Tänään tv:ssä: Mira, 26, korjasi sukupuolensa mieheksi – katuu nyt päätöstään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolidysforia on nuorten naisten uusi anoreksia. Juurisyyt ovat täsmälleen samat.

Tarkennatko hieman? Itse syömishäiriöisenä en ole tästä nimittäin samaa mieltä. Anoreksialla on ensinnäkin geneettinen pohja, ja noin puolet sairastumisesta selittyy genetiikalla. Anoreksiassa ei muutenkaan ole kyse kovinkaan paljon kehodysforiasta, vaikka häiriö toki näyttää näin oireilevan. Ennemmin kuin transsukupuolisuuteen, rinnastaisin syömishäiriöt addiktioihin, sillä niiden tarkoitus on paeta hankalia tunteita/säädellä niitä, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä, tuhota ja rankaista itseä jne. Syömishäiriöt eivät myöskään liity mitenkään sukupuoli-identiteetin kehitykseen ja hormonitoimintaan, kuten transsukupuolisuus.

Duodecimissa sanotaan näin:

"Sukupuoli-identiteetin määräytymisen voidaankin todeta olevan dynaaminen biopsykososiaalinen prosessi, jossa keskeisiä tekijöitä ovat genetiikka, sikiökauteen ja murrosikään liittyvä hormonitoiminta sekä varhaiskehityksen ja murrosiän aikaiset psykososiaaliset tekijät."

Olen detransitioitunut sekä myös syömishäiriöstä kärsinyt ja kyllä transsukupuolisuus ainakin itselläni muistutti kovasti niin syömishäiriötä kuin addiktiotakin. Se oli tapa paeta/säädellä hankalia tunteita, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä ja tuhota "entinen tyttöminä" jota häpesin ja vihasin.

Okei, mielenkiintoista. Mitkä itse ajattelet syiksi sille, että tunsit olevasi toista sukupuolta kuin oikeasti olit? Kumpi oli ensin, transsukupuolisuus vai syömishäiriö? On helppo uskoa, että syömishäiriö ja transsukupuolisuus voivat linkittyä toisiinsa. Kuitenkin kyseenalaistan väitteen, että ne olisivat peräisin TÄYSIN samoista juurisyistä. Jo pelkästään genetiikka tulee tässä vastaan, sillä en ole missään törmännyt tutkimustietoon, että samat geenit, jotka liittyvät syömishäiriöiden esiintymiseen suvuittain, altistaisivat transsukupuolisuudelle. Toki jos näin on, otan tietoa vastaan.

Onko olemassa jotain suvuittain esiintyvää transsukupuolisuuttakaan? Tässä meillä on Virtasen suku, jossa on transsukupuolisia sukupolvesta toiseen? Tai syömishäiriösukuja?

Vierailija kirjoitti:

Kuka tuon pelleilyn maksaa??

Veronmaksajat, eli sinä ja minä.

Omalla rahalla ainoastaan näitä pitäisi tutkia ja leikellä. Se jo hillitsisi hieman näitä "mielenmuutoksia". 

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että tämä johtuu ainakin osittain siitä, että yhteiskunta ei ole tasa-arvoinen naisille ja korostetaan naisten ulkonäköä liikaa ja tämä ajaa naiset näihin prosesseihin. Muutoksessa nainen haluaa miesten sukupuolen tuomat etuoikeudet.

Ihmisellä ei ole oikeaa tietoa, minkälaista on olla toisena sukupuolena. Miehille tulee näissä muutoksissa yllätyksenä naisiin kohdistuva huono kohtelu.

Alle 25-vuotiaille näitä ei missään nimessä pitäisi tehdä.

