Ennen kun tuomitset lapset tappaneet äidin, lue tämä:
Kirjoitus oli niin suosittu, että Zonerin palvelin meni tukkoon. Laitan sen nyt kokonaisuudessaan tänne:
LUE TÄMÄ ENNEN KUIN TUOMITSET LAPSENSA TAPPANEEN ÄIDIN
Yleensä en kirjoittele tunnekuohun vallassa, koska silloin ajatteluni taso on laskenut.
Tänään teen poikkeuksen.
Juuri nyt minua itkettää, vituttaa ja tekee mieli ravistella kaikkia niitä, jotka paheksuvat pienten lasten äitiä, joka on niin sekaisin, että ajaa autolla päin bussia ja tappaa itsensä lisäksi kolme pientä lastaan.
Kahden pienen lapsen äitinä, joka on välillä ollut niin umpiväsynyt, että on kaupassa tuntenut hyllyjen kaatuvan kirjaimellisesti päälle, voin kuvitella miltä tästä äidistä on tuntunut.
Pystyn samaistumaan hänen tuntemuksiinsa äitinä, joka on maannut yön pimeydessä ajatellen, että haluaa tappaa itsensä, koska ei jaksa herätä taas puolen tunnin päästä rauhoittamaan lasta. Lasta, joka on hänelle rakkain ihminen maailmassa, mutta jonka takia hän on nukkunut useamman kuukauden ajan kaikki yöt 30-90 minuutin pätkissä.
Tiedän miltä tuntuu menettää hermonsa totaalisesti alle kymmenessä sekunnissa kun lapsi kaataa maidot ties monettako kertaa samana päivänä. Tiedän miltä tuntuu lannistua kun lapsen toista lapasta ei löydy mistään.
Tiedän miltä tuntuu maata illalla sohvalla ajatellen että lapsille pitäisi laittaa ruokaa samaan aikaan kun koko kroppa tuntuu lyijyltä tehdyltä. Tiedän myös sen, miltä tuntuu olla vainoharhainen ja alkaa epäillä omaa puolisoaan asioista, joita hän ei ole tehnyt.
Se on vitun paskaa, rumaa ja kamalaa. Se on kaikkea muuta mitä odotin äitiydeltä. Se on hävettävää. Se on itkettävää. Se on jotain sellaista, jota en toivo kokevani enää koskaan.
En tietenkään tiedä mitä Rautavaarassa oikeasti tapahtui ennen äidin epätoivoista tekoa -- saati mitä hän oikeasti ajatteli tehdessään viimeisen valintansa.
Tiedän lehtijuttujen perusteella että äidillä oli hoidettavanaan yksi eskari-ikäinen ja kaksi pientä lasta, jotka olivat syntyneet alle kahden vuoden välein. Mies teki keikkatöitä ja oli välillä viikkokaupalla pois kotoa. Äitiä on kuvattu lapsirakkaaksi, mutta sairaalloisen mustasukkaiseksi. Sitä en tiedä oliko hän sitä aina vai vasta lasten synnyttyä.
Tiedän että perheeseen oli jo kertaalleen kutsuttu poliisi, koska äiti oli yrittänyt estää isää lähtemästä työreissulle. Nyt hän oli ajanut kymmeniä kilometrejä bussin perässä pysäyttääkseen sen. Hän oli noussut busiin ja riidellyt miehen kanssa poliisin mukaan lastenhoidosta. Ei pettämisestä vaan lastenhoidosta.
Nainen oli heitetty pois bussista, hän oli ajanut bussin ohi, kääntynyt takaisin ja ajanut kohtalokkain seurauksin päin bussia kolme rakasta lastaan kyydissään.
Jos sinulla on lapsia joita rakastat, mieti miten epätoivoinen ja sekaisin sinun pitäisi olla, että bussia päin ajaminen tuntuu hyvältä ajatukselta.
Jos ajattelet ettet ikinä tekisi sellaista, vaikka olisit kuinka väsynyt ja sekaisin, mieti uudestaan.
