Onko täällä muita joihen lapsi/lapset kärsivät tuntoyliherkkyydestä?
Eli siinähän se asia otsikossa onkin. Onko muita?
Lähinnä kiinnostaisi tietää että mistä tämä tuntoyliherkkyys johtuu ja miten sitä hoidetaan?
Meillä on nyt 1v3kk ikäinen poika jolla tätä epäillään. Ollaan ihan alussa asian tutkimisen kanssa vasta. Tänään neuvolanlääkäri antoi tälläisen diagnoosin/nimen tälle meidän pojan oireilulle?
Onko siis muita ja miten tästä eteenpäin?
Neuvolanlääkäri on vasta ensiviikon loppupuolella yhteydessä minuun asian tiimoilta kun lupasi selvittää miten tästä eteenpäin, ollaan kuulemma hänen kohdallaan vasta ensimmäinen tapaus.
Kommentit (9)
Mutta aloin " kouluttamaan" heti pienenä tuntoa. Hieroin häntä. Sivelin erilaisilla materiaaleilla. Rasvasin koko kehon usein. Tämä auttoi meillä. Nykyisin (pian 4v). Vaatteet eivät saa olla rutussa ja muutenkin ahtaat vaatteet ahdistavat, tosin tiukat t-paidat kyllä ovat mieleisiä, samoin pyöräilyshortsit. Kun ikää vähän tuli lisää, aloimme huovuttaa (lämmin vesi, villa materiaalina jne erinlaisia tuntokokemuksia), leikkiä pienillä helmillä, riisillä, makaroneilla...
Olen työskennellyt yliherkkien lasten kanssa ja sitä kautta tiedän jotain asiasta. Pyydä lääkäriltäsi lähete toimintaterapeutin arviointiin, mikäli hän ei osaa lähetettä suoraan sinulle antaa. Mielellään SI-terapiaan erikoistuneelle toimintaterapeutille.
Meiltä löytyy veljekset, joista vanhempi, nyt jo murkkuikäinen, on tuntoyliherkkä ja uhmisikäinen pikkuveli taitaa olla tuntoaliherkkä. Joten variaatiota löytyy. Isoveli on aina reakoinut kaikenlaisiin tuntomuksiin poikkeavasti. Tavallinen koskettaminen sattuu (vaikeaa kun myös ylivilkas ja on jouduttu rajottamaan menemistä), tietyt vaatteet tuntuu pahalta, saunasta ei pidä (kuumuus tuntuu paahalta), nukkui telttareissun jälkeen pitkään lattialla (kun oli tottunut telttapatjaan), verikokeen otto ja rokottaminen on ollut kauhistus ja tuskaa, haluaa nukkua hyvin viileässä ja on normaalia tuskaisempi kuumassa jne. Pojan on myös ollut vaikea seisoa jonossa muualla kuin viimeisenä, jolloin voi itse säänöstellä välimatkaa toisiin. Jonossa keskellä tulee levottomaksi, kun toiset tahtomattaan koskevat yllättäen. On myös kuuloyliherkkä, kovat äänet sattuu ja lähteee mm konserteista mielellään eteiseen, voi kuitenkin itse kiljua kovaa.
1-2v ihmettelimme, kun poika tuntui syövän hyvällä halulla kaikenlaista ruokaa. Seuraavaksi kaurapuurossakin oli liikaa mausteita ja suolaa ( ei ollut yhtään kumpaakaan), pikkuhiljaa tilanne tasoittautui ja nyt syö suht normaalisti. Ei kuitenkaan halua sotkea keskenään eri ruoka-aineita. Eli suunkin makuaistimus on vaihdellut iän mukana.
Tuntoaliherkkyys on huomattavasti harvinaisempaa, mutta mahdollista. Meidän uhmis (3½v) herätti minulla ensimmäiset epäilykset, kun ei suuremmin korvaansa lotkauttanut ensimmäisiin rokotuksiin. Natisi hiukan, kun pidin kiinni, mutta sitten jo hymyili. Nykyisin ei reakoi suuremmin isoihinkaan kolhuihin, patti päässä kun juoksi lipaston kulmaan, suusta verta kun laski jäämäkeä mahallaan (luvatta tietysti) tai putosi kolmannelta portaalta sementilattialle. Hetken tuhertaa itkua ja sitten taas sama vauhti jatkuu.
Tuntoyliherkkyytta voi tosiaan lieventää edellisen kirjoittajan ohjeilla ja toimintaterapeutti on alan asiantuntia. Toisaalta on kohtuudella kunnioitettava lapsen tuntemuksia.
