Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon siitä syntipukin roolista mikä on seurannut lapsuudesta asti?
15.09.2021 |
Olin jo lapsena syntipukki eli kaikkeen jollain tavalla syyllinen. Olen ajatellut aikuisiällä, että ehkä vanhoista rooleista olisi viimein päästy, mutta aika ajoin pilkahtelee rivien välistä millaisena perheeni minua lopulta pitää. Vanhempiemme mielestä siskoni järjestämät riidat ovat vain hauskoja otteluita, jotka johtuvat siitä että olen jollain tavalla väärässä (ei missään tapauksessa siskoni) ja kaikki puolustautumisyritykseni ovat vain merkkejä lapsellisuudesta tai milloin mistäkin jonninjoutavasta. Mitä julkisempi paikka, sen parempi järjestää joku aivan umpipimeä show ja alkaa natkuttaa jostain että saan hävetä koko porukan takia silmät päästäni.
Esimerkiksi minulle on saatettu pitää puolisoni kuullen hirveä valitussaarna huonoista puolistani. Se on ensinnäkin jokseenkin kyseenalaista uuden kumppanin kuullen jo käytöstapojen puutteen takia mutta myös siksi, että he selkeästi yrittivät usuttaa myös miehen kimppuuni. Toisekseen muistan, että siskoni kaverit ovat saattaneet yhtäkkiä tokaista äärimmäisen veemäiseen sävyyn "Tota ihmistä näemmä kestää vaan hetken niin kuin sanoit" ja tämä oli hirveän kiva lohkaisu ihan puun takaa. Jokseenkin kiinnostava heitto myös ihan aikuiselta ja täyspäiseltä ihmiseltä, joka viitsii edes puhua tommosia.
Viimeisin kahakka oli viime viikonloppuna, kun kävin siskoni luona. Jokin täysin normaali asia katkaisi taas kamelin selän, jolloin sisko aloitti huutosolvaamiseni ja alkoi esittää miten asettuu tilanteen yläpuolelle, kun hiukan ihmettelin hänen käytöstään. Heti tämän shown jälkeen pistin vain takin päälleni ja lähdin ovista ulos todella hämmentyneenä, koska en halunnut jatkaa riitelyä ihan tyhjänpäiväisistä asioista.
Ilmeisesti mitään muuta vaihtoehtoa ei ole kuin katkaista kokonaan välit tuohon toksiseen ilmapiiriin? En vain enää tiedä mitä tehdä.
Kommentit (41)
Tämä on hyvä ohjenuora: välien katkominen narsistiseen ja tuhoavaan lapsiudenperheeseen on raskasta. Kuitenkin, vielä raskaampaa on olla väleissä ja jatkaa pskan haukkaamista, eli tulla koko ajan haukutuksi, arvostelluksi, uhkailluksi, kiristetyksi, alistetuksi.
Narsisti vihaa lastaan. Sitä syntipukkia. Siinä ei ole edes lapsesta kyse vaan siitä että narsisti tarvii jonkun johon ulkoistaa oman huonouden tunteensa ja jota vihaamalla saa voimaa itselleen. Tän takia narsisti on vaarallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita narsisteja ei pysty millään kukaan ulkopuolinen muuttamaan. Odottakaa vaan, kun vanhemmat tulevat vanhoiksi niin silloin se kunnon rumba alkaa. Jokainen valjastetaan heidän apulaisiksiin ja apuun on rynnättävä koska tahansa. Ei haittaa, vaikka olet töissä tai mikään mukaan este.
Ja se, miksi siskosi käyttäytyy sinua kohtaan noin johtuu siitä, että hän on pienenä valinnut vanhempien puolen eli alkanut käyttäytymään niin kuin narsisti vanhempi haluaa eli tunteettomasti, kylmästi ja myöskään ei ilmaissut tunteitaan. Narsistit eivät voi sietää mitään tunteiden ilmaisua tai lapsen normaalia halua hoivaan tai hellyyteen. Parhaita lapsia ovat ne, jotka eivät ilmaise mitään ja tyytyvät heidän vajavaiseen tunteiden käsittelyyn ja vanhemmuuteen. Tämän takia perheissä muodostuu eri puolella olevia joukkueita, irtisano itsesi tuosta joukosta, myös siskostasi. Se, että joku on sukua ei tarkoita sitä, että tarvitsee olla heidän kanssaan tekemisissä. Parasta aikaa elämässäni on ollut se, kun ei ole heidän kanssaan missään yhteydessä.