Minä en ajatellut ennen lapsia, että voisin kokea niin hirvittävää epätoivoa kuin mitä pahimpina valvomiskausina olen kokenut.
Jopa nyt, kun olen vähän väsynyt herättyäni viime yönä kaksi kertaa siihen, että lapsi puhui unissaan, en pysty enää kunnolla muistamaan miltä tuntui seistä kaupassa ja tuntea hyllyjen kaatuvan päälle.
Ja silti tiedän, että minä olen joskus ollut tilassa, josta ei ollut enää kauhean paljon matkaa siihen, että pikaistuksissani olisin tehnyt jotain tyhmää ja peruuttamatonta.
Se pelottaa, hävettää ja surettaa minua, mutta haluan sanoa tämän ääneen, koska pelkään, että jos äiti leimataan nyt "hulluksi mustasukkaiseksi akaksi, joka pimahti", suljemme silmämme kaikilta niiltä uupuneilta, masentuneilta ja epätoivoisilta äideiltä, jotka tarvitsevat apuamme.
Minä olin onnekas. Minulla on puoliso, äiti, sisaruksia ja ystäviä, jotka tajusivat että olin kovilla ja olivat tukenani. Minä ymmärsin että mieleeni nousseet hullut ajatukseni kertoivat siitä, että olen aivan järkyttävän väsynyt -- ei siitä, että minun pitäisi toteuttaa kyseiset ajatukset. Minä osasin hyödyntää kirkkaat hetket ja hakea apua lapseni päiväkodista, neuvolasta, varhaisen tuen yksiköstä ja lastenlääkäriltä.
Kolmen kuukauden valvomisen jälkeen pääsimme sairaalaunikouluun, jossa lapsi oppi nukkumaan ja äiti nukuttamaan lastaan. Sinne pääsyä sai odottaa kuukauden ajan. Se oli elämäni pisin kuukausi.
Olisin voinut saada apua vieläkin nopeammin, jos en normaalisti olisi niin hyvin pärjäävä ja jos väsyneenä avun pyytäminen ei tuntuisi niin ylivoimaisen vaikealta.
Koska en ollut ulospäin "hullu mustasukkainen akka" vaan olin usein päivisin hyvällä tuulella ja jaksoin huolehtia lasten perustarpeista, väsymykseni todellinen syvyys ei ollut niin ilmiselvää.
Mikään ei oikeuta Rautavaaran äitiä toimimaan niin kuin hän toimi. Hänen lähipiirinsä syyttely tapahtuneesta on turhaa. Mutta hänen leimaamisensa sairaaksi ihmiseksi ja poikkeustapaukseksi on vaarallista.
Sinunkin lähipiirissäsi voi olla pienten lasten umpiväsynyt äiti, joka on katkeamispisteessä. Se voi olla jopa oma puolisosi tai tyttäresi. Väsynyt äiti voi jättää hakematta apua koska ei jaksa hakea apua -- ei siksi ettei tarvitsisi sitä.
Jos kyseinen nainen on vieläpä tottunut tulemaan hyvin toimeen omin avuin, avun pyytäminen ja vastaanottaminen voi tuntua väsyneenä nöyryyttävältä ja hävettävältä. "Kyllähän jokaisen äidin pitäisi jaksaa hoitaa omat lapsensa."
VÄÄRIN!
Ihmiskunnan historiassa on täysin ennenkuulumatonta, että äidit jäisivät täysin yksin kotiin pienten lastensa kanssa. Muissa kulttuureissa ja muina aikoina äideillä on aina ollut tukena mummoja, vaareja, vanhapiikatätejä, kotiapulaisia ja lapsenpiikoja.
Vaikka lähipiiriisi kuuluva äiti ei ikinä ajautuisi niin synkkään hetkeen, että aidosti uskoisi oman ja lasten elämän lopettamisen olevan ainoa vaihtoehto, hän tarvitsee apuasi.
Monista toisten asioiden puuttuminen tuntuu kiusalliselta. Voi olla että äiti ensialkuun jopa torjuu apua. Se ei tarkoita sitä etteikö hän tarvitsisi sitä.
