Mies huusi minulle illalla. Poika oli alkanut itkemään koulussa.
Miehellä meni hermot ja karjui mua laittamaan turvan tukkoon. Meillä ei ole todellakaan tapana huutaa kotona eikä lapset ole ennen tällaista kuulleet. Pojat oli jo nukkumassa tässä vaiheessa ja toivoin etteivät olisi nytkään kuulleet... Nuorempi oli kuitenkin ilmeisesti siihen herännyt ja pelästynyt sitä. Oli koulussa kesken tunnin alkanut itkemään ja kun ope oli sitä selvittänyt, kertoi että iskä huutaa äidille ja häntä pelottaa. Ope soitti mulle ja oli ymmärrettävästi ihmeissään. Selitin hänellekin rehellisesti koko tilanteen ja hän vakuutti ymmärtävänsä. Jotenkin vain nolottaa ihan hirveästi, selitellä tällaista asiaa opelle. Mies nyt yhdesti suuttui ja lapsi sitä pelästyi, mutta ei meillä oikeasti ole tapana huutaa...
Kommentit (32)
Ei toi nyt kyllä ihan normaalia ole että aikuinen karjuu kurkkusuorana toiselle, ja vielä illalla kun lapset on jo nukkumassa!
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä se ope sulle soitti? Miksei miehelle?
Varmaan siksi, että jos se mies olisi pahimman luokan vai.monhak.kaaja, niin toki se kertoisi opettajalle kaiken olevan erinomaisesti ja kyseessä väärinkäsitys. Ja lapselle tulisi seurauksia kielimisestä...
Kuulostaa tosi oudolta että lapsi kertoi tapahtuneesta opettajalleen eikä teille vanhemmille. Hyvä että keskustelitte asiasta mutta suosittelen että yritätte saada lapsen luottamaan teihin vanhempiin vähän enemmän, niin että ensin lähestyisi teitä jos on huolia.
Riitely on normaalia ja sekin että lapsi vähän säikähtää, puhumallahan nämä asiat selviää. Mutta tuo että on opettajalle asiaa itkeskellyt eikä omille vanhemmilleen on minusta jotenkin huolestuttavaa. Onko teillä ihan hyvät välit? Tämän tapauksen perusteella kuulostaa siltä että olisitte jotenkin etäisiä. Ei ole tarkoitus syyllistää mutta tätäkin asiaa olisi varmaan hyvä miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla opettajana heräisin huoli jos lapsi oirehtisi noin. Ehkä olisi ihan hyväkin, että joku ulkopuolinen tulisi tsekkaamaan tilanteenne.
Eikö sinulla ole oikeasti ongelmissa olevia oppilaita, pitääkö niitä vasiten tehdä? Jos aapee ei ole porvoolaisia (minusta on ja viisi pistettä ja papukaijamerkki siitä), niin tokihan noin herkkä poika pelästyy ihan toisessa mittaluokassa siitä, jos kotiin tullaan vahtimaan, että mites täällä menee. Sittenhän se poika vasta huolestuukin, että onko tässä sittenkin maailmankirjat menossa sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei toi nyt kyllä ihan normaalia ole että aikuinen karjuu kurkkusuorana toiselle, ja vielä illalla kun lapset on jo nukkumassa!
Kaikki ei elämässä aina mene niin kuin haluaisi, ja tässä perheessä riitely on ilmeisesti hyvin harvinaista joten en tuomitsisi. Siksi lapsi varmaan säikähtikin kun ei ole ennen kuullut kun vanhemmat riitelee kovaäänisesti.
Korkea aika pojalla kuullakin tuollaista ja herätä siihen että elämä ei ole pelkkää hyssyttelyä.
Veljen perheessäni ei ole koskaan lapsille huudettu ja veljen vaimo tarkka myös siitä että veljeni ei korota ääntä myös vaimolleen.
Veljen poika oli meillä pari viikkoa sitten yökylässä ja mieheni korotti ääntä omalle pojallemme, Veljeni poika alkoi tämän seurauksena itkeä, kun ei ole tällaiseen tottunut, että korotetaan ääntä.
Lapsia ei kannata kasvattaa liian silkkihansikkain.
