Miten päästä eroon siitä syntipukin roolista mikä on seurannut lapsuudesta asti?

Olin jo lapsena syntipukki eli kaikkeen jollain tavalla syyllinen. Olen ajatellut aikuisiällä, että ehkä vanhoista rooleista olisi viimein päästy, mutta aika ajoin pilkahtelee rivien välistä millaisena perheeni minua lopulta pitää. Vanhempiemme mielestä siskoni järjestämät riidat ovat vain hauskoja otteluita, jotka johtuvat siitä että olen jollain tavalla väärässä (ei missään tapauksessa siskoni) ja kaikki puolustautumisyritykseni ovat vain merkkejä lapsellisuudesta tai milloin mistäkin jonninjoutavasta. Mitä julkisempi paikka, sen parempi järjestää joku aivan umpipimeä show ja alkaa natkuttaa jostain että saan hävetä koko porukan takia silmät päästäni.

Esimerkiksi minulle on saatettu pitää puolisoni kuullen hirveä valitussaarna huonoista puolistani. Se on ensinnäkin jokseenkin kyseenalaista uuden kumppanin kuullen jo käytöstapojen puutteen takia mutta myös siksi, että he selkeästi yrittivät usuttaa myös miehen kimppuuni. Toisekseen muistan, että siskoni kaverit ovat saattaneet yhtäkkiä tokaista äärimmäisen veemäiseen sävyyn "Tota ihmistä näemmä kestää vaan hetken niin kuin sanoit" ja tämä oli hirveän kiva lohkaisu ihan puun takaa. Jokseenkin kiinnostava heitto myös ihan aikuiselta ja täyspäiseltä ihmiseltä, joka viitsii edes puhua tommosia.

Viimeisin kahakka oli viime viikonloppuna, kun kävin siskoni luona. Jokin täysin normaali asia katkaisi taas kamelin selän, jolloin sisko aloitti huutosolvaamiseni ja alkoi esittää miten asettuu tilanteen yläpuolelle, kun hiukan ihmettelin hänen käytöstään. Heti tämän shown jälkeen pistin vain takin päälleni ja lähdin ovista ulos todella hämmentyneenä, koska en halunnut jatkaa riitelyä ihan tyhjänpäiväisistä asioista.

Ilmeisesti mitään muuta vaihtoehtoa ei ole kuin katkaista kokonaan välit tuohon toksiseen ilmapiiriin? En vain enää tiedä mitä tehdä.