Ex-aviomiehellä todettu syöpä
Kuulin yhteisen tutun kautta, jota näin eilen uimahallin pukuhuoneessa. Tuli ihan kamala olo, vaikka erottiin riidoissa eikä olla oltu tekemisissä eron jälkeen (n. vuoteen). Sain sen käsityksen, että tilanne on vakava muttei tuttu osannut kertoa tarkemmin. Haluaisin kovasti ottaa yhteyttä, en halua myöhemmin vain kuulla että on menehtynyt.
Mitä itse tekisitte? Antaisitteko olla vai ottaisitteko yhteyttä?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla miten menee, puhua riitaisat välit selviksi ja ehkä olla tukena.
Sitä aina ajattelee, että elämä jatkuu mutta tämä todella pysäytti.
No en minä ainakaan haluaisi, että eksä ottaa yhteyttä ja pitää vielä sairaana alkaa setvimään vanhoja asioita ja vielä vähemmän haluaisin häneltä tukea. Kyllä tuossa vaiheessa haluaa vain ne läheisimmät ystävät ympärilleen.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti ottaisin yhteyttä ja toivottaisin hyvää vointia. Sairas arvostaa varmasti. Kuoleman lähellä ei paljon mietitä että olit silloin kerran paskapää.
Kyllä jotkut miettivät. Tuttava ainakin nimet, ketkä läheiset saavat tulla häntä katsomaan saattohoitoon. Hän ei halunnut mitään negatiivisia tunteita sairausvuoteelle.
Mulle tulisi mieleen, jos olisin pahasti sairas ja exä ottaisi yhteyttä että exää harmittaa, kun ei olla enää naimisssa eikä saa leskeneläkettä. Ei tulisi yhtään hyvä olo yhteydenotosta.
Vierailija kirjoitti:
Eli kaikki ovat nyt todella sitä mieltä, että en saisi ottaa yhteyttä?
Vaikka mies jätti oven auki yhteydenotolle, ollaan oltu olematta yhteydessä että haavat paranee ja tunnesiteet katoaa ym. Ero oli riitaisa koska ei oltaisi varmaan muunlaiseen eroon pystytty.
Ensin olin sitä mieltä, että tietysti voit ottaa yhteyttä. Jos olette joskus olleet yhdessä, niin olette hyvin läheisiä jollain tasolla vieläkin.
Toisaalta, kun mietin pidemmälle, ettette ole olleet missään yhteydessä vuoteen...se kuulostaa erikoiselta. Teidän välillä on täytynyt tapahtua jotain todella vakavaa, peruuttamaton välirikko.
Joten älä ota yhteyttä.
Ap, myönnä nyt: ainoa motiivisi ottaa mieheen juuri nyt yhteyttä on se, että kuulit joltain tämän sairastavan syöpää. Exälläsi on nyt tuhat muutakin asiaa mielen päällä kuin sinun vanhojen muistelusi. Anna sairaan ihmisen olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti ottaisin yhteyttä ja toivottaisin hyvää vointia. Sairas arvostaa varmasti. Kuoleman lähellä ei paljon mietitä että olit silloin kerran paskapää.
Kyllä jotkut miettivät. Tuttava ainakin nimet, ketkä läheiset saavat tulla häntä katsomaan saattohoitoon. Hän ei halunnut mitään negatiivisia tunteita sairausvuoteelle.
Kaikki eivät mieti. Kaikki eivät tee kieltolistoja. Tietysti riippuu tilanteesta, paljonkobtuskaa joku ihminen on tuottanut. Mutta tunnen sellaisenkin, joka sai sairaana paljon tukea eksältään, mutta he olivat yhteyksissä jo ennen sairastumista.
Minullekin tuli palava halu ottaa yhteyttä nuoruuden ystävään, kun kuulin että hänellä oli syöpä. Tarkemmin ajateltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei siitä olisi entiselle ystävälle mitään hyötyä. Hän oli perheellinen, hänellä on läheiset välit sisaruksiinsa, hänellä oli varmasti paljon ystäviä jne. Alitajuisesti olisin halunnut kuulla häneltä että ystävyytemme on entisellään (eli minä en ole huono ystävä kun emme ole pitäneet yhteyttä), hänellä on kaikki hyvin jne. Eihän hänellä ole mitään velvollisuutta minua tukea!
Toki minulla oli paha olla ja ahdisti, ja olisin halunnut jotenkin ilmaista että olen tukena. Mutta enhän minä ollut. Asumme eri paikkakunnilla, joten en voisi esim. kuskata häntä hoitoihin, hoitaa lapsia tai käydä heillä siivoamassa. Minusta ei ollut kertakaikkiaan mitään hyötyä hänen tilanteessaan. Joten jätin ottamatta yhteyttä. Tyydyin tykkäilemään ja vastailemaan hänen somepostauksiinsa.
Uteliaisuus riipii aloittajaa - haluaa tietää, missä syöpä on ja mikä on ennuste. Ja päästä iloitsemaan siitä, että riidan toinen osapuoli voi huonosti. Kiillottaa omaa pyhimyskehäänsä "tukemalla" sairasta.
Jos erositte riidoissa, niin miten muka mies pyytää ottamaan yhteyttä myöhemmin? Ei tainnut olla kovin kummoinen riita, ja sopiminen vain tekosyy päästä haaskalle.
Mä mietin, että jos itse olisin se sairas, niin miltä tuntuisi, jos joku minun existä (heitä on yhteensä 3) ottaisi yhteyttä.
