Kuinka vanhana vauvan täytyy oppia nukahtamaan itse sänkyynsä?

ja minun lapset ovat syntymästä saakka nukkuneet äidin vieressä omassa sängyssä turvallisuus syistä. Silti erittäin läheiset ja rakastavat välit lapsiini:) Ei sillä ole mitään merkitystä, kunhan muu kodin perusturvallisuus kunnossa!

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:44"]Mitä itse asiaa opiskelin, niin kuuden kuukauden iässä AIKAISINTAAN voi koettaa opettaa. Vielä paremmin menee, jos vasta vuoden iässä. Silloin lapsi on riittävän vanha siihen, ettei tarvitse rintaa jatkuvasti, eikä hätäänny liikaa kun vanhempi ei olekaan vieressä. Mutta alle puolivuotiaan nukuttaminen yksin on melkein rinnastettavissa lapsen heitteillejättöön tai pahoinpitelyyn. Vauvan paikka on syli ja kainalo.
[/quote]
Että ihan heitteilejättö. Kannattaa ottaa selvää mitä heitteilejättö meinaa eikä suoltaa tollasta paskaa.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:56"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:44"]

Mitä itse asiaa opiskelin, niin kuuden kuukauden iässä AIKAISINTAAN voi koettaa opettaa. Vielä paremmin menee, jos vasta vuoden iässä. Silloin lapsi on riittävän vanha siihen, ettei tarvitse rintaa jatkuvasti, eikä hätäänny liikaa kun vanhempi ei olekaan vieressä. Mutta alle puolivuotiaan nukuttaminen yksin on melkein rinnastettavissa lapsen heitteillejättöön tai pahoinpitelyyn. Vauvan paikka on syli ja kainalo.

[/quote]

Meillä on näköjään kolme viallista lasta, koska ovat nukahtaneet varsin vaivattomasti vähän sinne ja tänne. Pikkuvauvoina nukahtivat lattialle, sohvalle ja hoitopöydälle sitteristä tai turvaistuimesta puhumattakaan. Vaunuissakin nuo ryökäleet nukahtivat, vaikka vanhempi ei ollut lähimaillakaan. Isompina he nukahtivat pääosin omaan sänkyynsä, jonne kipusivat siinä vaiheessa, kun väsytti.

Meillä ei ole tehty nukkumisesta tai syömisestä numeroa, lapset saaneet elää omaan tahtiinsa. Heitteillejättöä tai ei, niin jos lapsi nukkuu paremmin omassa sängyssä kuin vieressäni, niin en pakota yhteiseen petiin.
[/quote]

En tiedä mikä tilanne teillä oikeasti on ollut, mutta lasten parissa koko ikäni työskennelleenä ja tutkimuksia lukeneena tuo viestisi herätti heti kysymyksen, että lienettekö näitä perheitä, jossa lapset eivät ole saaneet nukkua riittävästi, jos ovat minne sattuu nukahdelleet. Joskus vanhemmat eivät itsekään tajua, että lapsi kaipaisikin enemmän unta ja lasta pidetään vaivattomasti nukahtavana, kun tämä rättiväsyneenä nukahtaa hetkessä. Suomessa kun tosiaan on ihan tutkimustenkin mukaan paljon lapsia, jotka eivät nuku riittävästi. Itse pidän hyvänä merkkinä sitä, että nukuttaminen vie hetken (ei nyt tietenkään mitään älytöntä maratonia), koska siitä voisi päätellä, ettei lapsi ollut vielä aivan kuolemanväsynyt, vaan pääsi sänkyyn ajoissa.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:44"]Mitä itse asiaa opiskelin, niin kuuden kuukauden iässä AIKAISINTAAN voi koettaa opettaa. Vielä paremmin menee, jos vasta vuoden iässä. Silloin lapsi on riittävän vanha siihen, ettei tarvitse rintaa jatkuvasti, eikä hätäänny liikaa kun vanhempi ei olekaan vieressä. Mutta alle puolivuotiaan nukuttaminen yksin on melkein rinnastettavissa lapsen heitteillejättöön tai pahoinpitelyyn. Vauvan paikka on syli ja kainalo.
[/quote]

Miksi minulla sitten lapset ovat ihan tyytyväisinä nukkuneet kopassaan vastasyntyneestä alkaen. Rinnalle pääsivät sen 2-3 kertaa yössä, minkä halusivat. Minä heräsin kyllä pieneenkin kirahdukseen, joten ei tarvinnut nälkäänsä parkua. Tietenkin nukuin samassa huoneessa. Miten tuosta heitteille jätön saa? Minä taas olen aina pitänyt luonnottomana sitä, että lasten sänkyjen vieressä vietetään tuntikausia hyssyttelemässä.
[/quote]

