Ilkeintä, mitä sisaruksenne ovat tehneet/sanoneet

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 22:05"]Olen 70-luvun lapsi. Vanhempani komensivat 13 vuotta vanhempaa veljeäni olemaan paikalla, kun nukuin vaunuissa.

He olivat ostaneet tontin ja rakensivat taloa. Tontille oli pystytetty jalasmökki, missä elimme kunnes talo valmistuisi. Perheeseen kuului Isäni, Äitini, 13 v isoveljeni, viisivuotias isosiskoni.

Kun äitini ja isäni tulivat hoitamasta asioitaan kaupungilta, oli näky surullinen. Suurella tontilla itkusta tärisevät vaunut.

Isoveljeni vastasi kyselyihin olkiaan kohautellen ja vastaten: "Kaverit tuli hakemaan, niin ajattelin että kyllä te kohta varmaan tulette kotiin. "
[/quote]

Tässä kyllä vanhemmat ovat vastuussa. Ensinnäkin ovat vastuuttomasti jättäneet vauvan liian pienen lapsen hoitoon, ja sitten vielä kertoneet syyllistävän tarinan pilaamaan sisarusten välit. Tyhmää ja turhaa. Ei se 13-v olisi huutavalla vauvalle paljoa osannut tehdä.

Väkivalta jota jatkui niin kauan kun asuin vanhempieni luona. Sisko muutti pois ennen mua mutta kävi melkein joka päivä mua "tapaamassa". Kovan fyysisen väkivallan (mm kuristi ja hakkasi mailalla) lisäksi häpäisi seksuaalisesti, kosketteli, sylki mun päälle, haukkui, rikkoi tavaroitani ja varasti rahani. Nykyään vältän tapaamasta siskoa niin pitkälle kun voin. Aina kun käyn vanhemmilla pelkään että sisko tulee sinne. Uskon että pystyisin kyllä nykyään pitämään puoleni jos sisko kävisi käsiksi, ja mulla on oma perhe, mies varmasti myös puolustaisi mua. Hän halveksii kovasti siskoani ja myös vanhempiani sen perusteella mitä olen kaunistellen lapsuudestani kertonut. Mutta toki käyttäytyy asiallisesti vanhempiani kohtaan, siskolle ei sano sanaakaan kun törmätään. Mulla on pelko on edelleen, tulee ihan paniikkioireita kun olen mun vanhemmilla ja sisko tuleekin sinne yhtäkkiä. Mä sanon vaan moi jms ja lähden nopeasti pois perheeni kanssa. haluan tavata vaan vanhempani, ne ei koskaan tehneet pahaa meille. Vaikka en niin kauheesti tykkääkään vanhemmista jotka antaa viisi vuotta vanhemman kohdella pienempäänsä noin. ne kyllä tiesi ja kuuli osan mitä mun huoneessa tapahtui.

Oltiin jo aikuisia. Parikymppisiä. Haaveilin eräästä työstä ja sisko oli laittanut poikaystävänsä tuomaan mun postilaatikkoon kirjeen "unelmatyöstä" tyyliin että tule töihin meille. Olin innoissani ja uskoin kirjeen täysin. Kun soitin siskolleni niin selvisi että kyse oli vain pulasta. Olin nöyryytetty. Oli kerinyt jo soittaa kotiin äidillekin ihan onnessani :/ vieläkin muistan ton. Jotenk ku kuvaa hyvin sitä miten siskola on ollut aina tarve jotenk oo pilkata mua ja väheksyä tekemisiäni

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 22:33"]Oltiin jo aikuisia. Parikymppisiä. Haaveilin eräästä työstä ja sisko oli laittanut poikaystävänsä tuomaan mun postilaatikkoon kirjeen "unelmatyöstä" tyyliin että tule töihin meille. Olin innoissani ja uskoin kirjeen täysin. Kun soitin siskolleni niin selvisi että kyse oli vain pulasta. Olin nöyryytetty. Oli kerinyt jo soittaa kotiin äidillekin ihan onnessani :/ vieläkin muistan ton. Jotenk ku kuvaa hyvin sitä miten siskola on ollut aina tarve jotenk oo pilkata mua ja väheksyä tekemisiäni
[/quote]pilasta siis

Täällä ei tarvita suolaa haavoihin..