Toki mä en tiedä, miltä oikeasti tuntuu olla syöpäsairas, mutta luulen, että se olisi hyvä juttu. Minulla ei ole vihan tunteita yhtäkään exää kohtaan, olen päässyt jokaisesta suhteesta eteenpäin. Ja kuitenkin jokainen exä on ollut omalla tavalla todella läheinen ja tärkeä ihminen minulle ja se ei poistu kokonaan, vaikka suhde päättyisi.
Olen lukenut, että hyvin moni vakavasti sairas ihminen jää yksin, kun tutut ja kaverit eivät tiedä, miten pitäisi reagoida ja sairaan kanssa ei osata olla luontevasti, jotenkin pelätään.
Varsinkin jos AP:n exä on jäänyt yksin eron jälkeen, niin kyllä ottaisin yhteyttä. Kerran tärkeä ihminen ei voi olla yhdentekevä vuoden päästä. Se on side, joka pysyy jollain tavalla koko loppuelämän.
No kyllä ottaisin yhteyttä. Ei sen tarvi olla tuppautuvaa tai tunkeilevaa, vaan toivottaa voimia, kenties pahoitella jotain miten aiemmin on toiminut, ja jättää toiselle mahdollisuuden jatkaa yhteydenpitoa jos toinen niin tahtoo. Kyllä useimmille kuolem.ansai.raille lienee tärkeää selvittää välejä, jotka ovat jääneet hiertämään.
Toki jos toinen ei vastaa, tai vastaa ilkeästi, niin en missään nimessä lähtisi uudelle tukkanuottaskierrokselle, vaan pitäisin omat mölyt mahassa.
Olen ollut mukana serkkuni saattohoidossa ja vuoden kestäneessä taistelussa syöpää vastaan.
Usko mua, ketään sairastunutta ei kiinnosta vanhat tyttö/poikaystävät.
Siinä on itse kuolemassaan niin heikoilla, että ei edes itse osaa käsitellä sitä. Saatikka, että haluaisi vääriä ihmisiä ympärilleen.
Ap vaan haluaa omaa järkytystää lieventää. Näyttää todella epäkypsältä.
olen saattohoitajana eräässä yksikössä. Älä ota yhteyttä!!!
Sairastuneet ja kuolemaan silmiin katsovat ihmiset haluavat ympärilleensä perheen ja rakkaimmat.
Ei entisiä.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Vai haluatko tanssia haudalla.
Tanssia haudalla???? Kukaan ei kuollut ainakaan vielä. Ja ap ei iloitse vaan haluaa sopua!
Tottakai ottaisin yhteyttä! Helpottaa sairasta, kun ei jää keskeneräisiä asioita. Ja itseä myös.
Enhän tiedä kuinka vakavasta tilanteesta tässä on edes kyse, en nyt heti lähtisi saattohoidosta puhumaan.
-AP
Vierailija kirjoitti:
olen saattohoitajana eräässä yksikössä. Älä ota yhteyttä!!!
Sairastuneet ja kuolemaan silmiin katsovat ihmiset haluavat ympärilleensä perheen ja rakkaimmat.
Ei entisiä.
Et voi yleistää. Entinenkin voi olla rakas, ja kun riitaisa ero, sovinto auttaa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Vai haluatko tanssia haudalla.
Tanssia haudalla???? Kukaan ei kuollut ainakaan vielä. Ja ap ei iloitse vaan haluaa sopua!
Tottakai ottaisin yhteyttä! Helpottaa sairasta, kun ei jää keskeneräisiä asioita. Ja itseä myös.
Sairasta ei välttämättä helpota alkaa veivaamaan vanhoja suhdekiemuroita, vaikka ap saisikin omatunnolleen rauhan. Eiköhän tuotakin asiaa ole riidelty tarpeeksi.
Mitä se antamasi "tuki" olisi ? Jos se on voivottelua, surkuttelua, menneiden vatvomista ja uteliaisuutesi tyydyttämistä, niin älä ota yhteyttä.
Jos voit oikeasti antaa tukea : kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, siivoamista jos on sellaisen avun tarpeessa ja asuu yksin, niin ota toki yhteyttä ja tarjoa apuasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Vai haluatko tanssia haudalla.
Tanssia haudalla???? Kukaan ei kuollut ainakaan vielä. Ja ap ei iloitse vaan haluaa sopua!
Tottakai ottaisin yhteyttä! Helpottaa sairasta, kun ei jää keskeneräisiä asioita. Ja itseä myös.
Miksi ajattelet, että asiat nyt, syöpäsairaan kera, saataisi selvitettyä paremmin? Miksi niitä edes pitäisi selvitellä, kun on muutakin mietittävää? Jos jommankumman pitää pyytää anteeksi, niin pyydettäköön, mutta se siitä.
Tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Jos olisit itse samassa tilanteessa, toivoisitko että elämästäsi erkaantuneet ihmiset olisivat yhteydessä.
Kukaan muu kuin sinä et voi päättää, mitä teet. Ja kukaan muu kuin hän ei voi päättää, miten vastaa yhteydenottoon.
Saat tuntea surua, katumusta ja kaikkia mahdollisia tunteita siitä miten asiat ovat menneet ja mahdollisesti siitä miten ne tulevat menemään. Asiat menevät lopulta kuitenkin niin kuin on tarkoitettu ja niille löytyy joku syy, ennemmin tai myöhemmin.
Ehdottomasti ottaisin yhteyttä ja toivottaisin hyvää vointia. Sairas arvostaa varmasti. Kuoleman lähellä ei paljon mietitä että olit silloin kerran paskapää.