Lue keskustelun säännöt.
En tiedä mitä tehdä. Lapset, exä, nykyisyys.
13.09.2021 |
Erosimme joitain vuosia sitten, suhde pariskuntatasolla oli ollut vuosia välinpitämätön ja laimea. Nykyään välimme ovat hyvät ja yhdessäolo lastenkin kanssa kaikki samassa helppoa ja välitöntä, lapset silmin nähden nauttivat. Välitän exästä jollain tapaa kivasti, hän on aito ja hyväsydäminen. Välimme ovat nyt arvostavammat kuin olivat aikanaan.
Minulla on uusi suhde ollut muutaman vuoden ja koen hänen kanssaan itseni enemmän naiseksi ja arvostetuksi ihmisenä kuin entisessä suhteessa. Toisaalta lapset eivät hyväksy uutta puolisoa, eivät halua elämään ketään "vierasta". Minua hänessä häiritsee se, miten voimallisesti hän haluaa olla kaikessa, haluaisi yhteen, haluaa osallistua kaikkeen, haluaa että puhutaan ja jaetaan kaikki. Hän on tervehenkinen ja kunnon mies, älykäs ja aktiivinen. Toisaalta tuntuu että myös odottaa ja vaatii, liikaa pitäisi kaikki jakaa ja puhua ja hän näkee oikeaksi myös kyseenalaistaa ja sanoa suoraan. Vaikka lapsiini liittyen. Jos en voi nähdä nähtä omien syiden takia, hän loukkaantuu ja sanoo että lapset enemmän isälleen. Ja ettei ole ok kun ollaan niin hyvissä väleissä, pitäisi olla ettei mitään yhteistä enää. Loukkaantui reilusti kun olimme kuopuksen synttäreillä yhdessä, eron jälkeen niin ei kuulemma kuulu tehdä. Lapset taas nauttivat.
En tiedä mitä tehdä. Jotenkin olen puun ja kuoren välissä. Ymmärrän nykyistä, ennen kärsin henkisestä yksinäisyydestä avioliitossa mutta ja nyt saan jakaa toiselle joka aidosti kuulee ja tukee. Toisaalta syö itsenäisyyttä ja omaehtoisuuttani. Nautin elämästä lasten kanssa eikä kaikki kuulu toiselle. Exä tuntuu myös tärkeältä ja tietyllä tavalla helpommalta, aito lasten kanssa ja meillä nykyään mukavaa yhdessä. Nykyinen sanoo että tehtävä rajat eikä yhdessä kuulu ollakaan.
Mitä ajatella, en tiedä enää.
Kommentit (70)
Minusta on hyvä että tulette eksän kanssa hyvin toimeen ja voitte viettää aikaa keskenänne. Mutta jotenkin rajattomalta kuulostaa, että eksä voi tulla käymään kotonanne milloin haluaa. Jonkinlaiset pelisäännöt olisi hyvä olla olemassa. Nykyisen miehen voi olla vaikea sopeutua, jos ei pysty vaikuttamaan teidän parisuhteessanne asioihin/aikatauluihin. Miehellä ei ilmeisesti ole uutta kumppania. Se varmaan muuttaisi tilannetta. Mies ehkä vaistoaa, että sinulla on alkanut vanha suola janottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkässä suhteessa tai lasten synnyttyä väistämättä parisuhde muuttaa muotoaan. Huomio keskittyy lapsiin ja niin se pitää mennäkin. Toki aina muistutetaan yhteisen ajan löytämisestä, mikä on usein hankalaa. Jäljelle jää kuitenkin syvä kiintymys ja yhteenkuuluvuuden tunne. Voi tuntua siltä että ollaan kuin sisko ja veli, asutaan samaa kämppää ja siinä se. Jos tämän hyväksyy väistämättömänä asiana, että jäädään itse vähän taka-alalle naisena ja miehenä kun lapset ovat vielä pieniä, liitto kestää.
Varmaan tuo uuden miehen antama huomio tuntuu hyvältä, kun joku näkee sinut ennenkaikkea naisena, eikä lastensa äitinä. Jotenkin vain tuntuu mies liian kontrolloivalta ja liikaa "iholle" tulevalta, että onko sinulla jatkossakaan tilaa hengittää ja tehdä omia päätöksiä? Hienoa että välit ex-mieheen on noin hyvät. Se on lapsille parhaaksi ja myös teille eronneille vanhemmille, että joustoa löytyy, kun tarvetta tulee. Pidä kiinni siitä. Ex-mies vaikuttaa fiksulta ja vastuuntuntoiselta. Olisiko vielä mahdollisuutta palata yhteen?
Lapset vaistoaa uudessa kumppanissasi jotain, mikä ei ole hyväksi perheellenne.
