Toiset omistavat kotiasi

Kirjoituksessa oli myös paljon muuta tärkeää, miten muistamme ja miten muistot muuttavat. Oikeastaan suurin osahan siitä käsitteli muuta kuin tätä kotiasiaa. Tykkäsin. http://www.hs.fi/elama/a1305891711711

Pankin talossahan tässä asutaan vielä pitkään, ostin talon 14v sitten pariskunnalta jotka olivat asuneet koko ikänsä talossa.
Itse haluaisin käydä lapsuuden kodissani vantaalla lehmipolku2 on osoite.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 15:06"]

Tämä oli hyvä pointti. En uskaltaisi päästää vieraita kotiini, vaikka väittäisivät olevansa entisiä asukkaita toiviomatkalla.

[/quote]

Muutamalla yksityiskohtaisella kysymyksellä olisi kuitenkin aika helppo selvittää puhuuko totta vai ei. Itse jos menisin vanhaa kotia katsomaan, ottaisin todennäköisesti vanhoja valokuvia mukaan, tavallaan todisteeksi ja ihan vain siksi että uudet asukkaat saattaisi olla kiinnostuneita talon historiasta.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 18:12"]

Meillä on vanha maalaistalo ja joka vuosi pihaan saapuu toivioretkeläisiä, jotka itse tai joiden vanhemmat/isovanhemmat ovat asuneet talossa. Harmillisesti tiedän talon historian, joten voin vakuuttaa, että näin ei ole. He ovat asuneet jossain pihapiirin rakennuksista: väentuvassa, pikkutuvassa tai muonamiesten talossa, eivät itse päärakennuksessa. Tänne he kuitenkin pyrkivät muistelemaan lapsuuttaan tai isoäidin kertomuksia.

En päästä heitä edes kuistille, koska tämä on meidän kotimme eikä tänne ole asiaa sellaisilla ihmisillä, jotka silkkaa uteliaisuuttaan haluavat nähdä, millainen on isoäidin kehuma ruokasalin kaakeliuuni.

[/quote]

Toivotko että sinun jälkipolviasi kohdellaan aikanaan samoin? Ja vaikka nuo ihmiset eivät olisi yöpyneet päärakennuksessa, he ovat todennäköisesti päivittäin viettäneet aikaa siellä, hoitaneet talon lapsia yms. joten tietysti heillä (tai heidän vanhemmillaan) on tärkeitä muistoja paikasta. Ymmärrän toki ettet halua siellä jatkuvasti rampattavan mutta todennäköisesti näille riittäisi että yhden ainoan kerran saisivat taloa vilkaista. Tai jospa voisit ottaa kuvan siitä kaakeliuunista ja näyttäisit sitä pihalla, jos et ketään ihmistä sinne sisäle halua?

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 18:12"]

Meillä on vanha maalaistalo ja joka vuosi pihaan saapuu toivioretkeläisiä, jotka itse tai joiden vanhemmat/isovanhemmat ovat asuneet talossa. Harmillisesti tiedän talon historian, joten voin vakuuttaa, että näin ei ole. He ovat asuneet jossain pihapiirin rakennuksista: väentuvassa, pikkutuvassa tai muonamiesten talossa, eivät itse päärakennuksessa. Tänne he kuitenkin pyrkivät muistelemaan lapsuuttaan tai isoäidin kertomuksia.

En päästä heitä edes kuistille, koska tämä on meidän kotimme eikä tänne ole asiaa sellaisilla ihmisillä, jotka silkkaa uteliaisuuttaan haluavat nähdä, millainen on isoäidin kehuma ruokasalin kaakeliuuni.

[/quote]

Toivotko että sinun jälkipolviasi kohdellaan aikanaan samoin? Ja vaikka nuo ihmiset eivät olisi yöpyneet päärakennuksessa, he ovat todennäköisesti päivittäin viettäneet aikaa siellä, hoitaneet talon lapsia yms. joten tietysti heillä (tai heidän vanhemmillaan) on tärkeitä muistoja paikasta. Ymmärrän toki ettet halua siellä jatkuvasti rampattavan mutta todennäköisesti näille riittäisi että yhden ainoan kerran saisivat taloa vilkaista. Tai jospa voisit ottaa kuvan siitä kaakeliuunista ja näyttäisit sitä pihalla, jos et ketään ihmistä sinne sisäle halua?

[/quote]

No kun nuo ovat ALEMPIARVOISIA.

Moi ho

Meidän paikkakunnalla rakennettiin vuonna 2002 todella hulppea talo järven rantaan. Ensimmäinen omistaja kerkesi asua siinä alle vuoden kun kuoli ja leski laitto talon myyntiin. Nyt se on jo seittämättä kertaa myynnissä. Joka kerta uusi omistaja on kuollu tai tullut avioero.

Kylällä jo puhutaan, että talo pitäs polttaa jotta sillä on huono karma. En tiedä voiko olla. Talon paikalla on ollut joskus 1930 luvun alussa lastenkodin tapanen paikka. Sanotaan että siellä oli ollut romanilapsia eniten. Ja joku vanhan romaninainen oli kuulemma kironnut talon ja koko paikan.  