Sinulla on oikeus ja velvollisuus olla se, joka olet ja ilman, että sairas perhe määrittelee sinun arvosi. Tunnelukkoterapia voi auttaa sinua irtautumaan psyykkisesti ja henkisesti, myös fyysisesti tuosta porukasta ja eheyttää sinut arvostamaan itseäsi omana itsenäsi.
Vierailija kirjoitti:
Olen perheeni syntipukki ja pahanpäivän pelastus kun saivat purkaa minuun pahaa oloaan. Vaihdoin paikkakuntaa mutta huomaan edelleen työpaikallanikin hakevan samanlaista kohtelua kuin kotona lapsuudessa. En osaa olla muunlaisessa "roolissa", eikä kai se seepra pääse raidoistaan?
Käy tunnelukkoterapiassa niin et vedä puoleesi enää samaa paskaa.
Kokemusta omaava kirjoitti:
Noita narsisteja ei pysty millään kukaan ulkopuolinen muuttamaan. Odottakaa vaan, kun vanhemmat tulevat vanhoiksi niin silloin se kunnon rumba alkaa. Jokainen valjastetaan heidän apulaisiksiin ja apuun on rynnättävä koska tahansa. Ei haittaa, vaikka olet töissä tai mikään mukaan este.
Ja se, miksi siskosi käyttäytyy sinua kohtaan noin johtuu siitä, että hän on pienenä valinnut vanhempien puolen eli alkanut käyttäytymään niin kuin narsisti vanhempi haluaa eli tunteettomasti, kylmästi ja myöskään ei ilmaissut tunteitaan. Narsistit eivät voi sietää mitään tunteiden ilmaisua tai lapsen normaalia halua hoivaan tai hellyyteen. Parhaita lapsia ovat ne, jotka eivät ilmaise mitään ja tyytyvät heidän vajavaiseen tunteiden käsittelyyn ja vanhemmuuteen. Tämän takia perheissä muodostuu eri puolella olevia joukkueita, irtisano itsesi tuosta joukosta, myös siskostasi. Se, että joku on sukua ei tarkoita sitä, että tarvitsee olla heidän kanssaan tekemisissä. Parasta aikaa elämässäni on ollut se, kun ei ole heidän kanssaan missään yhteydessä.
Sinulla on oikeus ja velvollisuus olla se, joka olet ja ilman, että sairas perhe määrittelee sinun arvosi. Tunnelukkoterapia voi auttaa sinua irtautumaan psyykkisesti ja henkisesti, myös fyysisesti tuosta porukasta ja eheyttää sinut arvostamaan itseäsi omana itsenäsi.
Odotan kauhulla kun nuo nasset vanhenee. Olen syntipukki jota on potkittu ja alistettu koko ikä, ja silti se kunnollinen/vastuuntuntoinen. Sisarus on kultalapsi, vastuuntunnoton huithapeli jota vanhemmat sit ihailee ja avokätisesti tukee. Perintö menee sisarukselle, tämä on kerrottu avoimesti (ilkkuen ja v*ttuillen päin naamaa)
Nyt on kuitenkin niin että kultalapsi on niin hieno ja upea että häneltä tuskin vaaditaan siivousta, vaipanvaihtoa, pihanhoitoa tai muuta sellaista vanhuudenapua. Olen liki 100% varma että nää vaatimukset kohdistuu muhun.
Mä olen sopiva alistetun palvelijan rooliin ja mua voi haukkua, ivata, potkia, tuuppia.
Tää on se niiden suunnitelma. Ovat 75 molemmat ja alkaa kunto heiketä.
