Lue keskustelun säännöt.
Miksi olet ottanut etäisyyttä ystävään?
16.09.2021 |
.. Tai jopa pistänyt välit poikki? Mikä siihen on vaikuttanut tai ollut syynä? Miten ystäväsi on suhtautunut?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
No, en tiedä oletteko törmänneen tyyppiin jolla on "vaikeaa" joten teidän täytyy sietää hänen itsekeskeisyyttään, poissaolevuuttaan, draamojaan ja kommelluksiaan. Sitten jossain vaiheessa huomaatte että ko. tyypillä on ollut "vaikeaa" viimeiset 8 vuotta ettekä ole saanut mitään vastavuoroisuutta ystävyyssuhteessa.
Minulla on ollut vaikeaa viimeiset 33 vuotta, mutta juuri se ystävän seurassa olo olisi irtiotto noista vaikeuksista, sielunruokaa. Kai mä sitten silti tietämättäni olen itsekeskeinen, poissaoleva ja draamailija - miksi tälläisestä ei ikinä sanota toiselle?
T. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, en tiedä oletteko törmänneen tyyppiin jolla on "vaikeaa" joten teidän täytyy sietää hänen itsekeskeisyyttään, poissaolevuuttaan, draamojaan ja kommelluksiaan. Sitten jossain vaiheessa huomaatte että ko. tyypillä on ollut "vaikeaa" viimeiset 8 vuotta ettekä ole saanut mitään vastavuoroisuutta ystävyyssuhteessa.
Minulla on ollut vaikeaa viimeiset 33 vuotta, mutta juuri se ystävän seurassa olo olisi irtiotto noista vaikeuksista, sielunruokaa. Kai mä sitten silti tietämättäni olen itsekeskeinen, poissaoleva ja draamailija - miksi tälläisestä ei ikinä sanota toiselle?
T. 2
Ikävä kyllä esim. jotkut mt-ongelmaiset (huom. eivät kaikki) eivät kestä yhtään mitään palautetta tai kritiikkiä. Kukapa nyt haluaisi antaa palautetta, kun toinen jatkuvasti kuvailee miten menee palasiksi aivan pienistäkin sattumuksista ja sananvalinnoista ja muistaa ne vuosienkin jälkeen? Helpompi olla hiljaa tai ottaa etäisyyttä.
Tajusin tiettyjen elämänmuutosten myötä, että arvomme ja kiinnostuksenkohteemme ovat täysin erilaiset.
Olemme aika erilaisia. En halua torjua häntä mutta yritän vältellä. Hän haluaisi nähdä joka viikko. Minä haluaisin nähdä kerran kuukaudessa. Ärsyttää miksi hän ei voi käyttää järkeä ja ymmärtää että viikoittainen tapaamistiheys on vaikea minulle? Hän laittaa usein viestejä ja ehdottaa tapaamista extempore. Miksei jo ymmärrä että ei käy joka viikko. Harmi että asumme lähekkäin ja hänellä ei ole ihmisiä joita nähdä. Hän ei kuulu ”ykköspiiriini”, hän ei ole niitä joita mieluiten näen, tiedän että kuulostaa ikävältä. Ei meillä ole paljon yhteistä ja koskaan hän ei ole vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä haluaisin lähipiiriin varsinkin mitä paremmin hänet tunnen, pidän hänestä enemmän jos nähdään 2 kertaa vuodessa. Mitä lyhyemmän väliajoin näkee sitä enemmän ärsyttää oispa pidempi välimatka, meillä on erilaiset tyylit ja tavoitteet. Hän on ok kaveri mutta siinä kaikki
Ripustautuu. En halua olla ilkeä enkä kokonaan lopettaa yhteydenpitoa. En näköjään halua nähdä häntä niin usein kuin hän minua. Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä, mutta miksi hän ei noteeraa yhteydenpidon puutetta tai meidän erilaisuutta, onko hän epätoivoinen, yksinäinen, meissä on nimittäin eroja ja vahvoja eroja joissain asioissa.
