Mitä ajattelet ihmisestä, jonka sukupuolesta ei ole varmuutta?
Itse aiheutan usein hämmennystä. Näytän siltä, että voin olla nainen tai teinipoika, tai poika tai todella butch teinityttö. Se on varmaan hämmentävää jo sen puolesta, että iästäni ei voi olla varma. Oikeasti lähenen kolmeakymmentä. Olen siis fyysisesti nainen, mutta en tunne olevani nainen.
Joskus huomaan, että mua katsellaan oudosti, joskus ihmiset kommentoi kadulla. Mua pidetään joskus teinipoikana, kunnes sanon nimeni tai ylipäänsä puhun. Mulle itselleni sekoilu on todella normaalia, ja huvittavaa, mutta ihmiset kiusaantuu usein. Usein oletetaan, että olen lesbo, ja se tuntuu olevan etenkin miehistä jotenkin uhkaavaa tavalla, jota en vaan ymmärrä.
Mietin vaan, miltä tämä mahtaa näyttää toiselta puolelta katsottuna. Huomaan, että mussa jokin häiritsee ihmisiä ja paljon. Tilanne on aivan erilainen, jos olen naisten vaatteissa ja meikeissä. Silloin ihmiset tuntuvat pitävän musta. Saan hyvää palvelua aina ja kaikkialla, mulle hymyillään ja niin edelleen.
En valita. Miehen kehossa elävillä sukupuolikummajaisilla on monin verroin vaikeampaa. Mua vaan kiinnostaa se, miltä tämä homma näyttää noin ylipäänsä. (Meinaan pian tulla kaapista ulos muutamille läheisille nimittäin. Saatan lähteä sukupuolenkorjausprosessiin. Olen usein ollut naisellisemman oloisena sukulaisten nähden.)
Kommentit (22)
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin minua ei kiinnosta toisten sukupuoli, ei fyysinen eikä henkinen. Sukupuoli on merkittävä asia ainoastaan kun puhe tulee seurustelukumppanistani, jonka näin miehenä soisin olevan nainen. Olen kokemukseni mukaan aika konservatiivinen sen suhteen mitä itselleni haluan, mutta hyvin liberaali sen suhteen mitä muille "sallin".
Toivon, ettei mun reaktoista ainakaan välity mikään hirveä inho tai kummastus, vaikken mikään mestari ihmisten kanssa olekaan.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 23:43"]
No itsekään en tiedä sitten mikä olen, joku voi pitää lesbonakin ulkoasun perusteella, luulen, enkä itselläkään nyt mikään tyttömäinen olo ole. Mutta en voi kieltää että jos joku on sellainen että ulkoasu voisi viitata kumpaan vaan, niin sen verran olen vain utelias että kiinnostaa tietää.
Ja sitten toisaalta voisi kiusaantua jos selviäisi että onkin toista sukupuolta kuin olen arvellut, ihan vain siksi etten nyt vain loukannut henkilöä jotenkin olettamalla just päinvastaista. Koskaan kun ei voi tietää vaikka ihmiset ovatkin herkkänahkaisempia kuin minä.
[/quote]
Uteliaisuus on ymmärrettävää. Itse asiassa en voi kieltää, ettenkö itsekin olisi utelias, edes vähän. Lopulta sillä, mitä haarojen välissä on, ei ole niin isoa merkitystä, jos ihminen itse ei niin halua. Se vain on eri asia, miten maailma ottaa sen ihmisen vastaan.
Mäkään en ole herkkänahkainen, ja kai moni androgyynimmältä näyttävä on tottunut sekaannuksiin. Siinä on myös sellaisia juttuja, että tavallaan se voi tuntua ihmisestä pahalta, että fyysinen sukupuoli tunnustetaan siksi oikeaksi sukupuoleksi. Ne on monimutkaisia asioita. Aika usein voi kuitenkin pysytellä aika neutraalina puheissa ja muutenkin.
ap
Ap, Jjos menisit sukupuolenkorjaus leikkaukseen, niin sinusta tulisi siis homomies? Oletko enemmän top vai bottom henkinen?