Ongelmasi onkin juuri tässä - "hyssyttelemässä"

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:52"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:45"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:33"]

Sitä pidetään jonain saavutuksena, että vauva nukahtaa jo nuorena omaan sänkyyn. Minä taas ajattelen niin, että lapsi on vaan ohikiitävän hetken ajan pieni ja koska se tykkää sylistä ja minä tykkään pitää häntä sylissä, en aio kiirehtiä asialla. Hän on nyt 1v4kk ja nukahtaa syliin/viereen. Nukkumaanmeno on ihana yhteinen hetki, jossa tunnen erityistä läheisyyttä lapseni kanssa.

[/quote]

Mitä teet, jos lapsi nukahtaakin vaikka lattialle? Herätät ja nukutat uudestaan sylissä? Nukkumaanmeno voi olla ihana yhteinen hetki, mutta itse nautin enemmän yhteisestä valvomisesta.
[/quote]

Tässä hyvät naiset ja herrat, näette yksinkertaisen ihmisen.
[/quote]

Miksi? Ei meilläkään lasten nukkumaan menosta mitään showta tehty. Nuorempi tykkäsi jostakn syystä nukahtaa sohvan alle. Ryömi sinne, jos väsähti ennen kuin laitettiin sänkyyn. Jos lapsi saa sen läheisyyden ja hellyyden vasta illalla nukuttaessa, ei ihme että siihen menee paljon aikaa. En minäkään lapsena suostuisi kovin pian nukahtamaan, jos valvomalla saa äidin pidettyä siinä vieressä.
[/quote]

Koska näet maailman mustavalkoisena. Siksi.
(Rautalangasta: koska jos lapsi yleensä nukahtaa kainaloon, ja joskus sattuukin nukahtamaan muualle, lapsi viestisi mukaan muka pitäis herättää ja nukuttaa uudestaan)

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:27"]

Hyvin tuo 12v poika eilen nukkui välissämme...muutama vuosi ja siihen tulee varmaan tyttöystäväkin..

[/quote]

olet ihana. <3 Halusin vaan sanoa. Kuullostat rennolta, välittävältä ja rakastavalta äidiltä silti "omistamatta" lastasi. Ja olet vielä hauska. Eli aika mimmi. :D Sori piti vaan avautua.

Omassa kehdossaan on nukkunut siita paivasta alkaen kun tultiin laitokselta ja jos en vaarin muista niin siellakin oli joka vauvalle oma pieni sanky. Ei ole koskaan ollut mitaan nukahtamisvakeuksia. Ja mina annan rakkautta ja huolenpitoa ihan yli tarpeenkin silloin kun vauva on hereilla eika makaa tajuttomana vieressani rakkaudesta mitenkaan hyotymatta.

Taitaa mammoilla olla vahan huono omatunto kun paivalla ollaan niin kiireisia etta ei ehdi lastaan hellimaan.

Toinen nukahti yksin "vasta" lähemmäs vuoden ikää. Ja toinen lapsi n. 6kk eteenpäin (hyvä nukkumaan). Riippuu lapsesta. 

Mitä aikaisemmin, sen parempi.

Meillä lapsi oli 1v3kk kun alkoi nukahtaa itsekseen. Luettiin satu, pusuteltiin ja sitten omaan sänkyyn ja valot pois. Parina ekana iltana huuteli perään hiukan huolestuneena hetken (ei kuitenkaan mitään paniikkia), sen jäljeen on painanut pään tyynyyn ja nukahtanut hetkessä.

Aiemmin silittelimme lapsen uneen, mutta tämä alkoi nukkua noin yksivuotiaana täysiä öitä ja jos joskus heräsi kesken unien, hän osasi nukahtaa itse uudestaan (kuuntelin yninää hetken omaata sängystäni ennen kuin nousin lapsen luokse).

Tästäkin pitää saada riita aikaiseksi? Oletteko te äidit niin epävarmoja omasta äitiydestänne, että yritätte täällä perustella kuinka teidän perheen tapa on se oikea. Kysehän on lapsesta ja hänen taipumuksistaan. Joku lapsi on hyvä nukkuja, joku huono. Joku lapsi tykkää ja osaa nukahtaa itsekseen, joku ei. Kaikkilla lapsilla on oma tapansa, ei ole oikeaa tai väärää, parempaa tai huonompaa.

Nyt jotain järkeä naiset tuohon naurettavaan nokitteluunne!

