Lue keskustelun säännöt.
Väärän alan valinnut KTM tilittää...
28.10.2014 |
Olen viime keväänä valmistunut markkinoinnin KTM, enkä ole tehnyt vielä päivääkään mitään alaani liittyvää työtä. Hakemuksia olen lähettänyt varmasti yli sata, ja olen käynyt peräti kahdessa haastattelussa. Oloni on täysin avuton ja epätoivoinen; minä kun aina halusin kauppakorkeaan ja uskoin sen olevan tie menestykseen (tai edes pärjäämiseen).
Olen nyt tajunnut miten turhaa pääainetta olen lukenut. Koko viiden vuoden opiskelu-urakka on ollut turha. En usko enää alaani ollenkaan, olisi pitänyt pyrkiä vaikka lääketieteelliseen. Olisi pitänyt tajuta valita ala, jonka kautta pääsee oikeasti edistämään ihmisten hyvinvointia.
Täytän tänä vuonna 28. Opintojen venyminen johtui siitä, että muutaman ensimmäisen vuoden opiskelin ammattikorkeassa ja pyrin samalla kauppakorkeaan. Koen olevani liian vanha aloittaakseni kokonaan uudet yliopisto-opinnot, en halua olla seuraavaksi 35-vuotias vastavalmistunut.
Alkaa tuntua siltä, että pää hajoaa seuraavaksi. Yhteiskunta ei anna armoa koulutetuille, jotka eivät onnistu aloittamaan urapolkuaan. Minulla olisi valtava halu aloittaa, mutta en kelpaa minnekään. Panostani ei tässä yhteiskunnassa selvästikään kaivata. Olen tällä hetkellä kaupan kassalla, ja pelkään että kohtaloni on sinne myös jäädä. Kaupan kassalla oleva parhain arvosanoin valmistunut KTM, häpeän itseäni niin syvästi että ihmissuhteetkin alkavat jo kärsiä.
Auttoipa tänne kirjoittaminen edes vähän.
Kommentit (121)
Urapolut ovat erilaisia. Peruskoulusta toimariksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:17"]
Olen viime keväänä valmistunut markkinoinnin KTM, enkä ole tehnyt vielä päivääkään mitään alaani liittyvää työtä. Hakemuksia olen lähettänyt varmasti yli sata, ja olen käynyt peräti kahdessa haastattelussa. Oloni on täysin avuton ja epätoivoinen; minä kun aina halusin kauppakorkeaan ja uskoin sen olevan tie menestykseen (tai edes pärjäämiseen).
Olen nyt tajunnut miten turhaa pääainetta olen lukenut. Koko viiden vuoden opiskelu-urakka on ollut turha. En usko enää alaani ollenkaan, olisi pitänyt pyrkiä vaikka lääketieteelliseen. Olisi pitänyt tajuta valita ala, jonka kautta pääsee oikeasti edistämään ihmisten hyvinvointia.
Täytän tänä vuonna 28. Opintojen venyminen johtui siitä, että muutaman ensimmäisen vuoden opiskelin ammattikorkeassa ja pyrin samalla kauppakorkeaan. Koen olevani liian vanha aloittaakseni kokonaan uudet yliopisto-opinnot, en halua olla seuraavaksi 35-vuotias vastavalmistunut.
Alkaa tuntua siltä, että pää hajoaa seuraavaksi. Yhteiskunta ei anna armoa koulutetuille, jotka eivät onnistu aloittamaan urapolkuaan. Minulla olisi valtava halu aloittaa, mutta en kelpaa minnekään. Panostani ei tässä yhteiskunnassa selvästikään kaivata. Olen tällä hetkellä kaupan kassalla, ja pelkään että kohtaloni on sinne myös jäädä. Kaupan kassalla oleva parhain arvosanoin valmistunut KTM, häpeän itseäni niin syvästi että ihmissuhteetkin alkavat jo kärsiä.
Auttoipa tänne kirjoittaminen edes vähän.
[/quote]
Entä jos tekisit toisen maisterintutkinnon vaikka TKK:lle? Tai oletko ajatellut hakeutua vaikkapa ulkomaille töihin?
Onko kaikki koulukaverit saaneet töitä? Olisiko kaupassa mahdollisuus ylentyä kassahommista?
