Lue keskustelun säännöt.
En tiedä mitä tehdä. Lapset, exä, nykyisyys.
13.09.2021 |
Erosimme joitain vuosia sitten, suhde pariskuntatasolla oli ollut vuosia välinpitämätön ja laimea. Nykyään välimme ovat hyvät ja yhdessäolo lastenkin kanssa kaikki samassa helppoa ja välitöntä, lapset silmin nähden nauttivat. Välitän exästä jollain tapaa kivasti, hän on aito ja hyväsydäminen. Välimme ovat nyt arvostavammat kuin olivat aikanaan.
Minulla on uusi suhde ollut muutaman vuoden ja koen hänen kanssaan itseni enemmän naiseksi ja arvostetuksi ihmisenä kuin entisessä suhteessa. Toisaalta lapset eivät hyväksy uutta puolisoa, eivät halua elämään ketään "vierasta". Minua hänessä häiritsee se, miten voimallisesti hän haluaa olla kaikessa, haluaisi yhteen, haluaa osallistua kaikkeen, haluaa että puhutaan ja jaetaan kaikki. Hän on tervehenkinen ja kunnon mies, älykäs ja aktiivinen. Toisaalta tuntuu että myös odottaa ja vaatii, liikaa pitäisi kaikki jakaa ja puhua ja hän näkee oikeaksi myös kyseenalaistaa ja sanoa suoraan. Vaikka lapsiini liittyen. Jos en voi nähdä nähtä omien syiden takia, hän loukkaantuu ja sanoo että lapset enemmän isälleen. Ja ettei ole ok kun ollaan niin hyvissä väleissä, pitäisi olla ettei mitään yhteistä enää. Loukkaantui reilusti kun olimme kuopuksen synttäreillä yhdessä, eron jälkeen niin ei kuulemma kuulu tehdä. Lapset taas nauttivat.
En tiedä mitä tehdä. Jotenkin olen puun ja kuoren välissä. Ymmärrän nykyistä, ennen kärsin henkisestä yksinäisyydestä avioliitossa mutta ja nyt saan jakaa toiselle joka aidosti kuulee ja tukee. Toisaalta syö itsenäisyyttä ja omaehtoisuuttani. Nautin elämästä lasten kanssa eikä kaikki kuulu toiselle. Exä tuntuu myös tärkeältä ja tietyllä tavalla helpommalta, aito lasten kanssa ja meillä nykyään mukavaa yhdessä. Nykyinen sanoo että tehtävä rajat eikä yhdessä kuulu ollakaan.
Mitä ajatella, en tiedä enää.
Kommentit (70)
Niin. Kaikkea ei voi saada. Sellaista se eroaminen on.
Lapset eivät hyväksy uutta miestä juuri sen takia, että teillä on isän kanssa läheiset välit. Lasten silmissä te olette perhe, eikä siihen väliin saa tulla ketään, ei tuota miestä, eikä ketään muutakaan miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi mies on oikeassa. Mikäli haluat viettää aikaa eksän kanssa, niin se on se suhde, mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kaikkea ei voi saada. Sellaista se eroaminen on.
Lapset eivät hyväksy uutta miestä juuri sen takia, että teillä on isän kanssa läheiset välit. Lasten silmissä te olette perhe, eikä siihen väliin saa tulla ketään, ei tuota miestä, eikä ketään muutakaan miestä.
En usko, että tuo on oikea syy. Pikemminkin lapset ovat huomanneet miehen tavan odottaa, vaatia, kyseenalaistaa, olla ankara. He eivät pidä hänestä. Ja vaikka hänessä on ilmeisen hyviä puolia, niin selvästi ap:kin on tunnistanut myös toisen, kylmän puolen.
Pidä ap kiinni oikeudestasi olla hyvissä väleissä lasten isän kanssa ja myös olla tapaamatta miestä jos sinulla on jotain omia menoja. Älä anna painostaa itseäsi mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kaikkea ei voi saada. Sellaista se eroaminen on.
Lapset eivät hyväksy uutta miestä juuri sen takia, että teillä on isän kanssa läheiset välit. Lasten silmissä te olette perhe, eikä siihen väliin saa tulla ketään, ei tuota miestä, eikä ketään muutakaan miestä.
Ap:n tilanne on juurikin se mihin kaikkien eroperheiden tulisi pyrkiä. Joskus se on täysin mahdotonta, mutta jos on niin sitä tulisi vaalia senkin uhalla että nykyinen suhde siihen kaatuu. Se että exään on hyvät ja läheiset välit on ehdottomasti lasten parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kaikkea ei voi saada. Sellaista se eroaminen on.
