Ennen kun tuomitset lapset tappaneet äidin, lue tämä:
Kirjoitus oli niin suosittu, että Zonerin palvelin meni tukkoon. Laitan sen nyt kokonaisuudessaan tänne:
LUE TÄMÄ ENNEN KUIN TUOMITSET LAPSENSA TAPPANEEN ÄIDIN
Yleensä en kirjoittele tunnekuohun vallassa, koska silloin ajatteluni taso on laskenut.
Tänään teen poikkeuksen.
Juuri nyt minua itkettää, vituttaa ja tekee mieli ravistella kaikkia niitä, jotka paheksuvat pienten lasten äitiä, joka on niin sekaisin, että ajaa autolla päin bussia ja tappaa itsensä lisäksi kolme pientä lastaan.
Kahden pienen lapsen äitinä, joka on välillä ollut niin umpiväsynyt, että on kaupassa tuntenut hyllyjen kaatuvan kirjaimellisesti päälle, voin kuvitella miltä tästä äidistä on tuntunut.
Pystyn samaistumaan hänen tuntemuksiinsa äitinä, joka on maannut yön pimeydessä ajatellen, että haluaa tappaa itsensä, koska ei jaksa herätä taas puolen tunnin päästä rauhoittamaan lasta. Lasta, joka on hänelle rakkain ihminen maailmassa, mutta jonka takia hän on nukkunut useamman kuukauden ajan kaikki yöt 30-90 minuutin pätkissä.
Tiedän miltä tuntuu menettää hermonsa totaalisesti alle kymmenessä sekunnissa kun lapsi kaataa maidot ties monettako kertaa samana päivänä. Tiedän miltä tuntuu lannistua kun lapsen toista lapasta ei löydy mistään.
Tiedän miltä tuntuu maata illalla sohvalla ajatellen että lapsille pitäisi laittaa ruokaa samaan aikaan kun koko kroppa tuntuu lyijyltä tehdyltä. Tiedän myös sen, miltä tuntuu olla vainoharhainen ja alkaa epäillä omaa puolisoaan asioista, joita hän ei ole tehnyt.
Se on vitun paskaa, rumaa ja kamalaa. Se on kaikkea muuta mitä odotin äitiydeltä. Se on hävettävää. Se on itkettävää. Se on jotain sellaista, jota en toivo kokevani enää koskaan.
En tietenkään tiedä mitä Rautavaarassa oikeasti tapahtui ennen äidin epätoivoista tekoa -- saati mitä hän oikeasti ajatteli tehdessään viimeisen valintansa.
Tiedän lehtijuttujen perusteella että äidillä oli hoidettavanaan yksi eskari-ikäinen ja kaksi pientä lasta, jotka olivat syntyneet alle kahden vuoden välein. Mies teki keikkatöitä ja oli välillä viikkokaupalla pois kotoa. Äitiä on kuvattu lapsirakkaaksi, mutta sairaalloisen mustasukkaiseksi. Sitä en tiedä oliko hän sitä aina vai vasta lasten synnyttyä.
Tiedän että perheeseen oli jo kertaalleen kutsuttu poliisi, koska äiti oli yrittänyt estää isää lähtemästä työreissulle. Nyt hän oli ajanut kymmeniä kilometrejä bussin perässä pysäyttääkseen sen. Hän oli noussut busiin ja riidellyt miehen kanssa poliisin mukaan lastenhoidosta. Ei pettämisestä vaan lastenhoidosta.
Nainen oli heitetty pois bussista, hän oli ajanut bussin ohi, kääntynyt takaisin ja ajanut kohtalokkain seurauksin päin bussia kolme rakasta lastaan kyydissään.
Jos sinulla on lapsia joita rakastat, mieti miten epätoivoinen ja sekaisin sinun pitäisi olla, että bussia päin ajaminen tuntuu hyvältä ajatukselta.
Jos ajattelet ettet ikinä tekisi sellaista, vaikka olisit kuinka väsynyt ja sekaisin, mieti uudestaan.
Minä en ajatellut ennen lapsia, että voisin kokea niin hirvittävää epätoivoa kuin mitä pahimpina valvomiskausina olen kokenut.
