Lue keskustelun säännöt.
Älkää takertuko aina vain huonoon lapsuuteen selityksenä nykyiselle pahalle ololle tai ylipäätään negatiiviselle toiminnalle
11.10.2025 |
Tuli tuossa kuunneltua henkilöä, jolla oli todella huono lapsuus ja nuoruus. Lapsuutta varjosti aikuisten päihdeongelmat ja isäpuoli saattoi pahoinpidellä jo siitäkin syystä, jos meni omin lupineen jääkaapille. Tästä alkoi myöhemmin myös ammattirikollisen ura ja pitkät vankilajaksot.
Jossain vaiheessa hän kertoi heränneensä siihen, että ei kerta kaikkiaan enää jaksanut elämäänsä ja rupesi pohtimaan asioita syvällisemmin. Hän sanoi, että ensimmäinen askel oli myöntää itselleen, ettei siinä iässä enää voinut mennä lapsuuden ja nuoruuden taakse selittääkseen oman elämäntapansa ja ikään kuin historiansa perusteella antaa itselleen synninpäästön. Se oli hänelle herätys, jossa hän lähti pala palalta kasaamaan elämäänsä uudestaan lopettaen tekosyiden keksimisen. Nyt hänellä menee paremmin kuin koskaan ja rikokset ovat taakse jäänyttä elämää jo aikaa sitten.
Hänen viestinsä oli, että älä käytä historiaa oikeutuksena ja tekosyynä, vaan rupea elämään tätä päivää. Mielestäni oli todella hyvin sanottu.
Kommentit (75)
Niinpä. En ymmärrä heitä jotka jäävät roikkumaan huonoihin ihmissuhteisiin. Se joka haluaa säästää energiaa komentaa vain kerran ja jos ei tehoa niin numero estoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä minäkin olen ihmetellyt, että miten jotkut jaksaakin märehtiä aina niitä iän vanhoja hetkiä elämässään, vaikka ne paskat ihmiset eivät enää ole aikoihin elämässä edes olleet.
Ja sitten laukataan koko ikä jossain psykologilla, joka ei kuitenkaan voi vaikuttaa siihen mitä on tapahtunut. Kaikki lähtee loppujaan omasta sisäisestä muuttumisesta ja päätöksestä.
Kyllä se turvaton lapsuus vaikuttaa ihan koko elämään minäkuvasta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se turvaton lapsuus vaikuttaa ihan koko elämään minäkuvasta alkaen.
Tästähän aloituksessa juuri oli kyse, että se oma ajattelu pitää muuttaa eikä roikkua siinä vanhassa ajatusmallissa ikään kuin että sillä hyväksyttäisi oman ajattelutapansa. Niinhän aloituksen esimerkkihenkilökin oli tehnyt ja todennut, että kaikki alkoi mennä parempaan suuntaan, kun lopetti sen oman päänsisäisen itselleen valehtelun.
On tärkeää läpikäydä asiat silti, jos olet elänyt ympäristössä jossa oli kova kiire tyrmätä, aina kun jotain sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa epäilyttävästi "ota itteäs niskasta kiinni"-tyyppiseltä neuvolta. Sehän on tyypillisesti toiminut ei-kenellekään ei-koskaan. Jos sut on pienenä alistettu uskomaan, että sinä et ole mitään, et ole minkään arvoinen ja sinua saa kohdella miten vaan, koska et ole merkityksellinen, niin kiva hei, että voi vaan alkaa ajatella toisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se turvaton lapsuus vaikuttaa ihan koko elämään minäkuvasta alkaen.
Ensimmäinen skitsoakka joka haluaa olla erityinen, tuli paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se turvaton lapsuus vaikuttaa ihan koko elämään minäkuvasta alkaen.
Ensimmäinen skitsoakka joka haluaa olla erityinen, tuli paikalle.
Niin kuin sinä.
Kyllä! Pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja jatkaa elämää. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se turvaton lapsuus vaikuttaa ihan koko elämään minäkuvasta alkaen.
Tästähän aloituksessa juuri oli kyse, että se oma ajattelu pitää muuttaa eikä roikkua siinä vanhassa ajatusmallissa ikään kuin että sillä hyväksyttäisi oman ajattelutapansa. Niinhän aloituksen esimerkkihenkilökin oli tehnyt ja todennut, että kaikki alkoi mennä parempaan suuntaan, kun lopetti sen oman päänsisäisen itselleen valehtelun.