Onneksi ole ainoa lapsi.

Pikkusiskoni haukkui kotona asuessaan minua läskiksi, lihavaksi (näitä löytyy..) ja että kukaan ei tahdo olla kanssani kaveri ym. Tämähän tietysti satutti nuorempana jolloin hän oli alipainoinen (ja on edelleenkin) ja minä hieman normaalia pyöreämpi.
Keksi valheita ja kertoi niitä äidillemme joka uskoi kaiken ja oli hänen puolellaan jokaisessa asiassa, oli se mikä hyvänsä.
Vaikka aikaa on kulunut ja olemme molemmat jo aikuisia, hän on jäänyt lapsen tasolle. Haukkuu ja nälvii minkä kerkeää. Ei enää satuta mutta ärsyttää.

Hoikka pikkusiskoni jaksoi aina huomautella painostani (olin normaalipainoinen) sekä ruoka-annoksistani, sanoi että "tapa ittes tai laihduta läskis" jnejne. Alkoi monen vuoden syömishäiriökierre, nyt olen parantumassa ja parantumassa ovat välit siskoonikin.

Meillä on siskoni kanssa ollut tapana käydä kävelylenkillä yleensä kun ollaan käymässä vanhempien luona. No joku pari vuotta sitten oltiin taas lenkillä ja muistan et siinä kävellessämme hän kattoi mua siitä vierestä hetken ja sit totesi et: "Sul on kyl sen näkönen profiili ku olisit juossu seinää päin"..siitä sit sanoin, et voi kiitti vaan ja hän siihen perään vähän hätäisesti et: "Mut siis niin on mullaki!"..se on jääny kyl mieleen tollaisena kauniisti sanottuna asiana.

2

Sellasta perus lyttäämistä henkisesti ja kiusaamista ja pilkkaamista. En jaksa edes muistaa kaikkea mikä on satuttanut.

Nykyään ollaan molemmat täysi-ikäisiä ja itse oon nyt vuoden asunut omillani. Aina kun tulen kotiin käymään tulee jossain vaiheessa se ivallinen "miks oot tääl ei tää oo sun koti?" jossain muodossa. Pistää joka kertaa sydämeen vaikka osaan jo peittää sen ja yritän vaan vastata jotain nasevaa. Toinen vakiojuttu on pilkata siitä, ettei mulla oo hirveesti kavereita. Se alkaa pikkuhiljaa jäämään nyt kun on tajunnut, että ei tiedä mun elämästä ja kavereista toisella paikkakunnalla eikä oikeen voi mitään kommentoida niihin.

Erinin ja Laura Närhen Siskoni -kappale tuo mulle aina kyyneleet silmiin. Vaikka tapeltiin aina lapsina niin eikö sen vois pikkuhiljaa jo unohtaa? Oon mun siskosta tosi ylpeä ja rakastan sitä, mutta tuntuu että hyvin on yksipuolista.

Kun olimme teini-ikäisiä, siskoni sanoi minun olevan niin ruma ja läski, etten löydä koskaan poikaystävää. Aikaa on kulunut jo 10 vuotta ja muistan tuon aina kun näen häntä. En varmasti koskaan unohda.

Ai niin ja poikaystäv(i)äkin on löytynyt. 

Up

Äiti siirsi minulle rahaa, kun sairastuin yhteen tappavimmista syövistä. Olin hyvin heikossa kunnossa saamieni hoitojen vuoksi.

Tuloni romahtivat ja menoni lisääntyivät mm. sairaala- ja lääkelaskujen, matkakulujen (ei korvausta Kelalta) ja siivousmenojen vuoksi. Kotini piti olla siisti infektioriskin vuoksi, mutta en pystynyt siivoamaan.

Äiti kuoli noin vuosi sitten. Sisareni vaatii itselleen joka euron, jonka äiti siirsi minulle.

Siitä huolimatta, että elinaikaennusteeni on lyhyt ja sisareni perii henkivakuutusrahani.