Olet täysin hakoteillä. Meidän yhteiskunta on tasa-arvoisin mitä voi olla ja jokainen saa olla juuri sellainen nainen kun lystää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykynuoret viettävät sosiaalisessa mediassa 10-20 tuntia viikossa ja niissä naiskuva on erittäin armoton ja arvelluttava. Omasta takamuksesta pitäisi pystyä ottamaan kuvia, saat peniskuvia tuntemattomilta miehiltä, sisällöntuottosi on hyvin rajattua ja kaikenlainen liian provosoiva sisältö voi johtaa täydelliseen eristämiseen ja cancellointiin. Kukaan ei vain halua olla "nuori nainen" somessa.

Tämän seurauksena on sukupuolenvaihdoshoitojen* lisääntyminen.

Kukaan ei korjaa* tuollaisen takia. Aika hankalaa päästä transhoitoihin ja psykologit näkevät lävitse tuollaisten älyttömien syiden takia. Sinne ei päästetä ihan noin vain ja stoppia näyttävät paljon niillekin jotka sitä apua tarvitsee.

Ei pidä paikkaansa. Mulla on kotona oma Mira, jonka puolesta taistelin kynsin ja hampain, että sain revittyä tytön pois tuosta aivopesusta, missä KUKAAN ei oikeasti kyseenalaista sen teinin haluja, vaan nyökytellään ja aletaan heti etsimään ratkaisuja ja aikatauluttamaan hoitoja. Ja minä sain mun Miran takaisin. Luottoa lääkäreihin, sosiaalityöntekijöihin, psykiatreihin ja sairaanhoitajiin en saa enää tuskin koskaan.

Sun Mira ei ole käynyt trans-polilla. Ja mistä sä tiedät jos se oletkin sinä, joka olet väärässä eikä ne lääkärit?

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan kastijärjestelmässä kukaan ei ole niin alhaalle arvostettu kuin maskuliininen lesbonainen - liian epäviehättävä ja etova heteromiehille, pelottava luonnonoikku heteronaisille, yhdentekevä homomiehille, parhaimmillaankin lyhyt kokeilu bi-naiselle. Roolimalleja ei ole ollenkaan esillä ja kaikki ympärillä tuputtavat lapsesta lähtien mekkoa ja meikkejä, odottaen epätoivoisesti että "kasvat yli" tuosta typerästä "lesbovaiheesta". Tai että olisit edes "normaali" nainen. Tälläkin palstalla moni "entinen poikatyttö" hehkuttaa aikuisiällä löytäneensä ilon "naiseudesta" joka tietenkin tarkoittaa asiayhteydessään aina niitä hepeniä, pinkkiä ja laittautumista. Onko siis mikään ihme, että nämä nuoret naiset hylkäävät sukupuolensa ja kokevat olevansa onnellisempia ja hyväksyttävämpiä "heteromiehinä"? Monelle vanhemmalle on ihan tutkimusten mukaan helpompi niellä lapsensa transsukupuolisuus kuin homoseksuaalisuus. 

Olen käsittänyt transsukupuolisuuden olevan tabumpi kuin homoseksuaalisuuden, vaikka molempia "ilmiöitä" ollut niin kauan kuin ihmisiäkin. Samalla lailla luullut feminiinisyyden olevan hyljeksitympi kuin maskuliinisuuden. Eli poikamainen tyttö on täysin ok mutta tyttömäinen poika ei. 

Jos yhteiskunta ja media yhdessä alkaisi promoamaan ja tuomaan jatkuvasti esille, miten elämä olisi ihmeellistä ilman vasenta jalkaa, että amputoimalla onneen ja henkiseen tasapainoon. Miten erilaista ihmeellisiä kokemuksia saa yhdellä jalalla. Niin meillä yleistyisi turhat raajojen amputaatiot. Ihmiset ovat juuri näin tyhmiä ja vaikutus alttiita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolidysforia on nuorten naisten uusi anoreksia. Juurisyyt ovat täsmälleen samat.

