Lue keskustelun säännöt.
Olen epäonnistuja, miten hyväksyksen sen?
30.10.2014 |
Pakko se on viimein myöntää itselle, että en tule koskaan saavuttamaan omia unelmia ja tavotteita. Opiskelen alaa mikä kiinnostaa, mutta olen siinä huono. Huonoilla papereilla ei tee mitään. En ole ole missään muussakaan hyvä kuten harrastuksissa. Eikä minulla ole mitään muitakaan taitoja. Listaa voi jatkaa..
Miten hyväksyn nämä asiat itsessäni? Miten hyväksyn sen että musta ei tule koskaan yhtään mitään?
Joskus leikittelen ajatuksella itsemurhasta, mutta en halua tehdä sitä. Useimmin ajattelen "jos en olisi syntynyt - asiat olisivat paremmin" jne.
Mitä näitten ajatusten kanssa voi tehdä? Miten hyväksyn itseni sellaisena kun olen?
Kaikki neuvot ja kokemukset ovat tarpeen :)
Kommentit (24)
Lopetat vaan noiden epäonnistuja-ajatusten pyörittelyn. Sinä itsehän tässä tuskasi aiheutat kun pyörittelet mielessäsi tuollaisia ajatuksia. Sinulla on valta lopettaa niiden pyörittely ja siis tuskan itsellesi aiheuttaminen vaikka heti.
Itsekin olen sellainen etten ole lahjakas missään. Olen ammatissani jopa 15 vuoden kokemuksen jälkeen lähinnä keskinkertainen "jotenkin pärjääjä", urani alussa olin järkyttävän huono ja tein jatkuvasti virheitä. En ole myöskään kaunis, en erityisen mukava (olen aika juro ja erakkomainen), en mitenkään kovin mielenkiintoinen persoona. Silti olen hyvin onnellinen ihminen. Ihan vaan niin, että en pyörittele mielessäni ajatuksia siitä millainen olen vaan keskityn muihin asioihin. Kaikkiin aistimuksiin hetkessä, pohdittaviin kiinnostaviin itseni ulkopuolisiin asioihin, mukavien asioiden mielikuvitteluun, parhaillaan hoidettavan asian tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta itsesi vertaaminen muihin ja johonkin kuviteltuun ideaaliin. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet ja teet niitä asioita mitä voit, opit ja osaat. Jokaiselle on paikka täällä ja jokainen ihminen on arvokas. Lisäksi, Jeesus rakastaa sinua juuri tuollaisena kuin olet.
En oikein usko että sitä voi koskaan hyväksyäkään. Minulla on ollut elämässä hyvin kohtuulliset unelmat, eivätkä ne sitten toteutuneet. Opiskelin alalle, jolta loppuivat työt ollessani perhevapailla. Nyt opiskelen uudelleen, olen lähes nelikymppinen kun valmistun. Töitä on tiedossa, mut mitään urakehitystä siinä ei tule olemaan. Koulutus oli pakon sanelema valinta, parempi että on edes jotain duunia kuin että olisin työttömänä. Mitään omaisuutta ei ole kertynyt, hyvä jos saamme tämän elämän aikana jonkun rivarinpätkän edes hankittua miehen kanssa. Vitutttaa joka päivä olla köyhä ja tyhmä ja lähes 20 vuotta vertaisryhmän elintasosta jäljessä. Harmittaa että lapsille ei ole tarjota yhtään parempaa elämää. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, ettei elämässä ole mitään pointtia.
Harvassa on ne alat joilla töitä saa hyvillä papereilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ahdistaa ihan järkyttävädti tämä elämä :(
Ei kaikki vaan onnistu tässä elämässä. Yritä jotenkin hyväksyä itsesi ja se, ettet tule milloinkaan olemaan samalla tasolla kuin muut. Voihan tavoitteet asettaa pienemmiksi, eli esim. saada iloa perinteisistä harrastuksista joissa kaikki pärjää (esim. kävely).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auta muita. Tee itsesi tarpeelliseksi sitä kautta.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 07:26"]
Ei kaikki vaan onnistu tässä elämässä. Yritä jotenkin hyväksyä itsesi ja se, ettet tule milloinkaan olemaan samalla tasolla kuin muut. Voihan tavoitteet asettaa pienemmiksi, eli esim. saada iloa perinteisistä harrastuksista joissa kaikki pärjää (esim. kävely).
[/quote]
Olipa lannistava viesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 07:26"]
Ei kaikki vaan onnistu tässä elämässä. Yritä jotenkin hyväksyä itsesi ja se, ettet tule milloinkaan olemaan samalla tasolla kuin muut. Voihan tavoitteet asettaa pienemmiksi, eli esim. saada iloa perinteisistä harrastuksista joissa kaikki pärjää (esim. kävely).
[/quote]
Olipa lannistava viesti!
[/quote]
Ei se minusta oikeastaan ole lannistava. Toki siitä välittyy vähän sellaista sävyä että edelleen arvostetaan kovin sitä mitä muut pitää menestyksenä, erityisesti tuosta ilmauksesta "samalla tasolla kuin muut".
Mutta muuten se on ihan fakta että ilot kannattaa hakea niistä asioista joista ne voi saada. Ei kaikilla ole mahdollisuuksia tai halua tavoitella ulkoisen elämän menestystä, esim. varakkuutta, arvostusta toisten silmissä, suosittuutta. On pelkästään järkevää silloin keskittyä kehittään sisäistä elämäänsä "syvyyssuuntaan", oppia elämään hetkessä ja nauttimaan siitä, keskittyä pohtimaan asioita jne. Usein muuten lopulta ihmiset joilla on merkittäviäkin rajoituksia ja ovat joutuneet vaan hyväksymään ne, ovat rauhallisempia ja onnellisempia kuin suorittamisen oravanpyörässä juoksevat menestyjät.
