Alemmuuskompleksi

Iski äsken. Tuntuu, että mun elämä on valunut ihan käsistä. Oon vaan ajautunut virran mukana, tahdottomana pökkelönä. Oon muutaman vuoden päästä 40. Onhan mulla ihanat lapset ja tutkintojakin kaksi, mutta silti.. Hoitovapaalla oon ja tuntuu ajoittain ettei aivoja oo enää ollenkaan.
En ehdi enkä jaksa kaikkea, mitä itseltäni vaatisin ja haluaisin. Sanat on hukassa, tunnen tyhmentyneeni viimeisen 10 vuoden aikana hirveästi. En kykene keskustelemaan ajankohtaisista aiheista, en ehdi tai jaksa edes kiinnostua mistään uutisista. Oon vaan, möllötän ja sulan hiljalleen pois.

Ylipainoakin olisi 15 kg ja kunto ihan paska. Mitään en sillekään jasa tehdä. Vituttaa vaan toisinaan niin raskaasti.

Ystäviä tai edes kavereita ei ole. Joku joskus johonkin tuppereille tms. pyytää, mutta minnekään en saa lähdettyä, kun olen niin aneeminen, että jään ihan ulkopuoliseksi. Kiitos ja anteeksi. Ehkä tän purkauksen jälkeen jaksaa taas seuraavat 10 vuotta. Tai sitten en. Saa nähdä.