En jaksa enää muita ihmisiä kuin omaa perhettäni

Onko täällä samanlaisia? Kuuluuko tämä johonkin vaiheeseen, esim ruuhkavuosiin vai mistä on kyse?

Haluan vain olla mieheni ja lasteni kanssa sekä oman lapsuudenperheen sekä toisinaan myös miehen vanhempien kanssa tekemisissä. Työt vievät kaikki mehut ja siihen päälle lasten harrastamiset. Olen töissä asiakaspalvelualalla, joten ihmiskiintiö tulee siellä täyteen. Miehen vanhempia tapaan n.kerran kuukaudessa ja omaa lapsuudenperhettäni parin viikon välein.

Naapurissani asuu yksi parhaimmista ystävistäni, mutta olen aivan kyllästynyt häneen. Muutenkin huomaan, että ärsyttää kavereiden ja ystävien kaikki tavat, koska he elävät niin erilaista elämää kuin itse elän ja jotenkin toleranssini erilaisuuden sietämiselle on selvästi madaltunut. Elän vain niin kiinni omissa rutiineissani, että ärsyynnyn muiden rutiineista.