Lue keskustelun säännöt.
onko normaalia? (isovanhemmat)
30.10.2014 |
Meillä on kaksi lasta, esikoinen kolme ja nuorimainen 3kk. Olen aina ollut sitä mieltä, että esikoinen on ollut äärimmäisen helppo tapaus. Eli siis helppohoitoinen, uskoo kun sanoo, ei vingu kaupassa, nukahtaa heti kun laittaa sänkyyn, on kaikkiruokainen jne.. Olen kysynyt useamman kerran vanhempiani hoitoavuksi esikoiselle mm silloin kun olin raskaana. ( Raskaudet ovat minulla olleet äärimäisen hankalia, oksentelua koko 9kk molempien kohdalla, sisältäen sairaalahoitoja sekä vuodelepoa) apua ei heru koskaan. Vanhempani asuvat 4km päässä meiltä joten matkakaan ei voi olla syy, eikä Se että he eivät pärjäisi lapsen kanssa. Sen sijaan vanhempani ajavat 6viikon välein 500km päähän hoitamaan sisarusteni lapsia aina viikoksi kerrallaan (lapsemme ovat saman ikäisiä 3v) ja he eivät todellakaan ole lapsia helpoimmasta päästä. (huutavat kaupassa pää punaisena jos eivät saa sitä tikkaria, tai 50€lelua, kaikki lelut ja tavarat ovat heidän, mihinkään ei saa koskea tai tulee rääkymäryitku) Kaksi sisarustani siis asuvat nuin kaukana, molemmilla yksi lapsi, miehet jne. Vanhempani siis eivät ota koskaan hoitoon meidän esikoista jotta pääsisimme miehen kanssa edes kahdeksi tunniksi lenkille, syömään tai viettämään hetken aikaa. Emme siis vaadi yökyläilyä. Minä en käytä alkoholia eli tarvetta ei ole lähtä baareileen jne. En ymmärrä miksi he käyttäytyvät näin. Sukulaisille he väittävät, että minä en anna lapsia hoitoon koska olen reipas ja haluan hoitaa heidät itse jne. Tietysti haluan hoitaa ja kasvattaa lapset itse mieheni kanssa, mutta minusta olisi tärkeää, että lapsemme saisivat samanlaista huomiota ja tunnesiteen isovanhempiinsa kuin heidän serkkunsakin saavat. Lisäksi vanhempani eivät käy koskaan meillä edes vierailulla, kahvilla tms. Taloudellisesti meillä on asiat hyvin, paremmin kuin vanhemmillani joten kyse ei voi olla siitäkään, että he "pelkäisivät" että pyytäisin rahaa. sisarukseni pyytävät rahaa välillä ruokaan, tarhamaksuihin jne.Vauvamme herää yöllä 2tunnin välein joten olen välillä aika poikki yön jälkeen. jaksan kuitenkin ihan ok kunhan laitan itsekin aikasin nukkumaan. Eilen kysyin, että voisivatko he ottaa molemmat lapsemme kerran viikossa kuukauden ajan kahden tunnin ajaksi hoitoon jotta voisin käydä hierojalla yhdessä mieheni kanssa. Tämä on kuulemma liikaa, niiin onhan siinä yhteensä jopa kahdeksan tuntia. Eli lähes Se sama aika joka heillä kestää ajaa yhteen suuntaan sisarusteni luo.. Olemme mieheni kanssa olleet viimeksi kahdestaan 3kk sitten synnytyssalissa, sitä ennen kolme vuotta sitten ennen kuin esikoinen syntyi. Olen lakannut pyytämästä apua koska en sitä kuitenkaan saa. Minä olen siis 22vuotias, sisarukseni ovat 31 ja 29 vuotiaita, vanhempani ovat 53vuotiaita. Anoppi ja appi asuvat 600km päässä joten apua ei sieltäkään saa, he käyvät meillä vierailulla kaksi kertaa vuodessa aina yhden päivän ajan, silloin heistä on iso apu ja nautin siitä kun näen miten he hellivät esikoistamme. Osaatteko kertoa miksi vanhempani käyttäytyvät näin? Välimme on aina ollut aika viileä, asiasta olen heille maininnut kaksi kertaa, vastausta en saa. En ymmärrä heitä. Anteeksi tämä putkiteksti, kännykällä en saa kappalejakoa.