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 23:47"]
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin minua ei kiinnosta toisten sukupuoli, ei fyysinen eikä henkinen. Sukupuoli on merkittävä asia ainoastaan kun puhe tulee seurustelukumppanistani, jonka näin miehenä soisin olevan nainen. Olen kokemukseni mukaan aika konservatiivinen sen suhteen mitä itselleni haluan, mutta hyvin liberaali sen suhteen mitä muille "sallin".
Toivon, ettei mun reaktoista ainakaan välity mikään hirveä inho tai kummastus, vaikken mikään mestari ihmisten kanssa olekaan.
[/quote]
Vaikea uskoa, että olisit niitä ihmisiä, jotka selvästi katsovat jotenkin pahasti. Katsominen, siis jonkinlainen katseella tutkiminen ihan vain sen takia, että joku ympäristössä pistää silmään syystä tai toisesta, on ihan inhimillistä ja se ei mua ainakaan haittaa.
Se on totta, että seurustelukumppanin sukupuoli on hyvin merkittävä asia. :D
ap
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 23:56"]
Ap, Jjos menisit sukupuolenkorjaus leikkaukseen, niin sinusta tulisi siis homomies? Oletko enemmän top vai bottom henkinen?
[/quote]
Olen biseksuaali. Jos nyt puhutaan tuollaisista mieltymyksistä, niin olen enemmän top, vaikka se ei ole niin tarkkaa. :D Epäonnista, etten ole syntynyt miehekkäämpään kehoon.
ap
No töissä tulee joskus asiakkaita, joista ei tiedä, että pitääkö puhutella herrana vai rouvana eikä aina niin helposti keksi korvaavia sanoja. Ja sitten säikähtää itse sitä omaa rajoittunutta ajattelutapaa, että ihmisistä pitäisi nähdä se sukupuoli. Eihän sillä lopulta ole merkitystä.
Ensimmäinen ajatus, mikä tuli mieleen, on se että sellainen ihminen on aito. Uskaltaa siis olla oma itsensä. Ehkä se pelottaa joitakin miehiä.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 00:03"]
No töissä tulee joskus asiakkaita, joista ei tiedä, että pitääkö puhutella herrana vai rouvana eikä aina niin helposti keksi korvaavia sanoja. Ja sitten säikähtää itse sitä omaa rajoittunutta ajattelutapaa, että ihmisistä pitäisi nähdä se sukupuoli. Eihän sillä lopulta ole merkitystä.
[/quote]
Se on harmillista, ettei ole sellaista neutraalia vaihtoehtoa "herralle" tai "rouvalle". Aina voi tietty vain teititellä tai jotain, se on aina kunnioittavaa.
Eihän sillä lopulta juuri olekaan merkitystä. Me itse luodaan merkitykset asioille.
ap
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 00:06"]
Ensimmäinen ajatus, mikä tuli mieleen, on se että sellainen ihminen on aito. Uskaltaa siis olla oma itsensä. Ehkä se pelottaa joitakin miehiä.
[/quote]
Onhan se uhkaavaa, kun joku ei sovi valmiiseen lokeroon. Ja ehkäpä niitä (cis-hetero)miehiä pelottaa se, että mahdollisesti vien niiltä naiset. ;D
Ootko miettinyt että jos olet vain dominoivan taipumuksen omaava nainen ja sen johdosta haluat antaa itsestäsi maskuliinisemman kuvan? Vai oletko jo ihan pienestä pitäen tuntenut olevasi sukupuoleltasi mies?
Itse olen aina ihastunut miesmäisiin naisiin tai naismaisiin miehiin. Eli ehkä se ihanne olisi juuri kaltaisesi Nainen.. nimenomaan nainen.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 23:47"]
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin minua ei kiinnosta toisten sukupuoli, ei fyysinen eikä henkinen. Sukupuoli on merkittävä asia ainoastaan kun puhe tulee seurustelukumppanistani, jonka näin miehenä soisin olevan nainen. Olen kokemukseni mukaan aika konservatiivinen sen suhteen mitä itselleni haluan, mutta hyvin liberaali sen suhteen mitä muille "sallin".
Toivon, ettei mun reaktoista ainakaan välity mikään hirveä inho tai kummastus, vaikken mikään mestari ihmisten kanssa olekaan.