Olen hakenut nyt työpaikkaa 300km päästä ja muutan sinne turvaan jos saan työn. Menee noilla vanhuuden suunnitelmat sit uusiksi ;)
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta omaava kirjoitti:
Noita narsisteja ei pysty millään kukaan ulkopuolinen muuttamaan. Odottakaa vaan, kun vanhemmat tulevat vanhoiksi niin silloin se kunnon rumba alkaa. Jokainen valjastetaan heidän apulaisiksiin ja apuun on rynnättävä koska tahansa. Ei haittaa, vaikka olet töissä tai mikään mukaan este.
Ja se, miksi siskosi käyttäytyy sinua kohtaan noin johtuu siitä, että hän on pienenä valinnut vanhempien puolen eli alkanut käyttäytymään niin kuin narsisti vanhempi haluaa eli tunteettomasti, kylmästi ja myöskään ei ilmaissut tunteitaan. Narsistit eivät voi sietää mitään tunteiden ilmaisua tai lapsen normaalia halua hoivaan tai hellyyteen. Parhaita lapsia ovat ne, jotka eivät ilmaise mitään ja tyytyvät heidän vajavaiseen tunteiden käsittelyyn ja vanhemmuuteen. Tämän takia perheissä muodostuu eri puolella olevia joukkueita, irtisano itsesi tuosta joukosta, myös siskostasi. Se, että joku on sukua ei tarkoita sitä, että tarvitsee olla heidän kanssaan tekemisissä. Parasta aikaa elämässäni on ollut se, kun ei ole heidän kanssaan missään yhteydessä.
Sinulla on oikeus ja velvollisuus olla se, joka olet ja ilman, että sairas perhe määrittelee sinun arvosi. Tunnelukkoterapia voi auttaa sinua irtautumaan psyykkisesti ja henkisesti, myös fyysisesti tuosta porukasta ja eheyttää sinut arvostamaan itseäsi omana itsenäsi.
Odotan kauhulla kun nuo nasset vanhenee. Olen syntipukki jota on potkittu ja alistettu koko ikä, ja silti se kunnollinen/vastuuntuntoinen. Sisarus on kultalapsi, vastuuntunnoton huithapeli jota vanhemmat sit ihailee ja avokätisesti tukee. Perintö menee sisarukselle, tämä on kerrottu avoimesti (ilkkuen ja v*ttuillen päin naamaa)
Nyt on kuitenkin niin että kultalapsi on niin hieno ja upea että häneltä tuskin vaaditaan siivousta, vaipanvaihtoa, pihanhoitoa tai muuta sellaista vanhuudenapua. Olen liki 100% varma että nää vaatimukset kohdistuu muhun.
Mä olen sopiva alistetun palvelijan rooliin ja mua voi haukkua, ivata, potkia, tuuppia.
Tää on se niiden suunnitelma. Ovat 75 molemmat ja alkaa kunto heiketä.Olen hakenut nyt työpaikkaa 300km päästä ja muutan sinne turvaan jos saan työn. Menee noilla vanhuuden suunnitelmat sit uusiksi ;)
Tai sit ei… voihan ne vaatia hyppämään sieltä 300km päästä joka pikkuasian takia, heillähän on ”oikeus” käskyttää ja vaatia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo välien katkaisu ei aina auta. Itse olin 12v. "poissa" perheestä. Nyt tuona aikana heidän tekemät virhepäätökset on kuitenkin syytäni, koska minultahan ei voinut kysyä neuvoja=D
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta omaava kirjoitti:
Noita narsisteja ei pysty millään kukaan ulkopuolinen muuttamaan. Odottakaa vaan, kun vanhemmat tulevat vanhoiksi niin silloin se kunnon rumba alkaa. Jokainen valjastetaan heidän apulaisiksiin ja apuun on rynnättävä koska tahansa. Ei haittaa, vaikka olet töissä tai mikään mukaan este.
