Miksi olet ottanut etäisyyttä ystävään?
.. Tai jopa pistänyt välit poikki? Mikä siihen on vaikuttanut tai ollut syynä? Miten ystäväsi on suhtautunut?
Kommentit (33)
Olen odottanut 2,5 vuotta että hän tekisi aloitteen. Ei tehnyt. Toki kaipaan häntä, tunne ei valitettavasti ole molemminpuolinen.
Nyt viimeaikoina en ole ollut yhteydessä kehenkään, eikä kukaan näytä kaipaavan vaikka olisivat sosiaalisesti muutoin aktiivisia. Syynä minulla on mielenterveysongelmat ja aika paketoida tämä elämä ja sulkea ovi perässäni.
Ei ole tarvinnut, jäin vain odottelemaan hänen yhteydenottoaan.
20 vuotta mittarissa ja odotus jatkuu edelleen.
Yksipuolisuus. Se ei ole oikeaa ystävyyttä.
Minulla tällä hetkellä tekee tiukkaa yhden kaverin kanssa, joka koko ajan puhuu vain siitä, etten olisi saanut ottaa koronarokotteita, koska ne ovat vaarallisia. Ei auta, vaikka sanon, että otin rokotteet, koska minulla on astma ja edelleen lääkitys kolme vuotta sitten sairastettuun syöpään. Seuraavana päivänä jatkuu taas sama virsi...
Juo liikaa ja jauhaa vaan miehistä. Meillä ei ole enää mitään yhteistä puhuttavaa mistään.
Se oli kateellinen nainen joka ei löytänyt koskaan miestä ittelleen eikä ollu koskaan ees seurustellu, sitä ärsytti kun mä löysin miehen ja hän jäikin siinä sitten vähemmälle. Se vaan menee niin että kun parisuhde tulee niin kaverit jää joksikin aikaa vähemmälle. Mut sitähän se ei tajunnut koska ei ole seurustellut. Ois mulla paljon, paljon muutakin kerrottavaa tästä tyrkky JULKKIKSESTA mutta enpä kerro.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tällä hetkellä tekee tiukkaa yhden kaverin kanssa, joka koko ajan puhuu vain siitä, etten olisi saanut ottaa koronarokotteita, koska ne ovat vaarallisia. Ei auta, vaikka sanon, että otin rokotteet, koska minulla on astma ja edelleen lääkitys kolme vuotta sitten sairastettuun syöpään. Seuraavana päivänä jatkuu taas sama virsi...
Sano, että alat olla täysin kyllästynyt kaverin valitukseen etkä aio enää kuunnella sitä. Sano joka kerta, että nyt riittää. Sano myös, että kohta et jaksa enää tavata, jos kaveri jatkaa rokotteesta jauhamista.
En pidä ripustautujista, enkä päällepäsmäreistä. Tuntui, ettei siinä ystävyyssuhteessa minulle jätetty liikkumatilaa. Ystävästä muuttui rasittava. Laitoin välit poikki. En ole katunut.
Pistin välit poikki koska olin vuosia pelkkä likasanko johon kaveri oksensi pahaa oloaan. Viimeiseen kahteen vuoteen ei _kertaakaan_ kysynyt mitä minulle kuuluu ja jos halusin puhua omista asioistani vastaus oli "joo" ja puhe kääntyi takaisin hänen asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen odottanut 2,5 vuotta että hän tekisi aloitteen. Ei tehnyt. Toki kaipaan häntä, tunne ei valitettavasti ole molemminpuolinen.
Nyt viimeaikoina en ole ollut yhteydessä kehenkään, eikä kukaan näytä kaipaavan vaikka olisivat sosiaalisesti muutoin aktiivisia. Syynä minulla on mielenterveysongelmat ja aika paketoida tämä elämä ja sulkea ovi perässäni.
No elä nyt viellä.
Mulla on mie ja lapsi ja koira ja olen erityisesti pitänyt yhteyttä yksin oleviin. Mutta he kertovat minun olevan ainoa joka tekee niin. Ei tulisi mieleenkään hylätä nimenomaan yksin olevia ystäviäni. Koska hehän tarvitsevat eniten seuraa juuri.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mie ja lapsi ja koira ja olen erityisesti pitänyt yhteyttä yksin oleviin. Mutta he kertovat minun olevan ainoa joka tekee niin. Ei tulisi mieleenkään hylätä nimenomaan yksin olevia ystäviäni. Koska hehän tarvitsevat eniten seuraa juuri.
äh mie= mies
Vierailija kirjoitti:
Juo liikaa ja jauhaa vaan miehistä. Meillä ei ole enää mitään yhteistä puhuttavaa mistään.
Sama, lisäksi on katkera omasta erostaan ja suorastaan tyrkyttää itseään varatuille miehille, jotta saisi laitettua pahan kiertoon. Ei kiinnosta sellainen seura.
Miksi näitä ketjuja on täällä nykyisin niin usein? Eivätkö ihmiset osaa enää olla?
En ole viitsinyt kuormittaa omilla murheillani enkä myöskään niistä johtuen kuunnella mitään pinnallista dadaa.
Ystävät on jääneet tästä huolimatta, muut joutaa mennäkin.
Ystäväni oli erityisherkkä ja kuormittui liikaa.
Ripustautuja. Olin liian kiltti ja lähdin kun hän vaikka soitti että nyt mennään kaljalle vaikka en todellakaan jaksanut. Saattoi soittaa 4 kertaa päivässä, lopulta tää kaikki johti siihen että vihasin häntä ja hän piti mua tosi hyvänä ystävänä kun ei mulla ollut munaa sanoa asioita suoraan.
Välttelin ja lopulta räjähdin sitten ja sanoin tosi rumasti ja hän itki puhelimessa että luuli et ollaan ystäviä. Olin tosi ivallinen ja lapsellinen että näin jälkeenpäin sanoisin etten yhtään häntä parempi, kaduttaa ja haluisin pyytää anteeksi mutta häntä tuskin 20 vuoden jälkeen kiinnostaa.
Juoruileva nainen, ilkeä piikittelijä.
En ole mitenkään näkyvästi laittanut välejä poikki, mutta en edes yritä pitää mitään yhteyttä enää. Huomasin jossain vaiheessa ettei toista kiinnostanut seura enää, tuli kaikenlaisia selityksiä miksei ehdi näkemään, kuitenkin somessa jatkuvaan päivityksiä kun käy muiden kavereiden kanssa vaikka missä ja on niin ihanaa. Silloin harvoin kun nähtiin niin laukoi välillä aika ikäviä, kateellisen kuuloisia kommentteja minun elämästäni, vaikka itsellään menee ainakin näennäisesti paljon paremmin. Ymmärsin viimein yskän ja jätin hänet rauhaan. Kyllä hän edelleen tykkäilee jostain somepäivityksistäni, mutta itse kaipaisin enemmän ihmiseltä jonka olen tuntenut melkein koko ikäni. Mutta eihän sille mahda mitään jos toista ei kiinnosta, en voi pakottaa.
Tajusin, että ystävyydessämme ei ole mitään hyviä puolia, on vain huonoja. Enkä usko enää, että tämä muuttuisi paremmaksi. En kuitenkaan voi kokonaan panna välejä poikki, koska ystäväni on nykyään vuokranantajani. Sitten kun muutan tästä pois, en aio pitää enää yhteyttä.