Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ennen kun tuomitset lapset tappaneet äidin, lue tämä:

Vierailija
28.10.2014 |

Kirjoitus oli niin suosittu, että Zonerin palvelin meni tukkoon. Laitan sen nyt kokonaisuudessaan tänne:

LUE TÄMÄ ENNEN KUIN TUOMITSET LAPSENSA TAPPANEEN ÄIDIN

Yleensä en kirjoittele tunnekuohun vallassa, koska silloin ajatteluni taso on laskenut.

Tänään teen poikkeuksen.

Juuri nyt minua itkettää, vituttaa ja tekee mieli ravistella kaikkia niitä, jotka paheksuvat pienten lasten äitiä, joka on niin sekaisin, että ajaa autolla päin bussia ja tappaa itsensä lisäksi kolme pientä lastaan.

Kahden pienen lapsen äitinä, joka on välillä ollut niin umpiväsynyt, että on kaupassa tuntenut hyllyjen kaatuvan kirjaimellisesti päälle, voin kuvitella miltä tästä äidistä on tuntunut.

Pystyn samaistumaan hänen tuntemuksiinsa äitinä, joka on maannut yön pimeydessä ajatellen, että haluaa tappaa itsensä, koska ei jaksa herätä taas puolen tunnin päästä rauhoittamaan lasta. Lasta, joka on hänelle rakkain ihminen maailmassa, mutta jonka takia hän on nukkunut useamman kuukauden ajan kaikki yöt 30-90 minuutin pätkissä.

Tiedän miltä tuntuu menettää hermonsa totaalisesti alle kymmenessä sekunnissa kun lapsi kaataa maidot ties monettako kertaa samana päivänä. Tiedän miltä tuntuu lannistua kun lapsen toista lapasta ei löydy mistään.

Tiedän miltä tuntuu maata illalla sohvalla ajatellen että lapsille pitäisi laittaa ruokaa samaan aikaan kun koko kroppa tuntuu lyijyltä tehdyltä. Tiedän myös sen, miltä tuntuu olla vainoharhainen ja alkaa epäillä omaa puolisoaan asioista, joita hän ei ole tehnyt.

Se on vitun paskaa, rumaa ja kamalaa. Se on kaikkea muuta mitä odotin äitiydeltä. Se on hävettävää. Se on itkettävää. Se on jotain sellaista, jota en toivo kokevani enää koskaan.

En tietenkään tiedä mitä Rautavaarassa oikeasti tapahtui ennen äidin epätoivoista tekoa -- saati mitä hän oikeasti ajatteli tehdessään viimeisen valintansa.

Tiedän lehtijuttujen perusteella että äidillä oli hoidettavanaan yksi eskari-ikäinen ja kaksi pientä lasta, jotka olivat syntyneet alle kahden vuoden välein. Mies teki keikkatöitä ja oli välillä viikkokaupalla pois kotoa. Äitiä on kuvattu lapsirakkaaksi, mutta sairaalloisen mustasukkaiseksi. Sitä en tiedä oliko hän sitä aina vai vasta lasten synnyttyä.

Tiedän että perheeseen oli jo kertaalleen kutsuttu poliisi, koska äiti oli yrittänyt estää isää lähtemästä työreissulle. Nyt hän oli ajanut kymmeniä kilometrejä bussin perässä pysäyttääkseen sen. Hän oli noussut busiin ja riidellyt miehen kanssa poliisin mukaan lastenhoidosta. Ei pettämisestä vaan lastenhoidosta.

Nainen oli heitetty pois bussista, hän oli ajanut bussin ohi, kääntynyt takaisin ja ajanut kohtalokkain seurauksin päin bussia kolme rakasta lastaan kyydissään.

Jos sinulla on lapsia joita rakastat, mieti miten epätoivoinen ja sekaisin sinun pitäisi olla, että bussia päin ajaminen tuntuu hyvältä ajatukselta.

Jos ajattelet ettet ikinä tekisi sellaista, vaikka olisit kuinka väsynyt ja sekaisin, mieti uudestaan.

