Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En uskalla hankkia lapsia. Kiitos teidän!
29.10.2014 |
Oikeasti! Luen täällä teidän lapsellisten juttuja suu auki, ja olen kauhuissani. Ei ole rahaa, mies pettää, väsyttää niin paljon, lapsi huutaa ja itkee, en saa unta, mies jätti lapsen takia, miten jaksaisi kahden lapsen kanssa, mistä saisi ruokaa, mistä joululahjat lapsille, en saa toimeentulotukea ja nyt syödään kynsiä.
Synnytys sattui, synnytys oli elämäni kamalinta, 9kk odotus oli pelkkää oksentelua ja pahoinvointia, mies ei huomioinut minua kun odotin, olen lihava kun synnytin, en saa synnytyskiloja pois... Etc etc
Kommentit (26)
Ei se nyt ihan noin mene. Minä olen aidosti onnellinen lapsestani. Raskausaika meni hyvin, synnytys oli normaali, ei jäänyt vaurioita, toivuin nopeasti. Seksielämä on ennallaan. Vauvan kanssa oli välillä vähän raskasta, mutta onhan työelämässäkin välillä rankkaa. Odotan jo uutta vauvaa vaikka esikoinenkin on vielä pieni. Olen tyytyväinen elämääni. En todellakaan kadu lasten saantia. En ole koskaan ollut näin onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 15:14"]Ei se nyt ihan noin mene. Minä olen aidosti onnellinen lapsestani. Raskausaika meni hyvin, synnytys oli normaali, ei jäänyt vaurioita, toivuin nopeasti. Seksielämä on ennallaan. Vauvan kanssa oli välillä vähän raskasta, mutta onhan työelämässäkin välillä rankkaa. Odotan jo uutta vauvaa vaikka esikoinenkin on vielä pieni. Olen tyytyväinen elämääni. En todellakaan kadu lasten saantia. En ole koskaan ollut näin onnellinen.
[/quote]
Olen elänyt siinä uskossa, että suurinosa ajattelee samoin kuin sinä :) onnea sinulle!
Mutta uskoni kyseiseen asiaan hiipuu, mitä enemmän luen tätä palstaa..
no jos perustat oikeasti lasten hankinnan tai hankkimatta jättämisen av-palstan trolleista, provoista, teineistä, ties mistä mielenterveyspotilaista + tietenkin erittäin ikävissä elämäntilanteissa olevista niin ehkä parempi, ettet lasta hankikaan.
Rankkaa välillä, vituttaa välillä pahasti mutta itselle suotu ihana, iloinen, kohtelias, kaikinpuolin älykkäämpi lapsi mitä äitinsä, niin on se sen arvoista. Se, että voi kasvattaa niin hienoa ihmistainta.
Väliäkö tuolla kuitenkaan. Kuten AV on aikaisemmin todennut, lapsettomaksi jäämisestä ei ole mitään haittaa. Voit siis elää normaalin ja onnellisen elämän vähintään yhtä helposti lapsettomana kuin vanhempanakin, ja lisäksi saat nauttia monista lapsettomuuden eduista.
No nuo nyt valitettavasti voivat kuulua asiaan, jos pelottaa liikaa, niin jätä toki lapset hankkimatta. Ei sitten tarvitse tulla parin vuoden päästä av:lle ja sanoa, että lapsien myötä elämänilo katosi, ja kun en vaan millään voinut tietää, millaista se oikeasti on. Nyt tiedät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tämä lapsiperheen elämä tämmöistä työntäyteistä on. Nautin lapsistani, mutta joskus väsyneenä tuntuu vaikealta. Miehiä on joka lähtöön.. Miehet eivät välttämättä osaa käsittää, mitä on olla raskaana, synnyttää, hoitaa väsyneenä vauvaa jne. Molempien vanhempien pitäisi olla joustavia lasten vuoksi ja tinkiä omasta ajasta.