Lapset eivät hyväksy uutta miestä juuri sen takia, että teillä on isän kanssa läheiset välit. Lasten silmissä te olette perhe, eikä siihen väliin saa tulla ketään, ei tuota miestä, eikä ketään muutakaan miestä.
Ap:n tilanne on juurikin se mihin kaikkien eroperheiden tulisi pyrkiä. Joskus se on täysin mahdotonta, mutta jos on niin sitä tulisi vaalia senkin uhalla että nykyinen suhde siihen kaatuu. Se että exään on hyvät ja läheiset välit on ehdottomasti lasten parhaaksi.
En sanokaan, etteikö se olisi lasten parhaaksi - mutta kaikkea ei voi saada. Et voi sekä syödä rusinoita pullasta, että säästää ne.
Monogamisessa yhteiskunnassamme harva hyväksyy sen, että eksän kanssa kaveerataan.
Lapset toivovat aina vuosienkin jälkeen, että vanhemmat palaisivat yhteen. (Paitsi väkivaltatilanteissa tietty). Siihen väliin on uudella puolisolla vaikea astua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään uutena puolisona tykkäisi, että toinen viettää aikaa exänsä kanssa, edes lasten varjolla. Päätä kumman suhteen haluat ja luovu toisesta.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään uutena puolisona tykkäisi, että toinen viettää aikaa exänsä kanssa, edes lasten varjolla. Päätä kumman suhteen haluat ja luovu toisesta.
Uskomattomia olette. Toivottavasti ette itse joskus elämässä ole tilanteessa, jossa joku ulkopuolinen ei hyväksy hyviä suhteita lapsen toiseen vanhempaan.
Kyllä ne eksät on yleensä ihan syystä eksiä. Jos on hyvä keskinäinen suhde, niin eksässä ei ole yhtään mitään pelättävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sen uuden miehen pitäisi siis jäädä roikkumaan perheen ulkojäseneksi? Ilman mitään sanavaltaa mihinkään? Saa osallistua kustannuksiin, mutta ei ole oikeasti perheen täysivaltainen jäsen?
Mitäs jos tämä tilanne olisi toisinpäin? Mies roikuttaisi ex-vaimoaan perheen elämässä, ja uusi vaimo olisi vain ulkojäsen?
Juuri tämän takia uusioperheen onnistumisen todennäköisyys on häviävän pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt sen uuden miehen pitäisi siis jäädä roikkumaan perheen ulkojäseneksi? Ilman mitään sanavaltaa mihinkään? Saa osallistua kustannuksiin, mutta ei ole oikeasti perheen täysivaltainen jäsen?
Mitäs jos tämä tilanne olisi toisinpäin? Mies roikuttaisi ex-vaimoaan perheen elämässä, ja uusi vaimo olisi vain ulkojäsen?
Juuri tämän takia uusioperheen onnistumisen todennäköisyys on häviävän pieni.
Missä ihmeessä puhuttiin, että uusi mies osallistuisi kustannuksiin? Mihin kustannuksiin? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään uutena puolisona tykkäisi, että toinen viettää aikaa exänsä kanssa, edes lasten varjolla. Päätä kumman suhteen haluat ja luovu toisesta.
Uskomattomia olette. Toivottavasti ette itse joskus elämässä ole tilanteessa, jossa joku ulkopuolinen ei hyväksy hyviä suhteita lapsen toiseen vanhempaan.
Kyllä ne eksät on yleensä ihan syystä eksiä. Jos on hyvä keskinäinen suhde, niin eksässä ei ole yhtään mitään pelättävää.
Minä en ole koskaan halunnut yhtään ylimääräistä exää elämääni. En sellaista, johon miehellä on huonot taikka hyvät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikös täällä aina huudeta kuinka äitipuolen mielipiteetkin pitäisi ottaa huomioon lasten asioissa ja ottaa hänet mukaan perheen asioihin, ts. sen uuden muodostuneen perheyksikön kuulumisiin? Tilanne kai aivan sama tässäkin - uusi mies haluaa kokea olevansa osa uutta perhettään, osallistua ja saada sananvaltaa. Äitipuolillehan ne pitää aina antaa, jotta hän ei koe jäävänsä ulkopuoliseksi.
