Lue keskustelun säännöt.
"Tee kaksi lasta pienellä ikäerolla, niistä tulee parhaat kaverit" . "Nyt on rankkaa mutta helpottaa kun kasvavat". PAS KAA
18.09.2021 |
Mulla on siis tyttäret 12 ja 11v. Halusin kaksi lasta pienellä ikäerolla ja tulinkin nopeasti raskaaksi. Alkoi kaduttaa jo siinä vaiheessa, kun molemmat oli tississä kiinni eikä kumpikaan puhunut vielä ymmärttävästi. Liikuin kaksostenvaunujen kanssa ja monesti en päässyt bussiin, kun ne ei vaan mahtuneet ja työnsin sitten taisteluvaunuani lumessa itkien ja kiroten. Mies auttoi lähinnä pitämällä tyttöjä sylissä ja höpöttelemällä heille mikä oli tietysti kiva että pääsin suihkuun, mutta esim. molempien alkaessa kiukutella näin miehen naamasta että nyt herra muistaa jotkut sählytreffit Mikan kanssa ja häipyy.
Eikä tilanne suinkaan ole parantunut tyttöjen lähestyessä teini-ikää, päin vastoin " V""n lespo sä oot vienyt mun punasen paidan! " Saa""nan ke hari, joit viimesen kaakaon!" Välillä lentelee tavaratkin.
Ainoastaan silloin heissä on yhteishenkeä, kun koetan kieltää lähtemästä kouluun navat ja nilkat paljaina. Silloin kumpikin hyökkää minua vastaan. Mieheni tuntuu luovuttaneen kun ei kuulemma ymmärrä naisten maailmaa ja minun pitäisi pitää tämä sirkus hallinnassa, yksin!
Kommentit (68)
Miten joku kehtaa puhua noin omasta perheenjäsenestään ja miksi siihen ei puututa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaan kasvatuksen puute, eikä pienet ikäerot! Miksi joskus muinoin oli tuvallinen pentuja pienillä ikäeroilla ja kaikki, ihan kaikki heistä, osasivat käyttäytyä kunnolla?!
Miksi sitä omaa osuutta kasvattajana on niin vaikea katsoa kriittisesti ja oivaltaa että sillä on osuutta asiassa? No, ainahan sitä on helpoin syyttää muita...
Mitä on kuullut omien vanhempien lapsuudesta niin ei ne lapset ainakaan 60-luvulla aina osanneet käyttäytyä kunnolla. Eikä omassa lapsuudessa 80-luvulla. Vanhempanne eivät vaan kerro teille kaikkea.
Eikä huonoon käytökseen todellakaan auta aikuisen taantuminen väkivaltaiseksi lapsiaan kohtaan, kun aikuisen hermo ei pidä.
Mistä tulee se ajatus, että puhetta kuuntelemattoman lapsen rankaiseminen on jotain "taantumista" tai "väkivaltaisuutta"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytöillä on ikäeroa 1 minuutti. Hyvin ovat tulleet toimeen koko ikänsä ja nyt teini-ikäisenäkin tekevät paljon asioita yhdessä. Pientä kinastelua on mutta ei mitään isoja riitoja. Viimeiset 15 vuotta heidän kanssaan on ollut elämäni parasta aikaa!
Kaksoset on eri asia kuin vuoden ikäerolla olevat sisarukset. Kaksosilla on aivan eri tasolla oleva yhteys toisiinsa.
Ihan naurettava väite. Ne kaksosetkin ovat erilliset ihmiset ja voivat olla luonteeltaan hyvinkin erilaisia. Been there.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaan kasvatuksen puute, eikä pienet ikäerot! Miksi joskus muinoin oli tuvallinen pentuja pienillä ikäeroilla ja kaikki, ihan kaikki heistä, osasivat käyttäytyä kunnolla?!
Miksi sitä omaa osuutta kasvattajana on niin vaikea katsoa kriittisesti ja oivaltaa että sillä on osuutta asiassa? No, ainahan sitä on helpoin syyttää muita...
Mitä on kuullut omien vanhempien lapsuudesta niin ei ne lapset ainakaan 60-luvulla aina osanneet käyttäytyä kunnolla. Eikä omassa lapsuudessa 80-luvulla. Vanhempanne eivät vaan kerro teille kaikkea.
Eikä huonoon käytökseen todellakaan auta aikuisen taantuminen väkivaltaiseksi lapsiaan kohtaan, kun aikuisen hermo ei pidä.
Mistä tulee se ajatus, että puhetta kuuntelemattoman lapsen rankaiseminen on jotain "taantumista" tai "väkivaltaisuutta"?