Minä en ajatellut ennen lapsia, että voisin kokea niin hirvittävää epätoivoa kuin mitä pahimpina valvomiskausina olen kokenut.

Jopa nyt, kun olen vähän väsynyt herättyäni viime yönä kaksi kertaa siihen, että lapsi puhui unissaan, en pysty enää kunnolla muistamaan miltä tuntui seistä kaupassa ja tuntea hyllyjen kaatuvan päälle.

Ja silti tiedän, että minä olen joskus ollut tilassa, josta ei ollut enää kauhean paljon matkaa siihen, että pikaistuksissani olisin tehnyt jotain tyhmää ja peruuttamatonta.

Se pelottaa, hävettää ja surettaa minua, mutta haluan sanoa tämän ääneen, koska pelkään, että jos äiti leimataan nyt "hulluksi mustasukkaiseksi akaksi, joka pimahti", suljemme silmämme kaikilta niiltä uupuneilta, masentuneilta ja epätoivoisilta äideiltä, jotka tarvitsevat apuamme.

Minä olin onnekas. Minulla on puoliso, äiti, sisaruksia ja ystäviä, jotka tajusivat että olin kovilla ja olivat tukenani. Minä ymmärsin että mieleeni nousseet hullut ajatukseni kertoivat siitä, että olen aivan järkyttävän väsynyt -- ei siitä, että minun pitäisi toteuttaa kyseiset ajatukset. Minä osasin hyödyntää kirkkaat hetket ja hakea apua lapseni päiväkodista, neuvolasta, varhaisen tuen yksiköstä ja lastenlääkäriltä.

Kolmen kuukauden valvomisen jälkeen pääsimme sairaalaunikouluun, jossa lapsi oppi nukkumaan ja äiti nukuttamaan lastaan. Sinne pääsyä sai odottaa kuukauden ajan. Se oli elämäni pisin kuukausi.

Olisin voinut saada apua vieläkin nopeammin, jos en normaalisti olisi niin hyvin pärjäävä ja jos väsyneenä avun pyytäminen ei tuntuisi niin ylivoimaisen vaikealta.

Koska en ollut ulospäin "hullu mustasukkainen akka" vaan olin usein päivisin hyvällä tuulella ja jaksoin huolehtia lasten perustarpeista, väsymykseni todellinen syvyys ei ollut niin ilmiselvää.

Mikään ei oikeuta Rautavaaran äitiä toimimaan niin kuin hän toimi. Hänen lähipiirinsä syyttely tapahtuneesta on turhaa. Mutta hänen leimaamisensa sairaaksi ihmiseksi ja poikkeustapaukseksi on vaarallista.

Sinunkin lähipiirissäsi voi olla pienten lasten umpiväsynyt äiti, joka on katkeamispisteessä. Se voi olla jopa oma puolisosi tai tyttäresi. Väsynyt äiti voi jättää hakematta apua koska ei jaksa hakea apua -- ei siksi ettei tarvitsisi sitä.

Jos kyseinen nainen on vieläpä tottunut tulemaan hyvin toimeen omin avuin, avun pyytäminen ja vastaanottaminen voi tuntua väsyneenä nöyryyttävältä ja hävettävältä. "Kyllähän jokaisen äidin pitäisi jaksaa hoitaa omat lapsensa."

VÄÄRIN!

Ihmiskunnan historiassa on täysin ennenkuulumatonta, että äidit jäisivät täysin yksin kotiin pienten lastensa kanssa. Muissa kulttuureissa ja muina aikoina äideillä on aina ollut tukena mummoja, vaareja, vanhapiikatätejä, kotiapulaisia ja lapsenpiikoja.

Vaikka lähipiiriisi kuuluva äiti ei ikinä ajautuisi niin synkkään hetkeen, että aidosti uskoisi oman ja lasten elämän lopettamisen olevan ainoa vaihtoehto, hän tarvitsee apuasi.

Monista toisten asioiden puuttuminen tuntuu kiusalliselta. Voi olla että äiti ensialkuun jopa torjuu apua. Se ei tarkoita sitä etteikö hän tarvitsisi sitä.