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:07"]
Ois kyllä kiva, jos teillä nuorilla äideillä olis lapsille semmoiset ihmeet kuin isät. Ei siis mitä tahansa miestä vaan sellaiset tyypit, jotka pitää huolta perheestä, joskus valvoo lapsen kanssa, päästää iltaisin lenkille jne. Miksi ihmeessä napanuora täytyy pitää sinne omiin vanhempiin?
[/quote]
Joissain perheissä katsos miehet ovat reissuhommissa, ettei kaikkien isät ole vain klo 8-16 töissä ja illat käytettävissä. Ja joissain perheissä isät ovat sellaisissa ammateissa, ettei väsyneenä valvotun yön jälkeen voi tehdä töitä, koska väsymyksestä johtuva virhe voi tappaa sivullisia.
[/quote]
Miksi silloin hankkia lapsia, jos niille ei ole aikaa? Tai miksi isovanhempien pitää olla isän tilalla - jos isä ei välitä lapsistaan ja perheestään, niin miksi isovanhempien pitäisi ottaa isän rooli ja tehtävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 22:55"]
Kiitos asiallisille vastauksille! Ikävää, että tämä on tuttua muillekin perheille. Tosiaan vanhempani ovat töissä arkena 8-16 eli eivät ole työttömiä. Olen kyllä napanuoran katkaissut kun olen muuttanut kotoa 16vuotiaana, siitä lähtien tienannut itse omat rahat kysymättä sen kummemmin apua. Kaksi ammattiakin olen opiskellut, ravintolakokki ja lähihoitaja. Ja mieheni on työnsä puolesta 5-6yötä töissä jonka jälkeen 2-3 vapaata. Työvuorot ovat n 12h-15h joten Se on fyysisesti rankkaa. En usko, että he eivät pitäisi miehestäni, siihen ei ole syytä. hän elättää perheensä (itselläni rahaa säästössä jotta ei tarvitse miehen lompakolla olla ja tuet ovat melko hyvät koska olen tosiaan töitä tehnyt paljon) ja on äärimäisen hyvä ja aktiivinen isä. Saan hänen lomapäivinään ns omaa aikaa,mitä en kyllä juurikaan kaipaa, kun ei tosiaan kiinnosta juoksentelut pitkin kaupunkia. Silloin kyllä istun rauhassa alas, nukun päikkärit, värjään hiukset tai luen lehden. Kutsun kyllä vanhempiani kylään mutta aina löytyy mitä ihmeellisempiä tekosyitä. Olisi vain mukava mennä lasten kanssa joskus esim uimaan niin että mummi tulee mukaan, esikoinen kuitenkin osaa jo tätä kysyä ja on harmissaan koska mummi ei "pääse" Koko asian pointtihan oli oikeastaan Se, että olisi ihanaa jos lapsilleni kehittyisi avoin ja hyvä suhde isovanhempiinsa. Mutta se ei taida olla mahdollista koska heitä ei näytä kiinnostavan. Kyllä minä jaksan tämän arjen pyörittää ilman heidän apua, ainakin opin että täytyy olla tasapuolinen omien lasten kohdalla kun he ovat vuosien päästä tilanteessa, että saavat omia lapsia. Mll ollaan käytetty hyödyksi, viimeksi silloin kun lähdimme synnyttämään kuopusta, täytyykin sinne ottaa yhteyttä jos tilanne sen vaatii. Olen kyllä ollut todella onnellinen niistäkin hetkistä kun lapset ovat nukahtaneet illalla ja olemme päässeet kahdestaan mieheni kanssa kylpyyn ja saunomaan. On ne elämän pienet ilot suuria! :) Teki mieli vähän avautua kun nämä avautumiset vanhemmilleni kaikuvat kuuroille korville, kiitos teille tsempeistä! AP
[/quote]
Alunperin kirjoitit näin: "Sen sijaan vanhempani ajavat 6viikon välein 500km päähän hoitamaan sisarusteni lapsia aina viikoksi kerrallaa." Aika mielenkiintoisessa työssä ovat molemmat, jos joka 6. viikko saa vapaata koko viikon. Ei onnistu ihan normityössä.
