Lue keskustelun säännöt.
MIlloin antaa periksi raskauspahoinvoinnille ja jäädä kotiin?
22.10.2014 |
Minulla vasta rv6+5, viime viikko ollut kamalaa pahinvointia, kuvotus on jatkuva ja välillä on pakko käydä oksentamassa. Öisin nyt ei saa oikein nukuttuakaan pahoivoinnin takia, eikä päikkäreitäkään pysty nukkumaan vapaapäivinä.
Heikottaa ja huimaa, verenpaine vähän turhan matala, 95/58.
OLen töissä kotihoidossa, äitini onneksi asuu samalla alueella missä olen töissä niin olen nyt työaikana välillä joutunut käymään siellä asiakkaiden välissä oksentamassa.
Tyhmänä tässä mietin että olenkohan tarpeeksi kipeä jotta kehtaisin jäädä kotiin, vai meneekö tämä luokkaan "raskaus ei ole sairaus" ja pitäis vain kestää kun itseään on tähän tilaan saattanut....
Kokemuksia kaipalisin, mikä ala ja missä vaiheessa oli pakko antaa perikksi ja jäädä kotin lepäämään välittämättä työkavereiden puheista?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus ei ole sairaus. Ei tarvi olla pois töistä.Voi yökkiä töissäkin kun ei ole noroa.
Minä kyllä jäin sairaslomalle töistä raskauden alkuviikoilla, kun monta tuntia putkeen oli kuvottava olo ja kävin oksentelemassa. Puhuimme tämän ihan esimiehen kanssa, eli hänen "luvallaan". Saatoin joutua kesken palaverin lähtemään oksentamaan, niin ei se nyt anna työkavereillekaan kauhean hyvää kuvaa -lähinnä pelkäsivät itse saavansa jonkun taudin. Eikä kuulu heille siinä vaiheessa, että olen raskaana.
Et ole, jos voit "käydä äidin luona oksentamassa". Olen itse vastaavissa töissä ja oksensin koko raskauden ajan, välillä aamusta iltaan ja yölläkin, myös ulkona, kaupassa, töissä ja ravintolassa. Kannoin jatkuvasti töissä ämpäriä mukana. Jos seuraava raskaus on samanlainen, haen sairaslomaa. Tiedän miten hirveää oksentaminen on, enkä ymmärrä sitä, että kuvotuksen ja parin yrjökerran takia jää kotiin. *ottaa mitalin vastaan kun kohta sitä tarjotaan* Tsemppiä, AP!
Kokeile rauhoittaa tilanne ottamalla viikon tai kahden sairasloma. Itse sain rytmitetyä pahoinvointini iltapäivään ja iltaan. Töissä en oksentanut kuin ehkä pari kertaa. Yöllä heräsin yleensä kerran kuvottavaan oloon, mutta nukahdin uudestaan ja aloin nukkumaan päiväunia. Hallitsin oksentelua hyvin, joten en kärsinyt ravinnon puutteesta. Aamupalan varasin sängyn viereen. Töissä söin kevyesti. Mies palveli kotona.
Suunnittele syömiset. Varaa syötävää ja juotavaa sohvan tai sängyn viereen. Syö tarvittaessa puoli-istuvassa asennossa maaten. Juo pieniä annoksia riittävän usein. Käy kävelyllä. Hengitä paremmin aina kun tulee kuvottava olo ja keskity olemaan oksentamatta. Ota iltapäiväunet ja yritä syödä sen jälkeen. Vaihda asentoa hitaasti. Lähde hitaasti liikkeelle ja kiihdytä siitä normaaliin vauhtiin. Jos kuvottaa, hidasta. Ajattele rentouttavia. Oksenna harvoin jos mahdollista. Hakeudu lääkäriin jos oksennat usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yrjösin läpi raskauden alkaen plussauksesta ja päättyen synnärille... Ekan kerran olin saikulla puolessa välissä raskautta ja lopullisesti jäin kotiin laattailemaan kuukausi ennen äitiysvapaan alkua kun en pysynyt enää pystyssä ja verenpaine oli humissa lukemissa.
Lääkärit olivat tosi nihkeitä antamaan saikkua, vaikka olo oli järkyttävä ja työteosta ei meinannut tulla mitään, jossain vaiheessa työkaverit olivat valmiita puhumaan puolestani lääkärissä kun olivat niin huolissaan voinnistani.
Jos sinusta tuntuu siltä että olet saikun tarpeessa, niin silloin jäät ehdottomasti kotiin, turha kärsiä töissä! Olen lh, teen töitä mt ja päihdeongelmaisten parissa.