Ja se, miksi siskosi käyttäytyy sinua kohtaan noin johtuu siitä, että hän on pienenä valinnut vanhempien puolen eli alkanut käyttäytymään niin kuin narsisti vanhempi haluaa eli tunteettomasti, kylmästi ja myöskään ei ilmaissut tunteitaan. Narsistit eivät voi sietää mitään tunteiden ilmaisua tai lapsen normaalia halua hoivaan tai hellyyteen. Parhaita lapsia ovat ne, jotka eivät ilmaise mitään ja tyytyvät heidän vajavaiseen tunteiden käsittelyyn ja vanhemmuuteen. Tämän takia perheissä muodostuu eri puolella olevia joukkueita, irtisano itsesi tuosta joukosta, myös siskostasi. Se, että joku on sukua ei tarkoita sitä, että tarvitsee olla heidän kanssaan tekemisissä. Parasta aikaa elämässäni on ollut se, kun ei ole heidän kanssaan missään yhteydessä.
Sinulla on oikeus ja velvollisuus olla se, joka olet ja ilman, että sairas perhe määrittelee sinun arvosi. Tunnelukkoterapia voi auttaa sinua irtautumaan psyykkisesti ja henkisesti, myös fyysisesti tuosta porukasta ja eheyttää sinut arvostamaan itseäsi omana itsenäsi.
Odotan kauhulla kun nuo nasset vanhenee. Olen syntipukki jota on potkittu ja alistettu koko ikä, ja silti se kunnollinen/vastuuntuntoinen. Sisarus on kultalapsi, vastuuntunnoton huithapeli jota vanhemmat sit ihailee ja avokätisesti tukee. Perintö menee sisarukselle, tämä on kerrottu avoimesti (ilkkuen ja v*ttuillen päin naamaa)
Nyt on kuitenkin niin että kultalapsi on niin hieno ja upea että häneltä tuskin vaaditaan siivousta, vaipanvaihtoa, pihanhoitoa tai muuta sellaista vanhuudenapua. Olen liki 100% varma että nää vaatimukset kohdistuu muhun.
Mä olen sopiva alistetun palvelijan rooliin ja mua voi haukkua, ivata, potkia, tuuppia.
Tää on se niiden suunnitelma. Ovat 75 molemmat ja alkaa kunto heiketä.Olen hakenut nyt työpaikkaa 300km päästä ja muutan sinne turvaan jos saan työn. Menee noilla vanhuuden suunnitelmat sit uusiksi ;)
ÄLÄ kerro suunnitelmistasi etukäteen! Sinuna salaisin myös osoitteen. Mulla ei auttanut tämäkään vaan piti työpaikan keskukselle ilmoittaa kenen puheluja ei yhdistetä , sitten siirryttiin appivanhempiin jne. Kunnes poliisi puuttui peliin. Ja tänä päivänäkin kuulen kiertoteitse miten hankala ja oikutteleva ihminen olen : D (nyt voi jo nauraa, onneksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, tutulta kuulostaa. Minä olen hankaloittanut vanhempien avioliittoa, huutanut äidin sormet liikkumattomiksi ja estänyt isän/perheen muuton työn perässä. Olen kylmä ja ilkeä kun en uskonut että rahavaikeuksissa oleva isä saa jostain työkeikasta kuusinumeroisen rahasumman. Olen kelvoton koska en pystynyt hallitsemaan kehollisten tuotosten määrää teini-iässä, liikaa tuli kuukautisvuotoa ja kakkosesta. Tämä ja moni muu asia kerrottiin omaksi parhaakseni, vanhempani olivat hyväsydämisiä ja rohkeita ihmisiä ja katsoivat asiakseen valaista minua kaikista huonoista puolistani jotta kukaan muu ei pääsisi minua yllättämään. Siskoni taas oli täydellisyyden perikuva.
Vierailija kirjoitti:
Tuo välien katkaisu ei aina auta. Itse olin 12v. "poissa" perheestä. Nyt tuona aikana heidän tekemät virhepäätökset on kuitenkin syytäni, koska minultahan ei voinut kysyä neuvoja=D
Auttaahan se, jos ei koskaan palaa. Miksi sinä palasit?