Jos 3v:n elämässä ei ole mummia, ei hän osaa tätä ilman äidin nimenomaista opastusta edes kaivata! Monen lapsen isoäiti on kuollut, mutta ei ne lapset edes ymmärrä vaatia, että joku "en ole koskaan edes kunnolla tavannut" -henkilö tulisi mukaan uimahalliin.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:07"]
Ois kyllä kiva, jos teillä nuorilla äideillä olis lapsille semmoiset ihmeet kuin isät. Ei siis mitä tahansa miestä vaan sellaiset tyypit, jotka pitää huolta perheestä, joskus valvoo lapsen kanssa, päästää iltaisin lenkille jne. Miksi ihmeessä napanuora täytyy pitää sinne omiin vanhempiin?
[/quote]
Miten tämäliittyy aloittajan tilanteeseen? Hänellä on mies, samoin sisaruksillaan. Ap ja puolisonsa eivät saa hoitoapua, sisarukset puolisoineen saavat. Sitä paitsi isovanhemman vierailuissa/hoitoavussa on pelissä muutakin kuin auttaminen, ihmissuhteen luominen isovanhemman ja lapsenlapsen välille. Se on surullista lapsen kannalta, mutta myös isovanhemman, sitten kun on se aika että kaipaisi lapsenlapsia auttamaan ja vierailemaan, mutta he eivät tule, koska isovanhemmat ovat jääneet käytännössä tuntemattomiksi.
[/quote]
Ap:n vanhemmilla on 2 muuta lapsenlasta, jotka ovat rakkaita, ihania ja läheisiä. Eiköhän se riitä, että ne ovat tulevaisuudessa ap:n vanhempien apua ja ilona. Ei siihen tarvita ap:n vaativaisia lapsia, jotka kinuavat mummia uimaan ja seurakseen, kun isi ja äiti menevät yhdessä hierottaviksi.
Lähipiirissäni on yhdet isovanhemmat, jotka käyttäytyvät samaan tapaan kuin aloittajan vanhemmat. He ovat todella ihania isovanhempia kaukana asuville lapsenlapsille, mutta samalla paikkakunnalla asuvia lapsenlapsia kohtelevat tosi kylmästi ja ovat hyvin vähän tekemisissä heidän kanssaan. Ja perustelevat toimintansa sillä, että niille kaukana asuville pitää jotenkin kompensoida sitä, että ne toiset lapsenlapset asuvat paljon lähempänä. (Järkevissä määrin tämän ymmärtäisin, mutta tietämässäni tapauksessa isovanhemmat ovat lapsenlapsille välillä todella inhottavia.) Voisikohan ap:n tapauksessa olla kyse jostain samanlaisesta ajatusmallista?
Tyypillisiä nykypäivän iso vanhempia. Sisarusteni lapset (4kpl) hoidetaan ja annetaan rahaa ja vietetään aikaa heidän kanssa. Omat lapseni tietävät tästä ja haluaisivat samanlaista kohtelua ja kiinnostuksen kohteena olemista, mutta ei. Jos llllapset kysyvät voivatko mennä kylään, ei käy kun isovanhemmat ovat niin väsyneitä näiden muiden lasten hoidon takia. Eivätkä tule myöskään kylään, eivät jaksa. Serkuilla käyvät melkein päivittäin.
Minä olen yksin kahden pienen lapsen kanssa ja aikuinen tuttu seura tekisi välillä hyvää minullekin. Ei onnistu, aina täytyy olla auttamassa näitä kahta muuta perhettä ja ihmetellä miksi minulla on niin hankalaa kun muut pärjäävät oikein hyvin. No, siellä onkin 6 aikuista hoitamassa 4 lasta. En olle katkera yms vaan tuntuu niin pahalta katsoa omia lapsia, jotka todella kaipaavat isovanhempia. Muita haetaan hoidosta jne ja heidän touhuista ja kyläilyistä puhutaan kokoajan.