Tarkennatko hieman? Itse syömishäiriöisenä en ole tästä nimittäin samaa mieltä. Anoreksialla on ensinnäkin geneettinen pohja, ja noin puolet sairastumisesta selittyy genetiikalla. Anoreksiassa ei muutenkaan ole kyse kovinkaan paljon kehodysforiasta, vaikka häiriö toki näyttää näin oireilevan. Ennemmin kuin transsukupuolisuuteen, rinnastaisin syömishäiriöt addiktioihin, sillä niiden tarkoitus on paeta hankalia tunteita/säädellä niitä, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä, tuhota ja rankaista itseä jne. Syömishäiriöt eivät myöskään liity mitenkään sukupuoli-identiteetin kehitykseen ja hormonitoimintaan, kuten transsukupuolisuus.

Duodecimissa sanotaan näin:

"Sukupuoli-identiteetin määräytymisen voidaankin todeta olevan dynaaminen biopsykososiaalinen prosessi, jossa keskeisiä tekijöitä ovat genetiikka, sikiökauteen ja murrosikään liittyvä hormonitoiminta sekä varhaiskehityksen ja murrosiän aikaiset psykososiaaliset tekijät."

Olen detransitioitunut sekä myös syömishäiriöstä kärsinyt ja kyllä transsukupuolisuus ainakin itselläni muistutti kovasti niin syömishäiriötä kuin addiktiotakin. Se oli tapa paeta/säädellä hankalia tunteita, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä ja tuhota "entinen tyttöminä" jota häpesin ja vihasin.

Okei, mielenkiintoista. Mitkä itse ajattelet syiksi sille, että tunsit olevasi toista sukupuolta kuin oikeasti olit? Kumpi oli ensin, transsukupuolisuus vai syömishäiriö? On helppo uskoa, että syömishäiriö ja transsukupuolisuus voivat linkittyä toisiinsa. Kuitenkin kyseenalaistan väitteen, että ne olisivat peräisin TÄYSIN samoista juurisyistä. Jo pelkästään genetiikka tulee tässä vastaan, sillä en ole missään törmännyt tutkimustietoon, että samat geenit, jotka liittyvät syömishäiriöiden esiintymiseen suvuittain, altistaisivat transsukupuolisuudelle. Toki jos näin on, otan tietoa vastaan.

Onko olemassa jotain suvuittain esiintyvää transsukupuolisuuttakaan? Tässä meillä on Virtasen suku, jossa on transsukupuolisia sukupolvesta toiseen? Tai syömishäiriösukuja?

On olemassa "syömishäiriösukuja". Esimerkiksi anoreksialla on geneettinen pohja. Itse olen siis sairastanut anoreksian, ja toisen vanhemman puolella on kolme tapausta lisäkseni. Anorektikon lapsella on suurempi riski sairastua anoreksiaan kuin muiden lapsilla. Tämä ei selity pelkästään mallioppimisella, vaan perusta on biologinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolidysforia on nuorten naisten uusi anoreksia. Juurisyyt ovat täsmälleen samat.

Tarkennatko hieman? Itse syömishäiriöisenä en ole tästä nimittäin samaa mieltä. Anoreksialla on ensinnäkin geneettinen pohja, ja noin puolet sairastumisesta selittyy genetiikalla. Anoreksiassa ei muutenkaan ole kyse kovinkaan paljon kehodysforiasta, vaikka häiriö toki näyttää näin oireilevan. Ennemmin kuin transsukupuolisuuteen, rinnastaisin syömishäiriöt addiktioihin, sillä niiden tarkoitus on paeta hankalia tunteita/säädellä niitä, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä, tuhota ja rankaista itseä jne. Syömishäiriöt eivät myöskään liity mitenkään sukupuoli-identiteetin kehitykseen ja hormonitoimintaan, kuten transsukupuolisuus.

Duodecimissa sanotaan näin:

"Sukupuoli-identiteetin määräytymisen voidaankin todeta olevan dynaaminen biopsykososiaalinen prosessi, jossa keskeisiä tekijöitä ovat genetiikka, sikiökauteen ja murrosikään liittyvä hormonitoiminta sekä varhaiskehityksen ja murrosiän aikaiset psykososiaaliset tekijät."

