Miltä tuntuu olla kuusikymppinen nainen?
Kommentit (11)
Mitä sillä tiedolla tekisit ja mihin sitä käyttäisit? Tämä on vauvapalsta. No, yksinäiset saattavat pursuta halua avautua tuntemattomille ihmisille ajatuksistaan. Mutta miksi.
Onneksi ei tarvitse edes ajatella ruttuja ja riutuvaa elämää.
N 21
Ihan hyvältä tuntuu. Perusteluja
- lapset aikuisia ja omillaan
- asuntolaina maksettu aikoja sitten ja on ollut mahdollisuus säästää ja sijoittaa
- töissä on vielä ihan mukavaa, varsinkin etätöissä
- eläkepäiviin ei kuitenkaan ole enää hirveän montaa vuotta, joten voi alkaa jo vähän suunittelemaan sitäkin aikaa
- elämä on aika seesteistä eikä ole enää mitään "pakko saada" -fiiliksiä, koska kaiken haluamansa voi hankkia vaikka heti
- materiaalisessa mielessä oikeastaan kaikki, mitä on aina halunnutkin, on jo hankittu
- ystävät ja kaverit ovat samassa elämäntilanteessa ja kaikilla on aikaa tavata toisiaan
- ei enää välitä palaneen puupennin vertaa, mitä joku muu mahdollisesti ajattelee, joten koirankin voi viedä lenkille vaikka aamutohvelit jalassa
Kivaa on! Olen vihdoinkin löytämässä oman, aidon itseni. Osaan ottaa sopivasti aikaa ja tilaa itselleni, mutta arvostan myös muita. Asioiden turha vatvominen on jäänyt. Teen asioita, joista pidän, kun olen vielä terve. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä.
Samalta tuntuu kuin nelikymppisenä. Työssä edelleen ja ikää 66 v.
Hyvin menee, tuoreena eläkeläisenä! Lapset omillaan, paljon ystäviä, liikuntaharrastus ja espanjantunnit mulla, miehestä pääsin jo 20 vuotta sitten (oli riesana vain). Matkustelen mielelläni, mutta nyt ne ovat olleet vain matkoja Suomeen (asun ulkomailla). Ah niin: 2 ihanaa lastenlastakin on.
N66
Paremmin kuin 50-v. ;) Nyt tk-eläkkeellä ja saan tehdä sitä, mitä haluan ja kykenen. Kumppani on, emme asu yhdessä. Luen todella paljon, kirjoitan, seilaan netissä jne. Ei lapsenlapsia ainakaan vielä, joten ei mitään 'pakollisia' lapsenhoitokeikkojakaan, joiden mukaan pitäisi järjestää aikataulunsa. En ole mitenkään viehättynyt enää matkustelusta, joten ulkoilen paljon kotiseudulla kävellen ja ajelen bussilla jonnekin vähän vieraampaan paikkaan tutkimaan esim. hautausmaata tai rakennuksia, rantoja ym. Vietän päiväni juuri niin kuin huvittaa ketään häiritsemättä tai pakottamatta mukaan. Viihdyn yksin kissani kanssa vallan mainiosti. En koe edes olevani aivan hirvittävän rapistunut. XD
Todellakin nautinnollista ; tietää mitä haluaa ja osaa ilmaista sen. Ihan parasta aikaa.
Ajan kulun kokeminen on väljähtynyt, se ei ole enää niin sykähdyttävää että mieltäisi siinä silmänräpäyksessä että mikä hetki on milloinkin ja mitä on odotettavissa sille, ja jos se vielä tästä laimentuu, sitä lipuu hautaan huomaamattaan.
Kiitos kysymästä, elämäni on ihanaa. Alla muutamat perustelut:
- Lapset ovat muuttaneet jo ajat sitten omilleen ja saan asua mieheni kanssa kahdestaan juuri siellä missä haluamme, eli keskustassa.
- Rahaa on kertynyt mukavasti säästöön ja omistusasuntomme on velaton
- Kun terveydestä ja liikunnasta on huolehtinut pikkutytöstä asti, niin kunto on erinomainen
- Näytän edelleen hyvältä ja tykkään pukeutua kauniisiin, jopa seksikkäisiin asuihin
- S-elämä on todella ihanaa, kun ei ole enää suorituspaineita
Tässä siis yhden kuusikymppisen rouvan mietteitä.