Lue keskustelun säännöt.
En tiedä mitä tehdä. Lapset, exä, nykyisyys.
13.09.2021 |
Erosimme joitain vuosia sitten, suhde pariskuntatasolla oli ollut vuosia välinpitämätön ja laimea. Nykyään välimme ovat hyvät ja yhdessäolo lastenkin kanssa kaikki samassa helppoa ja välitöntä, lapset silmin nähden nauttivat. Välitän exästä jollain tapaa kivasti, hän on aito ja hyväsydäminen. Välimme ovat nyt arvostavammat kuin olivat aikanaan.
Minulla on uusi suhde ollut muutaman vuoden ja koen hänen kanssaan itseni enemmän naiseksi ja arvostetuksi ihmisenä kuin entisessä suhteessa. Toisaalta lapset eivät hyväksy uutta puolisoa, eivät halua elämään ketään "vierasta". Minua hänessä häiritsee se, miten voimallisesti hän haluaa olla kaikessa, haluaisi yhteen, haluaa osallistua kaikkeen, haluaa että puhutaan ja jaetaan kaikki. Hän on tervehenkinen ja kunnon mies, älykäs ja aktiivinen. Toisaalta tuntuu että myös odottaa ja vaatii, liikaa pitäisi kaikki jakaa ja puhua ja hän näkee oikeaksi myös kyseenalaistaa ja sanoa suoraan. Vaikka lapsiini liittyen. Jos en voi nähdä nähtä omien syiden takia, hän loukkaantuu ja sanoo että lapset enemmän isälleen. Ja ettei ole ok kun ollaan niin hyvissä väleissä, pitäisi olla ettei mitään yhteistä enää. Loukkaantui reilusti kun olimme kuopuksen synttäreillä yhdessä, eron jälkeen niin ei kuulemma kuulu tehdä. Lapset taas nauttivat.
En tiedä mitä tehdä. Jotenkin olen puun ja kuoren välissä. Ymmärrän nykyistä, ennen kärsin henkisestä yksinäisyydestä avioliitossa mutta ja nyt saan jakaa toiselle joka aidosti kuulee ja tukee. Toisaalta syö itsenäisyyttä ja omaehtoisuuttani. Nautin elämästä lasten kanssa eikä kaikki kuulu toiselle. Exä tuntuu myös tärkeältä ja tietyllä tavalla helpommalta, aito lasten kanssa ja meillä nykyään mukavaa yhdessä. Nykyinen sanoo että tehtävä rajat eikä yhdessä kuulu ollakaan.
Mitä ajatella, en tiedä enää.
Kommentit (70)
Ap, selvyyden vuoksi: onko se uusi mies siis (avo)puoliso vai miesystävä? Vai oliko tämä taas yksi niistä provoista, joissa keksittiin tilanne ja sitten jäätiin taustalle katsomaan kun muut keskustelevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exään voi olla hyvät välit ilman että viettää hänen kanssaan aikaa, niin että nyxäkin hermostuu.
Joillakin miehillä on joku ihmeen fantasia siitä, miten he sukeltavat "rikkinäiseen" perheeseen ja pelastavat sen. Tuttavapiirissäni on yksi tälläinen. Hän tarkoituksella etsii eronneita naisia, joilla on lapsia. Sitten hän yrittää tunkeutua perheeseen, kuin olisi ollut alusta asti siinä ja loukkaantuu, kun häntä ei otetakkaan perheen "isäksi".
Mitäpä luulette, kutsutaanko äitiä enää lasten synttäreille, kun isällä on uusi nainen?
Jos teillä on exän ja ssa nykyään hyvä ymmärrys ja arvostus, miettisin ensisijaisesti voitteko olla vielä perhe yhdessä. Lapsille etu ja monesti ydinperhe on kuitenkin se, mikä tavoitelluinta voi olla. Uusi vaikuttaa vaativalta, en itse olisi sellaisen kanssa rakentamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin parisuhdeterapiaa miesystävän kanssa.
On lasten etu, että sinulla ja exällä on hyvät välit ja voitte esim. juhlia synttäreitä yhdessä yms. Sinulla on myös ehdottomasti oikeus viettää aikaasi lasten kanssa, uuden miehen ei tule puuttua tähän.
Jos uusi mies ei hyväksy että sinun on tehtävä ratkaisut elämässäsi lastesi ehdolla, voisit miettiä kannattaako suhdetta jatkaa. Muutenkin toisen kontrollointi on sellainen asia joka pakkaa yleensäkin lisääntymään ajan mittaan, jos sellaista taipumusta on.
Veikkaisin että parisuhdeterapeutti puuttuisi juuri näihin asioihin.
Minä en nyt ymmärrä. Ap on rikkonut lasten perheen vain oman kyllästymisen vuoksi - ja nyt sitten valittaa asiasta?
Ottakaa nyt eroa pohtivat ihan oikeasti tästä opiksi. Alunperin ap:lla oli yksi ongelma: kyllästyminen. Nyt eron jälkeen hänellä on useampi ongelma. Ei ole helppoa löytää rakkautta, joka hyväksyy niin lapset kuin eksän, ja on vielä kaiken lisäksi sielunkumppani ja elämän rakkaus.