Jopa nyt, kun olen vähän väsynyt herättyäni viime yönä kaksi kertaa siihen, että lapsi puhui unissaan, en pysty enää kunnolla muistamaan miltä tuntui seistä kaupassa ja tuntea hyllyjen kaatuvan päälle.
Ja silti tiedän, että minä olen joskus ollut tilassa, josta ei ollut enää kauhean paljon matkaa siihen, että pikaistuksissani olisin tehnyt jotain tyhmää ja peruuttamatonta.
Se pelottaa, hävettää ja surettaa minua, mutta haluan sanoa tämän ääneen, koska pelkään, että jos äiti leimataan nyt "hulluksi mustasukkaiseksi akaksi, joka pimahti", suljemme silmämme kaikilta niiltä uupuneilta, masentuneilta ja epätoivoisilta äideiltä, jotka tarvitsevat apuamme.
Minä olin onnekas. Minulla on puoliso, äiti, sisaruksia ja ystäviä, jotka tajusivat että olin kovilla ja olivat tukenani. Minä ymmärsin että mieleeni nousseet hullut ajatukseni kertoivat siitä, että olen aivan järkyttävän väsynyt -- ei siitä, että minun pitäisi toteuttaa kyseiset ajatukset. Minä osasin hyödyntää kirkkaat hetket ja hakea apua lapseni päiväkodista, neuvolasta, varhaisen tuen yksiköstä ja lastenlääkäriltä.
Kolmen kuukauden valvomisen jälkeen pääsimme sairaalaunikouluun, jossa lapsi oppi nukkumaan ja äiti nukuttamaan lastaan. Sinne pääsyä sai odottaa kuukauden ajan. Se oli elämäni pisin kuukausi.
Olisin voinut saada apua vieläkin nopeammin, jos en normaalisti olisi niin hyvin pärjäävä ja jos väsyneenä avun pyytäminen ei tuntuisi niin ylivoimaisen vaikealta.
Koska en ollut ulospäin "hullu mustasukkainen akka" vaan olin usein päivisin hyvällä tuulella ja jaksoin huolehtia lasten perustarpeista, väsymykseni todellinen syvyys ei ollut niin ilmiselvää.
Mikään ei oikeuta Rautavaaran äitiä toimimaan niin kuin hän toimi. Hänen lähipiirinsä syyttely tapahtuneesta on turhaa. Mutta hänen leimaamisensa sairaaksi ihmiseksi ja poikkeustapaukseksi on vaarallista.
Sinunkin lähipiirissäsi voi olla pienten lasten umpiväsynyt äiti, joka on katkeamispisteessä. Se voi olla jopa oma puolisosi tai tyttäresi. Väsynyt äiti voi jättää hakematta apua koska ei jaksa hakea apua -- ei siksi ettei tarvitsisi sitä.
Jos kyseinen nainen on vieläpä tottunut tulemaan hyvin toimeen omin avuin, avun pyytäminen ja vastaanottaminen voi tuntua väsyneenä nöyryyttävältä ja hävettävältä. "Kyllähän jokaisen äidin pitäisi jaksaa hoitaa omat lapsensa."
VÄÄRIN!
Ihmiskunnan historiassa on täysin ennenkuulumatonta, että äidit jäisivät täysin yksin kotiin pienten lastensa kanssa. Muissa kulttuureissa ja muina aikoina äideillä on aina ollut tukena mummoja, vaareja, vanhapiikatätejä, kotiapulaisia ja lapsenpiikoja.
Vaikka lähipiiriisi kuuluva äiti ei ikinä ajautuisi niin synkkään hetkeen, että aidosti uskoisi oman ja lasten elämän lopettamisen olevan ainoa vaihtoehto, hän tarvitsee apuasi.
Monista toisten asioiden puuttuminen tuntuu kiusalliselta. Voi olla että äiti ensialkuun jopa torjuu apua. Se ei tarkoita sitä etteikö hän tarvitsisi sitä.
Kysele lähipiirisi äideiltä miten hyvin he nukkuvat. Jos äiti valittaa valvottavasta lapsesta, hän tarvitsee jo apua. Ehdota että viet hänen lapsensa rataskävelyllä että äiti saa ottaa päiväunet. Tarjoudu käymään kaupassa. Tule pitämään seuraa ja viihdytä vauvaa sen aikaa että äiti pääsee suihkuun rauhassa. Tuo tullessasi runsaat eväät, joista riittää syötävää seuraavaksikin päiväksi.