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:07"]Meillä vauva on oppinut nukahtamaan yksin omaan sänkyyn 1,5kk ikäisenä..
[/quote]

Miksi näin paljon alapeukkuja? Onko se teiltä pois jos meidän lapsi nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa, mutta omassa pinnasängyssä. Meillä on jo rutiinit ja vauva nukahtaa melko lailla tiettyyn kellonaikaan. Nukahtaa omaan sänkyyn unilelu kainalossa ja jos on hätä, niin äiti ja isä on vieressä. Miksi tämä on heitteillejättö jonku mielestä? Naurettavaa.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 09:00"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:07"]Meillä vauva on oppinut nukahtamaan yksin omaan sänkyyn 1,5kk ikäisenä..
[/quote]

Miksi näin paljon alapeukkuja? Onko se teiltä pois jos meidän lapsi nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa, mutta omassa pinnasängyssä. Meillä on jo rutiinit ja vauva nukahtaa melko lailla tiettyyn kellonaikaan. Nukahtaa omaan sänkyyn unilelu kainalossa ja jos on hätä, niin äiti ja isä on vieressä. Miksi tämä on heitteillejättö jonku mielestä? Naurettavaa.
[/quote]

Niin ja vauva nukkuu siis täysiä öitä, joskus saattaa kerran herätä yöllä syömään.

Vastaus kysymykseen: en tiedä. Isompi on pian 5-vuotias ja kaipaa unilaulun sekä levottomien jalkojen hierontaa nukahtaakseen illalla.
Itse aloin nukahtaa helposti ja nukkua hyvin vasta kun sain mieheni vierelleni. Sitä ennen kärsin unettomuudesta ja pelkotiloista ihan lapsesta saakka. Joten ymmärrän isommankin lapsen tarpeen vanhemman läsnäololle nukahtaessa.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:03"]

Tiedän, juu, että yksilöllistä on jne, mutta osaako joku sanoa, missä vaiheessa moinen kannattaa opettaa ja milloin on jo liian vaikeaa?

[/quote]

Meillä opetettiin jo heti ihan pienestä. Mitä nuorempana oppii, että oma sänky on hyvä paikka nukahtaa, sitä parempi. Säännöllisinä toistuvat iltarutiinit auttavat ihan valtavasti lapsiperheen elämää.

Ei sitä opetella eikä opeteta. Lapsi vain viedään sänkyynsä nukkumaan nukutusta. Heti kun on kotiutunut. Silloin lapsesta on normaalia j a turvallista nukkua omassa sängyssä.

Meillä nyt vuoden ikäinen on puolisen vuotta nukahtanut siten, että ensin otetaan syliin, lauletaan unilaulut, tehdään pullollinen maitoa, laulu muuttuu hyräilyksi, pullon tyhjennettyä laitan omaan sänkyynsä, silitän selästä ja vauva nukahtaa. Lasketaanko tämä "itse sänkyyn nukahtamiseksi"?

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:33"]

Sitä pidetään jonain saavutuksena, että vauva nukahtaa jo nuorena omaan sänkyyn. Minä taas ajattelen niin, että lapsi on vaan ohikiitävän hetken ajan pieni ja koska se tykkää sylistä ja minä tykkään pitää häntä sylissä, en aio kiirehtiä asialla. Hän on nyt 1v4kk ja nukahtaa syliin/viereen. Nukkumaanmeno on ihana yhteinen hetki, jossa tunnen erityistä läheisyyttä lapseni kanssa.

[/quote]

Niin ärsyttää nämä kommentit, jotka ylistävät sitä että lapsi nukahtaa syliin tai selittävät kuinka se on parasta lapselle. Ettekö tosiaan tajua, että teillä on käynyt vaan sairaan hyvä tuuri siinä, että lapsi on helposti nukahtavaa sorttia? Kaikilla näin ei ole, vaan nukuttaminen voi olla tosi vaikeaa ja kaikki konstit on kokeiltu ja niistä valittu toimivin ratkaisu.

Meillä kestää vielä 1,5-vuotiaan nukahtaminen aina n. tunnin vaikka ihan kaikki tavat ja tyylit ja rytmitykset ym. kaikki mahdollinen on kokeiltu. Jo pikkuvauvana oli se tilanne, että syliin nukuttaminen ei todellakaan ollut mikään ihana rauhoittumisen ja nauttimisen hetki kenellekkään, koska lapsen oli jo silloin niin vaikea nukahtaa. Lapset ovat niin erilaisia ja ei ole aina vanhemmista kiinni, että miten lapsi kannattaa nukuttaa.