Lapset eivät tätä asiaa ymmärrä, ovat vain murheissaan kun he eivät ole mitenkään isovanhempien kiinnostuksen kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis olen 24 enkä 22! Painovirhe tai jotaki ihmettä ajatellut kun kirjoittanut että olisin 22 :D kai Se on että pienen vauvan äitinä unohtaa oman ikänsäkin. Ap
26 tuo voisi pitää paikkaansa, ehkä he ajattelevat nuin! 27 onpa ikävä kuulla että sinulla samankaltainen tilanne ja lisäksi olet vielä yksin. Aikuinen juttuseura tekee kyllä terää ja jokainen aikuinen sitä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet itsekin ollut aina se Kiltti Lapsi ja tyytynyt vähään. Vanhempien ei ole koskaan tarvinnut tehdä sinun vuoksesi mitään erityistä ja he ovat tottuneet siihen, että sinä kyllä pärjäät. Itse asiassa sinä olet se, jonka on aina pitänyt auttaa vanhempiasi ja tilanne tulee vain pahenemaan, kun he vanhenevat. Älä sitten ylläty perinnönjaossa. Sinä tulet saamaan vain lakiosasi, kun sinulle on aina ennenkin riittänyt vain rippeet.
Mutta jospa kerran elämässäsi sinäkin reipastuisit etkä yrittäisi epätoivoisesti hakea vanhempiesi rakkautta ja hyväksyntää olemalla niin kiltti. Kysy ihan suoraan, miksi sinä et saa tarvitsemaasi apua toisin kuin sisaresi. Tule sitten kertomaan meillekin, mikä on vanhempien vastaus.
Meillä on isovanhempina vähän sama tilanne ja tunnustan epäreiluuteni. Tyttäreni kun luulee/tietää, etten osaa/tiedä miten heidän pilttejään hoidetaan ja kohdellaan, vaan mukana on aina tarkat "käyttöohjeet" mitä ja miten tehdään missäkin tilanteessa. Mitä ruokaa syödään, miten leikitään jne. "Vanhana" ihmisenä ei halua suostua kaikkeen kotkotuksiin, vaan haluan olla omalla tavallani lasten kanssa ja omilla säännöilläni omassa kodissani. Ei kiitoksen kiitosta ole vielä herunut, vaan jatkuvaa arvostelua ja syyllistämistä mitä en ole tehnyt oikein tai mitä jättänyt tekemättä. Ei se ole mukavaa myöskään isovanhemmille, mutta jossakin sen raja on vedettävä, ehkä siksi en tyrkytä apuani.
Miniäni on toista maata, hän tyrkkää jopa pienen vauvansa syliini ja kertoo, että kyllä minä tiedän mitä tehdä tai jättää tekemättä. Hän luottaa 100% hoitoapuuni ja osoittaa myös sen omalla käytöksellään ja kiitollisuudella. Ja jotenkin kemiammekin pelaa hyvin ja arvostamme toisiamme puolin ja toisin. Ja tosiaan ei tulisi mielenkään kieltäytyä hoitoavusta, koska isovanhemmatkin saavat paljon niistä hetkistä.
Tunnustan, etten ole reilu tai tasapuolinen, mutta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, näin on ainakin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen samassa tilanteessa.
Tosin, minulle on sanottu, ettei heillä ole aikaa minun perheelle. Kyllä silloin kun raahaan koko porukan käymään niin tietenkin on. Aikani kuljin vähintään kerran kuukaudessa siellä. Mutta sitten se väheni. Turhaan itse yritän jos ei vastakaikua tule.
Sisarukseni sitten.. Saavat rahaa, lastenhoitoapua jne. Ja minä pyysin aikoinani ihan nokat vastatusten, että osoittaisivat edes mielenkiintoa. Pikkaisen vain. Kävisivät vaikka lasten syntymäpäivillä ja ristiäisissä.
No eipä ei. Ei näy eikä kuulu. Tosin saan minä kyllä kuulla valitukset puhelimen välityksellä kun siskot kuppaavat.