Lue keskustelun säännöt.
Voiko jaksaa omia lapsia, jos sai jo koiranpennusta totaalisen burn-outin, josta ei ole vuosienkaan jälkeen toipunut täysin?
15.09.2021 |
Olen aina ollut matalan energian ihminen, ja kun hommasin koiranpennun niin se pentuvaihe oli sellainen asia mitä en halua kokea enää ikinä. Valvominen, jätöksiä, kitinää, oli aivan hirveää. Mietin vaan että voiko jaksaa ihmisvauvoja jos ei ollut selvitä koiranpennusta, eikä halua kokea samanlaista enää ikinä?
Kommentit (51)
Matalan energian ihminen.. kauanko tuota on käytetty laiskan synonyymina? Ihan uusi määritelmä mulle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele. Koira on paljon helpompi hoidettava.
En lähtisi riskeeraamaan. Lapsen "kitinä" kestää vuosia. Koiranpennun vain kuukauden tai pari.
Ei hyvältä kuulosta. Koiranpennun kanssa kuitenkin 100-kertaisesti helpompaa.
Itse en tee lapsia, koska univajeessa muutun oikeasti ihan psykopaatiksi ja varmaan heittäisin huutavan vauvan seinään ilman mitään omantunnontuskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lapsia, ja olen kokenut kaikki mahdolliset stressaavat lapsiperhearkitilanteet tuhansia kertoja. Silti koiran hoitamisen kokisin todella stressaavana. Esim. joka päivä koko koiran elämän ajan jätösten keruuta pikku pussiin, ei apua. Onhan se ihmislasten vauva-aika todella rankkaa hetkittäin, mutta se ei kestä kuin muutaman vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Voi selvitä. Vanhempien hormonitoiminta muuttuu siten, että vauva-ajasta selviytyy. Pärjää vähillä unilla jne. Eihän täällä olisi yhtään lasta, jos ei selviäisi. Kukaan ei halua kuunnella kitinää tai valvoa (ei edes ne vauvan vanhemmat)
Paitsi jos pamahtaa raskaudenjälkeinen masennus. Sekin on hormonaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten koiran kanssa on helpompaa? Se ei itsenäisty ikinä. Lapsi oppii nopeasti (pahimmat ajat kestää ehkä 3v) pisteeseen missä pääsee itse esim vessaan, oppii hakemaan ruokaa jnejne. Koira jää ikuisesti pari vuotiaan tasolle ja elääkin vaikka kuinka kauan.
Matalan energian ihminen. Aika hyvä.
Muita saman tapaisia ovat varmaan Korkean Ympärysmitan Ihminen ja Matalan Ajattelukyvyn Ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia, ja olen kokenut kaikki mahdolliset stressaavat lapsiperhearkitilanteet tuhansia kertoja. Silti koiran hoitamisen kokisin todella stressaavana. Esim. joka päivä koko koiran elämän ajan jätösten keruuta pikku pussiin, ei apua. Onhan se ihmislasten vauva-aika todella rankkaa hetkittäin, mutta se ei kestä kuin muutaman vuoden.
Ei se koirankakan pussittaminen ole mikään iso vaiva. Jotain vaippaa en kyllä koskaan haluaisi vaihtaa, yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi selvitä. Vanhempien hormonitoiminta muuttuu siten, että vauva-ajasta selviytyy. Pärjää vähillä unilla jne. Eihän täällä olisi yhtään lasta, jos ei selviäisi. Kukaan ei halua kuunnella kitinää tai valvoa (ei edes ne vauvan vanhemmat)
Paitsi jos pamahtaa raskaudenjälkeinen masennus. Sekin on hormonaalista.
Totta. Mutta selvisi siitäkin kun mahdollisuuksia ei ollut. Paitsi sossu, mutta heidän kanssa ei yhteistyö huvittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele. Koiran pentuaika on kuitenkin tosi lyhyt aika. Muutama kuukausi. Alle 1v koira on jo pitkälti aikuisen koiran kaltainen.
Lapsi taas kitisee yötä päivää monta vuotta putkeen jos huono tuuri käy.
Vierailija kirjoitti:
Miten koiran kanssa on helpompaa? Se ei itsenäisty ikinä. Lapsi oppii nopeasti (pahimmat ajat kestää ehkä 3v) pisteeseen missä pääsee itse esim vessaan, oppii hakemaan ruokaa jnejne. Koira jää ikuisesti pari vuotiaan tasolle ja elääkin vaikka kuinka kauan.