Olen detransitioitunut sekä myös syömishäiriöstä kärsinyt ja kyllä transsukupuolisuus ainakin itselläni muistutti kovasti niin syömishäiriötä kuin addiktiotakin. Se oli tapa paeta/säädellä hankalia tunteita, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä ja tuhota "entinen tyttöminä" jota häpesin ja vihasin.

Okei, mielenkiintoista. Mitkä itse ajattelet syiksi sille, että tunsit olevasi toista sukupuolta kuin oikeasti olit? Kumpi oli ensin, transsukupuolisuus vai syömishäiriö? On helppo uskoa, että syömishäiriö ja transsukupuolisuus voivat linkittyä toisiinsa. Kuitenkin kyseenalaistan väitteen, että ne olisivat peräisin TÄYSIN samoista juurisyistä. Jo pelkästään genetiikka tulee tässä vastaan, sillä en ole missään törmännyt tutkimustietoon, että samat geenit, jotka liittyvät syömishäiriöiden esiintymiseen suvuittain, altistaisivat transsukupuolisuudelle. Toki jos näin on, otan tietoa vastaan.

Mikä on geeni, joka altistaa transsukupuolisuudelle? Käsittääkseni transsukupuolisilla voi esiintyä syömishäiriöitä enemmän kuin muilla(?). Eräitä mt-ongelmia esiintyy tilastollisesti enemmän.

Lisäksi transsukupuolisuuden vuoksi hoitoihin pyrkivien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti lähes kaikissa länsimaissa. Geneettinen syyt tuskin selittää kasvua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolidysforia on nuorten naisten uusi anoreksia. Juurisyyt ovat täsmälleen samat.

Tarkennatko hieman? Itse syömishäiriöisenä en ole tästä nimittäin samaa mieltä. Anoreksialla on ensinnäkin geneettinen pohja, ja noin puolet sairastumisesta selittyy genetiikalla. Anoreksiassa ei muutenkaan ole kyse kovinkaan paljon kehodysforiasta, vaikka häiriö toki näyttää näin oireilevan. Ennemmin kuin transsukupuolisuuteen, rinnastaisin syömishäiriöt addiktioihin, sillä niiden tarkoitus on paeta hankalia tunteita/säädellä niitä, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä, tuhota ja rankaista itseä jne. Syömishäiriöt eivät myöskään liity mitenkään sukupuoli-identiteetin kehitykseen ja hormonitoimintaan, kuten transsukupuolisuus.

Duodecimissa sanotaan näin:

"Sukupuoli-identiteetin määräytymisen voidaankin todeta olevan dynaaminen biopsykososiaalinen prosessi, jossa keskeisiä tekijöitä ovat genetiikka, sikiökauteen ja murrosikään liittyvä hormonitoiminta sekä varhaiskehityksen ja murrosiän aikaiset psykososiaaliset tekijät."

Olen detransitioitunut sekä myös syömishäiriöstä kärsinyt ja kyllä transsukupuolisuus ainakin itselläni muistutti kovasti niin syömishäiriötä kuin addiktiotakin. Se oli tapa paeta/säädellä hankalia tunteita, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä ja tuhota "entinen tyttöminä" jota häpesin ja vihasin.

Okei, mielenkiintoista. Mitkä itse ajattelet syiksi sille, että tunsit olevasi toista sukupuolta kuin oikeasti olit? Kumpi oli ensin, transsukupuolisuus vai syömishäiriö? On helppo uskoa, että syömishäiriö ja transsukupuolisuus voivat linkittyä toisiinsa. Kuitenkin kyseenalaistan väitteen, että ne olisivat peräisin TÄYSIN samoista juurisyistä. Jo pelkästään genetiikka tulee tässä vastaan, sillä en ole missään törmännyt tutkimustietoon, että samat geenit, jotka liittyvät syömishäiriöiden esiintymiseen suvuittain, altistaisivat transsukupuolisuudelle. Toki jos näin on, otan tietoa vastaan.