Hae palkatonta harjoittelua tai trainee-ohjelmiin! :) Itselläni "urapolku" aukesi sillä tavalla. Laita myös avoimia hakemuksia ja soita hakemuksiesi perään. Tsemppiä! Nyt on vaikeat ajat, sen voi tyhmempikin uutisia seuraamalla todeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite jouduin vastavalmistuneena DI:nä tekemään kolme vuotta pätkätöitä, ennen kuin se koulutusta vastaava vakipaikka lohkesi, olin tällöin 29-vuotias. Älä nyt ainakaan luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat multa sympatiaa, vaikka tavallaan uskon että olet myös elänyt itsepetoksessa. Jos ei onnistu edes opintojen loppuvaiheessa hommaamaan oman alan kesätöitä tai edes gradua oman alan toimeksiantona, pitäisi hälytyskellojen soida. Kesätyön löytäminen on kuitenkin helpompaa kuin oikean työn, ja se on ihan fakta että kesätyökokemus on arvokkaampaa kuin mikään opiskeltu. 28 vuotias ei ole niin vanha ettetkö voisi opiskella maisterintutkinnon joltain tukevalta alalta, esimerkiksi henkilöstö tai jos rahkeet riittävät vaikka teknilliseltä puolelta.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:25"]
Onko kaikki koulukaverit saaneet töitä? Olisiko kaupassa mahdollisuus ylentyä kassahommista?
[/quote]
Osa on saanut, osa ei. Monilla on suhteita (sukulaisia, ystäviä ym.) joiden kautta ura on auennut. Minulla ei mitään, olen sukuni ja ystäväpiirini harvoja korkeasti koulutettuja. Opiskeluaikana olin niin ujo ja hiljainen ettei sieltäkään kertynyt kontakteja.
Ulkomaille muutto olisi ehdottomasti hyvä vaihtoehto, lähtisin silmänräpäyksessä vaikka Etelänavalle jos sieltä saisi alan töitä.
Suurin osa lähettämistäni hakemuksista on muuten ollut avoimia hakemuksia, mutta ei ole vielä tärpännyt. Olen saanut mieltä lämmittäviäkin vastauksia, että vaikutan hyvältä hakijalta, mutta ketään ei voida tässä taloustilanteessa palkata.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae Kokoomukseen, siellä vapautui juuri työpaikka.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:29"]
Saat multa sympatiaa, vaikka tavallaan uskon että olet myös elänyt itsepetoksessa. Jos ei onnistu edes opintojen loppuvaiheessa hommaamaan oman alan kesätöitä tai edes gradua oman alan toimeksiantona, pitäisi hälytyskellojen soida. Kesätyön löytäminen on kuitenkin helpompaa kuin oikean työn, ja se on ihan fakta että kesätyökokemus on arvokkaampaa kuin mikään opiskeltu. 28 vuotias ei ole niin vanha ettetkö voisi opiskella maisterintutkinnon joltain tukevalta alalta, esimerkiksi henkilöstö tai jos rahkeet riittävät vaikka teknilliseltä puolelta.
[/quote]
Jos opiskelijalla ei ole suhteita, ja sen lisäksi niin huono tuuri ettei onnistu erottumaan tarpeeksi edukseen satojen muiden saman koulutuksen omaavien kanssa kesätyötä tai gradutoimeksiantajaa etsiessään, niin mitä ehdotat ratkaisuksi? Ovatko tällaiset opiskelijat auttamatta omaa syytään luusereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cimon kautta luulisi irtoavan jotain. Suosittelen palkattuja harjoitteluja jos oman alan paikka ei heti irtoa. Aika moni on mennyt vielä sinun iässäsi Cimon harjoitteluun. Tietenkin voit hakea paikkoja itsenäisestikin eri työnantajilta. Ehkä voisit päästä esim. vakuutusalalle vaikka aika usein haetaan oikeustieteilijöitä tai taloustieteilijöitä.
Valmistuis huonoon aikaan. Et ole ainoa työtön KTM, ja teidän joukkonne vain kasvaa.
http://www.akava.fi/files/13589/01_B_Tyottomat_koulutusaloittain_yleisimmat_akavalaistutkinnot.jpg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä lannistu! Aika on vaikea, mutta kyllä jossakin vaiheessa onnistuu. Jatka yrittämistä. Ihan totta!
Olethan rekrytointifirmojen listoilla? Oma urani alkoi vuokratyöpätkähommista.