Kysele lähipiirisi äideiltä miten hyvin he nukkuvat. Jos äiti valittaa valvottavasta lapsesta, hän tarvitsee jo apua. Ehdota että viet hänen lapsensa rataskävelyllä että äiti saa ottaa päiväunet. Tarjoudu käymään kaupassa. Tule pitämään seuraa ja viihdytä vauvaa sen aikaa että äiti pääsee suihkuun rauhassa. Tuo tullessasi runsaat eväät, joista riittää syötävää seuraavaksikin päiväksi.

Jos kyseessä on oma puolisosi, pysähdy, vedä henkeä ja mieti miten paljon voisit vielä itse joustaa.

Voi tuntua vaikealta myöntää että oma puoliso on katkeamispisteessä, etkä ole nähnyt sitä. Jos itse tekee pitkää päivää, voi tehdä mieli viettää vapaa-aika omien harrastusten parissa. Kukapa meistä haluaisi herätä keskellä yötä monta kertaa.

Se että puolisosi pärjää jotenkuten ei tarkoita sitä, että hän voi hyvin. Ja jos hän ei voi hyvin, se heijastuu pian lapsiinkin. SINUN lapsiisi.

Onneksi pikkulapsiaika on oikeasti aika lyhyt. Valitettavasti se on lapsen kehityksen kannalta tärkeintä aikaa. Vastuu lapsen hyvinvoinnista ei voi olla vain äidin harteilla -- se kuuluu jakaa. Ei vain puolisoiden kesken, vaan koko lähipiirin kesken.

Äläkä tuomitse äitejä, jotka eivät saaneet apua ajoissa, vaan tuomitse tilanne, jossa äitien uupumus ja mielenterveysongelmat jäävät huomaamatta ja hoitamatta.

Auta koska voit. Auta koska se on hirvittävän tärkeää.

Kommentit (267)

Vierailija
201/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tässä kirjoituksessa on vähän sama henki kuin siinä Kokoomuksen pullanleivontakampanjassa syrjäytyneille tai kun tämä yksi kolumnisti Tampereella kirjoitti, että jos vaan tytöt olisivat antaneet piparia Norjan joukkomurhaajalle, niin ei olisi tullut hulluksi.

 

Ikään kuin kaikki mielenterveysongelmat voisi hoitaa sillä, että vähän kivasti huomioitaisiin toisiamme.

 

Mukavaahan se olisi, jos väsyneet äidit saisivat naapuriapua, mutta olisiko naapurin tuoma makaronilaatikko pelastanut nämä lapset? Enpä usko.

Vierailija
202/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 16:21"]Juu eli on ihan ok tappaa omat kakaransa sitten kun raja tulee vastaan. Huhhuh teitä ihmiset.. Miten KUKAAN ikinä voi tehdä omille lapsilleen noin??!! Itsemurha ei ole mikään vaihtoehto. Se on itsekkäintä mitä voit tehdä, ja vielä vetää omat lapsensa siihen mukaan. Mikä on niin pahasti vialla yhteiskunnassa että te puolustelette tätä äitiä... Ymmärrän kyllä että voi olla rankkaa, mutta SILLOIN HAETAAN APUA. Tai jos välttämättä haluat jonkun tappaa, ole hyvä ja tapa itsesi, sen olet vapaa tekemään.
[/quote]

Nähdäkseni kukaan ei ole sanonut että teko olisi hyväksyttävä tai että se on ok. Ihmiset vaan haluavat löytää selityksen tälle järkyttävälle teolle. Mikä siinä on niin väärää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
203/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli kuinka masentunut ja huono vointinen tahansa tappaminen ei ole koskaan oikea ratkaisu, saatika omien lapsien. arvostan vanhempia jotka pistävät lapsiensa hyvin voinnin kaiken edelle. tässä tilanteessa äiti teki niin muttei ajatellut loppuun asti. äiti saisi hakeutua hoitoon ja lapsille löytyisi varmasti mieluisa sias perhe, hoitola täksi ajaksi. hoito paikat ei ole nykyään läheskään aina yhtä hirveitä kuin entis aikaan tai saduissa ja elokuvissa. asiat saadaan järjestykseen ilman veren vuodatusta.