Onko olemassa jotain suvuittain esiintyvää transsukupuolisuuttakaan? Tässä meillä on Virtasen suku, jossa on transsukupuolisia sukupolvesta toiseen? Tai syömishäiriösukuja?

On olemassa "syömishäiriösukuja". Esimerkiksi anoreksialla on geneettinen pohja. Itse olen siis sairastanut anoreksian, ja toisen vanhemman puolella on kolme tapausta lisäkseni. Anorektikon lapsella on suurempi riski sairastua anoreksiaan kuin muiden lapsilla. Tämä ei selity pelkästään mallioppimisella, vaan perusta on biologinen.

On todella vaikeaa sulkea ympäristötekijöitä kun syömishäiriö näkyy vanhemmissa vaikka sitä kuinka yrittäisi salata.

Ei muuta kuin kansalaisaloite transhoitojen kieltämiseksi! Sairaaksi on maailma mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolidysforia on nuorten naisten uusi anoreksia. Juurisyyt ovat täsmälleen samat.

Tarkennatko hieman? Itse syömishäiriöisenä en ole tästä nimittäin samaa mieltä. Anoreksialla on ensinnäkin geneettinen pohja, ja noin puolet sairastumisesta selittyy genetiikalla. Anoreksiassa ei muutenkaan ole kyse kovinkaan paljon kehodysforiasta, vaikka häiriö toki näyttää näin oireilevan. Ennemmin kuin transsukupuolisuuteen, rinnastaisin syömishäiriöt addiktioihin, sillä niiden tarkoitus on paeta hankalia tunteita/säädellä niitä, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä, tuhota ja rankaista itseä jne. Syömishäiriöt eivät myöskään liity mitenkään sukupuoli-identiteetin kehitykseen ja hormonitoimintaan, kuten transsukupuolisuus.

Duodecimissa sanotaan näin:

"Sukupuoli-identiteetin määräytymisen voidaankin todeta olevan dynaaminen biopsykososiaalinen prosessi, jossa keskeisiä tekijöitä ovat genetiikka, sikiökauteen ja murrosikään liittyvä hormonitoiminta sekä varhaiskehityksen ja murrosiän aikaiset psykososiaaliset tekijät."

Olen detransitioitunut sekä myös syömishäiriöstä kärsinyt ja kyllä transsukupuolisuus ainakin itselläni muistutti kovasti niin syömishäiriötä kuin addiktiotakin. Se oli tapa paeta/säädellä hankalia tunteita, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä ja tuhota "entinen tyttöminä" jota häpesin ja vihasin.

Okei, mielenkiintoista. Mitkä itse ajattelet syiksi sille, että tunsit olevasi toista sukupuolta kuin oikeasti olit? Kumpi oli ensin, transsukupuolisuus vai syömishäiriö? On helppo uskoa, että syömishäiriö ja transsukupuolisuus voivat linkittyä toisiinsa. Kuitenkin kyseenalaistan väitteen, että ne olisivat peräisin TÄYSIN samoista juurisyistä. Jo pelkästään genetiikka tulee tässä vastaan, sillä en ole missään törmännyt tutkimustietoon, että samat geenit, jotka liittyvät syömishäiriöiden esiintymiseen suvuittain, altistaisivat transsukupuolisuudelle. Toki jos näin on, otan tietoa vastaan.

Onko olemassa jotain suvuittain esiintyvää transsukupuolisuuttakaan? Tässä meillä on Virtasen suku, jossa on transsukupuolisia sukupolvesta toiseen? Tai syömishäiriösukuja?

On olemassa "syömishäiriösukuja". Esimerkiksi anoreksialla on geneettinen pohja. Itse olen siis sairastanut anoreksian, ja toisen vanhemman puolella on kolme tapausta lisäkseni. Anorektikon lapsella on suurempi riski sairastua anoreksiaan kuin muiden lapsilla. Tämä ei selity pelkästään mallioppimisella, vaan perusta on biologinen.