Osassa yliopistoja ongelmana on se, että harjoitteluihin ei pääse ilman yliopiston myöntämää apurahaa koska varsinkin monet valtion paikat vaativat sitä. Sitten pahimmillaan ne apurahat vielä arvotaan kun niissä on puutetta joissain yliopistoissa tai tiedekunnissa. Osassa kouluista voi saada tukea suoraan jos vaan tajuaa kävellä sisään ja kysyä.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:34"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:29"]
Saat multa sympatiaa, vaikka tavallaan uskon että olet myös elänyt itsepetoksessa. Jos ei onnistu edes opintojen loppuvaiheessa hommaamaan oman alan kesätöitä tai edes gradua oman alan toimeksiantona, pitäisi hälytyskellojen soida. Kesätyön löytäminen on kuitenkin helpompaa kuin oikean työn, ja se on ihan fakta että kesätyökokemus on arvokkaampaa kuin mikään opiskeltu. 28 vuotias ei ole niin vanha ettetkö voisi opiskella maisterintutkinnon joltain tukevalta alalta, esimerkiksi henkilöstö tai jos rahkeet riittävät vaikka teknilliseltä puolelta.
[/quote]
Jos opiskelijalla ei ole suhteita, ja sen lisäksi niin huono tuuri ettei onnistu erottumaan tarpeeksi edukseen satojen muiden saman koulutuksen omaavien kanssa kesätyötä tai gradutoimeksiantajaa etsiessään, niin mitä ehdotat ratkaisuksi? Ovatko tällaiset opiskelijat auttamatta omaa syytään luusereita?
[/quote]
Pitää ottaa vastuu omasta tilanteesta. Ei se erottuminen ole mitään tuuripeliä, pitää keksiä joku juttu millä erottautua. Ei minullakaan ollut mitään suhteita, mun keino erottautua oli lähteä vaihto-opiskelemaan pääainettani vuodeksi ulkomaille. Tämä kokemus oli aika merkittävässä roolissa sitten myöhemmin kesätöitä hakiessa ja sain mielenkiintoisia töitä, jotka sitten poikivat jatkoa. Oletko AP käynyt ulkomailla opiskelemassa?
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:29"]Ite jouduin vastavalmistuneena DI:nä tekemään kolme vuotta pätkätöitä, ennen kuin se koulutusta vastaava vakipaikka lohkesi, olin tällöin 29-vuotias. Älä nyt ainakaan luovuta.
[/quote]
Tosin jos olisin ollut tuotantotalouden DI, niin kova pettymys olisi ollut jo tämäkin. Ihan sähköpuolen DI olen, joten pidin melkeimpä normisettinä....
Minä ottaisin huonommankin homman vastaan (pl. ihan surkeat hommat) yleensä niitä voi kuitenkin saada jos ei liikaa mainosta omaa koulutustaan vaan halua tehdä töitä. Samalla voi hakea muitakin hommia tai jos saa jalkaa oven väliin niin parempia hommia sitä kautta. Tosiasia ilmeisesti on että jos suureksi johtajaksi haluat niin ns. duunarihommat eivät ilmeisesti ole monenkaan rekrytoijan mielestä hyvä juttu, mutta minä ainakin arvostaisin ihmistä joka osoittaa kykyä myös "oikeisiin töihin"
Hae vaan kovasti oman alan paikkoihin periksi antamatta. Harkitse myös muuttoa esim. toiseen kaupunkiin jos on mitenkään mahdollista. Jos et tule valituksi niin se ei tarkoita, että olisit huono hakija tms. Moniin alan töihin otetaan vähemmän koulutettuja tms. jos tehtäviä ei pidetä kovin vaativina sisällöltään. Monesti hakijat joilla on jo kokemusta ovat etusijalla. Kannattaa myös harkita esim. Tanskaan muuttamista, koska jotkin firmat tarvitsevat suomea ja/tai ruotsia puhuvia työntekijöotä ja hakea sieltä vaikka lisää kokemusta.
Jos asut pienessä yliopistokaupungissa niin koulutettujen valmistuneiden ja koulutusta vastaavien työpaikkojen suhde voi olla pahastikin vääristynyt. Hae moniin erilaisiin paikkoihin kaupalliselta alalta. Myös niihin, jotka eivät välttämättä ole perinteisiä markkinointihommia.