Koiran voi jättää yksin kotiin, 3v lasta ei voi. Lapsi muuttuu itsenäisemmäksi ja pääsee tekemään kiellettyjä ja vaarallisia asioita, eli sitä pitää vahtia 24/7. Koiraa ei tarvitse kotona vahtia, se nukkuu kiltisti. Millä tapaa aikuinen koira on vaikeampi kuin uhmaikäinen taapero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. Itse koin pienen lapsen hoitamisesta totaalisen burnoutin, ja mietin just, että koiranpentua en jaksaisi. ;D Nyt kun saa nukkua yönsä ja elämä on leppoisaa isomman lapsen kanssa, en enää hommaisi vauvaa enkä eläinvauvaa, vaan nyt nautin elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Matalan energian ihminen.. kauanko tuota on käytetty laiskan synonyymina? Ihan uusi määritelmä mulle..
Missä pullossa kasvaa vielä ihmisiä jotka kuvittelevat että kaikilla ihmisillä on samat voimavarat ja kaikkeen pystyy kun vaan haluaa. Ihan oikeasti vähän valoja nyt päälle!
Asiaan liittyen musta on äärimmäisen fiksua että mietit omaa jaksamistasi ja mahdollisuuksia ennen kuin teet isoja elämää mullistavia päätöksiä. Turhaa ei kannata pelätä, mutta onhan se lapsi todella iso riski. Osalla hormonit tekee asioista hyvinkin helppoja, mutta osalla käy taas ihan päinvastoin. Vähintään istuttaisin sen kumppanin alas ja kävisin vakavan keskustelun aiheesta. On hyvin mahdollista että hän joutuisi ottamaan päävastuun lapsen hoitamisesta ja hänen täytyy se ihan oikeasti ymmärtää ennenkuin lapsen hankintaan ryhdytte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten koiran kanssa on helpompaa? Se ei itsenäisty ikinä. Lapsi oppii nopeasti (pahimmat ajat kestää ehkä 3v) pisteeseen missä pääsee itse esim vessaan, oppii hakemaan ruokaa jnejne. Koira jää ikuisesti pari vuotiaan tasolle ja elääkin vaikka kuinka kauan.
Koiran voi jättää yksin kotiin, 3v lasta ei voi. Lapsi muuttuu itsenäisemmäksi ja pääsee tekemään kiellettyjä ja vaarallisia asioita, eli sitä pitää vahtia 24/7. Koiraa ei tarvitse kotona vahtia, se nukkuu kiltisti. Millä tapaa aikuinen koira on vaikeampi kuin uhmaikäinen taapero?
+koiralle ei tarvitse kokkailla, ostella vaatteita ja tavaroita, auttaa läksyissä, kuskata harrastuksiin, pitää seuraa samalla tavalla, nukuttaa jne.
Miksi otit koiran, jos olet matalan energian ihminen ja et haaveillut pennun hoidosta? Jos kovasti haluat lasta, niin varmasti sen hoito on palkitsevampaa kuin koiranpennun. Jos sama matala fiilis silloinkin, niin vauva on 100x vaikeampi. Lapsen kitinä kestää vuosia, kun koira on jo vuotiaana suhteellisen aikuismainen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi otit koiran, jos olet matalan energian ihminen ja et haaveillut pennun hoidosta? Jos kovasti haluat lasta, niin varmasti sen hoito on palkitsevampaa kuin koiranpennun. Jos sama matala fiilis silloinkin, niin vauva on 100x vaikeampi. Lapsen kitinä kestää vuosia, kun koira on jo vuotiaana suhteellisen aikuismainen.
Ei kai kukaan ota koiraa koska haaveilee pennun hoidosta? En ole ainakaan koskaan tällaista ihmistä tavannut. Koira on kuitenkin pentu vain lyhyen aikaa. Ehkä ap ei hahmottanut kuinka vähän häiriötä kestää ennenkuin koiran myötä tämä tuli selväksi.
En suosittele lasta, jos koiranpentu polttaa loppuun. Koirat on jalostettu ihmisen seuralaisiksi, stressiä alentaviksi karvapalloiksi, jotka haluavat pohjimmiltaan miellyttää omistajaansa. Lapsi ei ole mikään kiva seuralainen, joka tuo sisältöä elämään. Hän on yksilö, joka saattaa sairastaa paljon, tarvita ekstratukea esim. oppimiseen tai käyttäytymiseen liittyvissä haasteissa. Puhumattakaan vauva-ajan koliikista, allergioista tai muuten vaan huonounisuudesta. Jättäisin väliin. Ja tosiaan tätä "kitinää" kestää sitten vuositolkulla ensin vauvan, sitten uhmakkaan taaperon, "itseohjautuvan" leikki-ikäisen ja lopulta teini-ikäisen draamailijan muodossa.
T. Kahden lapsen äiti, joka ei mistään hinnasta ottaisi tähän enää koiraa huollettavaksi :D
Voi selvitä. Vanhempien hormonitoiminta muuttuu siten, että vauva-ajasta selviytyy. Pärjää vähillä unilla jne. Eihän täällä olisi yhtään lasta, jos ei selviäisi. Kukaan ei halua kuunnella kitinää tai valvoa (ei edes ne vauvan vanhemmat)