Älkää takertuko aina vain huonoon lapsuuteen selityksenä nykyiselle pahalle ololle tai ylipäätään negatiiviselle toiminnalle

Tuli tuossa kuunneltua henkilöä, jolla oli todella huono lapsuus ja nuoruus. Lapsuutta varjosti aikuisten päihdeongelmat ja isäpuoli saattoi pahoinpidellä jo siitäkin syystä, jos meni omin lupineen jääkaapille. Tästä alkoi myöhemmin myös ammattirikollisen ura ja pitkät vankilajaksot.

Jossain vaiheessa hän kertoi heränneensä siihen, että ei kerta kaikkiaan enää jaksanut elämäänsä ja rupesi pohtimaan asioita syvällisemmin. Hän sanoi, että ensimmäinen askel oli myöntää itselleen, ettei siinä iässä enää voinut mennä lapsuuden ja nuoruuden taakse selittääkseen oman elämäntapansa ja ikään kuin historiansa perusteella antaa itselleen synninpäästön. Se oli hänelle herätys, jossa hän lähti pala palalta kasaamaan elämäänsä uudestaan lopettaen tekosyiden keksimisen. Nyt hänellä menee paremmin kuin koskaan ja rikokset ovat taakse jäänyttä elämää jo aikaa sitten.

Hänen viestinsä oli, että älä käytä historiaa oikeutuksena ja tekosyynä, vaan rupea elämään tätä päivää. Mielestäni oli todella hyvin sanottu.