Mikähän diagnoosi mulla on? Olen liian avoin ja kerron liian henk.koht juttuja muille
En nyt ihan kaikille kuitenkaan, mutta siis miespuoliset kaverini tietävät mm. alapään vaivoistani ym. 😅… 😂🤣 en tiedä mikä minua vaivaaaaaaa 😂 kertokaa mikä mulla on.
Kommentit (31)
Tos kun kuuntelee Miesten juttuja niiden munista niin....
Ne on läheisiä kavereita joille kerroin. Ja niitä on vain kaksi. Sinkkumiehiä. en olisi oikeasti halunnut kertoa niitä, mutta mulle tulee välillä tunne että minun on pakko kertoa kaikki itsestäni, että mulla ikäänkuin ei saisi olla yksityisasioita tai salaisuuksia. Vaikka tiedän että tietenkin saa, mutta en tiedä mistä tuo tunne tulee. Ap
Tos kun kuuntelee Miesten juttuja niiden munista niin....
Tuo on kyllä ikävä vaiva. Kun mielessä pyörii intiimi, henkilökohtainen aihe niin keksit vähän muuta ohjelmaa päivään kuin vain rupattelu. Vaikka leffa, lautapeli, ruoan laitto, urheilua... et olis sitten jotain muutakin käsiteltävää eikä pakottavaa tarvetta avautua. Sitten avaudut päiväkirjaan. Avaudu sinne vaikka ensin ja katso riittääkö jos joistain aiheista kirjoittaa vain sinne. Voit myös ehjä hankkia elämänkumppanin, jonka kanssa on lopulta luontevaa jakaa kaikki niin kaikkea ei tarvitse kaikille jakaa.
Mä olen liian avoin ja löytyy ADHD... Argh!
Jos näin voin todeta niin olin samalla tyylillä kaikki "yksityis" asiat huplattava. Tosin mies ja mitä tästä aiheutui. Ihmiset hyväksikäytti tietoja ja huijasi. Normaalit ihmisethän ei noin tee, mutta kun narsisteja ja muita psykopaatteja on pilvinpimein.
Nyt lapsuuden traumat tiedostettu ja käsittelykin pitkällä niin monet "ystävät" on häipynyt.
Täällä toinen samanlainen. Aikuinen, keski-ikää lähestyvä perheenäiti. En osaa pitää mitään omia asioita vain itselläni. Lapsuudenperheessä olimme todella avoimia, sieltä siis perittyä/opittua, mutta luulisi että olisin jo oppinut karistamaan tämän piirteen itsestäni pois tähän mennessä. Mutta ei.
Analysoin myös hirveästi asioita ja siksi koen nämä ovat höpöttelyni todella raskaiksi, koska ymmärrän, ettei kaikkea ole hyvä kertoa muille, mutta kun näen muita ihmisiä, jotenkin "humallun" heidän seurasta ja koen tarpeen kertoa kaikki mahdolliset asiani. Ja jälkeenpäin koen todella vahvoja morkkiksia. Siksi myös, jos kuulen että joku on puhunut musta pahaa tuntuu todella todella pahalta. Siis sellaiselta, etten meinaa päästä asiasta yli. Koska lasken heti kaikki suojamuurini alas, tai ei mulla taida niitä edes olla. Terapiassa todettu epävakaa persoonallisuushäiriö ja jonkinlaista bipolaarista häiriötä. Musta saa ulospäin vain sellaisen kuvan, että olen tyhmä. Ihmiset yllättyisivät, jos tajuaisivat mitä mun päässäni, siellä syvällä, tosissaan tapahtuu.
Mitä vittua ihmiset :D jokainen ihminen saa puhua mistä haluaa jos aihe ei ole toisia loukkaava. Jos pillusta puhuminen, mikä on yksi maailman luonnollisimmista asioista ahdistaa jotakuta tai tekee olon epämukavaksi, niin mene silloin itseesi. Muuta omaa ajatusmaailmaasi. Älä vaadi muita muuttumaan. Keskustelu epämukavasta aiheesta on silti vain keskustelu.
Avoimet ihmiset jotka kertovat omat asiansa niin hyvässä kuin pahassa ovat suunnan näyttäjiä. Se ei tarkoita sitä että he levittäisivät muiden salaisuuksia tai hakisivat huomioo. Ei, he keskustelevat jotta joskus vielä me kaikki ihmiset ymmärtäisimme toisiamme. Silloin loppuisi sodat ja muut murheet. Vain katkerat ja itseään vihaavat ihmiset kokevat avoimet keskustelut uhkana.
Parantakaa itsenne ja sitä kautta koko maailma
En halua kuulla kenenkään alapäävaivoista. Lääkärit sitä varten.
Ja nämä miehet ovat sinkkuja tai varattuja, oli kohde mikä tahansa niin viattomasti otat pil lusi puheeksi ja esität muutenkin suolasta. Vähän ällöä. Hyvin nuorilla on häiriökäyttäytyminen yleisempää kun on heikko itsetuntemus, joka parhaillaan rakentuu jonkun mieleisen kuvitellut identiteetin varaan. Iän myötä tulee toivottavasti järkeä päähän.