Jos kyseessä on oma puolisosi, pysähdy, vedä henkeä ja mieti miten paljon voisit vielä itse joustaa.
Voi tuntua vaikealta myöntää että oma puoliso on katkeamispisteessä, etkä ole nähnyt sitä. Jos itse tekee pitkää päivää, voi tehdä mieli viettää vapaa-aika omien harrastusten parissa. Kukapa meistä haluaisi herätä keskellä yötä monta kertaa.
Se että puolisosi pärjää jotenkuten ei tarkoita sitä, että hän voi hyvin. Ja jos hän ei voi hyvin, se heijastuu pian lapsiinkin. SINUN lapsiisi.
Onneksi pikkulapsiaika on oikeasti aika lyhyt. Valitettavasti se on lapsen kehityksen kannalta tärkeintä aikaa. Vastuu lapsen hyvinvoinnista ei voi olla vain äidin harteilla -- se kuuluu jakaa. Ei vain puolisoiden kesken, vaan koko lähipiirin kesken.
Äläkä tuomitse äitejä, jotka eivät saaneet apua ajoissa, vaan tuomitse tilanne, jossa äitien uupumus ja mielenterveysongelmat jäävät huomaamatta ja hoitamatta.
Auta koska voit. Auta koska se on hirvittävän tärkeää.
Kommentit (267)
En jaksanut lukea, mutta hae apua!
Sama täällä. Itse kun heräilin ja valvoin tunnin välein, kunnes ennen viittä kyllästyin ja nousin ylös. Eikä lapsetkaan enää ole pieniä, niitä on neljä. Mutta en tajua miksei voi vaan deletoida itseään, miksi hitossa ne lapsetkin pitää ottaa mukaansa? Onpa todellista äidinrakkautta. NOT!
Hieno kirjoitus ja varmasti totta. Väsynyt, masentunut ihminen ei ajattele järkevästi. :(
Minä jaksoin. Mutta en jaksa kommentoida asiaa enempää kuin ei ole mitään lisättävää.
blaa blaa, sitä saa mitä tilaa.
ei tullut mieleenkään mulla, vaikka meillä oli pahimmillaan 3 alle 2,5-vuotiasta lasta.
Minä kun tuota luin niin tuli vain mieleen, että olisi saanut jättää mainitsematta tämän tapauksen!
Me EMME tiedä oliko tällä naisella masennusta vai oliko oikeasti päästään vialla oleva mustasukkainen narsisti.
Jos kirjoittaa tällaisesta aiheesta, älä ota esimerkiksi mitään tapausta mistä et taustoja tiedä.
Ovet ja huoneet Lyrics
Eleanoora Rosenholm
pyyhkeet silitän, järjestän, ruoan laitan,
kuivausrumpuun lakanat ja liinat, seisahdun,
kuulen jonkun kuiskaavan "älä kiellettyihin huoneisiin mene, muistathan"
mutta joskus aikani yksin on pitkää,
keittiössä itken ja kasvoni vääristyneet heijastuvat ikkunaan
kotiäiti oon hieman yksinäinen,
vaikka lapsia on viisi, mies ymmärtäväinen
päivät taloon jään, tunnen sen minut nielevän
keittiössä yksin seistessäni
huoneet lisääntyvät seiniin ympärilläni
ilmestyy paljon ovia ja huoneita joihin ei mennä saa
ei huoneisiin mennä saa
kylpyammeen pesen, suihkuverhon vaihdan, suoristan
kaakelit seiniltä huuhtelen, likaveden kaadan viemäriin
se pitää vaihtaa ennen kuin se ruskistuu
kirjahyllyn pölyt pyyhin, sohvan istuintyynyt tamppaan,
imuroin, hopeat kiillotan, kukan lehdet kuivuneet
nypin ja kerään pieneen astiaan
perheen aamuin mentyä jään askareihin,
tiskatessa ilmaantuu veri astioihin
ontuvat askeleet raahautuvat eteiseen
komeroon kätkeydyn veistä pidellen,
seinissä on joku pureutuen läpi vähitellen,
ovet ja huoneet joihin ei mennä saa
ei huoneisiin mennä saa
miksi ovia tulee lisää hirveän paljon?
