äidin masennus/ skitsofrenia
Tiesittekö että vielä 60-luvulla odottavan/juuri synnyttäneen äidin masennus diagnosoitiin skitsofreniaksi ja tälle määrättiin todella vahvoja lääkkeitä kuten insuliinia. Myös lobotomia on ollut vaihtoehtona. Miltä kuulostaa? Äidit masentuivat ennenvanhaankin mutta siitä vaiettiin. Ei ollut olemassa mitään masennusta. Jottei miehen ja muun perheen tarvitsisi hävetä nainen voitiin vain sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle. Mies tietysti sai eron helposti ja lapset pääsivät isovanhempien hoiviin.
Mun suvussa on näitä vanhemman polven naisia useampi, eivät ole siis sukua keskenään vaan menneet saman veljessarjan kanssa naimisiin. Veljekset ovat tiedetysti olleet varsinaisia naistennaurattajia ja usein reissuhommissa. Kuitenkin kahden veljeksen vaimot sairastuivat 60-luvulla "skitsofreniaan" nuorimpien lastensa syntymien jälkeen. Veljekset ottivat erot vaimoistaan ja heidän lapsensa, serkukset ovat kasvaneet yhdessä isovanhempien hoivissa. Naisten osana oli pakkohoitoa ja insuliinipistoksia. Sukulaisilta pyydettiin lupaa lobotomiaan toisen kohdalla mutta siihen ei onneksi annettu lupaa. Kummatkin naiset kuolivat suhteellisen nuorina yhteiskunnan ulkopuolisina. Nykyään tiedetään että diagnoosi on ollut väärä mutta minkäs sille enää voi:( Itse sain asiat tietooni vasta lähes aikuisena kun luin heidän papereitaan. Olisi ollut kiva jos joku olisi kertonut aiemmin. Katkaisin heti välit näihin sukulaismiehiin. Itseasiassa tunsin suurta raivoa pitkän aikaa näiden naisten kohtalon takia ja siksi ettei kukaan auttanut heitä.
Kommentit (2)
Ilmeisesti aihe on liian kova pala purtavaksi. Leuat loksuu vaan silloin tällä palstalla kun on mahdollisuus paskanjauhantaan.
Miettikääs seuraavan kerran tarkkaan kun arvostelette ja nimittelette muita ihmisiä, varsinkin naiset toisia naisia että tiedättekö te nyt ihan oikeasti että mistä puhutte. Samaa voisin kysyä noilta toimittajilta ja kaiken maailman besservissereiltá jotka kommentoivat asiantuntevaan sävyyn mitään mistään kuitenkaan tietämättä. Pahimmassa tapauksessa pilkka voi osua omaan nilkkaan. Mitäs sitten tehdään.
Suomessa naisten asema ei ole parantunut ollenkaan viimeisten vuosikymmenien aikana. Se on todellisuutta. Naiset ovat vain mukautuneet ja lakeja on muutettu niin ettei miesten tarvitse vaivautua senkään vertaa kuin aiemmin. Tasa-arvon nimissä naisilla ei ole lupaa valittaa miesten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä perheen isänä. Niinsanottu tasa-arvolaki on vienyt pohjan perheen perustamiselta eikä kukaaan itseään arvostava nainen tee enää lapsia. Suomen laki ei pakota miestä olemaan tasa-arvoisesti läsnä lasten elämässä mutta antaa monta mahdollisuutta siihen miten mies voi vältellä sekä vaimoaan että jälkikasvuaan yhteiskunnan nimissä. Nainen jos sairastuu uupumisen taakasta niin se on vain hänen omaa syytään. Annetaan pari tablettia niin mieli puuroutuu eikä sinusta ole enää vastusta kenellekään. Mies voi vaihtaa sitten nuorempaan. Tässäkin yhteiskunta avustaa miestä. Miehellä ei ole velvollisuutta tavata lapsiaan tai ottaa osaa heidän kasvatukseensa ja hänellä pitää olla mahdollisuus omaan elämään joten elatusapu ei voi olla liian suuri, jos ei pysty maksamaan niin yhteiskunta maksaa. Jokatapauksessa saahan äiti yh-edut, miksi siis miehen pitäisi osallistua. Siinä se.
Ap jatkaa. Avaudun aiheesta tuon äidin ja lasten kuoleman takia mutta en suoranaisesti turman takia vaan siitä syntyneen epäasiallisen keskustelun vuoksi. Ihmiset tuntuvat jääneen aseenteellisuudellaan edelleen 60-luvulle. Pienten lasten äitien masentuneisuuteen ja avuntarpeeseen ei haluta edelleenkään uskoa. Eikä siihen että sillä on suuri merkitys kuinka paljon naisen puoliso tukee tätä. Kuinka moni politiikon tai mahtimiehen kaiken kestänyt ja nähnyt vaimo on työnnetty taka-alalle sairauden takia? Milloin syyksi ilmoitetaan alkoholismi tms. epähyväksyttävä juttu jota ihmiset pitävät vastenmielisenä ja ihmiset hyväksyvät tälläisen menettelyn ihastellent sitten kilpaa uutta nuorta ja rempsakkaa vaimoa joka usein on ollut kuvioissa jo ennen eroa