Vierailija
204/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uhriutuvaa paskaa. Miljoonat väsyneet äidit eivät silti tapa lapsiaan.

Vierailija
205/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valvoin jokaisen lapseni kanssa vuoden, lapsia on viisi. Yksin väsymys ei voi olla syynä tuohon äidin olotilaan tai sitten minä olisin tappanut itseni ja lapset. Niin väsynyt olin. Pakko olla vakavaa masennusta ja ahdistusta taustalla.

Vierailija
206/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuomitsen teon, mutta jollakin tapaa ymmärrän tuota kuviota, joka voi kai johtaa tuollaiseenkin lopputulokseen.

Minusta se on aika mustavalkoista myös, mitä täältä paljon lukee. Että pitäisi tajuta, että ne muksut on rankka hoitaa ja ei niitä tarvitse maailmaan lykkiä. Tuollainen äärimmäinen tuomitsevuus siinä, että äiti tai isä ei voi olla väsynyt, koska moni muukin on kestänyt valvoa viikko ja vuositolkulla siitä mitenkään hajoamatta.

Minullakin on useampi lapsi, minä jaksoin hoitaa lapseni hyvin, se ei ollut rankkaa, nautin elämästä ja lapsistani. Sitten yksi lapsistani kuoli, minä sairastuin vakavasti ja samalla masennuin, asunnosta löytyi kosteusvaurio, mies lomautettiin, talous kaatui.
Yhtäkkiä minä. Iloinen ja onnellinen äiti, jolla oli kiva koti, reippaat lapset, hyvä parisuhde ja kaikki kunnossa. löysin itseni itkemästä lapseni haudalla, täysin loppu, miettien itsemurhaa. Se epätoivo on sanoinkuvaamaton, ei ole ruokaa, ei ole rahaa ruokaan.Ei ole kotia, parisuhde rakoilee... Ei ole voimia enää jatkaa. En minä itseäni tappanut, ja ei, minulla ei käynyt mielessäkään tappaa lapsiani.
Mutta näin toimi minun mieleni. Jonkun toisen mieli toiminee eri tavalla.
Eli vaikka minulla oli edellytykset jaksaa, niin en minä tiennyt mitä elämällä oli minulle tarjottavana tulevaisuudessa.
Elämää on vaikea ennustaa, ja tuollainen vanhempien syyttäminen lapsimäärästä loppuunpalaamiseen on minusta yksinkertaisesti typerän lyhytnäköistä.

Mitenkään tuota tapausta puolustelematta. Äitiä ei tarvitse "selkään taputella", todellakaan.
Mutta näiden tapausten herättämä keskustelu voisi olla sillätavalla "hedelmällistä", että asiaa mietittäisiin siltä kannalta, että miten tälläisiin tilanteisiin todella päädytään.
Nykysuomen syyllistävä ja avun vaikea saatavuus ja suuri kynnys on suuria syitä pahoinvointiin.
Kun myönnät, ettet jaksa, sinut teilataan. Apua ei välttämättä oikeasti saa. Mielenterveyspalveluihin on pitkät jonot, jos haet päivystyksestä apua, saat masennuslääkereseptin. Sosiaalihuoltoa moni pelkää.
Kun vielä tänäkin päivänä oikeasti auttaisimme läheisiämme, olisimme ystävällisiä myös "ulkopuolisille" niin moni asia olisi paremmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
207/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska minä pystyin imettämään, pystyt sinäkin.

Koska minä jaksoin kolmen pienen lapsen kanssa, jaksat sinäkin.

Koska minä kestin vanhempieni eron, kestät sinäkin.

Koska minä kestin mieheni kuoleman, kestät sinäkin.

Koska minä kestin sairauteni, kestät sinäkin.

Kaikillahan meillä on saman verran mielenterveyttä, saman verran voimia, samat fyysiset ominaisuudet ja samanlainen lapsuus. Kaikkihan me olemme aikuisina samalla viivalla. Samat resurssit, samat kapasiteetit.

