Mistähän johtuu, ettei ole "ikinä" kipeä?

Mulla sama homma ja omalla isällä myös, eli isältä varmaan periytynyt. Molemmilla myös tosi alhainen ruumiinlämpö (35) eikä kuumetta ole ikinä.

Lapsena ja nuorena olin ihan normaalisti kipeänä, silloin kun muutkin ja tauteja oli liikkeellä + reuma vaivasi vuosina 1997-2003. Nyt olen viimeksi ollut vuonna 2010, silloin oli keuhkoputkentulehdus. Sen jälkeen en juurikaan, muutama alkava flunssa ollut, jotka menneet ohi parissa päivässä vähän niistämällä ja yskimällä.

En tiedä mistä johtuu, mitään vitamiineja yms. En syö, kun en muista, hygienia ihan normaalia, kotona siistiä. Ja töissäkin vielä hyvin paljon ihmisten kanssa tekemisissä.

Sama minulla. Lapsena en ollut juuri koskaan kipeänä, koko 9v peruskoulun ajalta sairaspoissaoloja kertyi 3 päivää. En ole ikinä sairastanut esim korvatulehdusta ja flunssa iskee 2-5 vuoden välein. Flunssassa joudun kyllä välillä kuumepotilaaksi päivän tai parin ajaksi jonka jälkeen taas terve kuin pukki.

Antibioottikuureja olen kyllä harmikseni joutunut syömään kaksi kertaa, molemmat kivuliaan virtsatietulehduksen hoitoon.

Lapsuudessa olin paljon ulkona, kiipeilin puissa ja söin vielä kolmannella luokalla karkkeja maasta ja kaupan lattialta :D Käsiä en pessyt muuta kuin ennen illallista ja suihkussa. Kuljin myös vähissä vaatteissa teini-iässä jatkuvasti. Nyt en sentään ihan noin pellossa elä, mutta edelleenkään en ole siivousfriikki.

Jossain sanottiin että nykyihmisten tulisi nuolaista joka päivä päivänpäätteeksi kengänpohjaa jotta saisimme tarpeeksi tarvittavia bakteereja. Elinympäristömme on yksinkertaisesti ylihygieeninen.

En tiedä mistä johtuu, mutta minä ja lapsenikaan emme ole koskaan kipeitä. Työskentelen vielä päiväkodissa, missä liikkuu pöpö jos toinenkin. Tuntuu että kaikki muut kaatuvat ympäriltä, itselläni nolla saikkupäivää nyt kolmena työvuotenani.

Itse olen miettinyt samaa. Perheessämme on 3 lasta ja heillä kaikilla on erilainen immuniteetti. Yksi ei ole juuri ikinä kipeä, tai jos on niin se näkyy siten, että menee nukkumaan hieman aiemmin ja herää terveenä, ei mitään yliherkkyyksiä tai allergioita. Yksi lapsista on helposti kipeä ja todella allerginen, flunssat kestää ja kestää ja kun astman takia keuhkoihin jää pöpöt, tuntuu, että on aina kipeänä. Yhdellä on joskus pää kipeä, sairastaa normaalisti flunssat ja oksutaudit, ei allergioita.

Mistä se johtuu, että samat geenit ja sama kasvatusympäristö tekee erilaisen tavan sairastaa ja parantua? Voiko olla, että jokaiselle olisi joku ihanteellinen elinpaikka ja ravinto? Esim näistä terveimmälle se on osunut juuri nappiin, mutta allergiselle siinä on jokin vinossa. Vai voiko olla, että vauvana olisi saanut erilaisen bakteerikannan, esim synnytys on ollut suotuisa/epäsuotuisa. Synnytin kaikki samalla tavalla, mutta yksi lapsi (tervein) kerkesi olla tulehduksellisissa oloissa vatsassa. Voiko esim henkinen herkkyys/epäherkkyys ja temperamentti vaikuttaa sairastamiseen? Tai miten esim vuosikymmeniä syödyt antibiootit vaikuttaa näihin tänä päivänä, kun ruuastakin saadaan antibioottia ja ne ihmiset, jotka olisivat kuolleet luonnollisesti ilman niitä, ovat lisääntyneet. Minäkin olisin kuollut jo lapsena, mahdanko siis olla immuniteetiltani heikompaa ainesta, kukapa sen tietää.