Tuo, että hänen pitää päästä määräilemään arkeanne, kokeakseen kuuluvansa perheeseen, ei ole tervettä.
On eri asia, määräileekö hän, vai ehdottaa, ja on valmis keskustelemaan, ottaen huomioon myös sinun näkökulmasi. Hänen pitää pystyä aidosti hyväksymään se, että kaikki hänen ehdotuksensa eivät ole ainakaan ihan sellaisenaan toteutettavissa teidän perheessänne.
Mutta jos keskusteluyhteys ei ole toimiva, ei suhdetta kannata jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miesystävääni, että kokee tilanteen vääränä ja itsensä ulkopuoliseksi. Mutta mietin tilannetta lasten kannalta, heidän etu on ollut vanhempien yhteistyö ja hyvät välit. Löytyy joustoa puolin toisin esim kun lapset ovat kipeänä, eikä ole ongelma lennä vaikka paikkaamaan tilannetta toisen luo jos lapsi tarvitsee. Täysin ymmärrän ettei nykyinen koe sitä hyväksi. Mutta kenen etuä tässä miettiä, tiukat rajat ei ole lapsille eduksi. Ja tokikin he ovat ykkösenä. Tällä ymmärryksellä en olisi uutta suhdetta alkanut ainakaan näin toiveella vakavasta pohjasta. Nyt uusi pettyy jatkuvasti. Olen hyvin tyytyväinen lasten kanssa keskenään, ja auki elämä jatkosta. Uusi taas odottaa ja haluaa mahdollisimman tiiviin yhteisen elämän, haluaa tietää kaikki asiat ja jakaa kaiken. Se on arvokasta, vaan ei oikein istu tähän tilanteeseen kun lapset aika pieniä ja sopeutuminen vaikeaa.
Sulla ei vaan selvästi ole aikaa ja halua uusperheelle. Sano se suoraan sun miesystävälle, niin pääsette ainakin samalle sivulle. Itse olen nainen, jonka miehellä on lapsia ja mies taisteli suhteen alussa paljon sen kanssa pitääkö hän yllä läheistä suhdetta eksäänsä ja viettävat aikaa yhdessä lasten kanssa, vai alkaako minun kanssani rakentamaan uusperhettä. Eksä ei siis ole koskaan hyväksynyt meidän suhdetta ja häiriköi niin paljon kuin kehtasi, eli mies ei voinut saada molempia. Eksä jäi lopulta ja meidän tie jatkui. Lapsilla on nyt kaksi perhettä ja lisää sisaruksia.
Vierailija kirjoitti:
Uusi ei siis yritä kieltää olemasta lasteni kanssa vaan haluaisi itse olla täysivaltaisena minun ja lasten elämässä. Ei tykkää kun lapset ei häntä hyväksy ja että rajoitan häntä. Sanoo, että minun tulisi olla tiukkana ja ilmoittaa, että hän tulee ja on meillä, lasten tulee sopeutua siihen.
Vaikuttaa siltä, että uusi mies ei ymmärrä, että se, että hänellä on oikeus olla täysivaltainen omassa elämässään ja kodissaan ei tarkoita, että hän olisi sitä myös kaikissa asioissa puolisonsa lasten elämässä, silloinkaan kun näiden kanssa yhdessä asuu. Lapsilla on jo kuitenkin vanhemmat, eikä uusi puoliso ei ole automaattisesti oikeutettu aivan kaikkeen lapsiin liittyvään, tietoon, päätöksentekoon jne, eikä varsinkaan jos lapset/teinit eivät sitä hyväksy. Jo lasten yksityisyyden takia täytyy ymmärtää mitkä asiat "kuuluvat" vain vanhemmille.
Tämä ei tarkoita, että uudella puolisolla ei ole mitään osaa talossa tai kumppaninsa elämässä, ettei häntä mitenkään oteta huomioon. Jos sellaista vaaditaan, ei silloin ole mitään todellista parisuhdettakaan, eikä ole oikein antaa lastenkaan kuvitella, että he voivat kohdella huonosti ketään, saati vanhemman puolisoa.
On aika tehdä lapsillenne selväksi, että te vanhemmat ette tule enää yhteen palaamaan - nyt asiat selviksi niin lapsille kuin uusille puolisoehdokkaille (ja rauha näiden välillä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi ei siis yritä kieltää olemasta lasteni kanssa vaan haluaisi itse olla täysivaltaisena minun ja lasten elämässä. Ei tykkää kun lapset ei häntä hyväksy ja että rajoitan häntä. Sanoo, että minun tulisi olla tiukkana ja ilmoittaa, että hän tulee ja on meillä, lasten tulee sopeutua siihen.