Kysele lähipiirisi äideiltä miten hyvin he nukkuvat. Jos äiti valittaa valvottavasta lapsesta, hän tarvitsee jo apua. Ehdota että viet hänen lapsensa rataskävelyllä että äiti saa ottaa päiväunet. Tarjoudu käymään kaupassa. Tule pitämään seuraa ja viihdytä vauvaa sen aikaa että äiti pääsee suihkuun rauhassa. Tuo tullessasi runsaat eväät, joista riittää syötävää seuraavaksikin päiväksi.
Jos kyseessä on oma puolisosi, pysähdy, vedä henkeä ja mieti miten paljon voisit vielä itse joustaa.
Voi tuntua vaikealta myöntää että oma puoliso on katkeamispisteessä, etkä ole nähnyt sitä. Jos itse tekee pitkää päivää, voi tehdä mieli viettää vapaa-aika omien harrastusten parissa. Kukapa meistä haluaisi herätä keskellä yötä monta kertaa.
Se että puolisosi pärjää jotenkuten ei tarkoita sitä, että hän voi hyvin. Ja jos hän ei voi hyvin, se heijastuu pian lapsiinkin. SINUN lapsiisi.
Onneksi pikkulapsiaika on oikeasti aika lyhyt. Valitettavasti se on lapsen kehityksen kannalta tärkeintä aikaa. Vastuu lapsen hyvinvoinnista ei voi olla vain äidin harteilla -- se kuuluu jakaa. Ei vain puolisoiden kesken, vaan koko lähipiirin kesken.
Äläkä tuomitse äitejä, jotka eivät saaneet apua ajoissa, vaan tuomitse tilanne, jossa äitien uupumus ja mielenterveysongelmat jäävät huomaamatta ja hoitamatta.
Auta koska voit. Auta koska se on hirvittävän tärkeää.
Kommentit (267)
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 18:06"]Mihin te nyt tällä keskustelulla pyritte?
[/quote] Eipä tämä mihinkään johda.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 18:25"]
Miksi tähän Manniseen nyt on tartuttu että oliko se oikeassa vai väärässä ja sanotaanko sille nyt rauhallisesti vai vihaisesti että soo soo? Suomi on täynnä bloggaajia jotka kommentoi päivittäin ihan mitä tahansa, eikä niistä yleensä mitään pääkirjoituksia kirjoitella.
[/quote]
Syntyikö trendi siitä, kun se joku videobloggaaja sanoi, että pedofilia ei ole väärin? Nyt moni muukin haluaa "säväyttää" sanomalla jotain, josta tuulipukukansa on jyrkästi eri mieltä, mutta sitten kun bloggaaja selittää laajemmin, niin saakin ihmiset puolelleen? Tosin tällä kertaa ei tainnut käydä niin.
Onkohan tässä nyt vaan ihan mielipide vs. mielipide väännöstä kyse, vai sotketaanko tähän jotain vanhoja kaunoja, henkilökemioita tms.? Onko Manninen aiemmin astunut jonkun varpaille? En niinkään epäile Appelsinia, hänhän ottaa tästä vain klikkaukset ja häipyy, mutta kun tässä nyt on näköjään aktivoitunut moni muukin mediaheebo ja tiedebloggaaja, niin alkaa kysymyksiä herätä.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 19:14"]
Onkohan tässä nyt vaan ihan mielipide vs. mielipide väännöstä kyse, vai sotketaanko tähän jotain vanhoja kaunoja, henkilökemioita tms.? Onko Manninen aiemmin astunut jonkun varpaille? En niinkään epäile Appelsinia, hänhän ottaa tästä vain klikkaukset ja häipyy, mutta kun tässä nyt on näköjään aktivoitunut moni muukin mediaheebo ja tiedebloggaaja, niin alkaa kysymyksiä herätä.