Miksi anoreksiaa ei esiinny juurikaan kulttuureissa, joissa ei tavoitella laihuutta?

-Haluatko vaihtaa sukupuolesi, Mira?

-Kai.

Nämä ovat joutilaan sukupolven kotkotuksia, liikaa aikaa vatvoa joka tunnetta.

Me nyt eläkeläiset naiset jo pieninä tyttöinä olimme äidin mukana työssä ja touhussa, opimme tekemään, ja heti kun jaksoimme, teimme samoja töitä kuin aikuiset. Ei siinä joutanut sukupuoliroolia miettimään, kun piti saada ruokaa perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolidysforia on nuorten naisten uusi anoreksia. Juurisyyt ovat täsmälleen samat.

Erilaisia ihmisryhmiä ja motiivejakin tuon ilmiön alla silti on. Tuorein porukka tosiaan tämä alaikäisten tyttöjen joukkoliike, jossa ollaan vaikutteille kovin alttiita. Transius vaikuttaa jotenkin sosiaalisemmalta jutulta kuin anoreksia, tai osa anorektikoista on hyvinkin eristyneitä kun käyttäytyvät niin jäykästi ja pakkomielteisesti. Siinä ei ole myöskään yhtä selkeää ideologiaa takana.

Vierailija kirjoitti:

Omalla rahalla ainoastaan näitä pitäisi tutkia ja leikellä. Se jo hillitsisi hieman näitä "mielenmuutoksia". 

Tämä. Roolileikkeihin liittyvien harhojen vahvistaminen kehon puoskaroinnilla ei  pidä kuulua yhteiskunnan varoista kustannettavaan terveydenhoitoon.

Tähän tapaukseen sopii mainiosti legendaarinen aforismi: "Mitäs läksit, kikkelis kokkelis!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykynuoret viettävät sosiaalisessa mediassa 10-20 tuntia viikossa ja niissä naiskuva on erittäin armoton ja arvelluttava. Omasta takamuksesta pitäisi pystyä ottamaan kuvia, saat peniskuvia tuntemattomilta miehiltä, sisällöntuottosi on hyvin rajattua ja kaikenlainen liian provosoiva sisältö voi johtaa täydelliseen eristämiseen ja cancellointiin. Kukaan ei vain halua olla "nuori nainen" somessa.

Tämän seurauksena on sukupuolenvaihdoshoitojen* lisääntyminen.

Kukaan ei korjaa* tuollaisen takia. Aika hankalaa päästä transhoitoihin ja psykologit näkevät lävitse tuollaisten älyttömien syiden takia. Sinne ei päästetä ihan noin vain ja stoppia näyttävät paljon niillekin jotka sitä apua tarvitsee.

Ei pidä paikkaansa. Mulla on kotona oma Mira, jonka puolesta taistelin kynsin ja hampain, että sain revittyä tytön pois tuosta aivopesusta, missä KUKAAN ei oikeasti kyseenalaista sen teinin haluja, vaan nyökytellään ja aletaan heti etsimään ratkaisuja ja aikatauluttamaan hoitoja. Ja minä sain mun Miran takaisin. Luottoa lääkäreihin, sosiaalityöntekijöihin, psykiatreihin ja sairaanhoitajiin en saa enää tuskin koskaan.

Sun Mira ei ole käynyt trans-polilla. Ja mistä sä tiedät jos se oletkin sinä, joka olet väärässä eikä ne lääkärit?

Ei olekaan, koska tein kaikkeni ettei tyttö sinne joutuisi. Sinä et tuon viimeisen kysymyksen perusteella ole ainakaan äiti. Mulla on nyt onnellinen ja hymyilevä tyttö tuossa vieressä, jonka sain takaisin. Siitä tiedän että minä olin oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun tätä katujienkin näkökulmaa nostetaan esiin eikä se katuminen ole niin tabu mitä ollut ehkä aiemmin. Ei ainakaan alaikäisille pitäisi tehdä mitään peruuttamattomia toimenpiteitä tai antaa hormonihoitoja. On myös hyvä aina muistaa että hmisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti.