Voimia teille kaikille, jotka painiskelette tuntoyliherkkien kanssa, voi olla välillä aika rasittavaa
on asperger-diagnoosi. Tuntoyliherkkyys on ADHD:n yksi oire myös.
Toki voi olla ihan minkä tahansa muunkin neurologisen vaivan aiheuttama.
Hei! Yksi vaihtoehto on juuri tuo toimintaterapeutin arvio, sellaisen toimintaterapeutin joka on käynyt sensorisen integraation lisäkoulutuksen. Sieltä voi saada myös kotiin vinkkejä tunnon harjaannuttamiseen ja mitä tarvitsee ottaa huomioon. Kirjoita googleen SITY niin päset hieman tutustumaan aiheeseen. Tuntoyliherkkyys vaikuttaa paljon moneen eri seikkaan. Sano lapselle aina kun meinaat koskettaa häntä. Käytä runsaita otteita, ei hipaisuja. Luokassa lapsen voi sijoittaa istumaan takariviin niin että lapsi tietää että kukaan ei voi yllättää häntä takaapäin koskettamalla. Käytä mielummin hyvin istuvia vaatteita kuin sellaisia jotka roikkuu ja " tuntuu" koko ajan päällä.
Lapsen kanssa voi leikkiä " hampurilaisleikkiä" : laittaa isoja riisillä täytettyjä " hernepusseja" selinmakuulla olevan lapsen nivelien päälle (=esim. leikisti suolakurkkuja) ja lopuksie kietoa hänet peittoon napakasti " paistumaan" . Tämä jäsentää lasta.
...nyt tarkistin vasta lapsen iän...eli tuo rasvaus oli hyvä juttu ja kylvyssä ja pesulla voi koitta pesusienen kanssa pestä painavilla otteilla koko keho. Itseään ei voi kutittaa eli hampaita harjatessa voi koittaa että pesette hampaat yhdessä jos lapsi protestoi toisen ihmisen harjausta. Lapsen kanssa voi leikkiä erilaisia tuntoleikkejä; kaivaa hiekasta, riisin, pumpulin tai makaronin seasta leluja joista lapsi tykkää. Materiaalien täytyy olla sellaisia joita lapsi sietää!
...t: yksi toimintaterapeutti...
Tässä on yksi esimerkki SITY:n nettisivuilta. Kuulostaako oireet ja lapsen käytös tutuilta?
" Poikamme Eetu syntyi kilon painoisena keskosena ja hän on nyt 3-vuotias. Eetu on ollut alusta lähtien sairaalassa seurannassa ja vauvana hän sai fysioterapiaa liikunnallisen kehityksen vauhdittamiseksi. Eetu on ollut alusta lähtien haasteellinen lapsi, jonka kanssa me kotiväki olemme olleet ihmeissään. Liikunnallinen kehitys eteni kyllä hyvin, mutta Eetun käyttäytyminen on ollut aina meille kysymysmerkki. Jo vauvana Eetu oli " käsittelyarka" . Erityisesti vaipan vaihtojen, pukemisten ja riisumisten ajan sekä pesutilanteissa hän huusi sydäntä raastavasti. Edelleenkään Eetu ei pidä syliin ottamisesta eikä silittelystä. Karkean ruuan syömisestä Eetu kieltäytyy ja käsien likaantuminen esim. ruokailussa on hänelle kuin katastrofi. Eetu jaksaa puuhastella yhden leikin parissa kotona varsin pitkään, etenkin autot häntä kiinnostaa. Jos yritän häntä houkutella autoleikkiin hiekkalaatikolle, niin Eetu tyytyy vain katselemaan sivusta. Sairaalassa sanottiin, että Eetu on " aistiyliherkkä" ja sen taustalla on todennäköisesti keskosuus. Onko näin ja miten voisimme Eetua auttaa?
Ø Lapsilla, joilla on aistitiedon säätelyn pulmia esim. aistiyliherkkyyttä ympäristöstä tai omasta kehosta tulevia aistimuksia kohtaan, on usein kuvattu samantyyppistä käyttäytymistä kuin Eetulla. Yliherkkyysreagoinnilla tarkoitetaan lapsen poikkeuksellisen voimakasta reagointia joihinkin aistiärsykkeisiin, esim. juuri tuntoaistimuksiin. Lapsen on vaikea olla reagoimatta kyseiseen ärsykkeeseen, ikään kuin aivot eivät pystyisi olemaan välittämättä siitä, ja lapsi on usein hyvin virittyneessä tilassa, esim. yrittää poistaa ärsykkeen lähdettä tai välttelee ärsykettä tuottavaa toimintaa
Ennenaikaisena syntyneen lapsen aivot ovat erittäin herkät aistiärsykkeiden rekisteröinnin suhteen, mutta usein kykenemättömiä tarvittaessa sulkemaan ärsykkeet huomionsa ulkopuolelle. Ennenaikaisena syntyneellä lapsella on syntyessään herkät, helposti ylivirittyvät aistit ja tämä saattaa myös myöhemmällä iällä näkyä lapsen käyttäytymisessä.
