Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Antakaa rakentavaa palautetta minusta äitinä, teinkö oikein vai väärin
15.09.2021 |
Eilen lapsi 3,5 v. oli jotenkin ylikierroksilla enkä saanut ylikierroksia tasoittumaan vaikka yritin siirtää hänen huomiota rauhalliseen tekemiseen, yritin että rauhoittuisi kuuntelemaan satua tai vain syliin, neuvoin rauhoittumista, yritin tehdä hänen kanssaan mukavia asioita kuten lautapelin pelaamista jne. Lapsi vain riehui, heitteli tavaroita, yritti rikkoa lelujaan, hakkasi leluilla lattiaa, juoksenteli, rämpytti valoja jne. Monta kertaa myös käskin tiukasti lopettamaan riehumisen ja istumaan paikoilleen esim sohvalle kirjan kanssa. Yritin päästä hänen kanssa ulos vielä iltapäivällä mutta hän vain juoksi karkuun vaatteitaan, heitteli vaatteitaan pöydille ja kirjahyllyn päälle jne. Ja kulki huoneesta toiseen vain rämpyttämässä valoja päälle ja pois.
Silloin lopulta hermostuin ja karjaisin täysiä ja vihaisesti että ”lopeta heti riehuminen, istu alas ja pane heti vaatteet päälle”.
Lapsi rauhoittui heti, ylikierrokset katosi ja saatiin puettua ja loppupäivä sujui hyvin ilman hetkenkään riehumista. Lapsi ei säikähtänyt eikä itkenyt kun huusin.
Mutta teinkö väärin? En yleensä ikinä huuda enkä hyväksy lapsille huutamista. Nyt vain oikeasti lopulta menetin hermoni siihen riehumiseen.
Miksi lapsi rauhoittui kun suutuin ja karjuin? Ja miksi vasta silloin? Miksi hän ei pahoittanut siitä mieltään tai säikähtänyt vihaista äitiä?
Antakaa rakentavaa palautetta, olisin siitä kiitollinen.
Kommentit (108)
Et tehnyt. Tuo olisi ollut joku päivä edessä kuitenkin. parempi kolmivuotiaana kuin 13 vuotiaana. Jos karjaisit kerran ja sitten jätit asian siihen, se oli enemmän kuin OK, että teit sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit ihan oikein. Nykyään on ihan ihme lässytyskulttuuri valloillaan.
Ei saa sanoa EI ja kaikki tilanteet täytyy Jani-Petterin kanssa neuvotella ja sovitella. Ei ihme, että jengi on niin sekaisin kun kotona ei ole kielletty mitään.
Miksi koet, että äänen korottaminen ei ole sallittua?
Nykyään ei viralliaten suositusten mukaan saisi huutaa, puhumattakaan kiroilusta, mutta oikeasti on pakko korottaa ääntään joskus. Lapsikaan ei saisi kiukutella tai ilmaista vihaa tai muitakaan negatiivisia tunteita. Pitäisi rauhallisella äänellä sanoittaa tunteita ja sylitellä. Mutta jos lapsi otti sen rauhallisesti, niin kaikki kunnossa.
Lapselle tekee ihan hyvää nähdä erilaisia tunteina, ei suuttumuksen näyttämisessä ole mitään väärää.
Lapsi ei ottanut tosissaan sua aiemmin kun sallit venkoilut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet, että äänen korottaminen ei ole sallittua?
On minusta äänen korottaminen sallittua ja kyllä sanonkin välillä kovalla äänellä ja tiukalla äänensävyllä jos rauhallisesti esitetty kehoitus ei mene perille. Mutta aloitus koski sitä että minulta paloi hermo ja vihaisena karjaisin lapselle kovaa, se on kyllä ihan eri asia kuin vain äänen korottaminen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei viralliaten suositusten mukaan saisi huutaa, puhumattakaan kiroilusta, mutta oikeasti on pakko korottaa ääntään joskus. Lapsikaan ei saisi kiukutella tai ilmaista vihaa tai muitakaan negatiivisia tunteita. Pitäisi rauhallisella äänellä sanoittaa tunteita ja sylitellä. Mutta jos lapsi otti sen rauhallisesti, niin kaikki kunnossa.
Kaikki kunnossa sikäli että lapsi ei järkyttynyt eikä itkenyt tms. Mutta mitä voin oppia tilanteesta? Sitäkö että minun pitää jatkossakin karjua jotta lapsi uskoo? En pidä siitä ajatuksesta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei viralliaten suositusten mukaan saisi huutaa, puhumattakaan kiroilusta, mutta oikeasti on pakko korottaa ääntään joskus. Lapsikaan ei saisi kiukutella tai ilmaista vihaa tai muitakaan negatiivisia tunteita. Pitäisi rauhallisella äänellä sanoittaa tunteita ja sylitellä. Mutta jos lapsi otti sen rauhallisesti, niin kaikki kunnossa.
Kaikki kunnossa sikäli että lapsi ei järkyttynyt eikä itkenyt tms. Mutta mitä voin oppia tilanteesta? Sitäkö että minun pitää jatkossakin karjua jotta lapsi uskoo? En pidä siitä ajatuksesta. Ap
Voithan jatkossa sanoa lapselle, että jos nyt et usko, niin sanon saman sinulle kovalla äänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei viralliaten suositusten mukaan saisi huutaa, puhumattakaan kiroilusta, mutta oikeasti on pakko korottaa ääntään joskus. Lapsikaan ei saisi kiukutella tai ilmaista vihaa tai muitakaan negatiivisia tunteita. Pitäisi rauhallisella äänellä sanoittaa tunteita ja sylitellä. Mutta jos lapsi otti sen rauhallisesti, niin kaikki kunnossa.