On vain itsestä kiinni, mitä kaikkea voi saavuttaa ja mitä kaikkea voi kestää.

 

Vai?

Vierailija
208/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:56"]

Luin, silti tuomitsen. Mikään ei oikeuta tappamaan viattomia lapsia, ei tipu yhtään ymmärrystä tai sympatiaa. PISTE.

[/quote]

SAMAA MIELTÄ.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
209/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

MINÄ, en jaksa lukea koko ketjua läpi ja koettaa löytää niitä yksittäisiä järjen ääniä, jotka todella pystyivät lukemaan ap:n kirjoituksen ilman sarvia ja hampaita, -köyttä rasvaten.
Sen vain sanon näille empatiakyvyttömille, että vallankumous on aina yhden syömättömän aterian päässä ja seuraavalla kerralla se voit olla SINÄ!

Vierailija
210/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 15:09"]

Mä en voi samaistua, en millään. Vaikka lapsi herätti pienenä 8 kertaa yössä ja oppi nukkumaan heräämättä 4-vuotiaana eikä ollut omia tai toisten äitejä apuna. Silti ei tullut mieleen toimia väkivaltaisesti missään tilanteessa. Kai se on kiinni muustakin kuin väsymyksestä. 

[/quote]

Sama täällä. Kolmen pienen lapsen (kaikki alle 4 v) kanssa olin varmasti kovilla, ja väsynyt totta kai, mutta lasteni hyvinvointi oli minulle aina kaikkein tärkeintä. En todellakaan pysty samaistumaan tällaiseen tekoon, oli taustalla minkälainen inhimillinen tragedia tahansa. Ei tällaista selitä pelkkä väsymys tai uupumus, kyllä mielen täytyy olla pirstaleina tai sairas, tai persoonan kovasti häiriöinen väsymyksen ja uupumuksen lisäksi. 

Syvästi uupunut tai masentunut henkilö tuskin jaksaisi riidellä lapsen huoltajuudesta, järjestää synttärijuhlia, ajaa linja-auton perässä, pysäyttää sitä ja käydä siellä rähisemässä ja tappelemassa muiden matkustajien nähden. Sairaalloinen mustasukkaisuus ja eristäytyneisyys puolestaan saattaa kertoa tietynlaisesta persoonasta jotakin, tämä yhdistettynä arjen vaikeuksiin, parisuhteen ongelmiin, miehen eropuheisiin ja mahdolliseen salasuhteeseen ei ole hyvä kombinaatio.

Persoonan häiriö, järjetön mustasukkaisuus ja jätetyksi tulemisen pelko, väsymys, riita, riidan aiheuttama viha ja kihisevä raivo, järjen sumeneminen. V*TUN ÄIJÄ SINÄHÄN ET MUA TÄLLÄ TAVOIN JÄTÄ! KOHTA SAAT ITSE MAISTAA MILTÄ TUNTUU KUN JÄTETÄÄN! Ja sitten PAM!

Lopputulos olisi voinut olla toinen. Nyt se oli tämä. Äärettömän surullista.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
211/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joka oikeesti arvostaa mahdollisuutta saada lapsia ja rakastaa niitä jo ennen niiden syntymistä, ei edes hanki tähän maailmnaan lapsia ylipäätään jos ei tiedä pystyvänsä ja osaavansa hakea apua tarvittaessa... Melkosen turhaa velloa jossain byyyhyy on tämä lapsielämä rankkaa-fiiliksissä... Jos ei jaksa niin ei vittu jaksa, ja hakee apua!! tarviiko sitä NIILLE LAPSILLE KOSTAA!!!

Vierailija
212/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta toisten vahingoittaminen pitää aina tuomita. Oli syy tekoon mikä tahansa! Ihan samoin tuomitsen koulusurmaajat, ei kiinnosta taustalla oleva kiusaaminen, teko on puhtaasti väärin.