Ja muutenkin: narsisti voi vaatia mitä vaan, varsinkin joku mummeli/pappa, mutta MIKSI te menette auttamaan? Miksi? Kysykää nyt hyvät ihmiset itseltänne MIKSI???? Saadaksenne lisää paskaa niskaan?
Menkää rakkaat ihmiset oikeasti terapiaan, että pääsette tuosta irti. Niin minä tein, ja pääsin irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo välien katkaisu ei aina auta. Itse olin 12v. "poissa" perheestä. Nyt tuona aikana heidän tekemät virhepäätökset on kuitenkin syytäni, koska minultahan ei voinut kysyä neuvoja=D
Auttaahan se, jos ei koskaan palaa. Miksi sinä palasit?
Ja muutenkin: narsisti voi vaatia mitä vaan, varsinkin joku mummeli/pappa, mutta MIKSI te menette auttamaan? Miksi? Kysykää nyt hyvät ihmiset itseltänne MIKSI???? Saadaksenne lisää paskaa niskaan?
Menkää rakkaat ihmiset oikeasti terapiaan, että pääsette tuosta irti. Niin minä tein, ja pääsin irti.
Minäpä kerron. Siksi että narsistin lapsi kokee syyllisyyttä ja vastuuntuntoa. Se on lapsesta asti ehdollistettu syyllistymään. Lapsen tehtävä on pitää narsistin mieli hyvänä eli hypätä sen pillin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo välien katkaisu ei aina auta. Itse olin 12v. "poissa" perheestä. Nyt tuona aikana heidän tekemät virhepäätökset on kuitenkin syytäni, koska minultahan ei voinut kysyä neuvoja=D
Auttaahan se, jos ei koskaan palaa. Miksi sinä palasit?
Ja muutenkin: narsisti voi vaatia mitä vaan, varsinkin joku mummeli/pappa, mutta MIKSI te menette auttamaan? Miksi? Kysykää nyt hyvät ihmiset itseltänne MIKSI???? Saadaksenne lisää paskaa niskaan?
Menkää rakkaat ihmiset oikeasti terapiaan, että pääsette tuosta irti. Niin minä tein, ja pääsin irti.
Mulla ei ole varaa maksaa 100e/kerta terapiaa. En saa sitä julkiselta vaikka olen väkivaltaisen narsistin lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on totta että narsistin lapsi ei saa kelan tukemaa terapiaa, ellei ole paha masennus. Minäkään en ole saanut, en saa sitä lausuntoa. Eli pitäisi itse maksaa.
En tajua miten jotkut saa kela-terapiaa ihan vaan päämäärättömyyden tunteeseen tai motivaation puutteeseen… ja sit me kaltoinkohdellut ja pahoinpidellyt traumataustaiset emme saa. Avainsana taitaa olla se mansennus, heti ovet avautuisi jos olisi masennus…
Nämä ketjut ovat AV:n parhaimmistoa ja syy, miksi täällä vielä oleskelen.
Itse kasvoin niin narsistisen ja ongelmaisen yh-äidin kanssa, ettei hän kyennyt sitä peittelemään. Hänen raiv0kohtauksensa johtivat väk1valtaan meitä lapsia kohtaan ja vaikkemme kodin asioista puhuneet (äidin ehdoton käsky), valppaat opettajat onneksi huomasivat ruhjeemme ja apaattisen käytöksen. Kun asia ei äidin kanssa selvinnyt, tulivat mukaan lastensuojeluviranomaiset ja sitä kautta huostaanotto. Itse en ehtinyt kokea kunnollista vanhemmuutta lainkaan, olin jo niin vanha että muutin suoraan itsenäistymisasuntoon ja sieltä 18-vuotiaana liki tyhjän päälle, suoraan yhteen nykyisen puolisoni kanssa. Välit äitiin oli pakko katkaista, hän haukkui minua ympäriinsä, puolisollekin kuten jollain muullakin oli.