Niin kannattaa laittaa se mieskin lukemaan tätä palstaa ennen lasten hankintaan, niin ei tule sitten hänellekään yllätyksenä, kuinka raskasta se lapsiperheen arki voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, pikkulapsiaika voi olla ihan tosi rankkaa. Se on ihan fakta. Tuskin monikaan pikkulapsipeaikaa elävä ihmettelee, miksi avioerotilastoissa on piikki kun lapset ovat ihan pieniä. Lapset eivät tuo mukanaan yhtään enempää aikaa, voimavaroja ja psyykkistä jaksamista kuin mitä ihmisellä jo ennestään on, ja kun se olemassa oleva energia pitää nyt yhtäkkiä jakaa monen ihmisen ja monen tehtävän asian kesken, on oma hommansa sopeutua siihen.
Minäkin olen onnellinen lapsistani, mutta on tämä sata kertaa rankempaa kuin etukäteen kuvittelin. Lapset ovat minulle ja miehelle tarkoittaneet isoa elämänmuutosta. Molemmat olemme vaihtaneet alaa jotta perheellä olisi parempi toimeentulo ja meillä vanhemmilla perheystävällisemmät työajat, ja on oma hommansa opiskella pienten lasten kanssa. Asuminen, harrastukset, kaikki pitää miettiä sen perhe-elämän kautta. Lasten tuoma vastuu on kokonaisvaltainen eikä siitä saa lomaa.
Ennen lapsia pidin itseäni kovinkin hyvänä ihmisenä. Kierrätin ja tein vapaaehtoistyötä ja olin aktiivinen ja tiedostava. Lapset sitten paljastivat sen raadollisen puolen, mitä väsymys ja huolet toivat esille, ja olisin mielelläni jättänyt tutustumatta tähän puoleen itsestäni. Sama ilmiö näkyy kavereissani; monista hillityistä naisista on tullut äitejä jotka rääkyvät lapsilleen ja saavat hermoromahduksia mitättömän pienistä asioista, ja siinä sitä sitten ihmetellään että mikä ihme susta on tehnyt tuollaisen.
Hyvä. Peruskoulun oppimäärään pitäisi lisätä x määrä oppitunteja av-palstalla. Katoaisi kaikki romanttiset kuvat parisuhteesta ja perheen perustamisesta. Eikä koulukiusaaminenkaan tuntuisi enää missään, kun huomaa, että pahempaa on luvassa. Eikä se aikuisuuskaan niin kivaa ole niin ei olisi niin kiire aikuisten maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 15:28"]Niin kannattaa laittaa se mieskin lukemaan tätä palstaa ennen lasten hankintaan, niin ei tule sitten hänellekään yllätyksenä, kuinka raskasta se lapsiperheen arki voi olla.
[/quote]
Tää oli hyvä idea!
Mitä luulet, ap, miksi niin moni äiti kuitenkin täydentää valituksensa pakollisella lisällä: "Mutta on se kuitenkin sen arvoista"? Mitä muuta he voisivat sanoa? Että vanhemmuus kaduttaa ja että joka päivä he toivoisivat olevansa jossakin muualla? Totta kai vanhemman on pakko ajatella, että on valinta oli oikea, koska se valinta on täysin pysyvä ja ulottuu kuolemaan asti. Hulluksihan tuollaisessa tilanteessa tulisi, jos alkaisi oikeasti kyseenalaistaa omaa elämäänsä. Mieluummin sitä takertuu kaikin voimin niihin hyviin asioihin ja kivoihin hetkiin ja pakottaa pois mielestään vanhemmuuden ikävät ja vastenmieliset puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen itse lapsia saaneena, että oikein kunnolla lukee ja sisäistää nämä kaikki mahdolliset hirveydet. Ja sitten muassaan miettii onko mahdollisuuksia että ne materialisoituisivat omalla kohdalla.
Itse tein näin. Toisaalta kukaan ei ollut varoittanut siitä, että jos kaikki muu meneekin loistavasti/hyvin, se 1-2 vuotias lapsi onkin se kaikkein rasittavin ja on mahdollista että sairastuu pahaan unettomuuteen kun niitä on kaksi. Tosi paljon oli vaan jankattu siitä kuinka vauva-aika voi olla paha. Eli huonosti inhorealisoitu, kun kaikkia hirveysmahdollisuuksia ei oltu tuotu esille.
No, nykyään mene loistavasti, nuorempikin meni jo kouluun niin että päiväkodissa ramppaaminen loppui ja elämä on ihanaa-aa! :-D
Mutta näinhän ihmiset tekevät kaikissa elämänsä tilanteissa. Se on ihmispsyykessä.