Kertokaa mulle millainen on "menestyjä", josta nyt puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 10:28"]
Kertokaa mulle millainen on "menestyjä", josta nyt puhutaan.
[/quote]
Olla onnellinen. Tavoitteiden toteuttaminen. Nauttia elämästä. Hyväksyä itsensä kokonaisvaltaisesti ja olla henkisesti tasapainoinen. Ei mulla ole itselläni mitään materiaalisia mittareita menestyksen mittaamiseen
t. tuo "lannistavan" viestin kirjoittanut :-)
Herätkää ihmiset! Jos teillä Ei ole syöpä, lapsi ei ei kuollut, ettekä näe nälkää, niin asiat ovat ok. Ja sitä säihkettä elämään voi alkaa luomaan jokainen juuri nyt, juuri tässä hetkessä. Ei tarvitse olla mitään erityistä kokeakseen suuria tunteita ja nauttiakseen, vaikkei jokaisesta, niin lähes jokaisesta päivästä.
Suurin osa ihmisistä on taviksia, eikä siinä ole kerrassaan mitään vikaa. Taviksen elämä voin olla erittäin onnellinen elämä. Ylä- ja alamäkineen. Molemmat mäet kuuluvat ihmiselämään.
Miten saa arkeen säihkettä? Tässä alkuun: laita soimaan radiokanava josta tulee lempimusiikkiasi. Jos olet kotona, luo viihtyisä ympäristö. Siivoa ja laita kynttilöitä palamaan. Osta kukkakimppu joka viikko. Saat niitä viidellä eurolla. Ulkoile raikkaassa ilmassa, mieliala kohenee, posket saavat väriä, kroppa saa tervettä liikuntaa ja nukut paremmin. Mieliala nousee. Kokkaa jotain hyvää ruokaa. Pyydä ystävä teelle. Järjestä teemallinen illanvietto, vaikka niin että jokainen vieras lausuu aterian aikana lempirunonsa. Tai pitäkää leikkimielinen levyraati. Ota tavoitteeksi joku unelma, vaikka matkakohde. Aseta aikataulu ja ala säästää siihen. Vaikka kahden vuoden kuluttua ihanalle matkalle. Käy elokuvissa. Lue joku ihana kirja. Kirjastosta saa läjäpäin.
Onnen salaisuus on hyvä arki. Ihanaa maanantaipäivää, hyvää syksyä ja joulun odotusta! Sytytä jo tänään kymmenen tuikkukynttilää kun ilta hämärtyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaa, no ihan sama homma mulla. en ole missään hyvä, korkeintaan keskinkertainen. sen sijaan olen totaalisen huono aika monessa asiassa. Mutta miksi mun pitäisi olla erityisen hyvä jossain? en ole niin en ole, ja olen ihan tyytyväinen ja onnellinen elämääni näin. Ei se mitään epäonnistumista ole, ettei osaa jotain erityistaitoja tai ole se taivaan kirkkain tähti. Aika paljon epäonnistuminen on kiinni ihan omasta asenteesta. jos vertailee itseään muihin ja rypee itsesäälissä, niin lopulta sitä valahtaa sellaiseen synkkyyden alhoon, joka vain passivoittaa ja luuseroittaa enemmän. Jos et ole tyytyväinen itseesi näin, niin sen kun alat kehittämään niitä taitoja joita toivoisit itselläsi olevan! ei ne taidot muillekaan syntymälahjana ole tipahtaneet.
Pitää olla niin pienistä asioista kiitollinen. Mä en saa ikinä töitä tai ammattia mutta jollain lailla ajattelen olevani onnekas kun mulla on mies ja lapsi. t.ammattivalittaja
Kirjastot ovat pullollaan erinomaisia elämäntaito-oppaita, joissa on kelpovinkkejä sinulle ap. Parhaimmat ja toimivimmat elämänlaatua parantavat ohjeet ovat yleensä niitä kaikkein yksinkertaisimpia.
Sama homma täällä, ihan keskinkertainen mutta monessa asiassa surkea. En päässyt ikinä yo.kirjoituksista läpi, mutta jatkoin kauppikseen, jonne pääsin yo-linjalle ilman todistusta. Merkonomin paperit sain ja työpaikan työharjoittelupaikasta. Monet yt-t takana, aina jostain on tullut töitä, pätkäsellaisia viime vuodet.
Omistusasuntoa emme ikinä hankkineet, nyt ei enää sellaiseen ole varaa. Rahat meni lapsettomuushoitoihin, joista tuli 1 lapsi ja hänkään ei ole täysin terve.
Kävin pari tälläistä tunne itsesi -kurssia ja ne kyllä auttoi. en pysty muuttumaan viisaammaksi tai kauniimmaksi, mutta pystyin vähän laihduttamaan, siivoamaan vaatekaapin ja ostamaan itselleni sopivia vaatteita. Lastani voin tukea ja rakastaa.
Ja minua auttaa se, kun ympäriltä löytyy paljon ihmisiä, joilla menee paljon huonommin. Niin ikävää kun vertailu onkin.
Ap, oletko päättänyt olla tyytyväinen itseesi ja elämääsi? Päätä, niin jokainen päivä on loistopäivä!
Hanki lapsia. Elämässään muuten epäonnistuneet usein pitävät lapsen hankkimista saavutuksena. Ehkä tuo ajattelumalli toimii sinullekin.
Mitä on olla epäonnistuja? Peilaat elämääsi pinnallisten asioiden kautta jota tämä yhteiskunta arvostaa. Ajattele elämää laajempana kokonaisuutena; mikä on oikeasti tärkeää, Mikä on vain kilpailuyhteiskunnan luomaa harhaa menestymisestä?