Kuten aiemmat sanoivat, et voi saada molempia. Hyvät välit pitää olla exään mutta etusijalla pitää olla uusi puoliso ja lapset selvästi kokevat teidät vielä perheeksi, jotka nyt vain asuvat (hetkellisesti) eri asunnoissa. Punomaasi tilanteeseen on kyllä vaikea uuden puolison tulla.
On se vaan käsittämätöntä, että joillekin vain se oma näkemys on oikea. On varmasti olemassa exiä, joihin on syytäkin katkoa kaikki välit, mutta yhtälailla on exiä, joiden kanssa voi olla hyvissä väleissä edelleen vaikka suhde onkin loppunut. Pistää miettimään mihin uusi suhde johtaa, jos kontrollonnin tarve on jo nyt sitä luokkaa, että yritetään sanella, ketä saat tavata ja millä tavalla. Lasten isän kanssa pidetään sellaiset välit, mitkä itse haluat (ja eksä haluaa) ja mikä on lapsille paras. Uusi mies joko sopeutuu tai etsii suhteen, jossa ei ole liian hyviä eksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sen uuden miehen pitäisi siis jäädä roikkumaan perheen ulkojäseneksi? Ilman mitään sanavaltaa mihinkään? Saa osallistua kustannuksiin, mutta ei ole oikeasti perheen täysivaltainen jäsen?
Mitäs jos tämä tilanne olisi toisinpäin? Mies roikuttaisi ex-vaimoaan perheen elämässä, ja uusi vaimo olisi vain ulkojäsen?
Juuri tämän takia uusioperheen onnistumisen todennäköisyys on häviävän pieni.
Missä ihmeessä puhuttiin, että uusi mies osallistuisi kustannuksiin? Mihin kustannuksiin? Miksi?
Ai, käykö se mies vaan panemassa tuota äitiä, ja poistuu kotiinsa loppuviikoksi elämään omaa elämäänsä? Jos itse olisin tyrkyllä perheen uudeksi isäksi, kuvittelisin kyllä osallistuvani perheen elämään ja kustannuksiin aivan täysimääräisesti. Ja toivoisin saavani edes jonkun tasoisia oikeuksiakin sen myötä.
Tilanteeni vastaa pitkälti ap:n tilannetta, mutta miesystäväni ei todellakaan vaadi välien katkomista eikä kauhistele jos vaikkapa sairastumisen vuoksi lapset ovatkin yllättäin minulla ja kaksinoloaika vähenee. Lapset tulevat hänen kanssa toimeen ja minä hänen lastensa. Samoin hänellä on lastensa äitiin hyvät ja asialliset välit. Molemmat voidaan juhlia vaikka lasten synttäreitä vanhalla perheporukalla ilman nihkeyttä.
Ihan sama mitä muuta tapahtuu, niin mulle ehdoton punainen lippu olisi perhettä kohtaan ilmenevä mustasukkaisuus, ainakin jos oikeasti halutaan rajoittaa sen tunteen perusteella. Aikuinen ymmärtää miten tärkeät ne vanhempien välit on lapselle ja myös sen, että lapsi on vanhemmalleen ensisijainen.
Vierailija kirjoitti:
No eikös täällä aina huudeta kuinka äitipuolen mielipiteetkin pitäisi ottaa huomioon lasten asioissa ja ottaa hänet mukaan perheen asioihin, ts. sen uuden muodostuneen perheyksikön kuulumisiin? Tilanne kai aivan sama tässäkin - uusi mies haluaa kokea olevansa osa uutta perhettään, osallistua ja saada sananvaltaa. Äitipuolillehan ne pitää aina antaa, jotta hän ei koe jäävänsä ulkopuoliseksi.
Kuten aiemmat sanoivat, et voi saada molempia. Hyvät välit pitää olla exään mutta etusijalla pitää olla uusi puoliso ja lapset selvästi kokevat teidät vielä perheeksi, jotka nyt vain asuvat (hetkellisesti) eri asunnoissa. Punomaasi tilanteeseen on kyllä vaikea uuden puolison tulla.
Eihän se uusi mies ole isäpuoli. Lapset eivät halua häntä perheeseen. Hänellä on suhde lasten äidin kanssa.
Uskon, että se on normaalia, että lasten voi olla vaikea hyväksyä vanhempiensa uusia kumppaneita. Toki ajan myötä sen pitäisi helpottaa, vaikka eihän kaikilla ihmisillä kemiat ikinä kohtaa.
