Masentaa ihan helvetisti

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 00:29"]

Tuntuu että kukaan ei välitä. Vaikka on ihmisiä ympärillä, niin en koe että yhtäkään heistä oikeasti kiinnostaa miten mulla menee. Hirveän yksinäinen olo jatkuvasti. Olen vasta hieman alle kaksikymppinen ja jo kerran yrittänyt riistää hengen itseltäni. Sairaalassa maatessani tajusin miten yksin olen. Ystäville kerroin että yritin tappaa itseni, yksikään heistä ei tullut paikan päälle katsomaan minua. Koko asia unohdettiin päivässä, kukaan ei ole sen jälkeen kysellyt miten voin. En tiedä mitä tehdä, yritän saada ihmisiä huomaamaan miten paha olo mulla on, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan. Vain silloin kun he hyötyvät minusta, niin otetaan yhteyttä ja ollaan niin hyvää kaveria. :( En jaksa tällaista elämää. Haluaisin vain heittää puhelimen menemään ja jäädä neljän seinän sisälle ja kuolla pois.

Ei tällä keskustelulla ole oikein mitään järkevää pointtia, halusin vaan avautua. :( 

[/quote]

Onpa äärimmäisen kurja kokemus sinulla, tuntuu varmasti tosi pahalta.

Onko masennuksen taustalla muutakin kuin tämä kokemus? Voisitko kenties hakeutua ammattimaiseen apuun, jossa voisit käydä läpi tunteiden taustalla olevia kokemuksia. Sieltä mitä suurimmalla varmuudella kuoriutuu hiljalleen se todellinen - ei-masentunut sinä - joka varmasti löytää helposti myös niitä todellisia ystäviä, jotka aidosti välittävät. 

Tapa ittes.

"yritän saada ihmisiä huomaamaan miten paha olo mulla on"

Ton takia juuri niitä ei kiinnosta. Haet huomiota ongelmillasi. Minä minä minä. En sano tätä ollakseni ilkeä, vaan haluan auttaa sinua näkemään asian toisten silmin. Ihmiset kyllästyvät jatkuvaan itsesääli-ininään siinä vaiheessa, kun huomaavat, että ininä on loputon sanoi tai teki mitä tahansa. Odotat, että joku sankari tulis ja pitäis susta huolta, laittais sut kuntoon, rakastaisi sinua. Niin ei tule käymään ennen kuin itse päätät auttaa ja rakastaa itseäsi. Toivottavasti löydät avaimet ongelmiesi käsittelemiseen. 

Samanlaisia asiota täällä pyöritellään päivät pitkät... mutta ei ne ystävät sun elämällesi mitään voi. Sun pitää tehdä itse. Ottaa se vastuu hyvinvoinnistasi eikä itkeä tihrustaa toisten niskaan. Mikä on vaikeaa. Mutta tehtävä. Koska nehän ei sun elämästä ole tehnyt tuollaista kiin se on. Ei pahalla. Ei se helppoa oo. Jostain vain täytyy keksiä kikka huomiseen. Tsemppiä sinullekkin.

Toisille noin vakavista asioista puhuminen on todella vaikeaa. Eivät osaa suhtautua ja mieluummin ovat sitten käymättä sairaalassa ja puhumatta siitä.
Sä olet vielä nuori ja löydät kyllä iloa elämääsi ja sellaisia ihmisiä, jotka saavat sut tajuamaan, että olet tärkeä! Usko pois.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 00:41"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 00:29"]

Tuntuu että kukaan ei välitä. Vaikka on ihmisiä ympärillä, niin en koe että yhtäkään heistä oikeasti kiinnostaa miten mulla menee. Hirveän yksinäinen olo jatkuvasti. Olen vasta hieman alle kaksikymppinen ja jo kerran yrittänyt riistää hengen itseltäni. Sairaalassa maatessani tajusin miten yksin olen. Ystäville kerroin että yritin tappaa itseni, yksikään heistä ei tullut paikan päälle katsomaan minua. Koko asia unohdettiin päivässä, kukaan ei ole sen jälkeen kysellyt miten voin. En tiedä mitä tehdä, yritän saada ihmisiä huomaamaan miten paha olo mulla on, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan. Vain silloin kun he hyötyvät minusta, niin otetaan yhteyttä ja ollaan niin hyvää kaveria. :( En jaksa tällaista elämää. Haluaisin vain heittää puhelimen menemään ja jäädä neljän seinän sisälle ja kuolla pois.

Ei tällä keskustelulla ole oikein mitään järkevää pointtia, halusin vaan avautua. :( 

[/quote]

Onpa äärimmäisen kurja kokemus sinulla, tuntuu varmasti tosi pahalta.

