Olen todella tyytyväinen villiin nuoruuteni. Nyt reilu kolmekymppisenä tavallinen perhe-elämä tuntuu mukavan turvalliselta.

Lukioaikana moni aloitti vakavan seurustelun ja pariutui loppuelämäkseen 16-17 vuotiaana. YO-kirjoitusvuonna 1992  kaksi paria meni jopa naimisiin!!!! Eivätkä olleet mitään uskovaisia.

muistan vielä kun mua ahdisti seurata sivusta tuota loppuelämän sitoutumista. Itse olin lukiossa kiltti tyttö vielä mutta heti kirjoitusten jälkeen muutin kotia pois töihin, aloitin opiskelut. Viikonloput juhlin, poikaystäviä riitti. Oli ihanaa olla ja mennä vapaasti, matkustella jne.

22 vuotiaana muutin yhteen miehen kanssa, villi nuoruus jatkui miehen musiikkiin liittyvän työn kautta. Lapsia ei tullut ja 28 v halusin erota, perustaa perheen ja saada lapsia. Pian sitten tapasin nykyisen aviomieheni ja sain perheen lapsineen. Asuttiin ulkomailla vanhimman kouluunmenoon saakka.

Nyt Suomessa perhe-elämää lasten ehdoilla. Menneitä on mukava muistella mutta mielessä siintää vuosi 2020 jolloin kuopus opiskeluiässä...mikäli terveyteemme sallii lähdeme miehen kanssa seikkailemaan ulkomaille. Haaveilla pitää vaikka ne eivät toteutuisikaan.

Lukion luokkakokous oli joku vuosi sitten. Suurin osa noista pareista oli eronnut. Moni tuntui elävän sitä menetettyä nuoruuttaan nelikymppisenäkin.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 09:25"]Nuorihan sä olet vieläkin, kalenteri täyteen ja menoksi!

7 vuoden päästä jos sulla vielä sama tilanne, niin silloin voit jo huolestua

t. nelikymppinen toinen jalka haudassa
[/quote]

No ei kyllä ole nuori enää. Keinotekoista nuoruuden jatkamista j säälittvän näköistäkin kun siellä parikymppistwn seassa biletetään. Sitten ollaan neljääkymppiä lähestettyessä hedelmällisyysklinikan asiakkaina ihmttelemässä miksei vauvaa kuulu. No kun se nuoruus vähän lipsahti turhan pitkäksi. Bilettäkää nuoruusiässä ja olkaa aikuisia silloin kun on sen aika.

Mulla oli nuoruuden villi biletysaika ohi 22-vuotiaana, ihan tarpeeksi sain sitä lajia. Muistan kun katsoin yli kolmekymppisiä bilettäjiä vähän säälien, näyttivät mun nuorissa silmisäni aintosi kulahtaneilta, jotenkin ihmetteli että miksi noi ei osaa lopettaa.

Mä elin niin villisti kuin pystyin, mutta olis meno voinut olla villimpääkin :) En silti kaipaa mitään näin jälkeenpäin, villiä menoa on ollut aikuisiälläkin, ja nyt nelikymppisenäkin on tullut tehtyä niin villejä asioita, ettei niitä olisi nuorena osannut kuvitellakaan. Aito villeys ei katso ikää, vaan asennetta :) Koskaan ei ole liian myöhäistä.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 10:43"]Mulla oli nuoruuden villi biletysaika ohi 22-vuotiaana, ihan tarpeeksi sain sitä lajia. Muistan kun katsoin yli kolmekymppisiä bilettäjiä vähän säälien, näyttivät mun nuorissa silmisäni aintosi kulahtaneilta, jotenkin ihmetteli että miksi noi ei osaa lopettaa.
[/quote]

Tää viesti varmaan auttaa alottajaa ?

Kyllä mutta se johtuu siitä kun kaverit oli nössöjä ja ne muutamat puolitutut jotka eli villimmin, oli tyhmiä ja säälittäviä, eivät cool. Heille riitti se että joi filmin poikki, mikä ei kyllä kovin suuri saavutus vielä ole. Kuka ei olisi joskus sammunut? Eniten petyin opiskelijaelämään, joka olikin pyrkyryyttä ja sisäpiirileikkiä, ei auktoriteetteja uhmaavaa kapinaa.

Villi nuoruus lähes poikkeuksetta sama kuin hölmöilyä ja hyvä askelma tulevaisuuden luuseriksi.

Mulla jäi villi nuoruusaika tosi vähiin, ehkä vuoden sitä ehdin "harrastaa", sitten sain lapset nuorena ja elämästä tuli sellaista keski-ikäistynyttä tylsää ja rutiininomaista pikkulapsiperhe-elämää yli 10 vuodeksi.

Nyt alan jälleen päästä elämään villimpää elämää (olen yli 3-kymppinen), mutta tarkennan sen verran, että tämä nykyinen "villi elämä" jota haluan harjoittaa, ei tarkoita baareissa ryyppäämistä ja sekoilua tai irtosuhteita. Olen naimisissa onnellisesti ja aion pysyäkin, mutta siis nyt kun lapset isompia, pääsen/pääsemme jälleen tekemään muutakin kuin vain nyhjöttämään kotona/leikkipuistoissa heidän kanssaan (meillä ei ole ollut oikein lapsenvahteja.. ei siis olla päästy oikein mihinkään).

Nyt siis "villi elämäni" sisältää jälleen näitä: elokuvissa käyntejä, ravintoloissa syömistä, matkustelua, harrastuksiin pääsemistä, viikonloppureissuja, ystävien illanviettoihin osallistumista.. näitä meillä ei siis harrastettu 10 vuoteen, kun ei lapsenvahtiongelmien vuoksi päästy ikinä mihinkään, eikä oikein jaksettukaan. Nyt jaksetaan, ja lastenkin kanssa voi jo tehdä vaikka mitä. (ok, toisethan ei koe minkäänlaisena ongelmana esim. matkustella ulkomailla pikkulastenkaan kanssa, itse sen sijaan en olisi jaksanut, vilkkaiden, yönsä huonosti nukkuvien muksujen kanssa, koin äärimmäisen rasittavaksi jo kyläilyt ystäväperheiden luona, kun ei ehtinyt juoda kahviakaan rauhassa vaan sai laukata ympäri ystävien huushollia lastensa perässä vahtimassa...).

En kadu sitä että lapset tein nuorena, mutta kieltämättä nykyään tunnen itseni jälleen nuoreksi ja vapaaksi ja olen onnellinen siitä, että pikkulapsivaihe on taakse jäänyttä elämää :)

Mä elin villin nuoruuteni ikävuosilla 18 -25. Viimeset pari vuotta olin vain kavereille kuskina, ei oikeasti enää yhtään oisi jaksanut sitä juhlimista, mutta kova hinku oli löytää elämänkumppani ja perustaa perhe niin joutui lähteä liikkeelle. En tavallaan osannut nauttia niistä nuoruusvuosista kun pelkäsin ettei sitä oikeaa löydykään. No, löytyihän se. Naimisiin mentiin ja lapsia on saatu useampi. Nyt ehkä osaisi nauttia eri lailla niistä juhlimisista, mutta siihen ei ole enää mahdollisuutta. Ehkä sitten viisikymppisenä kun lapset ovat aikuisia.