[/quote]
Ja Apslarin kirjoitus oli Mannista kohtaan kohtelias, vaikka olikin eri mieltä, toisin kuin eräillä.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 18:25"]
Miksi tähän Manniseen nyt on tartuttu että oliko se oikeassa vai väärässä ja sanotaanko sille nyt rauhallisesti vai vihaisesti että soo soo? Suomi on täynnä bloggaajia jotka kommentoi päivittäin ihan mitä tahansa, eikä niistä yleensä mitään pääkirjoituksia kirjoitella.
[/quote]
Syntyikö trendi siitä, kun se joku videobloggaaja sanoi, että pedofilia ei ole väärin? Nyt moni muukin haluaa "säväyttää" sanomalla jotain, josta tuulipukukansa on jyrkästi eri mieltä, mutta sitten kun bloggaaja selittää laajemmin, niin saakin ihmiset puolelleen? Tosin tällä kertaa ei tainnut käydä niin.
[/quote]Kyllä, huomiohuoraus saa ravintoa julkisuuden perhesurmistä, järkyttävistä henkirikoksista ym.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 11:37"]
Miksi ihmiset puhuvat uupumisesta ja masennuksesta tässä keississä? Mitään sellaista ei ole vihjaistu julkisuudessa.
Pariskunnan hyvin tuntenet ihmiset ovat kertoneet naisen olleen sairaalloisen mustasukkainen, kontroloinut miestään ja suhtautunut kielteisesti kaikkeen kodin ulkopuoliseen elämään. Mies joutunut soittamaan poliisit kun nainen ei ollut päästänyt lähtemään töihin. Nainen oli myös saanut aikaan huoltajuusriidan ex-miehensä kanssa ja junailtua (sossun kanssa(?)) sairaat tiukat tapaamisoikeudet. Nainen oli luonteeltaan hyvin ailahteleva ja arvaamaton. Nämä on siis poliisi kertonut julkisuutenn, mistään uupumisesta ei olla puhuttu vaan sairaalloisen mustasukkaisesta ja alahtelevasta luonteesta. Mustasukkaisen miehen ex-uhrina tiedän, että tuollainen ihminen on VAARALLINEN itselleen ja muille.
[/quote]
Tätä minäkin ihmettelen, missä on sanottu että äiti oli väsynyt ja uupunut? Ei uupunut ihminen lähde mihinkään bussin perään ajelemaan kolmen pienen lapsen kanssa. Hulluna raivosta oleva epätoivoinen lähtee, ja tekee noin kuin tuo nainen teki. Uupunut itkee pikkuisen kotona mutta lopettaa sitten kun tietää ettei se mitään auta, leikkii lasten kanssa lattialla maaten kun väsyttää niin ettei jaksa istua ja miettii onko lapsille ruokaa ja miten jaksaisi nousta ylös sitä laittamaan.
Aloittajan tekstin laatinut joku mt-kuntoutuja? Kannattais varmaan mennä hoitoon, ennen kuin on iteki jossain psykoosis.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:58"]Onko pakko hankkia lapsia tuollaisten urpomiesten kanssa, jotka eivät osallistu mitenkään lastenhoitoon? Ja vieläpä kolme lasta. Luulisi sen ensimmäisen lapsen jälkeen tajunneen, mikä on homman nimi. En kuitenkaan syytä miestä tästä kamalasta teosta. Syy on pelkästään äidin ja mitään lieventäviä asianhaaroja on näin kamalaan tekoon turha etsiä. Suomessa saa apua, jos sitä osaa pyytää ja varmasti tälläkin naisella oli ystäviä tai sukulaisia, jotka olisivat voineet auttaa, jos olisi uskaltanut kertoa, miten rankkaa on. Vaikka em. Ei olisikaan, niin onneksi ainakin yhteiskunnalta saa apua.
[/quote]
Miksi ihmeessä tätä on alapeukutettu?