Onko masennuksen taustalla muutakin kuin tämä kokemus? Voisitko kenties hakeutua ammattimaiseen apuun, jossa voisit käydä läpi tunteiden taustalla olevia kokemuksia. Sieltä mitä suurimmalla varmuudella kuoriutuu hiljalleen se todellinen - ei-masentunut sinä - joka varmasti löytää helposti myös niitä todellisia ystäviä, jotka aidosti välittävät. 

[/quote]

Psykoterapiassa olen käynyt jo neljän vuoden ajan, lääkkeitä olen myös kokeillut, mutta mistään ei oikein ole apua. Perheenjäsenetkin pitävät mua ihan luuserina, monesti olen saanut kuulla äidiltäni että olen hirveä taakka perheelleni. :( Kukaan ei koskaan sano että olen arvokas ja tärkeä, päinvastoin saan kuulla miten hankala tapaus olen enkä tule ikinä pärjäämään normaalin ihmisen tavoin elämässä. :( Juuri nyt tekisi mieli vain hypätä junan alle, tunnen itseni niin turhaksi ja mitättömäksi.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 00:29"]

Tuntuu että kukaan ei välitä. Vaikka on ihmisiä ympärillä, niin en koe että yhtäkään heistä oikeasti kiinnostaa miten mulla menee. Hirveän yksinäinen olo jatkuvasti. Olen vasta hieman alle kaksikymppinen ja jo kerran yrittänyt riistää hengen itseltäni. Sairaalassa maatessani tajusin miten yksin olen. Ystäville kerroin että yritin tappaa itseni, yksikään heistä ei tullut paikan päälle katsomaan minua. Koko asia unohdettiin päivässä, kukaan ei ole sen jälkeen kysellyt miten voin. En tiedä mitä tehdä, yritän saada ihmisiä huomaamaan miten paha olo mulla on, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan. Vain silloin kun he hyötyvät minusta, niin otetaan yhteyttä ja ollaan niin hyvää kaveria. :( En jaksa tällaista elämää. Haluaisin vain heittää puhelimen menemään ja jäädä neljän seinän sisälle ja kuolla pois.

Ei tällä keskustelulla ole oikein mitään järkevää pointtia, halusin vaan avautua. :( 

[/quote]

Sitähän se 'ystävyys' on monelle , tarpeen tyydyttämistä. Lisäksi ihmiset joilla on paljon perhettä ja sukua lähellä eivät osaa ajatella millaista on elämä heillä joilla ei ole verisukulaisia ympärillä pyörimässä.

Suunnattoman ikävää etteivät ystäväsi tue sinua vaikeuksissa. Koeta jaksaa elää, varmasti parempia aikoja on edessäpäin. Itse olen löytänyt parhaat ja ymmärtäväisimmät ystävät vasta yli kolmikymppisenä, sitä ennen alkaneet ystävyydet ovat näivettyneet mikä mihinkin. Joskus silti koen yksinäisyyttä, osaan kuitenkin käsitellä sitä tunnetta niin ettei se tunnu musertavalta kuten nuorempana. 

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 00:44"]

"yritän saada ihmisiä huomaamaan miten paha olo mulla on"

Ton takia juuri niitä ei kiinnosta. Haet huomiota ongelmillasi. Minä minä minä. En sano tätä ollakseni ilkeä, vaan haluan auttaa sinua näkemään asian toisten silmin. Ihmiset kyllästyvät jatkuvaan itsesääli-ininään siinä vaiheessa, kun huomaavat, että ininä on loputon sanoi tai teki mitä tahansa. Odotat, että joku sankari tulis ja pitäis susta huolta, laittais sut kuntoon, rakastaisi sinua. Niin ei tule käymään ennen kuin itse päätät auttaa ja rakastaa itseäsi. Toivottavasti löydät avaimet ongelmiesi käsittelemiseen. 

[/quote]

Mutta kun asia ei ole noin. En hae huomiota keneltäkään, en valita tai kieriskele itsesäälissä. Olen kyllä ystävilleni sanonut että haluaisin heiltä tukea niinkuin ystävien kuuluisikin tehdä. He tietävät tilanteestani, mutta eivät ikinä kysy miten voin. Minä puolestani kuuntelen aina heidän murheitaan ja joudun kannattelemaan toisten taakkoja. :( Haluaisin että myös mua autettaisiin.

Sä olet arvokas ja tärkeä! Muista se aina!

Niin ja tosi ikävää on tuo perheenkin suhtautuminen, en ehtinyt lukea tuota viestiä ennen kuin lähetin omani. Ei siinä ole mitään väärää että kaipaat tukea ja huomiota ja nähdyksi tulemista, tunnistan tuon tunteen itsestäni.  8