huoneet vain lisääntyvät, nukun tai valvon
kotiäiti oon hieman yksinäinen,
vaikka lapsia on viisi, mies ymmärtäväinen
päivät taloon jään, tunnen sen minut nielevän
keittiössä yksin pestessäni,
huoneet lisääntyvät seiniin ympärilläni
ilmestyy paljon ovia ja huoneita joihin ei mennä saa
mieheni kotiin palaa, katsoo hän minuun
tarttuu käsiin, kysyy mikä mennyt on sinuun
hän sanoo ettei vaimoaan tunne enää laisinkaan
hän sanoi jättäneensä lapset leikkimään,
silloin kirveen nostin, iskin kohti hänen päätään
näin hänen muuttuvan joksikin josta ei puhua saa
ei siitä puhua saa, shhh...
Murhaaja on murhaaja vaikka kuinka kaunistelisit
Jotakin kun näkee paljon niin siihen turtuu. Aiheesta on niin paljon keskustelua täällä, että en jaksa minäkään lukea. Olen pahoillani, mutta ehkä tämä on elävää oppimateriaalia heille, jotka vasta harkitsevat sen perheen perustamista, että se on rankin rooli! Eikä siinä ole mitään romanttista niin kuin leffoissa.
En jaksanut mylskään lukea loppuun, mutta se että ei jaksa valvoa joka yö lasten takia tai pyyhkiä kaatuneita maitoja vaikka kymmenettä kertaa pöydältä, ei ole mikään syy tappaa pieniä lapsia!
Luin, silti tuomitsen. Mikään ei oikeuta tappamaan viattomia lapsia, ei tipu yhtään ymmärrystä tai sympatiaa. PISTE.
Joo, ymmärrän jos tappaisi vain itsensä.
Luin ton jutun jo facesta. En ole samaa mieltä tekstin kirjoittajan kanssa. Vaikka itse olen yksin lapseni kasvattanut, kolme ekaa vuotta vaan valvonut, väsymyksen äärirajoilla asti ollut sydän särkyneenä eikä lohtua tulevaisuudessa, niin minulle ei siltikään edes pikkiriisen verran ole välähtänyt mielessä itseni tai lapseni tappo, ei koskaan. Edes silloin kun vaan tuijotin tyhjää näkemättä mitään eteeni. Eli en voi ymmärtää tätä äitiä joka riisti itseltään ja lapsiltaan hengen.
Osanottoni lasten isälle, isovanhemmille ja muille läheisille ja ystäville.
En jaksanut lukea. Nukuin lapsen syntymän jälkeen ensimmäistä kertaa yli 2tuntia putkeen lapsen ollessa 1v2kk ja 3päivää. Nukuin 4 tuntia! Väsyneenä tulee mitä hirveimpiä ajatuksia, mutta ne pitää pitää ajatuksen tasolla. Kunnallisessa ja yksityisellä lekurilla käytiin tiuhaan, kaikkea mahdollista kokeiltiin, ei auttanut.
T: refluksi,moniallergisen lapsen teini totaaliyh-äiti.
Kyseinen teksti ei ole MIKÄÄN syy olla tuomitsematta! Jos on väsynyt ja paha olla, miksei voi päättää OMAA ELÄMÄÄNSÄ jättäen lapset sellaiselle, joka jaksaa??
Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa.
Ilmeisesti nämä jotka eivät jaksa lukea kirjoitusta loppuun, eivät ole saaneet edes peruskoulua suoritettua. Pitäähän siellä lukea huomattavasti pitempiä tekstejä.
Täällä sekoitetaan ilmeisesti syyn ja oikeutuksen käsitteet. Jokin asia, esim. masennus, uupuminen, voi aiheuttaa toisen, esim. jonkin rikoksen, vaikkei se siitä teekään oikeutettua.
Tekoa ei voi millään puolustaa! Puolustaisitko miestäsi vastaavassa tilanteessa?!
Joo en mäkään jaksanut lukea loppuun.