Meidän on yksiselitteisesti sanottava, että noin ei tehdä. Oman henkensä riistäneelle sympatiaa riittäisi, mutta kun viet muita mukana, siihen loppuu ymmärrykseni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
213/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä muuten aikoinani olin todella väsynyt ja synnytyksenjälkeiseen masennukseen sairastunut kolmen alle 2v:n äiti. Neuvolassa sain vihdoin kerrottua väsymyksestäni ja pyysin apua. Sain ohjeen soittaa sosiaalitoimistoon ja pyytää apua. Minulle vastattiin että ei riitä resurssit lapsiperheille kun kaikki aika ja raha menee vanhuspalveluihin. Ei ehdotettu lastensuojeluilmoituksen tekemistä enkä itse väsyneenä tajunnut että sillä olisi ollut pakko ainakin jotain toimia saada. Tai ehkä olisivat vain tehneet sen lakisääteisen selvityksen ja todenneet että ei nyt ole edelleenkään resursseja auttaa. Lopulta ainoa ratkaisu silloisessa mielessäni oli paeta tilanteesta ja erosin ja jätin lapset miehelle. En tiedä miten hän jaksoi, mutta itse en muista niiltä ajoilta käytännössä mitään. En tiedä mikä tilanne olisi ollut jos olisin saanut kotiapua niin että olisin voinut välillä esim. nukkua päiväunet. Tai edes keskusteluapua, tukea jostain. Muistan kun ajattelin silloin ennen eroa että ei väliä vaikka joutuisin helvettiin, sillä ei siellä voi olla tämän pahempaa. Mietin että pitäisikö jättää lapset johonkin kadulle, jos sitten joku auttaisi.

 

Minulla ei napsahtanut päässä sen pahemmin, vaikka eroaika olikin varmasti traumatisoivaa myös lapsille. Ymmärrän kyllä että jollain (onneksi harvalla) se psyyke vain romahtaa tietyn pisteen jälkeen ja silloin voi tehdä asioita joita ei normaalisti ikinä edes ajattelisi. Ei tässä kukaan ole turman aiheuttanutta äitiä päästä silitellyt, vaan on yritetty herättää keskustelua että voisiko yhteiskunta olla järjestetty niin että apua tarvitseva voisi sitä saada. Jos äiti on niin väsynyt ja ahdistunut että pyytää apua niin silloin on yleensä todellakin tosi kyseessä, sen verran vaikeaa se avun pyytäminen useimmille on. On aivan käsittämätöntä että lapsiperheille ei riitä resursseja kunnolliseen ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön mutta sitten kuitenkin on vaan pakko riittää kun vahinko on jo käynyt ja lapset vahingoittuneet (henkisesti tai fyysisesti).

Vierailija
214/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan vitun sama millainen henkilö lapsen murhaaja on ollut. Murha on murha. Lapsen murha on syntinä pahempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
215/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:24"]

Hirveetä lässytystä. Saavatko miespuoliset perhesurmaajat samanlaista posken paijausta? 

[/quote]

Saa ne, laajasalon perhesurmaaja vältti jopa vankilatuomion. Joutui pakkohoitoon. Sossutädit teilattiin siinä tapauksessa jossa isä tappoi huostaanotetut lapset kotikäynnillä. Tyrnävän isää sympatiseerattiin kovasti alkuvaiheessa, olihan se kammottavaa kun vaimo oli pikkujouluissa ja uusi mieskin ehkä kuvioissa. No, isä sitten paljasti itse todellisen luonteensa. Pomarkun äidistä liikkui hyvin ilkeitä huhuja. Kyllä se on aika tyypillistä että naista syyllistetään perhesurman yhteydessä. Miksei se lähtenyt pois, miksi se jätti lapset, mies raataa ja sitten nainen jättää. Luepa vaikka murha.infon sivuja tai etsi tältä sivustolta vanhoja ketjuja noihin liittyen. Huomaat että kyllä naisetkin saa paskaa niskaansa, jopa enemmän kuin miehet. 