Jouduin hänen kanssaan vähän väkisin tekemisiin vaikka ei ollut aikomusta. Sitten kai tylsyydestä sekä säälistä aloin näkemään välillä. Hän tulkitsi minut väärin että ollaan tosi läheisiä ystäviä. Omasta mielestäni olin vain ystävällinen, ja olen sellainen että en halua yleensä särkeä sydäntä enkä aiheuttaa ylimääräistä draamaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan jaksanut aina odottaa. Aina, joka ikinen kerta, odotin, kunnes aloin lähteä pois, enkä enää odottanut. Mulla on kaksi pientä lasta, sen kerran kun lähden jonnekin, voisin tehdä muutakin kuin odottaa yksin.
Syitä oli moninaisia:
- piti hakea aamupalaa (miksi ei lähtenyt ajoissa, että olisi ehtinyt hakea aamupalaa? tai edellisenä iltana hommannut aamupalan) Tämä aamupala-syy toistui tosi usein
- ei herännyt
- vatsa ei toiminut (!!? oikeasti, nuorehko ihminen!)
Milloin mitäkin.
Joskus oltiin yhdessä ihan selkeästi sovittu, että mennään yhdessä syömään. Sitten kun kaverini tulee, hän toteaa, että hän onkin jo syönyt, kun tuli niin nälkä. Aha, just.
En vaan jaksanut tätä säätämistä.
Mulla oli ystävä. Ystävä jonka kanssa olimme muutamia vuosia todella läheisiä. Hän oli tukena monessa tilanteessa minulle ja toisinpäin. Tämä ystävä kuitenkin on todella epävakaa. Kateellinen salaa minulle monesta asiasta vaikka minun silmissäni en pärjännyt mitenkään häntä paremmin. Löysin hyvän parisuhteen, jota ystäväni ei vaan enää pystynyt sietämään ja tämä kateus puski kaikkien roolien ja esitysten läpi. Ajoittain hän oli minua kohtaan todella ilkeä. Hän vietti juhlapyhiä meillä usein mutta silti keksi aina puolisostani jotain pahaa sanottavaa. Hän käytti hyväkseen asioita joita olin hänelle kertonut; heikkouksiani ja epävarmuuksiani joita parisuhteestani olin heikolla hetkellä ystävälle vuodattanut. Hän osasi iskeä kipeisiin kohtiin ja teki sitä tahallaan. Hän pystyi vitsailemaan minun kustannuksellani mutta toisinpäin asiat eivät enää olleetkaan ok. Tulin raskaaksi, Hän halusi kummiksi. Pikkuhiljaa tilanne kärjistyi eikä hän enää pystynyt esittämäänkään onnellista puolestani vaan todella katkeraa ja ilkeää ihmistä. Samalla kuitenkin piti itsestään selvänä että kuuntelen hänen vuodatukset hänen elämästään. Hän aina mietti kovasti miksi hänellä ei ole kavereita. Miksi kukaan ei pysy hänen elämässään. Miksi hänellä ei ole mitään pysyvää. Hän ei arvostanut minua kyllä pätkän vertaa vaikka kaikki nämä vuodet otin vastaan ilkeilyt, katkerat lausahdukset. Välillä Hän puhui että täytyy katkaista välit minuun kun ei nyt jaksa. Aina apuani tarvitsevana kuitenkin soitti ja oletti että jaksan aina vaan kuunnella. Lapsen synnyttyä Hän poistui taka vasemmalle kokonaan. En ole kuullut hänestä vuoteen mitään. Toivon että hänellä menee hyvin, tai paremmin mitä tähän asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä väsyin ystävääni ja lopetin omalta osaltani yhteydenpidon. Toki vastaan lyhyesti, jos hän ottaa yhteyttä, mutta sekin ikävää kun en vain jaksaisi yhtään. Säälin häntä kai, koska en pysty täysin olla vastaamatta. Hän tulee muissakin tilanteissa vastaan joka tapauksessa niin parempi kai toimia näin. Tuntuu raskaalta joka kerta kun hän on ottanut yhteyttä, koska joudun kuitenkin lyhyesti vastaamaan. Vuosi jo vierähtänyt näin enkä tiedä miten kauan tähän vielä menee, et lopettaa yhteydenpidon. Koetan olla kärsivällinen.