Ja oman elämänsä arvioiminen...miten kukaan pystyy niin elämäämuuttavaa asiaa kuin lapsen hankkiminen edes arvioimaan objektiivisesti ja millä mittareilla? En jotenkin ymmärrä tätä sun ideaasi ollenkaan.
Lapsen hankkiminen on vähän eri asia kun joku tavaran, eli ehkä hieman moniuloitteisempi asia, jolloin hyvät ja huonot puolet - joita elämän kaikissa isoissa muutoksissa väistämättä tulee on hieman vaikeampi arvioida kuin jonkun ...no tavaran kohdalla.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 15:31"]
Mitä luulet, ap, miksi niin moni äiti kuitenkin täydentää valituksensa pakollisella lisällä: "Mutta on se kuitenkin sen arvoista"? Mitä muuta he voisivat sanoa? Että vanhemmuus kaduttaa ja että joka päivä he toivoisivat olevansa jossakin muualla? Totta kai vanhemman on pakko ajatella, että on valinta oli oikea, koska se valinta on täysin pysyvä ja ulottuu kuolemaan asti. Hulluksihan tuollaisessa tilanteessa tulisi, jos alkaisi oikeasti kyseenalaistaa omaa elämäänsä. Mieluummin sitä takertuu kaikin voimin niihin hyviin asioihin ja kivoihin hetkiin ja pakottaa pois mielestään vanhemmuuden ikävät ja vastenmieliset puolet.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuo on se huono puoli, tai mahdollinen huono puoli. Ihan hyvä, ettei ole pelkkiä ruusuisia kuvia lapsiperhe-elämästä. Vaikka meillä on tällä hetkellä mukavaa ja rauhallista elämää 1 ja 4 vuotiaan kanssa, on välillä ihan helvetin tylsää. Kaipaan jotain haastavampaa. Ei kaikki kaipaa. En ole ylisosiaalinen höpöttelijä joka kutsuu joka päivä jonkun kahvittelemaan vaan tykkään opiskelusta, työssäkäynnistä, haasteista. Pienempi ikäero olisi ollut varmaan parempi. Nyt olen ollut 5 vuptta kotona. Joillekin tämä sopii paremmin.
Yleensä ihminen tarvitsee vertaistukea huonoihin asioihin. Ei kukaan tarvitse tukea siihen, että lapsi on niin ihana, rakas ja äärettämän suloinen. Täällä ei edes arvosteta mitään positiivista kun se on tylsää, ei jaksa lukea, saa vaan haukkua.
Voin rehellisesti sanoa, ettävaikka miten toivoisinkin pääseväni takaisin töihin tai vaikka haaveilen rauhallisesta viikonlopusta, kun ei tarvitse siivota lasten sotkuja, en jättäisi lapsiperhe elämää kokematta. Olen onnellinen siihen mitä on enkä muuttaisi mitään...tai muuttaisin...valmistautuisin paremmin.
Säästä rahaa,säästä niin paljon rahaa ennen lapsia, että voit ostaa ne söpöimmät tonnin rattaat ja käydä shoppailemassa, eläintarhoissa, kahviloissaaina kun elämä tylsistyttää. Tai sitten kauneushoitoihin, mistä nyt itse nautitkaan. Hanki talo ilman älytöntä lainaa ennen lapsia ja tee elämä helpoksi ennen kun ne lapset ovat maailmassa. Matkusta ympäri maailmaa ja juhli niin että kyllästyt. Sen jälkeen olet valmis.
..ainuin...valitse täydellinen kumppani ja puhukaa asioista ennen lapsia.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 15:37"]
Mutta näinhän ihmiset tekevät kaikissa elämänsä tilanteissa. Se on ihmispsyykessä.
[/quote]
Muut valinnat eivät ole yhtä pysyviä. Ammattia, miestä, uskontoa, puoluetta, harrastuksia ja identiteettiä voi vaihtaa. Vanhemmuudesta ei pääse eroon. Siksi tämä vaikutus on kaikkein suurin juuri vanhemmuuden kohdalla. Jos on sinut tämän kanssa, niin eihän se haittaa.
No kyllä elämä ilman lapsia oli melkoisen tyhjää ja kun ehti olla tietty määrä juhlia, matkoja ja ravintolailtoja, niin lasten kanssa elämä on ELÄMÄÄ. Välillä väsyttävää, mutta kun ei kaiken tarvitse täydellistä olla.
