Miksi jotkut äidit kehuskelevat jatkuvasti oman lapsen ulkonäköä?

Heiikoitsetuntoisten äitien egonpönkityksen yritystä moinen kehujen kalastelu, sanan ma...

Mun anoppi on tällainen kehuja ja pahimmasta päästä. Joka kerta kuin tavataan hän muistaa kertoa, kuinka hän yksin on onnistunut kasvattamaan kolme komeaa ja fiksua poikaa ja että kuinka poikien kavereiden vanhemmat ovat aina kateellisia... Huoh, joillekin lapset ovat vain egon jatke... Sama narsistinen anoppi mollaa lapsiaan silloin kuin vieraita ei ole paikalla.

Oma lapsi on niin kaunis.

Yhdellä lapsistani on kallo- ja kasvoepämuodostuma. Silti hän on minusta aivan mielettömän kaunis, joskin jotenkin tiedostan, että muut ei ihan näe sitä.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 13:18"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 13:17"]Koetetaan vakuuttaa itselle, että lapsen hankinta oli oikea päätös.

Kamalaahan se olisi, jos ajan, energian, rahan ja ulkonäön viemisen lisäksi lapsi olisi vielä rumakin.
[/quote]

Toinen toistaan naurettavimpia johtopäätöksiä. Joko nämä kitisijät ovat synnyttäneet rumia mukuloita tai ovat sitä vanhaa koulukuntaa että lasta ei saa koskaan kehua
[/quote]
Yhtäkään kaunista lasta en ole vielä nähnyt.samanlaisia paskahousuja kaikki

Minusta on ihan ok jos kehuu lastaan nätiksi. Mutta jos siihen liittyy vertailua muihin, eli voi kun tuo lapsi on kauniimpi kuin muut... Niin kehuja ei ehkä ole kaikkein puolueettomin, jos on lapsen oma äiti.

Mulla on yksi tuttu, jonka mielestä hänen tyttärensä oli vaan niin paljon nätimpi kuin muut ja ihan vain siksi, että on niin sirot kasvot ja ei ole isopäinen niin kuin muut pikkulapset.

Kerran tarjosin hänelle samanikäisen tyttäreni toppahattua, koska tytär oli saanut niitä kaksi. Hän sanoi, että muuten kyllä kävis, mutta Se on kuitenkin niin iso hänen sirolle tyttärelle. No sanoin että tuon sen niin kokeillaan, sillä Se selviää. No, hattuhan olikin pieni, ei mahtunut. Pikkaisen hymyilytti, kun tuli vaikka mitä selitystä.

Olen joutunut kuuntelemaan joskus naista, joka ylistää omaa koiraansa samaan tapaan kuin ap:n kuvailemat mammat lapsiaan. Sama luonnevika siinäkin on kyseessä. Ei tajuta sitä, että on inhaa vaikkapa kerjätä muilta myöntelevää hymistelyä asiaan, johon ei ole kohteliasta vastata kertomalla oma rehellinen mielipide, ellei sekin ole ylistävä.

"Eikö ollutkin ihanaa piirakkaa tämä itsetekemäni, katsopas kauniita lapsiani, eivätkö olekin poikkeuksellisen suloisia, mitäs pidät uudesta upeasta tyylistäni, myyjänkin mielestä se on upea, missä olet nähnyt näin suloisen koiran kuin minun Pirreni, se tykkää kaikista ja kaikki tykkäävät siitä." JNE.

Joko äidit ovat äärimmäisen itsekkäitä ja vaativat huomiota kaikilta, tai sitten he ovat todella epävarmoja itsestään ja äitiydestään.

Mä en kyllä ole tällaiseen törmännyt. Vai tarkoitatko tällä nyt sitä kun äiti lässyttää vauvalle/taaperolla "äitin komee poika" tai "äitin kaunokainen"? Tähän myönnän "sortuvani", mutta ei kai se mitään kehuskelua ole, ei ainakaan mua häiritse moinen..

Minä kehun lasteni ulkonäköä vain ja ainoastaan miehelleni. Ne on vaan meistä niin kauniita! :) Muille en kehu omiani.

OT: Vältän ulkonäkö-kehuja lasten kuullen. Ei ole hyvä, jos ulkonäköä kokoajan hehkutetaan. Tyttölapsilla varmaan vielä yleisempää: kehutaan hiuksia, kauneutta, koruja ja hienoja vaatteita. Ei tee välttämättä hyvää itsetunnolle, jos pelkkä kuori on se, mistä kehutaan (tai kehutaan ainakin eniten). Itsekin sorrun joskus tähän kavereiden tyttöjen kohdalla, mutta kehun sitten perään jotain muutakin ominaisuutta/taitoa. Omat on poikia, pojat pääsee vähän vähemmällä ulkonäkökeskeisyydellä.

Kun vauvani syntyi, äitini kysyi että 'onko teidänkin vauva maailman kaunein?' Omia lapsia vaan jaksaa ihastella.

Eikö meillä olekin kauniit lapset? Tätä hokee oma ystävä (tai ehkä nykyisellään enemmänkin kaveri). Ja tämä siis lasten kuullen. Todella rasittavaa, enkä jaksakaan enää kuunnella ja vastailla jatkuvasti "juu, niin on". Ihan sama oliko ne lapset objektiivisesti kauniita vai ei. Omasta ulkonäöstään ei piittaa pätkääkään, vaikka ihan oikeasti voisi katsoa välillä peiliin itsekin - kun kerran se ulkoinen kauneus ilmeisesti niin tärkeää on, että sitä pitää lastensa kohdalla koko ajan hokea. Toinen kestoaihe hänelle on yh-kaverinsa ja hänen tukiensa parjaaminen, mutta se on toinen tarina se... Onpa tapaamisemmekin vähentyneet, en vain viihdy hänen (ja mahdollisesti lastensa) seurassa.