Väkivalta ei ole väkivaltaa, jos sen kohdistaa lapsiinsa?
Keitä kaikkia saa mielestäsi rangaista väkivaltaisesti sen olematta väkivaltaa?
Saako esimies antaa sinulle tukkapöllyä, kun et täytä tulostavoitteita?
Meillä pojat pienellä ikäerolla ovat kavereita keskenään, nyt teini-ikäisenä kulkevatkin yhdessä. Riippuu lapsista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei voi muuttaa, mutta kyllä heitä voi ja pitää kasvattaa. Se on vanhempien velvollisuus, kun ovat lapsia tehneet. Siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä!!! Jos ei jaksa lapsia kasvattaa, kannattaa miettiä kannattaako niitä sitten tehdä ollenkaan.
Montako lasta sinulla on..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaan kasvatuksen puute, eikä pienet ikäerot! Miksi joskus muinoin oli tuvallinen pentuja pienillä ikäeroilla ja kaikki, ihan kaikki heistä, osasivat käyttäytyä kunnolla?!
Miksi sitä omaa osuutta kasvattajana on niin vaikea katsoa kriittisesti ja oivaltaa että sillä on osuutta asiassa? No, ainahan sitä on helpoin syyttää muita...
Mitä on kuullut omien vanhempien lapsuudesta niin ei ne lapset ainakaan 60-luvulla aina osanneet käyttäytyä kunnolla. Eikä omassa lapsuudessa 80-luvulla. Vanhempanne eivät vaan kerro teille kaikkea.
Eikä huonoon käytökseen todellakaan auta aikuisen taantuminen väkivaltaiseksi lapsiaan kohtaan, kun aikuisen hermo ei pidä.
Mistä tulee se ajatus, että puhetta kuuntelemattoman lapsen rankaiseminen on jotain "taantumista" tai "väkivaltaisuutta"?
Väkivalta ei ole väkivaltaa, jos sen kohdistaa lapsiinsa?
Keitä kaikkia saa mielestäsi rangaista väkivaltaisesti sen olematta väkivaltaa?
Saako esimies antaa sinulle tukkapöllyä, kun et täytä tulostavoitteita?
Paljon mieluummin tukkapölly kuin esim. potkut. Lapsellehan ei voi antaa potkuja...
PS. Mistä lähtien kaikki mikä sattuu on ollut osoitus "väkivaltaisuudesta"? Onko poliisi väkivaltainen jos hän pamputtaa? Tai onko hammaslääkäri väkivaltainen poratessaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ongelma ei oo lasten pieni ikäero vaan mies joka ei osallistu ja varmaan jotain kasvatuksessa on mennyt pieleen kun lapset kiroilevat teidän kuullen.
Vierailija kirjoitti:
Tosi hienoa, lyödään lyötyä! Mitä epätoivoista äitiä auttaa että tullaan kertomaan, että omapa on vikasi ja mitäs olet huono kasvattaja. Ja ei meillä vaan riidellä, meillä kyllä on niin auvoisaa. Opetelkaa empatiaa.
Juuri näin ja totuus on että liian pienellä ikåerolla synnyttämisessä ei ole mitään muuta kuin haittaa niin naiselle, lapsille ja koko perheelle. Kaksi lasta alle kahteen vuoteen= avioero kun lapset alle kouluikäisiä ja naiselle raskas elåmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin lähettänyt pitkän viestin omakohtaisesta kokemuksesta mutta kuulemma "julkaistaan hyväksynnän jälkeen". Huoh....
Meillä taas pieni ikäero on toiminut hyvin. Kun olivat ihan pieniä, niin työtä tietysti riitti, mutta hyvin nopeasti heistä tuli parhaat kaverit keskenään. Panostettiin ihan tietoisesti heidän sisaruussuhteeseensa ja varsinkin ihan pienenä kehuttiin ihan pienistäkin asioista miten hyvin he auttoivat toisiaan, leikkivät yhdessä ja miten he olivat kivoja toisilleen. Kehuminen ehkä auttoi heitä itseäänkin näkemään itsensä ja toisensa hyvässä valossa.
Lapset ja perheet tietysti ovat erilaisia. Tuo aloituksessa kuvattu kielenkäyttö on kyllä sellaista mitä meillä ei ikinä kuunneltaisi sisaruksia tai yhtään ketään kohtaan. Teini-iässä voi kuohua, mutta meillä ei ole teini-iässä tai yhtään missään iässä käytetty tuollaista kieltä. Teini-ikäiseltäkin voi vaatia ja odottaa tiettyjä käytöstapoja ja muiden kunnioittamista, vaikka myös ymmärrettäisiin että herkässä iässä tunteet voivat kuohua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpäs teillä nuoret esiteinit käyttävät todella rumaa kieltä! Odota vaan kun murrosikä oikein kunnolla pääsee vauhtiin jos jo nyt on tuollaista eikä siihen ole tähän mennessä puututtu. Kylmää kyytiä on tiedossa...