Toivon hänelle kuitenkin hyvää elämää ja erityisesti sitä, että löytäisi tasapainon muiden ihmisten kanssa. Hän on vaikea ihminen ja tiedän, että ollut paljon ongelmia muidenkin kanssa, koska on niistä avautunut minulle aikoinaan.
En halua olla tekemisissä pahan olon siirtäjien kanssa. Siis sellaisten, jotka nälvii muita kun oma elämä vituttaa.
Kaiken lisäks nälvijät on kateellisia. Käy tavattoman raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se oli kateellinen nainen joka ei löytänyt koskaan miestä ittelleen eikä ollu koskaan ees seurustellu, sitä ärsytti kun mä löysin miehen ja hän jäikin siinä sitten vähemmälle. Se vaan menee niin että kun parisuhde tulee niin kaverit jää joksikin aikaa vähemmälle. Mut sitähän se ei tajunnut koska ei ole seurustellut. Ois mulla paljon, paljon muutakin kerrottavaa tästä tyrkky JULKKIKSESTA mutta enpä kerro.
Tämä saanut paljon alapeukkuja mutta itsellä on kokemusta saman tyyppisestä. Ei mitään sellaista että olisin hylännyt kaverit, mutta sinkkukaveri ehkä oletti niin ja hylkäsi itse ensin? Toisaalta ehkä ei ollut koskaan ollutkaan mikään oikea ystävä, kun ilmeni kaikenlaista katkeraa kuittailua enkä oikeastaan ole saanut häneltä sellaista arvostusta mitä muut kaverinsa, mikä ilmeni monella tavalla vuosien saatossa.
Satuttaa ettei ystävä pahoittele asiatonta käytöstään minua kohtaan. Kuitenkin haluaa olla yhteydessä ja olla kaveria. Lisäksi tietää, että olin hyvin loukkaantunut.
Hän näyttää haluavan vain unohtaa asian ja elättelee(kö?) toiveita että toimisin samoin. En kyllä pysty unohtamaan niin törkeää kohtelua. Tästä syystä en itse ole yhteydessä ja vastaan lyhyesti aina kun ottaa yhteyttä. Eiköhän häviä jossain kohtaa elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Satuttaa ettei ystävä pahoittele asiatonta käytöstään minua kohtaan. Kuitenkin haluaa olla yhteydessä ja olla kaveria. Lisäksi tietää, että olin hyvin loukkaantunut.
Hän näyttää haluavan vain unohtaa asian ja elättelee(kö?) toiveita että toimisin samoin. En kyllä pysty unohtamaan niin törkeää kohtelua. Tästä syystä en itse ole yhteydessä ja vastaan lyhyesti aina kun ottaa yhteyttä. Eiköhän häviä jossain kohtaa elämästäni.
Mitä hän on sitten tehnyt? Kerro niin on helpompi arvioida tietääkö hän todella tehneensä väärin, vai eikö tiedä.
No, en tiedä oletteko törmänneen tyyppiin jolla on "vaikeaa" joten teidän täytyy sietää hänen itsekeskeisyyttään, poissaolevuuttaan, draamojaan ja kommelluksiaan. Sitten jossain vaiheessa huomaatte että ko. tyypillä on ollut "vaikeaa" viimeiset 8 vuotta ettekä ole saanut mitään vastavuoroisuutta ystävyyssuhteessa.