Tuntoaistimuksia yliherkästi aistivalle lapselle kevyt kosketus on usein ärsyttävin. Lujan, varman ja tasaisen kosketuksen lapsi sietää yleensä huomattavasti paremmin .Päiväkoti ja koulutilanteissa lapsen voi olla parempi saada seistä tai istua esim. jonon päässä eikä keskellä ryhmää. Tällöin riski yllätyksellisiin kevuisiin kosketuksiin on vähäisempi. Tasainen painetuntemus voi auttaa lasta sietämään tuntoaistimuksia ja pääsemään helpommin yli tuntoaistimusten ärsytyksestä ja pahanolon tunteesta. Aivan samaan tapaan kuin me hankaamme satuttamaamme ihon kohtaa, lasta voi hieroa varmoilla otteilla tai kääriä hänet peittoon ¿kääretortuksi¿. Lapsi voi myös itse mennä piiloon painavan patjan alle. Kannattaa myös kiinnittää huomiota minkälaiset kankaat, vaatetyypit, leikkikalumateriaalit tai sosiaaliset tilanteet näyttävät aiheuttavan lapsessa negatiivisia reaktioita. Ärsyttäviä tilanteita ja materiaaleja kannattaa välttää niin kauan kunnes lapsen yliherkkyys alkaa helpottua ja totutella pikkuhiljaa. Käyttöön voi ottaa esim. puuvillaisia ja väljiä vaatteita. Lapsella on hyvä suoda tilaisuuksia kieriä nurmikolla, kävellä paljain varpain hiekassa, kylpeä kylpyvaahdossa ja leikkiä sormiväreillä tai muovailuvahalla. Lapsen omia ajatuksia toimintojen valinnassa on luonnolliseti hyvä kuunnella. Ruokakassien kantaminen, kottikärryjen työntäminen, lumen luominen, vetämis-työntämisleikit ja muut ns. raskaat toiminnat tuottavat aistimuksia, jotka rauhoittavat lasta ja näin jäsentävät hänen tuntoaistimusten käsittelyään. On tärkeää kuunnella lapsen tuntemuksia.
Toivoessanne yksilöllisempää, Eetulle suunnattua ohjausta suositeltavaa olisi toimintaterapeutin tapaaminen ja yksilöllisen arvioinnin tekeminen.
Halutessanne lisää tietoa sensorisesta integraatiosta, aistiyliherkkyydestä suositeltavaa luettavaa on kirja: Tahatonta tohellusta / Carol Stock Kranowitz. Kirjaa voi tilata esim. Sensorisen Integraation Terapian yhdistyksestä: varainhoitaja@sity.fi. Kirjan hinta on 25 eur + postikulut. "
Tässä tuli valtavasti tietoa ja vinkkejä joita aion kyllä kokeilla.
Erityiskiitos sinulle Merenneito :)
...ja pieni saa apua probleemaan! :)
Mutta kun vertaan kahta lastamme, olen välillä epäillyt että nuoremmalla (poika) se jonkinasteisena on:
- vaatteissa inhoaa saumoja, kaikki laput on purettava pois, leikkaaminen ei riitä, laput on ratkottava irti.
- erityisesti hatussa ei saa olla mitää saumoja, ainoa talvihatuksi kelpaava ihoavasten on löytynyt urheilukaupan saumaton silkkikypärämyssy
- sukat pitää olla jalassa täysin suorassa, saumat ei saa kiertää yhtään
- kenkien pitää olla tarpeeksi isot ettei vaan kiristä ja paina, muutenkin kaikki liian kireä vaate ahdistaa
- näihin on tottunut, pahin vaihe oli n 1,5 v-3,5 v. Nyt alkaa helpottaa (ikää pian 5 v ) Toisaalta minä olen oppinut ostamaan oikeanlaisia vaatteita ja lapsi osaa niitä jo itse paremmin asetella ja korjata jos joku paikka tuntuu ikävältä.
Isommalla lapsella ei ikinä tällaisia pukemisongelmia, sukat voi saappaassa olla suloisessa mykkyrässä ja ei haittaa menoa yhtään...