Vaikuttaa siltä, että uusi mies ei ymmärrä, että se, että hänellä on oikeus olla täysivaltainen omassa elämässään ja kodissaan ei tarkoita, että hän olisi sitä myös kaikissa asioissa puolisonsa lasten elämässä, silloinkaan kun näiden kanssa yhdessä asuu. Lapsilla on jo kuitenkin vanhemmat, eikä uusi puoliso ei ole automaattisesti oikeutettu aivan kaikkeen lapsiin liittyvään, tietoon, päätöksentekoon jne, eikä varsinkaan jos lapset/teinit eivät sitä hyväksy. Jo lasten yksityisyyden takia täytyy ymmärtää mitkä asiat "kuuluvat" vain vanhemmille.
Tämä ei tarkoita, että uudella puolisolla ei ole mitään osaa talossa tai kumppaninsa elämässä, ettei häntä mitenkään oteta huomioon. Jos sellaista vaaditaan, ei silloin ole mitään todellista parisuhdettakaan, eikä ole oikein antaa lastenkaan kuvitella, että he voivat kohdella huonosti ketään, saati vanhemman puolisoa.
On aika tehdä lapsillenne selväksi, että te vanhemmat ette tule enää yhteen palaamaan - nyt asiat selviksi niin lapsille kuin uusille puolisoehdokkaille (ja rauha näiden välillä).
Siis onko ap jo avoliitossa uuden miehen kanssa vai ei? Aika hurjaa, jos on jo pitänyt sännätä avoliittoon, vaikka lapset eivät edes hyväksy miestä.
Sinun pitää nyt ihan vakavissasi miettiä, mitä sinä ihan oikeasti itse haluat. Jätä siinä pohdinnassa uuden miehen, exän ja lasten mielipiteet sivuun. Eli itsekkäästi mietit omaa näkökulmaasi tilanteeseesi. Mieti, jos sinun olisi ihan pakko tiputtaa joku heistä pois elämästäsi, kuka hän olisi. Mieti, jos oikeasti jättäisit hänet pois elämästäsi, lisäisikö vai vähentäisikö se sinun stressitasoasi.
Muista: Jos ihmissuhdetta varjostaa pelko siitä, kuinka toinen reagoi, jos toimit vastoin hänen tahtoaan, ei suhde ole silloin terveellä pohjalla, ja siitä kannattaa pyrkiä mitä pikimmin eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoisin miettimään lasten etua. Eroperheen lapsille on aivan lottovoitto, jos vanhemmat tulevat eron jälkeen hyvin toimeen ja asioita tehdään vielä yhdessä. Älä vie sitä onnea pois lapsiltasi. Kumppanit tulee ja menee, mutta lapset on ikuinen osa elämääsi niin myös se exä, koska hän on lastesi isä. Vanhempana pitää vain hyväksyä se, ettei voi saada itselleen kaikkea kivaa vaan joskus pitää tehdä kompromisseja.
Selvästi sä haluat vielä leikkiä perhettä exän kanssa ja kaikki tehdään teidän perheen ehdoilla. Eihän tuohon kuvioon oikein ketään mahdu, en ymmärrä kyllä miksi uusi mieskään haluaa olla tilanteessa jossa hänestä tehdään koko ajan ulkopuolinen. Kai ymmärrät että pidät miehesi niin ulkopuolella että hän ei ole mielestäsi perhettäsi.
Toivottavasti pystyt antamaan arvoa miehellekin ja osoittamaan sen ja laittamaan lapsille rajoja, heidän pitäisi myös oppia kunnioittamaan sinua ja parisuhdettasi.
Jos et sitä halua tehdä, täytyy vain toivoa että mies ei jää roikkumaan kammottavaan tilanteeseen jossa on aina viimeisellä sijalla lapsiin ja exiin nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, en tiedä mitä tulisi ajatella, miten toimia. Mikä kellekin oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun mielestä on hyvä, jos exäsi saa tulla teille kylään. ei siinä pitäisi olla mitään, lasten parhaaksihan se on. lisäksi jos sinä viihdyt exän seurassa paremmin nykyään, niin sekin on ok. ei saisi kehitellä mitään ongelmia sinne, missä niitä ei ole. nykyisen tulisi hyväksyä historiasi, lastesi isä ja sinun kaveruus exäsi kanssa. älä ala seurustelemaan kenenkään kanssa, joka rikkoo teidän perherauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä lapsista huoli ja exän kanssa hyvät välit kuuluu siihen.
Minun mielestä exien kanssa ei kaveerata. Asialliset välit pitää olla, eli viesti/puheyhteys. Fyysinen yhdessäolo ei tarpeen. Kyllähän tuosta menee lapsetkin sekaisin.
Olen eronnut 5 v sitten lasteni isästä, ja molemmilla tahollaan uudet suhteet.
En itsekään haluaisi, että nykyinen mieheni kaveeraisi exänsä kanssa. Todella tyhmä ajatuskin.
Mun naisellani on hyvät välit eksänsä kanssa.