[/quote]
Sunlaisias miehiä pitäis olla enemmän, oikeesti. Opeta toi sama lapsilles, jos joskus sellasia hankit! :) (tai jos sulla sellasia on)
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 00:23"]
Ootko miettinyt että jos olet vain dominoivan taipumuksen omaava nainen ja sen johdosta haluat antaa itsestäsi maskuliinisemman kuvan? Vai oletko jo ihan pienestä pitäen tuntenut olevasi sukupuoleltasi mies?
[/quote]
Mä olen miettinyt. Olen koittanut elää maskuliinisena naisena. Se en vaan ole mä. Lapsesta asti olen vain ollut jotain muuta. Musta olisi hienoa, jos voisin olla vaan näin. Mä olen sellainen heittäytyvä ihminen. Mä olen kokeillut naiseutta, feminiinisyyttä, ja löytänytkin monia asioita, joista pidän.
ap
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 00:24"]
Itse olen aina ihastunut miesmäisiin naisiin tai naismaisiin miehiin. Eli ehkä se ihanne olisi juuri kaltaisesi Nainen.. nimenomaan nainen.
[/quote]
No, musta tulisi/tulee varmasti aika androgyyni mieskin. ;) Mulla on kyllä tuota samaa. Miesmäiset naiset ja naismaiset miehet. Niissä on sitä jotakin aika usein.
ap
En mitään. She's tai he´s fine. :)
Elät haastavassa vaiheessa. Toivottavasti saat tehtyä ratkaisun siitä, mitä haluat tulevaisuudessa.
Mulla on hyvin samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla. Kun toisinaan pukeudun naisellisesti, saan pääsääntöisesti ihmisiltä ystävällistä tai neutraalia kohtelua. Jos taas pukeudun niin, ettei sukupuoltani voi päältä päin heti päätellä, minua kohdellaan heti ihan toisella tavalla. Ihmiset tuijottavat ja täysin tuntemattomat ihmiset saattavat kysellä, olenko nainen vai mies. Tämä on aina ihmetyttänyt minua, koska itse en ikimaailmassa kehtaisi kommentoida kenenkään tuntemattoman ulkonäköä oikeastaan millään tavalla. Toisaalta tuntuu, että androgyyniyteni tuntuu olevan jotenkin merkittävä asia myös sellaisille ihmisille, jotka tunnen. En oikein osaa selittää tätä, mutta esimerkiksi joillekin kavereilleni tuntuu olevan tärkeää korostaa jatkuvasti sitä, etten ole ns. tavallinen naisellinen nainen.
Maailmassa olis vaan niin paljon helpompi elää, jos sukupuoli ei olisi niin kamalan merkityksellinen asia kaikille.
Ite taas tykkään naismaisista miehistä ja naisista. Ite pukeudun hyvin poikamaisesti ja saankin tästä kuulla melkein joka päivä (aina joku kysyy että oonko tyttö vai poika, etenkin vessassa) Tykkään kuitenkin olla nainen, ja oon välillä aika naismainen, vaikken sillei pukeudukkaan.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 00:35"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 00:24"]
Itse olen aina ihastunut miesmäisiin naisiin tai naismaisiin miehiin. Eli ehkä se ihanne olisi juuri kaltaisesi Nainen.. nimenomaan nainen.
[/quote]
No, musta tulisi/tulee varmasti aika androgyyni mieskin. ;) Mulla on kyllä tuota samaa. Miesmäiset naiset ja naismaiset miehet. Niissä on sitä jotakin aika usein.
ap
[/quote]
Oletko siis ajatellut/suunnitellut jo sukupuolenkorjausta? Testosteroni muuttaa ihmistä kyllä miehiseen suuntaan. Jos olet bi niin kiinnostaako sinua sitten enemmän miehet vai naiset?
No itsekään en tiedä sitten mikä olen, joku voi pitää lesbonakin ulkoasun perusteella, luulen, enkä itselläkään nyt mikään tyttömäinen olo ole. Mutta en voi kieltää että jos joku on sellainen että ulkoasu voisi viitata kumpaan vaan, niin sen verran olen vain utelias että kiinnostaa tietää.
Ja sitten toisaalta voisi kiusaantua jos selviäisi että onkin toista sukupuolta kuin olen arvellut, ihan vain siksi etten nyt vain loukannut henkilöä jotenkin olettamalla just päinvastaista. Koskaan kun ei voi tietää vaikka ihmiset ovatkin herkkänahkaisempia kuin minä.