Ei ole kyse pelkästään omasta ajattelusta. Lapsuudessa koettu puutteellinen perusturvallisuus vaikuttaa negatiivisesti aivojen kehitykseen ja esimerkiksi kykyyn kiinteä ja muodostaa kiintymyssuhteita, koettu pelko ja arvaamaton käytös vaikuttavat myös keskushermostoon.
Ei siis tosiaan ole kyse pelksätä asenteesta tai ajattelumallista.
Ahaa. Kerrotko myös onnettomuudessa selkäydinvamman saaneelle, että ei pidä piiloutua halvaantumisen taakse, pitää vaan muuttaa ajattelutapaa ja alkaa taas kävelemään, reippaasti niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se turvaton lapsuus vaikuttaa ihan koko elämään minäkuvasta alkaen.
Tästähän aloituksessa juuri oli kyse, että se oma ajattelu pitää muuttaa eikä roikkua siinä vanhassa ajatusmallissa ikään kuin että sillä hyväksyttäisi oman ajattelutapansa. Niinhän aloituksen esimerkkihenkilökin oli tehnyt ja todennut, että kaikki alkoi mennä parempaan suuntaan, kun lopetti sen oman päänsisäisen itselleen valehtelun.
"Terapeutti" alkaa pätemään
Vierailija kirjoitti:
Sitä nimitetään aikuistumiseksi.
Ei muijat nykyään halua aikuistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se turvaton lapsuus vaikuttaa ihan koko elämään minäkuvasta alkaen.
Tästähän aloituksessa juuri oli kyse, että se oma ajattelu pitää muuttaa eikä roikkua siinä vanhassa ajatusmallissa ikään kuin että sillä hyväksyttäisi oman ajattelutapansa. Niinhän aloituksen esimerkkihenkilökin oli tehnyt ja todennut, että kaikki alkoi mennä parempaan suuntaan, kun lopetti sen oman päänsisäisen itselleen valehtelun.
Ei ole kyse pelkästään omasta ajattelusta. Lapsuudessa koettu puutteellinen perusturvallisuus vaikuttaa negatiivisesti aivojen kehitykseen ja esimerkiksi kykyyn kiinteä ja muodostaa kiintymyssuhteita, koettu pelko ja arvaamaton käytös vaikuttavat myös keskushermostoon.
Ei siis tosiaan ole kyse pelksätä asenteesta tai ajattelumallista.
Nyyh😢
Vierailija kirjoitti:
Ahaa. Kerrotko myös onnettomuudessa selkäydinvamman saaneelle, että ei pidä piiloutua halvaantumisen taakse, pitää vaan muuttaa ajattelutapaa ja alkaa taas kävelemään, reippaasti niin?
Et ole kovin älykäs.
Uhrin roolista pääseminen on pitkä prosessi. Ei pelkästään tahdon asia niin kuin aloituksessa annetaan ymmärtää.
Kyllä traumaattiset asiat pitää käsitellä ja tiedostaa syyt ja seuraukset sitten voi muuttaa myös syvällisemmällä tasolla minäkäsitystään ja näin saa muutokset myös tunnetasolle.
Niin, aloittajan jatuksiin kyllä ja ei. Ei saa sekoittaa kahta asiaa toisiinsa. On nimenoaman tärkeää tutkia sitä menneisyyttä ja sen vaikutusta tulevaan jotta osaa erotella ne vaikutukset ja mitä vaatii muuttaa tilanne. Se on aika pitkäkestoinenkin prosessi ja saa aina välillä uusia ulottuvuuksia ja merkityksiä sitä mukaa kun tekijät elämässä muuttuvat. Tämä on täysin eri asia kuin jumittaa menneessä tai syyttää sitä. Ei kannata näitä niputtaa.
Lisäksi joskus on valitettavan vaikeaa se että osa niistä menneisyyden ihmisistä jäkittää vanhoissa rooleissa. Silloin ei auta jos itse muutut koska heiltä voi tulla ns vastahyökkäyksenä entistä ikävämpää käytöstä. Ja silloin he voivat käyttää tuota menneessä jumittamista sinua mustamaalatakseen. Toksisissa suvuissa voi käydä tällaista ja se asettaa toipujan hankalaan asemaan.
Tätä minäkin olen ihmetellyt, että miten jotkut jaksaakin märehtiä aina niitä iän vanhoja hetkiä elämässään, vaikka ne paskat ihmiset eivät enää ole aikoihin elämässä edes olleet.