2

Pikkuveli haukkui norsuksi, valaaksi, siaksi, mursuksi ja läskiksi joka ikisessä tilanteessa jossa näki mun syövän jotain. Jooh vaikea arvata mitä teki teinin psyykkeelle, yli 10 vuotta sh-kierrettä takana. Mies sanoi joskus seurustelun alkuaikoina leikkisästi mursuksi (koska olivat hänen mielestään söpöjä), mä purskahdin itkuun ja menin oksentamaan kun tuli henkisesti niin paska fiilis. Yritän ratinalisoida koska pikkuveli oli kuitenkin nuori eikä niitä sen sanoja enää kannata vatvoa, mutta nuo on silti edelleen ne termit joilla kuvaan kehoani ja jotka pyörii päässä ruokailutilanteessa :(

Olen tosi pahoillani puolestasi. Yritä olla ajattelematta raha-asioita, anna mennä vaikka ulosottoon. Siskosi on mulkku.

Sisko haukkunut huoraksi. Olin 18v, seurustellut kerran ja tämä myös ainoa seksikumppanini. Sisko minua 10v vanhempi...

Rakastan sisaruksiani todella paljon, mutta joskus ärsyttää suunnattomasti, että nämä yli 10v vanhemmat siskoni olettavat tietävän paljonkin minusta. Meitä on 8 lasta ja minä olen aika liki keskeltä. 3 vanhinta ovat siis nuorimpia yli 10v vanhempia.
-
No pikkuveljeni ja pikkusiskoni ovat hyvin laiskoja ja eivät ole koskaan siivonneet mitään, ja vanhimmat siskoni olettavat myös minun kuuluneen tähän lorvivaan joukkoon vaikka minä siivosin ja nuoremmat sotkivat (itse olin joku 16-19). Ja kun muutin omilleni niin asuin keskustassa ja 3min kauppaan kävellen.
Kerran ystäväni kanssa kaatosateessa kävelimme kauppaan ja ihan muiden kiusaksi (kun kaikki valittivat facebookissa sadetta), päätimme kirjoittaa että ihan vaan kävelimme kauppaan sateessa eikä haitannut.
Siskoni kirjoitti tähän julkaisuun että olenpa laiska kun ihan noinkin suuri saavutus on kävellä kauppaan, kuinka hän minun ikäisenäni teki sitä ja tätä eikä koskaan valittanut mistään ja oli kiitollinen kaikesta mitä sai. Ja että minäkin olen niiin paljon saanut ja aina valitan etten saa mitään. Ja kaikki tämä piti kirjoittaa fb seinälleni.
-
Olen kiitollinen kaikesta mitä sain ja sainkin ihan tarpeeksi, mutta tottakai minua ärsytti joskus, että äiti maksoi minua 3 vuotta vanhemmalle siskolleni 50e viikko kun tämä asui opiskelijakämpässä ja tiesin rahojen menevän vain kaikkeen hauskanpitoon, se sisko ja nuoremmat sisarukseni saivat uudet puhelimet, pelikonsolit, tietokoneet, pelejä, vaatteita ja minä olin ainut joka osti joululahjoja vähillä varoillani ja sain korkeintaan suklaarasian. Olen saanut paljon, ja olen kiitollinen siitä mutta en silti koe mitenkään reiluna vieläkään tuota ja olen katkera. Ne vanhimmat siskoni kuitenkin väittävät minun saaneen kaiken tuon saman.
-
Sen lisäksi yksi siskoni syytti minua ja haukkui kun jätin aviomieheni alle vuoden liiton jälkeen. Joo minähän eron halusin, mutta alunperinkin menin naimisiin vaikken ollut onnellinen ja mies jätti lähtemättömät arvet minuun. Siskoni haukkui minut vastuuntunnottomaksi ja typeräksi ja miten saatoinkaan tehdä niin. No annoin sitten tulla ykaityiskohtaisesti kaiken mitä sen miehen takia kärsin ja sitten siskoni laittaakin vain no höh sori en mä millää pahalla. Ja se mitä he tykkäävät sanoa aina, ärsyttävin lause ikinä- Kaikella rakkaudella sisko rakas <3 Oot vaan nii tärkee nii en haluu sulle mitää pahaa.
-
Anteeksi pitkä ja epäselvä vuodatukseni :D