Mäkään en ole juuri ikinä kipeänä, kerran pari vuodessa saattaa joku flunssa olla hetken aikaa, thats it. Mun lapsuuden kodissa ei hirveenä stressattu siivoamisesta ja silloin tuli sairastelua oksennustaudit sun muut useaan otteeseen. Lapsia oli myös 3 kpl perheessä, joten meidän koti oli varmasti kunnon bakteeripesä. Siitä sitten ilmeisesti kasvoi hyvä vastustuskyky. En tosin edelleenkään ole mikään siivousfriikki pölynpyyhkimisen ja imuroinnin suhteen. Kunhan tavarat on järjestyksessä.

T. N24

Mulla toimii immuunivaste väärin, liian ärhäkästi, rikkoen paikkoja. Seurauksena kolme autoimmuunisairautta. Sytostaattilääkityksestä huolimatta en sairasta flunssia enkä noroja, Influenssa on ollut 20 vuotta sitten. Sisätaudeilla hoitava lääkäri on sitä mieltä, että tällaisilla ihmisillä on jotakin vikaa t-imusoluissa, mutta länsimainen lääketiede ei kuulemma osaa tehdä sille mitään. Pitäisi kuulemma hellittää vasteen heiketessä (kuten kaikilla) iän myötä, eikä uusia diagnooseja ehkä enää tule.

Vierailija kirjoitti:

Flunssa menee ohi kerran yskäisemällä, kurkkukipu yhdellä kurkkupastillilla.

Toiset taas on jatkuvasti jossain pöpössä.

En syö edes mitenkään erityisen terveellisesti ja vitamiinit vanhenee purkkiin kun en muista ottaa.

No sulla on ihan helvetin hyvä tuuri.

Anoppi oli samanlainen, kunnes sairastui suolistosyöpään ja kuoli sitten siihen.

Ylimielinen asenteensa muiden sairasteluita kohtaan katosi kummasti syöpähoitojen aikana. Hän oli aina luullut että se on vaan asenteesta kiinni kuinka kipeä on, ja ajatellut että laiskat jää makaamaan mukakipeinä.

Vierailija kirjoitti:

Sama minulla. Lapsena en ollut juuri koskaan kipeänä, koko 9v peruskoulun ajalta sairaspoissaoloja kertyi 3 päivää. En ole ikinä sairastanut esim korvatulehdusta ja flunssa iskee 2-5 vuoden välein. Flunssassa joudun kyllä välillä kuumepotilaaksi päivän tai parin ajaksi jonka jälkeen taas terve kuin pukki.

Antibioottikuureja olen kyllä harmikseni joutunut syömään kaksi kertaa, molemmat kivuliaan virtsatietulehduksen hoitoon.

Lapsuudessa olin paljon ulkona, kiipeilin puissa ja söin vielä kolmannella luokalla karkkeja maasta ja kaupan lattialta :D Käsiä en pessyt muuta kuin ennen illallista ja suihkussa. Kuljin myös vähissä vaatteissa teini-iässä jatkuvasti. Nyt en sentään ihan noin pellossa elä, mutta edelleenkään en ole siivousfriikki.

Mulla meni lapsuus ja nuoruus samalla tavalla.

Sitten sairastuin ms-tautiin.

Se ei onneksi ole kovin vaikea kohdallani, mutta välillä vetää vuodelepoon. Ja lääkityksen takia saan kaikki mahdolliset tartuntataudit enkä niistä ihan helpolla toivukaan.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen on vähän helpottanut tilannetta enkä saa niitä tartuntatauteja enää yhtä usein kuin töissä ollessani.

Tätä olen itsekin miettinyt, oli pakko nostaa vanhaa ketjua.

Mulla on ihan tallessa mun viimeisimmät sairastelut; helmikuussa 2018, lokakuussa 2019 ja sen jälkeen en ole ollut kipeänä. En saikulla töistä enkä edes sillä tavalla, että olisi "vähän kipeä olo". En ole käynyt koronatestissäkään kertaakaan, enkä ainakaan tietääkseni sairastanut koronaa.

