Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielensäpahoittaja työkaverina
28.10.2014 |
Mitenkähän pitäisi yrittää käsitellä työkaveria joka kiukuttelee ja tahallaan loukkaantuu milloin mistäkin? Aluksi varoin kaikin keinoin suututtamasta tätä tuuliviiriä mutta aina se jostain ottaa itseensä. Nyt annan sen mököttää omissa oloissaan enkä jaksa leikkiä mukavaa, toki pidän ihan asialliset välit ja hoidan työasiat sen ämmän kanssa. En nyt ala avaamaan asioita joista tää on suuttunut aikaisemmin mutta ihan mitättömiä asioita ne on ollu. Olen itse tosi kohtelias enkä mitenkään ilkeä joten tuntuu ihan kohtuuttomalta joutua varomaan toisen mielialoja.
Tiedän että tällä 50+ tantalla on ainakin masista ollut ja on vähän katkeranoloinen kun ei ole mikään kaunotar, ei miestä eikä perhettä. Muutkin ovat huomanneet tämän mielialavaihtelut mutta jotenkin se tuntuu kohdistavan pahimman kiukuttelun minuun.
onko muilla kokemuksia vastaavista työilmapiirin pilaajista? Miten tuon kanssa voi tehdä töitä kun en todellakaan enää matele sen edessä ja suoraan sanomisesta se suuttuu enemmän.
Kommentit (4)
No ihan tuolla lailla menettelet, kuin nytkin. Eli asialliset välit, ei mitään ylimääräistä höpinää. Sinun ei tarvitse kommentoida, ei kuunnella, ei vastata ei mitään jos työkaverisi puhuu muuta kuin työhön liittyvää ja siinäkin lyhyet, selkeät keskustelut riittää. Mistään suuttumisista, mykkäkouluista, nälväyksistä ja mielensäpahoittamisista sinun ei tarvitse välittää.
Itse pidän täysin välinpitämättömät välit tiettyyn työkaveriini. Hyvin toimii, tosin pahoittaa mielensä siitäkin :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että sillä on mt-ongelmia koska on joinain päivinä ihan hauska ja sitten taas ollaan tervehtimättä ja vittuillaan. Tyyppi miettii ja analysoi ihan älyttömän paljon mitä esimies tms tarkoitti kun sanoi tai ei sanonut jotain. Normaali ihminen ei jää jankkaamaan muiden sanomisia noin usein ja tarkkaan. Koitetaan vaan kestää ja piiloudun toiselle osastolle aina kun vain mahdollista.
ap
Meidän toimistossa on ei-kovin-vaativassa- asemassa nuorehko, naimaton mies, ilmeinen peräkamarin hemmoteltu äidin lellikki, joka ei kestä työelämän tapahtumia ja tunteita ollenkaan!
Loukaantuu ja aloittaa sen jälkeen mykkäkoulun. Siis aikuinen mies!? Oikein näen mielessäni, miten hän on oppinut lapsuudessaa manipuloimaan perhettään lakkaamalla vaan puhumasta ja reagoimasta , jos joku asia ja ihminen ei ole mennyt hänen mielensä mukaan.
Ja ilmeisesti tämä taktiikka on kotonaan toiminut ja kaikki on saatu manipuloitua hänen tahtoonsa.
Nyt on vaan sitten niin, että työelämässä ei kenelläkään ole aikaa eikä minkäänlaista kiinnostusta alkaa yhden mooniksia ja muita fiiliksiä arvuuttelemaan!
Että jos ei ala käytös muuttmaan niin voit lähtee uhriutumaan ja pitämään sun naurettavia "en-ragoi-koska- minua -on -loukattu"-esiintymisiäsi ihan muualle.
Vittu että vituttaa tuommoinen, haluaisin niin antaa sille oikein isällisen avarin ja suorstaan potkia perseelle.
Alue: Aihe vapaa
Jaa-a, mulla samanlainen tilanne. Eräs työkaveri saattaa loukkaantua ihan mitättömistäkin asioista, delegoi omia töitään muille, lusmuilee muutenkin minkä kerkeää ym. Esimiehelle on sanottu, mutta ei mitään vaikutusta, koska tämä henkilö lupasi parantaa käytöstään. Sitä kesti ehkä yhden päivän.
On todella raskasta olla tuollaisen ihmisen työkaveri, koko ajan täytyy miettiä sanomisiaan. Itse yritän olla hänen kanssaan tekemisissä vain pakolliset, muuten välttelen. Olen ystävällinen, mutta jos alkaa kiukuttelemaan sanon napakasti ja asiallisesti takaisin, ja poistun tilanteesta jos pystyn. Muuta en ole keksinyt :(