Lue keskustelun säännöt.
Markkina-arvon nostaminen on kannattanut - miehen kokemuksia
17.09.2021 |
Tajusin jossain vaiheessa nuorena, ehkä 20-25v tienoilla, että olen malliesimerkki jollekin naiselle sopivasta miehestä. Minulla oli kaveripoikaominaisuuksia, mutta ns. miehekkäät ja sytyttävät ominaisuudet puuttuivat kokonaan. Se klassinen lyhyehkö, hintelä, kapeakasvoinen, naisten kanssa varovaisesti ja liian herrasmiesmäisesti käyttäytyvä nuorimies.
Pikkuhiljaa aloin kehittämään itseäni, analysoiden mitä naiset haluavat ja onko se linjassa sen kanssa mitä haluan itse elämältäni, millainen haluan olla ja onko kehitys linjassa arvojeni kanssa.
No, olenko löytänyt naisen? En ole löytänyt, enkä tule löytämään. Toivomiani naisia ei ole olemassa, jouduin hyväksymään että haaveilin satuhenkilöstä. Naiset eivät halua sitä mitä toivoin heidän haluavan, se on vain hyväksyttävä.
Kannattiko siis? Todellakin kannatti. Itsevarmuus, fyysinen kunto, pukeutumistyyli, ynnä monet muut asiat ovat paremmin kunnossa. Muutamat naiset ovat jopa kiinnostuneet vuosien varrella mikä on ollut imartelevaa, mutta ennen kaikkea tästä kaikesta on ollut hyötyä elämässä muuten.
Tsemppiä kaikille jotka ovat samassa tilanteessa. Toivottavasti löydätte mitä olette etsimässä.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma täällä. Olen vuosikaudet hakannut päätä seinään tämän kanssa, että naisille riitän vain kaveriksi. Myönnän kyllä, että treffeillä käyminen jännittää ja olen todennäköisesti liian ujo ja varovainen naisten kanssa, mutta olen aina halunnut miettiä positiivisesti, että jos vain käyn tarpeeksi monilla treffeillä niin jollakin naisella tulee kipinöimään mun kanssa. Noh toistaiseksi tätä on tapahtunut vain jos naisen ulkonäkö on heikko ja on vartaloltaan púllukka..
Hoikille ok-näköisille sellaisille 6/10 naisille olen kaveri ilman kipinää ja romanttisia tunteita.
Púllukoílle 4-5/10 naisille taas olen niin kiinnostava, että lähettävät sokkotreffien jälkeen heti viestiä miten oli niin ihanaa nähdä ja miten tuli niin hyvä fiilis ja voinko tulla sun luokse seuraavalla kerralla. Toinenkin nainen ehdotti ihan suoraan, että haluaisinko seksiä.
Tulee vahva fiilis, että 6/10 naisia varten pitäisi olla paljon itsevarmempi ja supliikimpi flirttailevampi tyyppi. Omaa ulkonäköä olisi helppo soimata, mutta jos pääsen 3. ja 4.treffeille 6/10 kanssa niin luultavasti vika ei ole täysin siinä.
Jos kuvitellaan stereotypia ideaalimiehestä, niin kyllähän se siltä vaikuttaa että mitä kysytympi nainen ulkonäkönsä perusteella on, sitä lähempänä ko. ideaalia hän haluaa miehen olevan.
Se herättää kysymyksen onko kyse makuasioista vai realismista sen suhteen mitä on saatavilla? Vai molemmista?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan sellainen lyhyehkö, hintelä, kapeakasvoinen, ujo herrasmies yhdistettynä poikamaiseen nörttihabitukseen on todella sykähdyttävä ilmestys. Tuollaisiin tapasin ihastua nuorena ja yhden sainkin iskettyä itselleni vähäksi aikaa. Mutta ymmärrän hyvin, jos joku ei viihdy nahoissaan ja haluaa hankkia lisää itsevarmuutta, lisää massaa tai muuten keskiverromman tyylin. Se on ihan ihmisen oma asia ja hyvä, jos auttaa menemään eteenpäin elämässä noin muuten.
Ilmeisesti tuollaisilla miehillä käy parempi flaksi, kun luonne vastaa ulkonäköä. Itse olen hieman karun näköinen, harteikas ja kalju matikkanörtti ja monien naisten reaktio on kuin olisin jollain tavalla huijannut heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan sellainen lyhyehkö, hintelä, kapeakasvoinen, ujo herrasmies yhdistettynä poikamaiseen nörttihabitukseen on todella sykähdyttävä ilmestys. Tuollaisiin tapasin ihastua nuorena ja yhden sainkin iskettyä itselleni vähäksi aikaa. Mutta ymmärrän hyvin, jos joku ei viihdy nahoissaan ja haluaa hankkia lisää itsevarmuutta, lisää massaa tai muuten keskiverromman tyylin. Se on ihan ihmisen oma asia ja hyvä, jos auttaa menemään eteenpäin elämässä noin muuten.
Ilmeisesti tuollaisilla miehillä käy parempi flaksi, kun luonne vastaa ulkonäköä. Itse olen hieman karun näköinen, harteikas ja kalju matikkanörtti ja monien naisten reaktio on kuin olisin jollain tavalla huijannut heitä.
Mäkin vissiin huijaan miehiä ja pahasti. Ulkoisesti klassisen naisellinen kaunotar(?), mutta oikeasti nörtti ja paha suustani. Tinderistä ja muista kuviin perustuvista palveluista ropisee vääriä miehiä, sellaisia, jotka luikkivat karkuun häntä koipien välissä kun oikeasti avaan suuni. Livenä tapaa paremmin, livemiehillä on parempi itsetunto ja kaikki etenee jotenkin "luonnollisemmin". Deittailen usein työkavereita ja muita pidemmällä ajalla hiljalleen tutuiksi tulleita (fyysinen työpaikkani vaihtuu usein).
En vaan viitsisi ajella keesiä ja taiteilla nahkaa täyteen kun asiakaspalvelutyössä kuitenkin viihdyn.
MGTOW-miesten noussut kysyntä peilaa mielestäni suoraan sitä, että omia mielenkiinnonkohteita omaava ja ainakin näennäisesti hyvällä itsetunnolla varustettu yksilö yksinkertaisesti vaikuttaa tuhannesti mielenkiintoisemmalta kuin epätoivoisesti tusinamuottiin pyrkivät mielistelijät. Jos mies ei pyri päätyönään jokaisen naisen pöksyihin, mutta kuitenkin nauttii keskustelusta ja ihmisten seurasta, niin varmasti on tiedossa mielenkiintoisempi ilta tälläisen yksilön seurassa. Jos juttu joskus siitä etenee jonnekin, on se yhdenyönjuttukin on yleensä mieleenpainuvampi, kuin "pilkunjälkeiset pikavoitot".
Minä en koskaan muuttaisi itseäni sen takia, että olisin (veikkaisin olevani) siten kiinnostavmpi jonkun silmissä.
Täytyy muistaa että tuo on suhteellista.
Olen huomannut että usein kun kerrotaan nuoruuden hintelästä ja ujosta poikaystävästä, tiedostamatta tätä verrataan nykyiseen elämänkumppaniin joka on 30+ tai 40+ iän myötä rotevoitunut aikuinen mies.
Nuoruuden poikaystävä ei välttämättä suinkaan ollut ujoimmasta tai hintelimmästä päästä omassa ikäluokassaan.
ap