Mutta. Ei tuo uusi mies ihan hirveän hyvältä kuulosta. Hänen tulee ensinnäkin ymmärtää, että lapset menee edelle. Toki reilu pitää siinäkin olla, eli ei pidä antaa lasten pompotella itseään (varsinkin tilanteessa jossa lapset ehkä haluavat, ettet viettäisi aikaa uuden miehen kanssa) ja sovitusta pidetään kiinni, ellei ole lapsen vuoksi välttämätöntä perua. Pitäisi olla myös täysin ok että vietät aikaa yksin lasten kanssa kuin myös niin että uusi mies on mukana.
Ymmärrän myös, että uusi mies voi kokea mustasukkaisuutta exästä, mutta pitäisi ymmärtää, että lasten vuoksi todellakin kannattaa vaalia hyviä välejä exään. Sehän olisi kaikille kaikista paras tilanne, että kaikki tulisivat toimeen keskenään ilman ongelmia. Luottamus ei kuulosta olevan kunnossa, joten se on se, mikä tuossa tulee korjata. Sinun ja exäsi välit ei kuulosta siltä, että sen pitäisi olla ongelma kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sen uuden miehen pitäisi siis jäädä roikkumaan perheen ulkojäseneksi? Ilman mitään sanavaltaa mihinkään? Saa osallistua kustannuksiin, mutta ei ole oikeasti perheen täysivaltainen jäsen?
Mitäs jos tämä tilanne olisi toisinpäin? Mies roikuttaisi ex-vaimoaan perheen elämässä, ja uusi vaimo olisi vain ulkojäsen?
Juuri tämän takia uusioperheen onnistumisen todennäköisyys on häviävän pieni.
Missä ihmeessä puhuttiin, että uusi mies osallistuisi kustannuksiin? Mihin kustannuksiin? Miksi?
Ai, käykö se mies vaan panemassa tuota äitiä, ja poistuu kotiinsa loppuviikoksi elämään omaa elämäänsä? Jos itse olisin tyrkyllä perheen uudeksi isäksi, kuvittelisin kyllä osallistuvani perheen elämään ja kustannuksiin aivan täysimääräisesti. Ja toivoisin saavani edes jonkun tasoisia oikeuksiakin sen myötä.
Pitkässä uussuhteessa ja koskaan en ole ajatellut olevani tyrkyllä perheen uudeksi äidiksi! Lapsella on jo äiti ja isä vaikkeivät yhdessä olekaan.
Olen isän kumppani ja hänen lapselleen muu turvallinen aikuinen, en äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sen uuden miehen pitäisi siis jäädä roikkumaan perheen ulkojäseneksi? Ilman mitään sanavaltaa mihinkään? Saa osallistua kustannuksiin, mutta ei ole oikeasti perheen täysivaltainen jäsen?
Mitäs jos tämä tilanne olisi toisinpäin? Mies roikuttaisi ex-vaimoaan perheen elämässä, ja uusi vaimo olisi vain ulkojäsen?
Juuri tämän takia uusioperheen onnistumisen todennäköisyys on häviävän pieni.
Missä ihmeessä puhuttiin, että uusi mies osallistuisi kustannuksiin? Mihin kustannuksiin? Miksi?
Ai, käykö se mies vaan panemassa tuota äitiä, ja poistuu kotiinsa loppuviikoksi elämään omaa elämäänsä? Jos itse olisin tyrkyllä perheen uudeksi isäksi, kuvittelisin kyllä osallistuvani perheen elämään ja kustannuksiin aivan täysimääräisesti. Ja toivoisin saavani edes jonkun tasoisia oikeuksiakin sen myötä.
Sinun maailmaasi ei kuulu sellaista vaihtoehtoa kuin sitoutunut kahden aikuisen parisuhde? Hassua. Itse olin sellaisessa useamman vuoden ennen kuin muutin avoliittoon puolisoni kanssa, ja olisimme periaatteessa voineet olla vaikka loppuelämämme ilman saman katon alle muuttamista. Silti kyse oli ihan muusta kuin pelkästä panemisesta.
Kun lapseni asui kotona, ei olisi tullut kuuloonkaan pakottaa häntä asumaan vieraan aikuisen kanssa. Siksi LAT-suhde oli ainoa vaihtoehto. Silti se oli ihan oikea suhde, jossa vietettiin lomat ja juhlapyhät yhdessä ja tavattiin toistensa sukulaiset ja ystävät (ja eksätkin).
Up