Pieniäkin ovat vain joitakin vuosia ja kun nyt on 9 v. ja 12 v., joiden kanssa voi jo asioista jutella, niin tuovat ehdottomasti kivoja ulottuvuuksia elämään.
Tässä omat ohjeeni:
- raskaus ei ole syy syödä yli tarpeiden
- imetä, paino putoaa entiselleen hetkessä
- kotona ollessa keksi sosiaalisia ympyröitä: muskarit, perhekahvilat, ystävät
- älä vaan jumitu siihen tiskirättiin
- pidä kiinni omista harrastuksista - edes yhdestä ja luota siihen, että isäkin on hyvä hoitaja lapselle
- kodin ei tarvitse kiiltää
- kun työt alkavat äidilläkin, palkatkaa siivooja
- jos mahdollista, niin isäkin hoitovapaalle, niin lapsi saisi olla kauemmin kotihoidossa
- kun lapset sairastavat, niin jakakaa vastuu eli vuorotellen poissa tai etätyössä. Naisen työnantajan ei tarvitse kantaa tässä suurempaa taakkaa kuin miehen.
- ei lapsia liian pienellä ikäerolla - vauva on helpompi kuin taapero, niin saattaa tulla vauhtisokeus
- kouluikäiset helpompia, mutta harrastukset ja koulutyö saattavat uuvuttaa vanhemmatkin, maltilla harrastuksia
- pidä hyvät välit ystäviin ja tuttavaperheisiin
- perheen kanssa voi tehdä kaikkea kivaa: peli-ilta, leffailta, matkat, kylpylät, kävelylenkit yms.
- parisuhde on lasten koti - huolehtikaa siitä, että keskinäinen rakkaus säilyy
- kukaan ei ole täydellinen - et sinä eikä puolisosi
- jos huomaat nyt, että puolisosi on liian epätäydellinen, niin älä tee hänen kanssaan lapsia. Osallistuuko hän nyt kotitöihin? Jos ei, niin homma ei vaan toimi.
- hommia ei tarvitse jakaa täysin puoliksi, vaan mieltymysten mukaan. Esim. mies kokkaa mieluummin meillä gourmettia ja minä arkiruokaa. Mies ajaa nurmikon ja minä järjestän lasten kaapit...
- uni vielä - se on kaiken a ja o. Älä polta kynttilää joka päästä ja mene ajoissa nukkumaan. Jos tulee uniongelmaa, niin hae niihin aktiivisesti ratkaisua. Huonot yöunet eivät saa jatkua liian kauaa, sillä se on oikeasti ainoa asia, joka voi saada vanhemmuuden tuntumaan kamalalta.
Hanki vaan lapsia - kyllä ne vaan ihania ovat!
Huonoon parisuhteeseen lapsen hankinta ei todellakaan kannata. Jos suhde on hyvä eikä ole ollut ennenkään mitään pettämisongelmia tai henkistä tai fyysistä väkivaltaa, niin ei sitä suhteeseen noin vain ilmaannu lapsen synnyttyä. Tämä tietysti edellyttää, että kommunikaatiotaidot on kummallakin kohdallaan ja erimielisyydet saadaan ratkottua.
Raskauksia ja vauvoja on tosi erilaisia. Useimmiten kummatkin on tavallisen ihmisen hallittavissa eikä mitään katastrofeja tapahdu. Raskaus, synnytys tai ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa voi olla vähemmän hauskoja tai jopa aivan karseita kokemuksia, mutta niistäkin pääsee yli. Ja lapsiperhe-elämä myös antaa tosi paljon - niistä ihanista jutuista ei vain kukaan valittele ympäri internettiä sattuneesta syystä.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 15:28"]
Niin kannattaa laittaa se mieskin lukemaan tätä palstaa ennen lasten hankintaan, niin ei tule sitten hänellekään yllätyksenä, kuinka raskasta se lapsiperheen arki voi olla.
[/quote]
Riskinä tosin on, että mies lähteekin parisuhteesta kuin talkkari peltikatolta.
Alue: Aihe vapaa
totta, järkyttävän kuvan osa antaa lapsiperhe-elämästä..