Puolison perhe vaikutti aluksi todella lämpimältä, ihmettelin voiko tämä olla tottakaan, minua kohdeltiin kuin prinsessaa (red flag!!). Puoliso paljastui tossuksi ja äiti matriarkaksi, joka hallitsi rautaisella otteella koko perhettä. Kukaan perheessä ei voinut, eikä voi vieläkään hyvin. Minut hyväksyttiin sukuun niin kauan, kun heijastin matriarkan kuvaa, matelin, olin hänen käytettävissään. Ihmettelin joskus anopin monologeja, hän saattoi puhua itsestään tuntikausia kun tapasimme, eikä sitä saanut keskeyttää. Myöhemmin luin, että tällaisen monologit ovat narsisteille tyypillisiä.
Omat innostuksen kohteeni mitätöitiin, etenkin kun tulin äidiksi, se oli helppoa. Suku alkoi vedota siihen, ettei hyvä äiti harrasta, hyvällä äidillä ei saa olla mitään omaa, ei uraa, ei rahaa, ei mitään. Puolisoni oli samaa mieltä, ja uin todella syvissä vesissä kymmenisen vuotta. Ravasin terapiassa miettimässä, mikä minussa on vikana kun en jaksa. Mies halusi, että minut korjataan, minussa oli aina jotain vikaa, ja hänen äitinsäkin joutui kärsimään kun en jaksanut esimerkiksi laittaa suvulle ruokaa. Neuvolan täti kehotti pyytämään apua isovanhemmilta. Anoppi nauroi, että kaikki muut pärjäävät ja sinä et, miten se sillä tavalla on. Hän auttoi kuitenkin omia tyttäriään lastenhoidossa jatkuvasti.
Lapset menivät päätöksestäni päiväkotiin. Tajusin, että nyt pitää tehdä ratkaisu jatkaako elämää, vai ei, olin siis 1tsetuhoinenkin. Pääsin yliopistoon alalle, johon ei ihan heittämällä mennä. Ymmärsin, etten olekaan tyhmä ja minulle on tässä maailmassa tehtävä. Miehen suvun panokset kovenivat, pääsykokeeni on virheellisesti tarkastettu, opinnoissa menestyin yleistiedon takia, en siksi että osaisin. Ja onko minulla kenties mukautettu opetus. :D Eli olin heille uhka, kaikki mitä osaan paremmin, täytyy tuhota, etten nousisi samalle tasolle heidän kanssaan. JATKUU
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...
Jotain kertoo sekin, ettei anopin 70-vuotispäiville tullut ketään muuta kuin hänen omat aikuiset lapsensa. Lapsenlapsia on useita, samoin kuulemma ystäviä, mutta jännästi kukaan ei näyttäytynyt siellä. Me piipahdimme lasten kanssa paikalla kohteliaisuuden takia, mutta ketään muita lapsenlapsia ei ollut tulossa (jo aikuisia/aikuistuvia), vaikka asuvat lähellä. Minusta se on todella outoa, mutta juhlakalun nimenomaisena toiveena oli kuulemma pienet juhlat. On aika pienet, kun ei omat lapsenlapsetkaan halua tulla ja kaikki ottaa välimatkaa. Hän sotkee myös sisarusten välejä tahallaan, haukkuu selän takana siskoa veljelle ja toisin päin.
Suosittelen aiemmin mainittua grey rock-menetelmää. Itse pääsin alkuun välien viilentämisessä sen avulla, eli muutut narsistille hyödyttömäksi vähitellen. Turvallinen tapa irrottautua, kun lisäksi vähentää tapaamiset minimiin, aina on joku työkiire tms. miksi et pääse, mutta älä anna muuta informaatiota kuin välttämätön. Meillä kävi niin, että anoppi alkoi ottaa yhteyttä mun työpaikalle ja lasten kouluihin (suoraan rehtoriin tietenkin, narsku ei asioi riviopen kanssa) saadakseen tietoa, kun ei sitä enää annettu hänen mielestään riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
...