Liian vähän Suomessa kehutaan tai ollaan ylpeitä.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 11:56"]Joko äidit ovat äärimmäisen itsekkäitä ja vaativat huomiota kaikilta, tai sitten he ovat todella epävarmoja itsestään ja äitiydestään.
[/quote]

Kyllä. Ja ne jotka haukkuvat lapsiaan tai eivät puhu heistä mitään, ovat oikeita äitejä isolla ä:llä! Siis oikeesti valoja taas!

Koetetaan vakuuttaa itselle, että lapsen hankinta oli oikea päätös.

Kamalaahan se olisi, jos ajan, energian, rahan ja ulkonäön viemisen lisäksi lapsi olisi vielä rumakin.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 13:17"]Koetetaan vakuuttaa itselle, että lapsen hankinta oli oikea päätös.

Kamalaahan se olisi, jos ajan, energian, rahan ja ulkonäön viemisen lisäksi lapsi olisi vielä rumakin.
[/quote]

Toinen toistaan naurettavimpia johtopäätöksiä. Joko nämä kitisijät ovat synnyttäneet rumia mukuloita tai ovat sitä vanhaa koulukuntaa että lasta ei saa koskaan kehua

Viestin 6 kirjoittajalle tulikin tuossa mieleen eräs syy tähän kaverin jatkuvaan lastensa ulkonäön kehumiseen. Mainitsin, ehkä vähän kärkkäästi, että kyseinen äiti voisi joskus katsoa itseäänkin peiliin. Hän ei nimittäin ulkonäöllisesti nyt vain ole kovin viehättävä. On ylipainoa, vaatteet vähän mitä sattuu ja muutenkaan ei omaan ulkonäköön panosteta lainkaan. Ikävää näin kaverina sanoa, että myöskään ns. luonnonkauneutta ei hänelle ole hirveästi suotu. Joten: voisiko olla kyseessä, että äiti jotenkin yrittää kompensoida omaa ei-niin-viehättävyyttään lastensa kauneudella?

On ihan eri sanoa joskus, että lapsi on kaunis - kaikki lapset ovat söpöjä - kuin jankuttaa kerta toisensa jälkeen "eikö mulla olekin kauniit lapset?!"

Tuollainen jatkuva kehujen kalastelu ei ole normaalia, ei minkään kansakunnan edustajalle.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 13:32"]On ihan eri sanoa joskus, että lapsi on kaunis - kaikki lapset ovat söpöjä - kuin jankuttaa kerta toisensa jälkeen "eikö mulla olekin kauniit lapset?!"

Tuollainen jatkuva kehujen kalastelu ei ole normaalia, ei minkään kansakunnan edustajalle.
[/quote]

Ennemmin sitä kuuntelee kun jatkuvaa haukkumista.

Olen ihmetellyt miksi kaverini puhuu koko ajan miten hänen 4-vuotias pikkutyttönsä on niin äidin näköinen. Tyttö on normaalin nätin pikkutytön näköinen ja äiti on vähän repsahtanut. Joka kerta kun tavataan niin on niin äidin näköinen tyttö ja ihan kuin äiti pienenä. Rasittaa jo, ja vähän alkaa miettiä onko siinä jotain ongelmaa, epävarmuutta takana.

Olen vastannut kysymykseen "kenen näköinen" niin reippaasti, että ihan oman näköisensä tyttö, ja äiti alkaa heti vakuuttelemaan, että on niin hänen näköisensä. Perheen vähän vanhempi poika 9-vuotias jää vähemmälle huomiolle. On varmaan sitten isänsä näköinen.. Pikkutyttö otetaan joka paikkaan mukaan, poikaa ei kun on niin villi.

Myös facepäivitykset ovat tätä samaa, kuvia tytöstä ja kenen näköinen tyttö on. Tekisi mieli sanoa "herää pahvi" mutta en halua loukata. Harmittaa vaan, että jääkö tuosta lapsille huonot fiilikset myöhemmälle iälle. Saahan lasta kehua mutta taitaa äiti nyt kompensoida jos ei itseä ole pienenä kehuttu tarpeeksi.

Mulla on venäläinen anoppi enkä ole vieläkään tottunut sikäläiseen tyyliin puuttua toisten ulkonäköön. Kun hän tulee kylään, pitää ensin pyörähtää ympäri ja esitellä vartalonsa (tsektaan, onko tullut kiloja vai ei), sitten kun en itse tajua kehua hänen laihtuneen, kun en huomaa, hän kehuu itse: "Vaan katsopas minua, etkö huomannut!"

Kun hän näkee pitkästä aikaa kavereitani, hän ruotii heidänkinulkonäköään "NN. on lihonut. Siis selvästi" tai "Näin meidän kesken hän ei ole mikään kaunein kukkanen". Olen jättänyt edes inahtamasta noihin kommentteihin. Vastaavasti hän antaa myös positiivisa kommentteja, kehuu minuakin ja lastani, mutta koska pidän noin voimallista ulkonäkökommentointia vastenmielisenä, en osaa ottaa vastaan noita kohteliaisuuksiakaan. Mieluummin ajattelen, että parempi kun olisi hiljaa.