Muistan kun tämä kirjoitus pyöri etusivulla viime syksynä (onpa 8 ja puoli kuukautta mennyt muuten nopeasti). En silloin lukenut kirjoitusta. Nyt luin ja ihmettelen kohua. Muistan senkin kun twitterissä pari punavihreää miestä haukkui Mannista, ja U. Appelsin vaihteeksi päti jotain. Mikä tuossa nyt oli se kauhean väärä kohta? Ai se kun Manninen sanoi yhden kerran "älkää tuomitko"? No okei, tuomitkaa sitten, jos luulette sen jotain helpottavan, mutta muuten tuossa kirjoituksessa oli mielestäni pointti muualla kuin siinä, pitääkö meidän kaikkien lausua yhteen ääneen jyrkän paheksuva kommentti juuri tästä nimenomaisesta tapauksesta vai ei.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:59"]"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla.te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan."
-Evankeliumi Matteuksen mukaan
[/quote]
Kuule sä et voi mitään uskontopaskaa sekottaa tähän.
Jos et pysty samaistumaan äidin tilanteeseen, ei sinun kannata kertoa kuinka olet itse ollut myös väsynyt ja silti jaksanut ihan sama kuinka monen lapsen kanssa.
Faktahan on se ettei kukaan meistä tiedä mitä äiti ajatteli tai mitä oli meneillään. Meidän on turha leimata nainen narsistiksi ja myöskin turha puolustella naisen tekoa.
Ihmiset ovat hyvin erilaisia ja omaavat erisuuret voimavarat. Tämä kyseinen äiti teki järkyttävän päätöksen ja tämä surettaa minua kovasti, mutta en halus häntä tuomita kun en hänen elämästään mitään tiedä.
Äidin rakkaus on niin suurta, että jos pystyy omat lapset tappamaan, on asioiden pakko olla todella huonosti.
En voi muuta kuin toivoa jaksamista läheisille ja toivoa, että ihmiset olisivat rohkeampia hakemaan apua ja ottamaan apua vastaan.
Lisäksi tulisi muistaa olla ottamatta jokainen päivä itsestään selvyytenä ja nauttia jokaisesta päivästä kun saa elää ja olla onnellinen.
Elämä on kuin kynttilän liekki - vain yksi puhallus ja se on poissa.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 07:56"]Jos et pysty samaistumaan äidin tilanteeseen, ei sinun kannata kertoa kuinka olet itse ollut myös väsynyt ja silti jaksanut ihan sama kuinka monen lapsen kanssa.
Faktahan on se ettei kukaan meistä tiedä mitä äiti ajatteli tai mitä oli meneillään. Meidän on turha leimata nainen narsistiksi ja myöskin turha puolustella naisen tekoa.
Ihmiset ovat hyvin erilaisia ja omaavat erisuuret voimavarat. Tämä kyseinen äiti teki järkyttävän päätöksen ja tämä surettaa minua kovasti, mutta en halus häntä tuomita kun en hänen elämästään mitään tiedä.
Äidin rakkaus on niin suurta, että jos pystyy omat lapset tappamaan, on asioiden pakko olla todella huonosti.
En voi muuta kuin toivoa jaksamista läheisille ja toivoa, että ihmiset olisivat rohkeampia hakemaan apua ja ottamaan apua vastaan.
Lisäksi tulisi muistaa olla ottamatta jokainen päivä itsestään selvyytenä ja nauttia jokaisesta päivästä kun saa elää ja olla onnellinen.
Elämä on kuin kynttilän liekki - vain yksi puhallus ja se on poissa.
[/quote]
Äidit jotka tappavat hyvin usein vain ovat narsisteja. Se on ikävä fakta.