Jotain kertoo sekin, ettei anopin 70-vuotispäiville tullut ketään muuta kuin hänen omat aikuiset lapsensa. Lapsenlapsia on useita, samoin kuulemma ystäviä, mutta jännästi kukaan ei näyttäytynyt siellä. Me piipahdimme lasten kanssa paikalla kohteliaisuuden takia, mutta ketään muita lapsenlapsia ei ollut tulossa (jo aikuisia/aikuistuvia), vaikka asuvat lähellä. Minusta se on todella outoa, mutta juhlakalun nimenomaisena toiveena oli kuulemma pienet juhlat. On aika pienet, kun ei omat lapsenlapsetkaan halua tulla ja kaikki ottaa välimatkaa. Hän sotkee myös sisarusten välejä tahallaan, haukkuu selän takana siskoa veljelle ja toisin päin.
Suosittelen aiemmin mainittua grey rock-menetelmää. Itse pääsin alkuun välien viilentämisessä sen avulla, eli muutut narsistille hyödyttömäksi vähitellen. Turvallinen tapa irrottautua, kun lisäksi vähentää tapaamiset minimiin, aina on joku työkiire tms. miksi et pääse, mutta älä anna muuta informaatiota kuin välttämätön. Meillä kävi niin, että anoppi alkoi ottaa yhteyttä mun työpaikalle ja lasten kouluihin (suoraan rehtoriin tietenkin, narsku ei asioi riviopen kanssa) saadakseen tietoa, kun ei sitä enää annettu hänen mielestään riittävästi.
Lämmin halaus minulta sinulle!!
Raskasta tämä on, varsinkin kun on nyt itse vanhempi ja tajuaa vielä entistä selvemmin sen, kuinka omat kokemukset ja kohtelu oli aivan sairasta ja väärin. Itse olen onnistuneesti katkaissut välit ilman sen kummempia, lakkasin vastaamasta ja sen jälkeen en itse enää pitänyt mitään yhteyttä. Välillä tulee suru lasten puolesta, kun heillä ei ole isovanhempia (eivät ole koskaan tavanneet), mutta kaikki se mitä sieltä tulisi olisi tuhat kertaa raskaampaa ja hirveämpää, että parempi näin. Hartaasti toivon, että seuraavassa elämässä olisi kannustavat ja pehmeät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Raskasta tämä on, varsinkin kun on nyt itse vanhempi ja tajuaa vielä entistä selvemmin sen, kuinka omat kokemukset ja kohtelu oli aivan sairasta ja väärin. Itse olen onnistuneesti katkaissut välit ilman sen kummempia, lakkasin vastaamasta ja sen jälkeen en itse enää pitänyt mitään yhteyttä. Välillä tulee suru lasten puolesta, kun heillä ei ole isovanhempia (eivät ole koskaan tavanneet), mutta kaikki se mitä sieltä tulisi olisi tuhat kertaa raskaampaa ja hirveämpää, että parempi näin. Hartaasti toivon, että seuraavassa elämässä olisi kannustavat ja pehmeät vanhemmat.
Lämmin halaus sinulle , et ole yksin.
Tämä.
Helppoa se ei silti ole.
Mä olin jo aivan turtunut narsistisiin vanhempiini, ja niiden loukkaukset oli aivan hirveitä, tyyliin toivomme sulle kolaria/sairautta/konkurssia/onnettomuutta/eroa ja kumpa jotuisit kärsimään, me sit pilkataan ja ilkutaan!
Aivan sairasta, mutta tuota se on ollut koko elämäni ja olin turtunut.
Vasta kun lapsiini kohdistui julma teko, havahduin ja säpsähdin ja tajusin että tämä on katkaistava tai sama paska siirtyy lapsilleni. Sain vasta yli nelikymppisenä välit poikki.
Nyt harmittaa se miksen tehnyt tuota jo 25v AIKAISEMMIN. Niin paljon surua, itkua, pelkoa, hätää, pettymystä on elämään tullut noiden kuzpäiden takia. Lapsiini en anna sitä siirtää.
Siinä meni koko lapsuusperhe kerralla, narsisti kieltää toista vanhempa ja sisaruksia olemaan väleissä muhun. Ne sit tottelee. Samoin narsisti teki k0stotestamentin missä mut suljettiin ulos.
Mutta viimein on rauha ja olen turvassa. Aivan liian pitkään tuota kesti!