Minä kävi entisessä asunnossani. Aika erikoisen tuntuista, että juuri mikään ei näyttänyt muuttuneelta lähes 20 vuoteen, kun oma elämäni oli muuttunut paljonkin. Hyvin oli pidetty. Vanha sänkyni, vaatekaappini, pöytäni ja sohvanikin olivat vielä käytössä! Ja samat verhot!

Ne olivat tähänastisen elämäni parhaat vuodet, jotka siellä vietin. Itsenäistyin ja muutin pois kotoa valmiiksi kalustettuun asuntoon.

Siellä asuu toinen tyttö, joka samanikäinen, kuin minäkin silloin ja opiskelee samaa alaakin! Kysyin kuulumisia ja tapasin vanhoja opettajianikin. Sisäoppilaitos :)

Meidänkin paikkakunnalla on ollu joskus 50-luvulla rakennettu raomailasten lastenkoti. Se on josksu palanut ja nyt se alue on suojeltu perinnemaiseman tähden. Mutta vanhempi väki sanoo myös ettei siihen kukaan uskaltasi rakentaa kun romaninaiset on aikanaan sen kironneet.

Ihania nämä vanhat jutut.

Itse kyllä haluan asua mahdollisimman vanhassa hirsitalossa. Ne vain ovat täälläpäin kauheen kalliita.

Meidän talomme on rakennettu 1928, ja tässä on aikoinaan neljä perhettä asunut, samaan aikaan siis. Sekä ylä- että alakerrassa on ollut kaksi asuntoa ja pihan perältä löytyy vielä vanha neljäpaikkainen huussikin.

Noiden perheiden jälkeen tällä talolla on ollut ainakin kaksi omistajaa, ensimmäinen on ostanut tämän 1950-luvulla, ja meidän edeltäjämme 1970-luvulla.

Olisi mahtavaa saada tietää miten näiden seinien sisällä on eletty ja mitä puhuttu.

Voin olla epäluuloinen, mutta jos olisin murto- tai muissa rikosaikeissa niin voisin ovella esittäytyä talon tai asunnon entiseksi asukkaaksi.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 13:22"]

Voin olla epäluuloinen, mutta jos olisin murto- tai muissa rikosaikeissa niin voisin ovella esittäytyä talon tai asunnon entiseksi asukkaaksi.

[/quote]

Tuttavani asuu entisessä maalaiskansakoulussa. Kesällä pihaan tulee auto per viikko, ja porukka tahtoo katsomaan vanhoja luokkahuoneita, jotka nyt siis ovat ihmisten kotina.

Naurattaa kun lukee näitä teidän ihania juttuja, ja sitten miettii omaa tilannetta kun asuu täällä lähiön geneerisessä kerrostalossa. Jos ei ole ollut jonkun juopporemmin käytössö tämä läävä ennen minua, voin olla siihen jo ihan tyytyväinen. Mitään ihania elämänkaaria ei tässä talossa nähdä, itsekin muutan muualle mahdollisimman pian.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 11:04"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 11:02"]

Meidän talomme on rakennettu 1800-luvun lopulla. Näiden seinien sisällä on käyty keskusteluja niin suuriruhtinaskunnan venäläistämisestä kuin suurlakostakin. On juhlittu Suomen itsenäisyysjulistusta ja kauhisteltu tsaariperheen teloitusta. Suojauduttu sisällissodan luotisateilta ja valittu ensimmäistä kansanedustajaa uuteen eduskuntaan. On pelätty venäläisten pommikoneita ja hoidettu sodassa haavoittuneita miehiä. Täällä on synnytty ja kuoltu.

Mielestäni tämä on pikemminkin kiehtovaa kuin ahdistavaa.

[/quote]

Aivan ihanaa, tuo on juuri parasta!!
[/quote]

Vaikutat jotenkin vitun ärsyttävältä.

Mun mielestä on kivaa, kun talolla on historia. Meillä vanha talo, jossa asui yksi perhe ennen meitä. He rakennuttivat talon ja se oli vuosikausia kesäasuntona ja sen jälkeen asuttomattomana. Me laitettiin kaikki katosta lattiaan uusiksi, joten kaikki on nyt uutta ja meidän valikoimaa. Huonejärjestys on sama.

Omassa kämpässäni on se hyvä puoli että olen asunut tässä sen valmistumisesta asti.

Tämä oli hyvä pointti. En uskaltaisi päästää vieraita kotiini, vaikka väittäisivät olevansa entisiä asukkaita toiviomatkalla.

Ristiriitaista tämä on. Haluaisin katsastamaan, ehkä pitkäksikin aikaa, lapsuudenkotiani. Mutta ajatus siitä, että joku tulisi minun kotiini on ikävä.

Minä taas päästän ihmiset iloisesti kotiini. Luotan ihimisiin. Muuten ei kannata elää.

Minun talossani on asunut kaksi perhettä sen 65-vuoden aikana, jonka se on ollut pystyssä. Ei tunnu pahalta, vaan hyvältä! Tästä muutti vanha mummo tuohon kilometrin päähän, kun ei enää voinut asua omakotitaloa yksin. Pyydettiin kahvillekin ihan oma-aloitteisesti ja on hän kerran käynytkin ja oli onnellinen, että iso ihana talo sai taas uuden ison perheen asukeikseen ja uuden asukkaidensa näköisen ilmeen remontin myötä.