En tiedä onko tämä tiedettä vai huuhaata, mutta meilläkin oli lapsena tosi sottainen koti, joten luulen että siksi minulla on rautainen vastustuskyky. Nykyään olen perussiisti, mutten mitään erityisesti jynssää käsiäni kynsiharjalla kotiin tullessa tmv. ja tosiaan en ikinä ole kipeänä.

Minulla ollut sama ja nyt vaikuttaisi kuitenkin siltä, etten saavuta eläkeikää ja kuolo korjaa saappaat jalassa. Ehkä kyseessä on vähän sama kuin että kynttilä palaa kirkkaasti mutta nopeasti ja ne vähän väliä niiskuttelevat elävät kuitenkin pidempään.

Eli mitä tästä voimme oppia: kannattaa altistaa itseään bakteereille ja muille sopivissa määrin, niin tuloksena on läpäisemätön vastustuskyky.

Onkohan alhaisella ruumiinlämmöllä asian kanssa jotain tekemistä? Itse olen todella harvoin kipeä. Siis oikeasti kipeä. Jos alkaa kurkussa tuntumaan, että tulisin kipeäksi niin juon paljon lämmintä. Pari päivää voi olla, että niistän pari kertaa, mutta sen kummemmin en ole kipeä.

Kuumetta ei ole koskaan, normi ruumiinlämpö on 34,5-35,5. Samaan aikaa mies siinä samassa taudissa (mistä itse en saa juuri mitään oireita) on kovassa kuumeessa, räkää lentää ja yskii.

Työskentelen lasten kanssa ja heillä kyllä pöpöt kiertää, joten luulisi, että olisin useasti kipeänä.

Palelen kyllä usein.

Mielenkiintoinen ilmiö. Veljeni on tällainen, kun taas minä olen pienestä pitäen sairastanut hänenkin edestään.

Jos on sisäilmasta, homeesta tai kemikaaleista sairastunut niin on lähes aina kipeänä. So simple.

Ihmisten luontainen vastustuskyky vaihtelee. Flunssaa on liikkeellä runsaasti ja sille altistutaan jatkuvasti. Hyvän vastustuskyvyn omaavilla varsinaista sairastumista ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Eli mitä tästä voimme oppia: kannattaa altistaa itseään bakteereille ja muille sopivissa määrin, niin tuloksena on läpäisemätön vastustuskyky.

Ei pidä paikkaansa. Vastustuskyky on pitkälti geeneistä kiinni. Vaikka kirjaimellisesti söisi pskaa päivittäin voi silti olla flunssassa jatkuvasti. Samoin kuin kliinisen puhtaassa ympäristössä elänyt voi olla vastustuskyvyltään vahva. Meillä lapsuudenperheessä isä ja minä emme olleet käytännössä koskaan kipeitä, mutta pikkuveli napsi itselleen flunssaa tai oksennustautia tms. milloin mistäkin. Äiti myös aika herkkä sairastumaan. Silti, vaikka elimme täysin samanlaisessa ympäristössä ja altistumisia tuli saman verran. 

17-20-vuotiaana olin jatkuvasti kipeä. Yskät pitkitty helposti talvikaudella koko syksyn ja talven mittaisiksi. Välil kyljet venähti pahasti ku yski ja yski vaa.

Sitte aloin saasa flunssan joka kuukausi, olin varmaan vuoden ajan koko ajan kipeä. Kun flunssa parani, meni ehkä viikko, niin alkoi uusi taas. Pidin tästä flunssakirjaa ja yhden vuoden ajan oli ainakin se 10 flunssaa.

Sitten sairastin mykoplasman. Siinä yhtäjaksoisesti olin syyskuusta seuraavan vuoden huhtikuuhun flunssassa ja lämpö nousi koko ajan. Nukuin suurimman osan ajasta, jos en ollut töissä.

Nykyään muutaman vuoden vanhempana sairastan yhden pahan flunssan vuodessa. Pikkuhiljaa neki on vähentyny et ehkä kerran kahteen vuoteenki.