Joo, no, alle puolentoista vuoden ikäero ja sama sukupuoli lisää tutkimusten mukaan kilpailuhenkisyyttä ja "taistelua" lapsilla. Kannattaa tähdätä vähintään kahteen vuoteen.
(Meillä on tasan kaksi vuotta, ja kyllä pojat silti ottaa välistä yhteen, mutta ovat myös kavereita, ja koko ajan helpottaa välit, kun ovat jo alakoululaisia.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain pikkuveljen kun olin kymmenen. Olin suureksi avuksi äidilleni, eikä vaippaveikkaa tarvinnut kadehtia. Kun olen seurannut ihmisten elämää, olen huomannut että eroavilla on yleensä kaksivuotias. Ja kolme- tai nelivuotiaat. Peräkkäiset vauvat tuhoavat aikuisten välit. Lapsilla kannattaisi olla ikäeroa niin, ettei vauva tule uhmaikäisen "seuraksi".
Olen 5 vuotta veljeäni nuorempi. Ikäerosta huolimatta leikimme pienenä paljon. Minulla oli jo omat kaverit ja kuviot 4-vuotiaasta ylöspäin kun veljeni alkoi olla liian vanha riehumaan kanssani. Veli katsoi perääni kun olin pieni ja toimi järjen äänenä kun äiti tai isä ei ehtinyt valvomaan minua. Mies haluaa lapsia parin vuoden ikäerolla, mutta minä en. Kaksi alle 3-vuotiasta olisi ihan hirveää. 5-vuotiaan kanssa pystyy jo kommunikoimaan ja päässä on vähän enemmän järkeä. Kun perheeseen sitten tulee se vauva niin vanhempi lapsi on niin vanha ettei tarvitse huolehtia ihan koko aika kaikesta ja juosta sen muksun perässä vauva kainalossa 24/7.
Ap taas linjoilla, kävin kaupassa. Tytöt eivät kiroile puhuessaan minulle tai miehelle, eivät tietääkseni myöskään koulussa. Mutta kotona eivät osaa puhua toisilleen ilman kiroilua ja ja haukkumista, kumpikin on sanonut suoraan että "ton naama ärsyttää". Jostain syystä vanhempi ei kuitenkin ole 'ärtynyt siitä, että pikkusiskolla on ihan samalainen tyyli :D Minun puolestani kummakaan ei tarvitsi käyttää napamittaisia huppareita ja revittyjä farkkuja...
Onneksi sentään saimme vuosi sitten isomman asunnon ja tytöille omat huoneet! Vanhassa kodissa nimittelivät toisiaan yömyöhään ja piti puuttua, kun seinän läpi kuului klo 23 yöllä " V""n vam manen" "Ruma läski" "Ta pa ittes" jne.
Olen ainoa lapsi eikä minulla ole kokemusta sisarusuhteista. Miehelläni on kahdeksan vuotta vanhempi veli ja on usein valitellut miten välit jäivät kylmiksi ikäeron vuoksi, tämä(kin) sai minut ajattelemaan miten omilla pitäisi olla mahdollisemman pieni ikäero!
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas pieni ikäero on toiminut hyvin. Kun olivat ihan pieniä, niin työtä tietysti riitti, mutta hyvin nopeasti heistä tuli parhaat kaverit keskenään. Panostettiin ihan tietoisesti heidän sisaruussuhteeseensa ja varsinkin ihan pienenä kehuttiin ihan pienistäkin asioista miten hyvin he auttoivat toisiaan, leikkivät yhdessä ja miten he olivat kivoja toisilleen. Kehuminen ehkä auttoi heitä itseäänkin näkemään itsensä ja toisensa hyvässä valossa.
Lapset ja perheet tietysti ovat erilaisia. Tuo aloituksessa kuvattu kielenkäyttö on kyllä sellaista mitä meillä ei ikinä kuunneltaisi sisaruksia tai yhtään ketään kohtaan. Teini-iässä voi kuohua, mutta meillä ei ole teini-iässä tai yhtään missään iässä käytetty tuollaista kieltä. Teini-ikäiseltäkin voi vaatia ja odottaa tiettyjä käytöstapoja ja muiden kunnioittamista, vaikka myös ymmärrettäisiin että herkässä iässä tunteet voivat kuohua.