Lisäksi on moraalitonta rikkoa lasten koti ilman painavaa syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän miesystävääni, että kokee tilanteen vääränä ja itsensä ulkopuoliseksi. Mutta mietin tilannetta lasten kannalta, heidän etu on ollut vanhempien yhteistyö ja hyvät välit. Löytyy joustoa puolin toisin esim kun lapset ovat kipeänä, eikä ole ongelma lennä vaikka paikkaamaan tilannetta toisen luo jos lapsi tarvitsee. Täysin ymmärrän ettei nykyinen koe sitä hyväksi. Mutta kenen etuä tässä miettiä, tiukat rajat ei ole lapsille eduksi. Ja tokikin he ovat ykkösenä. Tällä ymmärryksellä en olisi uutta suhdetta alkanut ainakaan näin toiveella vakavasta pohjasta. Nyt uusi pettyy jatkuvasti. Olen hyvin tyytyväinen lasten kanssa keskenään, ja auki elämä jatkosta. Uusi taas odottaa ja haluaa mahdollisimman tiiviin yhteisen elämän, haluaa tietää kaikki asiat ja jakaa kaiken. Se on arvokasta, vaan ei oikein istu tähän tilanteeseen kun lapset aika pieniä ja sopeutuminen vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei kyllä yksikään mies sanelisi, kuinka paljon saan lasteni kanssa viettää aikaa, tai yhtään mitään muutakaan heidän elämäänsä liittyvää.
Uusi ei siis yritä kieltää olemasta lasteni kanssa vaan haluaisi itse olla täysivaltaisena minun ja lasten elämässä. Ei tykkää kun lapset ei häntä hyväksy ja että rajoitan häntä. Sanoo, että minun tulisi olla tiukkana ja ilmoittaa, että hän tulee ja on meillä, lasten tulee sopeutua siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen stressiä kun uusi mies on todella hyvä, olisi sitä lapsille jos lapset antaisivat hänelle mahdollisuuden, jakaisi vastuuta kanssani ja on todella hyvä keskustelukumppani. Mutta lapset ovat vastaan, ja minusta tuntuu että olen tukalasti välissä. Nykyinen mies painostaa, että minun täytyy olla tiukkarajainen exän suhteen, esim ei ole ok että hän läy ollenkaan meillä lasten luona jos lapsi pyytää käymään (ei omaakaan exäänsä ottaisi) ja minun lapset taas huomattavan onnellisia kun meillä ei ole ole tiukkapipoinen meno vaan voidaan olla välittömästi yhdessä. Toisaalta voi olla monta viikkoa ettei näe ollenkaan, lapset vaan. Stressaa tämä, en tiedä ollako mitä vai ei. Sympatoseeraan nykyään jo enemmän exääni kun on tietyllä tavalla helpompi ja lempeämpi, ei niin tiukka kuin nykyinen. Lasten kanssa hänen läsnäollessa enemmän olo että "kotona" kun lapset tyytyväisiä ja sujuvaa.
Mun miesystävällä ja hänen exällään on paljolti samanlaiset välit, kuin mitä kuvailee teillä olevan. Mulle ei tulisi koskaan mieleen arvostella tai rajoittaa heidän näkemistään. Sehän on vain tervettä, että lasten vanhemmilla on erosta huolimatta hyvät välit.
Pidän ihan itsestään selvänä, että jos lähtee seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on lapsia, ne lapset menevät kaikessa aina etusijalle. Mikäli tätä ei kestä, sitten tapailee lapsettomia.
Muutenkin, tulee tuosta miesystävästäsi ahdistavat vibat. Tuntuu, että yrittää hallita sun elämää.
ette sovi yhteen. uusi mies on liian avoin ja rehellinen. etsi joku vähän jännempi
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei kyllä yksikään mies sanelisi, kuinka paljon saan lasteni kanssa viettää aikaa, tai yhtään mitään muutakaan heidän elämäänsä liittyvää.
toisille miehet on olemassa vain elatusmaksujen saamista varten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei kyllä yksikään mies sanelisi, kuinka paljon saan lasteni kanssa viettää aikaa, tai yhtään mitään muutakaan heidän elämäänsä liittyvää.
toisille miehet on olemassa vain elatusmaksujen saamista varten
Outo kommentti, ottaen huomioon että ap nimenomaan haluaa lasten isältään muutakin kuin elatusmaksut eli että he voivat jakaa lasten asiat ja juhlia syntymäpäivät jne. Miten ihmeessä elatusmaksut liittyvät siihen, että joku ei antaisi uuden miehen sanella, saako juhlia lapsen syntymäpäivää yhdessä lapsen toisen vanhemman kanssa?
Uusi mies on avoin, rehellinen ja mahtava mies, olisi myös lapsille. Mutta todella tiukkarajainen, hän mm sanoo ettei voisi kuvitellakaan omaa exää päästävän käymään hänen kotonaan tai että he pitäisivät vaikka yhteiset lakkiaiset tai synttärit lapsille. Että eri kodit, eri juhlat, elämät, ei mitään asiaa toisten luo eron jälkeen. Ja minä joudun tuntemaan syyllisyyttä jos oma lapsi pyytää isäänsä katsomaan huonettaan ja kysyy voiko tämä auttaa läksyissä, uusi sanoo että mitä tekoa meille minun kotiini, lapsi toki voi mennä sinänsä luo. Että eron jälkeen kuuluu olla niin.
Sanoit itse, että lasten etu on että voitte exän kanssa viettää aikaa yhdessä. Heille te olette perhe, vaikka olette eronneet. En antaisi kenenkään tulla tuolla tavalla lasten hyvinvoinnin tielle. Tuohan on erittäin hienosti hoidettu ero ja yhteishuoltajuus. Ei siihen mahdu oikein mustasukkaiset uudet puolisot, vaan uuden puolison pitää joko sopeutua tai sitten erota. Vanhempien ero voi aiheuttaa lapsille todella haastavia ongelmia, varsinkin jos vanhempien keskinäinen kommunikointi ei toimi. Te olette hoitaneet tämän hyvin, onnittelut!