Kaikki kunnossa sikäli että lapsi ei järkyttynyt eikä itkenyt tms. Mutta mitä voin oppia tilanteesta? Sitäkö että minun pitää jatkossakin karjua jotta lapsi uskoo? En pidä siitä ajatuksesta. Ap
Olisiko lapsi ollut mahdollisesti tavallista väsyneempi eilen, jos ei yleensä ole tuolla tavalla ylikierroksilla? Meillä 2,5v. käyttäytyy juuri noin, kun on yliväsynyt. Tarkoitan siis, että jos epätavallisille kierroksille löytyy joku syy, niin ratkaisu voisi ehkä löytyä sitä kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei viralliaten suositusten mukaan saisi huutaa, puhumattakaan kiroilusta, mutta oikeasti on pakko korottaa ääntään joskus. Lapsikaan ei saisi kiukutella tai ilmaista vihaa tai muitakaan negatiivisia tunteita. Pitäisi rauhallisella äänellä sanoittaa tunteita ja sylitellä. Mutta jos lapsi otti sen rauhallisesti, niin kaikki kunnossa.
Kaikki kunnossa sikäli että lapsi ei järkyttynyt eikä itkenyt tms. Mutta mitä voin oppia tilanteesta? Sitäkö että minun pitää jatkossakin karjua jotta lapsi uskoo? En pidä siitä ajatuksesta. Ap
Olisiko lapsi ollut mahdollisesti tavallista väsyneempi eilen, jos ei yleensä ole tuolla tavalla ylikierroksilla? Meillä 2,5v. käyttäytyy juuri noin, kun on yliväsynyt. Tarkoitan siis, että jos epätavallisille kierroksille löytyy joku syy, niin ratkaisu voisi ehkä löytyä sitä kautta.
Hän oli poikkeuksellisesti nukkunut päiväunet, muuta tavallisesta poikkeavaa ei mielestäni ollut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minulle muodostui käsitys tilanteesta jo ensimmäisen lauseesi puolessavälissä. Kohdassa "en saanut".
Kysyt, teitkö väärin, kun karjaisit. No jaa, et varsinaisesti, olithan jo hyvin hermostunut - etkä usein menetä hermoasi sillä tavalla.
Mutta minusta toimit väärin ennen huutamista. Lapsi oli aktiivisesti tottelematon, ja Sinä [paradoksaalisesti] lisäsit "pökköä pesään"... Mitä enemmän yritit lasta ohjata, sitä huonommin hän käyttäytyi, eikö vain?
Paradoksaalinen käytös viittaa siihen, että lapsi protestoi: missaat jotain, eikä lapsi niele "huonoa" (!) käytöstäsi. Hän on liian pieni antamaan Sinulle psykologista analyysia asiasta, joten häneltä ei tule sellaista vaatia. Jää aikuisen tehtäväksi löytää oikea tapa olla pienen lapsen kanssa.
Lapsi rauhoittui, koska karjaisusi oli helpotus: lopetit sitä edeltävän huonomman käytöksen...!!
Minä en noteeraa mitenkään sitä riehumista. Se laantuu sitten itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus aikuisen on vaikea nähdä, mistä on oikein kyse vaikeassa tilanteessa lapsen kanssa. Varsinkin, kun kyse on omasta lapsesta! (toisten ongelmat jostain syystä näyttävät aina paljon selvemmiltä)
Aikuisesta hänen tapansa ohjata voi tuntua loogiselta - lapsi kuitenkin saattaa tietyssä kontekstissa nähdä aikuisessa sillä hetkellä vain itsekkään, manipuloivan henkilön, joka ei oikeasti kuuntele häntä... Hän ei mene halpaan!
Kun manipuloija tms. menettää hermonsa, hänellä ei ole enää voimia hiostamiseen. HUH! Kiusaaminen loppui - ainakin vähäksi aikaa...
Siis lapsi ei mene halpaan. Manipulointiin. Itsekkyyteen.
Joskus aikuiset eivät tajua kiusaavansa lapsia. He tarkoittavat hyvää. Mutta yrittävät liikaa. Toinen on heille ikään kuin esine jota täytyy hallita, ja lapsi aistii asenteen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en noteeraa mitenkään sitä riehumista. Se laantuu sitten itsestään.
Tämä. Ihan turha on mennä siihen satelliittina hyörimään, kun paras keino saada lapsi (tai aikuinen) rauhoittumaan on vaan olla itse rauhallinen ja antaa kierrosten hiljetä itsekseen.
Sinäkään et tykkäisi, jos joku yrittäisi AKTIIVISESTI saada Sinua RAUHOITTUMAAN... Olisi koko ajan niskassasi hengittämässä, haluaisi aina olla pomo, jopa niissä yhteisissä rauhallisissa hetkissä. Eikö Sinulta tulisi aika luonnostaan halu paeta sitä sontaa, edes hetken olla itsenäinen ja "hengittää vapasti"?
Vierailija kirjoitti:
Minä en noteeraa mitenkään sitä riehumista. Se laantuu sitten itsestään.
Ilmeisesti näin on käynyt myös niiden lasten kohdalla, jotka varastelevat poliisiautojen rekisterikilpiä.
Alue: Aihe vapaa
Varmaankin lapsi vasta sitten tajusi, että olet oikeasti tosissasi, kun huusit, jos et sitä yleensä tee.