Tämä. Meillä reilu vuosi lasten välissä, ja alusta asti myös ihan tietoisesti tuettu sisaruussuhdetta. Ei me ainakaan kuviteltu että se läheinen suhde syntyy tuosta vaan ainakaan nykymaailmassa missä lapsilla on vähemmän aikaa olla keskenään ja vähemmän yhteisiä vastuita ym. Jotkut vanhemmat tuntuvat jopa lyövän kiilaa sisarusten väliin arvostelemalla, kilpailuttamalla ja kannustamalla kantelemista ym - ehkä tietoisesti, ehkä tietämättään. Ja meidän lapsilla on myös hyvät ja läheiset välit vaikka ikäero onkin monen mielestä niin vaarallisen pieni.
Vierailija kirjoitti:
Kun perheeseen sitten tulee se vauva niin vanhempi lapsi on niin vanha ettei tarvitse huolehtia ihan koko aika kaikesta ja juosta sen muksun perässä vauva kainalossa 24/7.
Ei ole pakko juosta perässä jos on sopivat tarvikkeet:
https://www.verkkokauppa.com/fi/product/32932/qdsft/Kaxholmes-Natur-lei…
https://www.verkkokauppa.com/fi/product/13830/gxmdj/Anne-Mikael-turvava…
https://www.verkkokauppa.com/fi/product/47779/jqtvg/Hauck-Autoclose-n-S…
Vierailija kirjoitti:
Ap taas linjoilla, kävin kaupassa. Tytöt eivät kiroile puhuessaan minulle tai miehelle, eivät tietääkseni myöskään koulussa. Mutta kotona eivät osaa puhua toisilleen ilman kiroilua ja ja haukkumista, kumpikin on sanonut suoraan että "ton naama ärsyttää". Jostain syystä vanhempi ei kuitenkin ole 'ärtynyt siitä, että pikkusiskolla on ihan samalainen tyyli :D Minun puolestani kummakaan ei tarvitsi käyttää napamittaisia huppareita ja revittyjä farkkuja...
Onneksi sentään saimme vuosi sitten isomman asunnon ja tytöille omat huoneet! Vanhassa kodissa nimittelivät toisiaan yömyöhään ja piti puuttua, kun seinän läpi kuului klo 23 yöllä " V""n vam manen" "Ruma läski" "Ta pa ittes" jne.
Olen ainoa lapsi eikä minulla ole kokemusta sisarusuhteista. Miehelläni on kahdeksan vuotta vanhempi veli ja on usein valitellut miten välit jäivät kylmiksi ikäeron vuoksi, tämä(kin) sai minut ajattelemaan miten omilla pitäisi olla mahdollisemman pieni ikäero!
Miksi he saavat puhua noin? Miksi teillä sallitaan tuollainen puhetyyli?
Jos lapset ovat nyt vasta 12- ja 11-vuotiaita ja kielenkäyttö on ollut tuollaista jo kauan, niin miksi ette ole puuttuneet lasten käytökseen ja puuttuneet nimenomaan sillä tavalla, että tuollainen käytös myös loppuu.
Ei noin puhuta sisarukselle, ei noin puhuta kenellekään. Meillä ei teini-ikäisetkään puhu tuolla tyylillä. Rumaan kielenkäyttöön tai puhetapaan on aina puututtu ja tehty jo pienenä selväksi, että toisia ei nimitellä. Tuntuu aivan hullulta, että vanhemmat kuuntelevat kun sisarukset haukkuvat kirosanojen säestämänä toisiaan rumiksi, läskeiksi, vammaisiksi ja käskevät tappaa itsensä. Oonkin ihmetellyt miten hirveää kielenkäyttöä ja toisten haukkumista joillakin lapsilla kuulee kadulla ja koulujen pihoilla. Ilmeisesti tuollaista pidetään ihan normaalina kielenkäyttönä heillä kotonakin.
Jaa. Meillä lapset lyhyellä ikäerolla ja hyvin tulevat toimeen keskenään. Leikkivät ja touhuavat paljon keskenään. Auttavat toisiaan koulutehtävissä jne. Joskus toki ”riitaantuvat”, mutta se nyt on ihan luonnollista toimintaa oli lasten ikäero mikä tahansa. Tyttö ja poika ovat.
Meillä ei todellakaan siedettäisi tuollaista kielenkäyttöä kenellekään. Ei sisarusten kesken, eikä kellekään muullekaan. Kuulostaa aivan hirveältä ja ap saisi nyt katsoa ihan sinne peiliin. Älä salli tuollaista käytöstä.