Siis teidän mielestä on normaalia että riidan aikana toinen karjuu toiselle että turpa tukkoon? Yöaikaan, jolloin tiedossa on että lapset nukkuu? Ei kyllä ole normaalia. Ei ihme että lapsi on säikähtänyt. Riidellä voi ilman tuollaista kielenkäyttöäkin. Mies pyytää karjumistaan anteeksi ap:ltä lapsen kuullen ja lapselta että säikäytti tämän. Sitten selitätte yhdessä että aikuisillakin tulee joskus erimielisyyttä, mutta että ruma kielenkäyttö ei ole ok. Ja että aikuisetkin voi tehdä virheitä, kuten nyt isänsä yöaikaan karjumalla vaimolleen, ja että sitten pyydetään anteeksi ja sovitaan.
Koko lapsuuteni pelkäsin, että vanhempani eroavat, koska he riitelivät valehtelematta joka ikinen päivä ja äiti huusi aina jossain vaiheessa: "Minä kun sitä otan ja lähden!" Usein he luulivat minun nukkuvan, mutta totta kai nyt sellaiseen mekastukseen heräsi. Minkä kaamean pelon tuollainen saa aikaan pienessä hauraassa mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tosi oudolta että lapsi kertoi tapahtuneesta opettajalleen eikä teille vanhemmille. Hyvä että keskustelitte asiasta mutta suosittelen että yritätte saada lapsen luottamaan teihin vanhempiin vähän enemmän, niin että ensin lähestyisi teitä jos on huolia.
Riitely on normaalia ja sekin että lapsi vähän säikähtää, puhumallahan nämä asiat selviää. Mutta tuo että on opettajalle asiaa itkeskellyt eikä omille vanhemmilleen on minusta jotenkin huolestuttavaa. Onko teillä ihan hyvät välit? Tämän tapauksen perusteella kuulostaa siltä että olisitte jotenkin etäisiä. Ei ole tarkoitus syyllistää mutta tätäkin asiaa olisi varmaan hyvä miettiä.
Miksi alapeukut? Eikö teitä muka vanhempina häiritsisi ollenkaan se että lapsi kääntyisi opettajan puoleen eikä teille kertoisi huolistaan? Itse varmaan säikähtäisin jos niin kävisi, vaikka sinänsä ei haittaisi että opettaja tietää. Miettisin kyllä, että miksei lapsi esim. aamulla ottanut puheeksi tai jo riidankin aikana tullut ihmettelemään että mitä tapahtuu, jos kerran oli hereillä/heräsi riitelyyn. Kyllä tuo kuulostaa siltä että jotenkin pelkää vanhempiaan jos ei ole uskaltanut ns. sekaantua mutta ulkopuolisille sitten avautuu ja itkee. Itse jotenkin olettaisin että tällaisista asioista puhutaan ensin vanhemmille, kysyttäisiin suoraan että eroatteko ja vanhemmille sitten itkettäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Siis teidän mielestä on normaalia että riidan aikana toinen karjuu toiselle että turpa tukkoon? Yöaikaan, jolloin tiedossa on että lapset nukkuu? Ei kyllä ole normaalia. Ei ihme että lapsi on säikähtänyt. Riidellä voi ilman tuollaista kielenkäyttöäkin. Mies pyytää karjumistaan anteeksi ap:ltä lapsen kuullen ja lapselta että säikäytti tämän. Sitten selitätte yhdessä että aikuisillakin tulee joskus erimielisyyttä, mutta että ruma kielenkäyttö ei ole ok. Ja että aikuisetkin voi tehdä virheitä, kuten nyt isänsä yöaikaan karjumalla vaimolleen, ja että sitten pyydetään anteeksi ja sovitaan.
No ei ole varsinaisesti "normaalia" tai varmaan ainakaan toivottua, mutta joskus noin vain käy. Ei se auta että jälkeenpäin viisastellaan. Hyvä että asia pyritään perheessä selvittämään, joku muu ehkä vain jättäisi lapsen itsekseen murehtimaan.
Ei kai se ihme ole, että lapsi säikähti, jos ei ole ennen riitelyä kuullut. Hyvä, että uskalsi kertoa opettajalle, monet lapset kantavat noita pelkoja yksinään. Erinomaista, että juttelitte ja selvititte asian.