Rankin kokemasi asia?
Kommentit (66)
Koulukiusaus, työpaikkakiusaus, parisuhteessa kiusatuksi joutuminen sekä yksinäisyys :(
Itsellä rintasyöpä ja hoidot, eläminen sen pelon kanssa että uusiutuu. Myös äitini kuolema nuorella iällä satutti.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 03:00"]Vierestä seurasin pikku tyttönä, kun isä käsiaseella uhkasi äitiä äidin maatessa pihanurmikolla. Änkytin sen jälkeen pitkän aikaa, valehtelin, enkä pystynyt syömään. Minua pakkosyötettiin ja se oli myös järkyttävää. Sitten isä vei minut lääkäriin ja sain vatsalääkkeet, jotka auttoivat.
Puolisoni on useita kertoja pettänyt minua eri naisten kanssa seurusteluaikanamme. Pitkän avioliiton aikana en tiedä pettäneen, vaikka epäilen joidenkin tapahtumien takia. Hän on pahoinpidellyt minua muutamia kertoja, kerran pahemmin. Hakkasi lonkkaani kahden kämmenen suuruisen tosi pahannäköisen mustelman. Kävin lääkärissä ihan viime hetkellä, ennenkuin jäljet hävisivät, ja jätin ottamani kuvat, joista lääkäri totesi, että sama mustelma on, ja että "tuskin ehdonalaisella selviää", kun syvempiäkin kudoksia oli rikkoontunut. 2kk en voinut lainkaan nukkua sillä kyljellä. Mies vaan sanoi vähättelevästi, että anteeks, ku vähän mutistelin sinua! En tehnyt rikosilmoitusta, mutta joku muu ilmoitti poliisille (ei lääkäri). Jouduimme kriisiterapiaan ja mies väkivaltaterapiaan. Siitä on nyt jo aikaa vuosia. Raivoava mies on minulla, ja elämä jo niin loppusuoralla, että koetan kestää. Hän oli pitkään hyvä mies ja perheenisä.
[/quote]
Miksi et eroa???
Parisuhdeväkivalta, raiskaus, koulukiusaaminen, läheisen ystävän kuolema.
Kaikki pahoja, en osaa laittaa kamaluusjärjestykseen.
Miksi monia kokemuksia on alapeukutettu? Eikö ne teistä ole rankkoja vai mikä on syynä?
Oi voi, ei voi muuta toivoa kuin kaikille jaksamista <3 (mitä muuta voi sanoa...)
Itsellä lapsuudenystävän traaginen kuolema (hän oli 17v) ja hänen vanhempiensa kärsimyksen vierestä katsominen (oli heidän ainoa lapsi)
J <3
Lisäksi isä on hylännyt minut ja olen elänyt sekavassa lapsuudessa sen vuoksi... 5. vuotta sitten oli kuin mitään ei olisi tapahtunut... minä laitoin välit poikki. mutta pelkään silti vielä jotain...
Sain bannit AV:lle. Hirveet pari päivää.
Lapsen kuolema.
Olen kokenut väkivaltaa, minut on hakattu, on ollut köyhyyttä ja muutakin. Mutta koskaan en tule kokemaan mitään noin kamalaa.
Perheväkivalta. Lama. Koulukiusattu. Syömishäiriöistä anoreksia, myöhemmin bulimia..Vanhempien sairastumiset syöpään..Parisuhdeväkivalta..Raiskaus...:( Myöhemmin elämässä, eri puolisosta avioero. Homeloukku.. Työttömyys. Terveysongelmat. Yksinhuoltajuus..Keskenmeno..Läheisten kuolemat, näihin lukeutuu ensimmäinen poikaystävä ja ystäviä myös..Syrjäytyminen. Talousvaikeudet ja kohta ollaan lähellä luottotietojen menemistä..
Ikää kolmekymmentä, jaksaminen tänä syksynä ollut vähissä mutta vielä on yritystä. Joillekin jaetaan roppakaupalla..Yritän rakentaa uutta, tällä kertaa ehyttä.
Lapsen kuolema on pahinta, mitä voi joutua kokemaan.
Huh, onpas täällä rankkoja juttuja, oma asia ei tunnu enää niin kauhealta.. :( Mutta kuitenkin. Kun tulin raskaaksi poikaystävälle josta todella välitin ja yhdessä päädyttiin aborttiin ja hän lupasi olla tukena, koska en halunnut asiasta muille puhua. Sitten ihan yllättäen yksi päivä kun olin koulussa, laittoi hän minulle tekstiviestin jossa kertoi ettei halua enää ikinä kuulla minusta, ei ole minusta koskaan tykännyt ja onnea siihen aborttiin, pärjäät varmaan yksinkin. Kysyin voisiko hän soittaa minulle, niin eikös tämä asia tullut tällä selväksi, ei ole enää muuta sanottavaa. Kyllä vedettiin matto jalkojen alta..
Isättömyys. Uusioperhe. Olin täysin ulkopuolinen äidin löytäessä uuden miehen ja perustaessa tämän kanssa uuden perheen. Siitä seurasi se, että hain "luotettavaa" aikuista muualta. Tästä seurasi se, että päädyin varhaisteininä parikymmentä vuotta vanhemman miehen hyväksikäytön uhriksi, jota kesti monta kuukautta. Tätä taasen seurasi se, että masennuin ja aloin käyttäytyä itsetuhoisesti (mm. päihteet, viiltely, anorexia). Mm. näiden johdosta jouduin sitten sijaiskotiin, joka on oma tarinansa vielä sekin.
6 kuukautta putkeen voimakkaana kestänyt migrenikohtaus, hirveää kidutusta. Toivoin jo kuolemaa ekan kuukauden jälkeen.
Miehen kuolema. Olin 19 v, meillä oli lapsi 1v ja toinen tulossa. Enkä olisi silloin uskonu selviäväni, mutta tässä sitä ollaan, lapset 24, 23, 14 & 13 ja olen ihanan 3kk vanhan pojan mummi :-)
Mieheni vammautuminen pahin ja hänen kuolemansa toiseksi pahin kokemus - ja juuri tässä järjestyksessä.