[/quote]

Yritin aiemmassa viestissä osoittaa useiden ihmisten harjoittamaa kaksinaismoralismia: Miespuolinen perhesurmaaja ei saa samanlaista ymmärrystä kuin naispuolinen perhesurmaaja. En ottanut kantaa perhesurmaajien puolisoiden saamaan kohteluun.

Esimerkiksi kriminaalipsykiatrian ylilääkäri Lauerma on todennut, että perhesurmaajat ovat yleensä sairaalloisen itsekeskeisiä naristeja: http://yle.fi/uutiset/ylilaakari_lauerma_perhesurmaajat_ovat_yleensa_sairaalloisen_itsekeskeisia_narsisteja/6810660 

Naispuolinenkin perhesurmaaja on siis todennäköisesti sairaalloisen narsistinen kuin äärimmäisen masentunut henkilö. Miksei tätä saa sanoa ääneen?

[/quote]

Anteeksi vaan mutta luepa tästä ihan itse. Aika paljon saa tämäkin miespuolinen perhesurmaaja ymmärrystä. Toki joukossa on niitäkin jotka eivät ymmärrä, mutta kokonaisuudessaan sanoisin että aika paljon lempeämpää on miehen kohtelu. Ja aika moni pohtii oliko vika äidissä...

http://www.vauva.fi/keskustelu/1641837/ketju/ja_taas_perhesurma_pomarkussa

Vierailija
216/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sairaalloisen mustasukkainen = usein persoonallisuushäiriöinen (esim narsisti)

perhesurmaaja = usein vakavasti masennukseen sairastunut erittäin itsekeskeinen narsisti

 

Itsekeskeisessä maailmassaan masennukseen sairastunut narsisti tekee perhesurman yleensä koston takia ja hän ei voi käsittää ajatusta että esim lapset jäisivät elämään elämäänsä maan paalle. Siksi hän itsekeskeisenä ihmisenä vie heidät Tuonelaan mukanaan ja noinkin rajulla tavalla.

 

Ja ei, minulla ei löydy hevon vitun vertaa ymmärrystä tälle teolle. Todella itsekäs ja sairas teko.

Vierailija
217/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi luoja. Että jos on väsynyt ja mustasukkainen, niin on periaatteessa ihan ok tappaa lapsensa lasten isien eteen, vaarantaa lisäksi bussillinen sivullisia ja todennäköisesti tuhota bussikuskin ura?? Hohhoh.. mutta tosiaan, kaikestahan voi aina syyttää yhteiskuntaa!

Vierailija
218/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taputellaan nyt kaikki niitä äitejä päähän jotka ajattelevat lastensa tappamista, koska ovat niin väsyneitä ja uupuneita! tuitui! isäkin käy ties missä, töissä muka mutta oikeasti pettää hei! Vaimo sairaalloisen mustasukkainen, no mitä sitte, sehän on vaan rakastunut mieheensä! ei suinkaan persoonallisuushäiriöinen ei. Mies alkaa havitella eroa ja kutsuu poliisitkin ilmeisesti uhkaavassa tilanteessa ei siis hei todellakaan soita hälytyskelloja. Nainen ei voi olla päästänsä sairas, hän vain rakastaa miestään ja on väsynyt eikö niin??

Ja tämä oli siis sarkasmia kun eivät nämä arvon asperger-femakot tunnu sitä ymmärtävän.

Vierailija
219/267 |
30.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Bandidos vankilassa, GRILLATKAA NÄMÄ KUSIPÄÄT, MULKUT, ELOSSA OLEVAT LAPSENTAPPAJAT, SAUNAN KIUKAALLA! Mullan alla oleville viattomille lapsille saatava oikeasti oikeutta, PERKELEENN SAIRAIDEN MULKKUJEN PAAPOJAT! Hyvä ei ole auttanut, paha nyt käytäntöön!

Vierailija
220/267 |
30.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Homopedofiili muuten grillattiin Turussa 1985, nappasi 9v pojan antikvaarikauppansa takahuoneeseen vankiksi, käytti hyväksi ja loppulta tappoi ja vei 9-tien varteen Lietoon. Vankilassa sitten oikeus tapahtui.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yhdeksän kaksi