Myönnän että alkuun olikin mustasukkaisuutta ja oli luottamuksenkin puutetta kun tiesin että viettävät aikaa yhdessä, nimenomaan lapsen kanssa.
Mutta kun aikaa kului ja nainen näytti itse sen että on kiinnostunut parisuhdemielessä vain minusta niin onhan se hienoa lapsen kannalta että hänellä on hyvät välit molempien kanssa.
Itse en ole tuppautunut isäpuoleksi, en sitä halua. Olen vain, sanotaanko nyt vaikka Liisan mies. En millään tavalla isäpuoli. Esimerkiksi lapsen päätöksistä pysyn kaukana, toki autan jos pyydetään. Hoidan ja autan kuin omaani mutta edelleen Liisan miehenä.
Edellinen nainen jaksoi puhua lapsenkin kuullen pahaa eksästään, se oli sairasta verrattuna tähän.
Miksi ihmeessä edes erotaan jos entisestä paletista puhutaan edelleen perheenä?
Kuten joku sanoikin, tuo on lapsillekin sekava tilanne että on tavallaan uusi perhe mutta hengaillaan ex-perheen kesken. Jos erotaan niin sitten myös kunnolla erotaan, lapsille todella vaikea sopeutua jos eron jälkeen vielä onkin jotain määrittelemätöntä yhdessäoloa ja vieläpä uudet kumppanitkin kuvioissa.
Itse erolapsena voin sanoa että olisipa ollut ahdistavaa jos äiti ja isä olisi eronsa jälkeen vielä yhdessä viettäneet aikaa meidän lasten kanssa. Molemmilla uudet kumppanit, kaksi ihanaa perhettä äiti- ja isipuolineen. Todella läheisissä väleissä ollaan tänäkin päivänä.
Voisiko joku kertoa mitä lapset konkreettisesti hyötyy siitä että ex-kumppaneita roikotetaan mukana ja jollain tasolla edelleen leikitään perhettä?
AP ei ansaitse kumpaakaan miestä, säälittää kumppanisi ja oksettava minäminäminämuntunteet -asenne ap:lla.
Toivottavasti se kumppanisi ymmärtää jättää sut niin voit kokeilla sitten kauanko se ex-miehesikään sua jaksaa katsella.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä exien kanssa ei kaveerata. Asialliset välit pitää olla, eli viesti/puheyhteys. Fyysinen yhdessäolo ei tarpeen. Kyllähän tuosta menee lapsetkin sekaisin.
Olen eronnut 5 v sitten lasteni isästä, ja molemmilla tahollaan uudet suhteet.
En itsekään haluaisi, että nykyinen mieheni kaveeraisi exänsä kanssa. Todella tyhmä ajatuskin.
Lapset menevät sekaisin siitä, että heidän vanhempansa voivat olla heille läsnä yhtä aikaa ja ovat samanaikaisesikin tavattavissa silloin, kun lapsi sitä toivoo? Tuo on kyllä aivan aikuisten keksintöä, samaten kuin se höpötys että lapset jotenkin 'jumittuisivat' toivomaan vanhempiensa palaamista yhteen jos aikuiset tulevat toimeen keskenään tai aikaa vietetään yhdessä. Pienetkin lapset ovat täysin kykeneviä ymmärtämään ja hyväksymään vanhempiensa eron ja erillisyyden, mutta LAPSEN perhettä ei ole erossakaan tarkoitus rikkoa. Lapselle vanhempien kuuluu vastuullisina aikuisina olla aivan samalla tavalla 'vanhemmat' (yksikkönä!) erosta huolimatta. Tuollaiset vääristyneet kuvitelmat lienevät eronneen vanhemman omaa (tai uuden kumppanin) mielenrauhaa varten keksittyjä valheita, joilla halutaan kai oikeuttaa se, että lasten todellinen etu siivotaan exän inhoamisen, exään liittyvien vaikeuksien, uusperhekuvioiden tai uuden kumppanin tunteiden tieltä. Vanhempi haluaa rakennella ITSELLEEN uutta perhettä ja elämää, ja omien intressiensä ajamiseksi haluaa sopeuttaa lapsensakin siihen.
Mä en tiedä miten tulisi nyt toimia. Uusi suhde tuo hyvää elämääni, arvostusta naisena ja ihmisenä, toisaalta tulee olo että haluaisin olla yksin ja ihan vapaasti lasten kanssa ja exän suhteen miten hyvältä tuntuu. Jos lapset pyytää isän meille ja isä tulisi, haluaisin että voisi olla niin ja vapaasti. Toisaalta se kyllä vaikeuttaa lasten sopeutumista/hyväksymistä että minulla saisi ketään olla. Vaikea luoda omss täysipainoista elämää kun kaikki siirtyy kotiini.