Suomessa on myös ainakin yksi ihminen, joka avoimesti on kertonut katuneensa transhoitoja. Löytyy YouTubesta nimellä samettiorkidea.

Samettiorkidea on vuosien ajan kirjoittanut toksisesti transasioista ja transvihamieliset ovat sen perusteella saaneet typeriä ajatuksia päähänsä, ikään kuin se olisi niille ainut tietolähde.

Peruuttamattomia toimenpiteitä ei tietenkään saa tehdä lapselle mutta pitää muistaa +20 vuotiaiden olevan jo aikuisia ihmisiä, jotka aivan hyvin voivat tehdä päätöksiä omaan kehoon liittyen.

Vai haluatteko nostaa itsemurhariskiä vieläkin ylemmäs?

Sametista voi olla montaa mieltä, mutta kai tiedät itsemurhalla uhkailun olevan yksi inhottavimmista manipulointitaktiikoista mitä ihminen tai ihmisryhmä voi käyttää? On myös väärin opettaa ahdistuneille nuorille, että heitä odottaa kurja elämä ja varma itsemurha, jos eivät saa välittömästi haluamiaan kehonmuokkaushoitoja. Kuten täällä jo joku totesi, transihmisten itsemurhatilastot eivät juurikaan eroa muiden mielenterveysongelmaisten itsemurhatilastoista ja on myös tutkimuksia, joiden mukaan itsetuhoisuus ei katoa transhoitojen myötä paitsi väliaikaisesti.

Maailmalla ainakin puolet transihmisistä ovat ajatelleet, ajattelevat tai pienempi osa siitä pahimmassa tapauksessa tekevät itsemurhan, jos eivät ole saaneet apua. Hoito voi olla ihan vain psykologille pääsystä tai nuorempien kohdalla kouluterveydenhoidon kautta ammattiauttajalle, jossa heidät otettaisiin vakavasti.

Tai helpoimmissa tapauksissa pelkästä yksinkertaisesta mutta laadukkaasta binderista, esimerkiksi ftm nuorten kohdalla, joista moni ei uskalla tulla ulos vanhemmilleen, tai ei ole rahaa hankkia binderia. Silloin käyttävät kehoa ja keuhkoja pahasti vahingoittavia ideaali- tai tukisiteitä.

Se ei tarkoita pelottelua, vaan herättelyä vakavaan aiheeseen. Sen varsinkaan ei pitäisi olla tabu. Se on valitettava tosiasia mikä on seurausta transvastaisuudesta ja ihmisten hoitoon pääsyn estämisestä.

Narsistinen emotionaalinen kiristäjä. Transeissa onkin tutkimusten mukaan paljon narsistisia persoonallisuushäiriöisiä.

En nähnyt ketjussa mitään emotionaalista kiristystä. Voitko jakaa kyseisen tutkimuksen lähteineen, kiitos?

En jaksa. Sä voit kans mennä ketjuun "mitä mieltä juridisen sukupuolen....", jossa on linkitetty useampiakin tutkimuksia kyseisestä aiheesta. Tai vaihtoehtoisesti voit käyttää googlea kuten aikaisempi kyselijä, joka nopeasti löysikin etsimänsä.  Luotan arvostelukykyysi sen verran, että osaat tällaista tsekkailua tehdä itsekin. Tutkiskelun iloa sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainakin kaksi muutakin katujaa. Ig samettiorkidea on katuva transmies nykyään detransitioitunut. Ja oliko Nita vai muistanko oikein (?) googlella löytyy. Hänkin katuva transmies.

En nyt muista oliko Nita vai kuka kun oli juuri haastateltavana Benjamin Boycen YT-kanavalla. Hänellä on kanava myös, jossa kertoo kokemuksistaan enkuksi. Kertoi olevansa lastenkoti/kasvattilapsi.