Mä luin loppuun ja todellakin ymmärrän. Itse olen ollut yli vuoden tilanteessa, jossa mulla oli kaksi pientä lasta ja apua en saanut mistään. Olin vuorokaudet läpeensä yksin lasten kanssa, toisella oli koliikki ja muutenkin vaativampi tapaus. Kukaan ei tarjonnut apuya, enkä itse sitä osannut pyytää. Olin juurikin niin tyhmä, että ajattelin olevan häpeä, jos nostan kädet pystyyn ja anelen apua. Musta tuntui, että seinät kaatuu päälle, mutta en todellakaan ajatellut mitään lopullista. Mut auttoi lopulta suosta ylös se tieto, että kun jaksan vielä hetken, miehen työtilanne muuttuu ja pystyy olemaan kotona muulloinkin ku vaan öisin. Nykyään arki sujuu tosi hienosti :)
Mä pystyn jollain tavalla ymmärtämään miksi tuolla äidillä naksahti, mutta silti tuomitsen hänen tekonsa. Toivon, että tämä tapaus herättäisi ihmisiä kiinnittämään huomiotaan oman lähipiirinsä vanhempiin ja tarjoamaan herkemmin apuaan. Mulle itselleni olisi ollut suuri asia, jos joku olisi edes piipahtanut kahvilla, mutta ei, kukaan ei tullut. Katsokaa ympärillenne, ihmiset!
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:48"]
En jaksanut lukea, lopeton siihen kun olet herännyt viime yönä jopa kaksi kertaa
[/quote]
Sama. Valvoppa ap useampi vuorokausi putkeen huutavan koliikkivauvan kanssa ja tule sitten sanomaan että väsyttää.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:48"]
En jaksanut lukea, lopeton siihen kun olet herännyt viime yönä jopa kaksi kertaa
[/quote]
En jaksanut lukea kommenttia. Lopetin siihen kun huomasin ettet ollut lukenut tekstiä, jota kommentoit. Silloin olisi parempi kirjoittaa ihan oma aloitus, eikä kommentoida toisen... jos jaksat.
Asiasta... Useimmilla meistä on joskus todella vaikeaa. Ja apua pitäisi saada helpommin. Mutta kyllä jonkin omassa päässä pitäisi pysäyttää ennen kuin auton kääntää.
Ei se silti oikeutta tapaa lspsiaan.olis tappanu sitte itte tai hankkinu apuu perkele??itseläni kolme lasta myös.
Yritän miten päin tahansa mielessä pyöritellä tätä asiaa, valitettavasti en pysty antamaan minkäänlaista ymmärrystä
...toivon mukaan tämä ei tapahdu meidän kenenkään muun kohdalle ikinä, kyllä siinä varmaan ymmärrykset loppuisi
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 08:16"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 07:56"]Jos et pysty samaistumaan äidin tilanteeseen, ei sinun kannata kertoa kuinka olet itse ollut myös väsynyt ja silti jaksanut ihan sama kuinka monen lapsen kanssa.
Faktahan on se ettei kukaan meistä tiedä mitä äiti ajatteli tai mitä oli meneillään. Meidän on turha leimata nainen narsistiksi ja myöskin turha puolustella naisen tekoa.
Ihmiset ovat hyvin erilaisia ja omaavat erisuuret voimavarat. Tämä kyseinen äiti teki järkyttävän päätöksen ja tämä surettaa minua kovasti, mutta en halus häntä tuomita kun en hänen elämästään mitään tiedä.
Äidin rakkaus on niin suurta, että jos pystyy omat lapset tappamaan, on asioiden pakko olla todella huonosti.
En voi muuta kuin toivoa jaksamista läheisille ja toivoa, että ihmiset olisivat rohkeampia hakemaan apua ja ottamaan apua vastaan.
Lisäksi tulisi muistaa olla ottamatta jokainen päivä itsestään selvyytenä ja nauttia jokaisesta päivästä kun saa elää ja olla onnellinen.
Elämä on kuin kynttilän liekki - vain yksi puhallus ja se on poissa.
[/quote]
Äidit jotka tappavat hyvin usein vain ovat narsisteja. Se on ikävä fakta.
[/quote]
Paha mennä sanomaan kun en ihmistä tunne.
Miksi tähän Manniseen nyt on tartuttu että oliko se oikeassa vai väärässä ja sanotaanko sille nyt rauhallisesti vai vihaisesti että soo soo? Suomi on täynnä bloggaajia jotka kommentoi päivittäin ihan mitä tahansa, eikä niistä yleensä mitään pääkirjoituksia kirjoitella.