Ensihoitoalalla olen töissä, esikois tyttärestä oksensin 5-20 kertaa vuorokaudessa synnäreille saakka ja jäin pois ambulanssi työstä viikolla 25. Siirryin siitä ensiapuun töihin ja olenkin jäänyt kaikista neljästä lapsesta kolmivuorotyöstä äitiyslomalle viikolla 35. Itseasiassa kahdesti äippäloma alkoi yövuoron jälkeisenä päivänä. Kruunuja olen saanut jaksamisesta ja mieskollegat antoivat rispektiä sinnikkyydestäni. Muut naistyöntekijät jääneet saikulle viikolla 18 ja mm. Kieltäytyneet tiettyjen potilaiden hoidosta. Olen ylpeä että minulle raskaus ei ole ollut sairaus eikä se ole häirinnyt työn tekemistä. Vinkkinä, minä oksensin potilaiden välissä mm. Lavuaariin ja söin koko ajan hapankorppuja jos oli esim. Koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa työssä olleena voin sanoa että saikkua vaan.
juu raskaus ei ole sairaus mutta univajeeessa ja pahoinvoivana keskittyminen herpaantuu.mitä jos jaat vanhuksen lääkkeet väärin,pistät insuliinin väärin....?
työssäsi olet huolehtinut muista päivittäin, nyt on aika huolehtia itsestäsi ja vauvastasi.
hyvää odotusta :)
Ap kiittää vastauksista.
Kolmatta odotan nyt, aiemmissa raskauksissa on ollut pahoinvointia ja kuvotusta, mutta ei niin paljon että olisin oksentanut kertaakaan.
En jaksa kerätä rispektiä ja näyttää toisille olevani kovis, nuorempana ehkä oli tarvetta sellaiselle mutta ei enää.
Iltavuoroon nyt tänään, mutta jos on yhtä karme olo kuin muutenkin ja meinaan rattiin taas nukahtaa niin on kyllä pakko soittaa sijainen huomiseksi. Kukaan ei kuitenkaan hyödy siitä että menen töihin jos toiset joutuu tekemään takiani sitten enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukapa toisten sairauspoissaoloja enää viikkojen päästä muistelee, sitä paitsi. Kunhan tilanteista selvitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akupunktio on kuitenkin idän uskontoihin eli okkultiikkaan perustuva juttu, joten itse en sitä käyttäisi enkä suosittelisi. Jotkin hermoradat voivat tietysti puutua, kun niitä pistellään/painellaan, ja endorfiinin tuotanto lisääntyy kun hieroskellaan. Mistään energiameridiaaneista ei siis ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 13:09"]
http://www.pahoinvointi.fi/pahoinvoinnin_helpottamiseksi/
[/quote]
Kokeiltu ja todettu täysin turhiksi =D Mutta kiitos kuitenkin =)
Inkivääriasiakin kannattaa tarkistaa lääkäriltä. Kuten tämäkin (kopsaan erään viestin):
"Itse join paljon omenaviinietikkaa odottaessani kaksosia (painoivat molemmat yli 3 kiloa) ja voin oikein hyvin. Ei tarvinnut syödä edes rautatabletteja. No, tämä oli vain minun vinkki. Ota selvää!"
Mulle lääkäri totesi vastaavassa tilanteessa, että raskaus ei ole sairaus, mutta se voi tehdä sairaaksi, ja kirjoitti 2 viikkoa sairaslomaa.
Itse oksensin raskausviikolta 7+ aina rv 36 saakka, oksennusvapaata aikaa oli siis viimeinen kuukausi. Oksensin kellon ympäri, ainakin 10-15 kertaa päivässä, laihduin raskausaikana 12kg, olin sairaalassa nesteytyksessä useamman kerran aina pari päivää kerrallaan. En ole koskaan ollut fyysisesti niin huonona kuin raskausaikana ja tämä tuli täytenä yllätyksenä. Minut määrättiin aluksi aina kuukausi kerrallaa sairaslomalle ja lopulta siis kävi niin, että olin lähes koko raskauden poissa töistä. Tämä oli itselle kova paikka, mutta onneksi työnantajani ymmärsi tämän täysin. Minä ja lääkäri oltiin tietty todella huolissaan lapsesta kun itse kuihduin vaan koko ajan. Terve pikkuinen syntyi kuitenkin. Lapsi onneksi ottaa omansa ja siksi Se on aina äidin kroppa joka kärsii ja hyvä näin. Vain sinä itse tiedät koska olet liian huonokuntoinen töihin. Ja Se joka sanoo, että raskaus ei ole sairaus, tämä toki pitää paikkansa, mutta tällainen ihminen ei ole kokenut mitä on raskauspahoinvointi pahimmillaan.
Niin ja olen itse myös hoitoalalla ja potilastyössä. Tuossa joku kehoitti oksentamaan potilaiden välissä. Siihen hoitohuoneen lavuaariinko? Potilaan nähdenkö? Itselläni ainakin sellainen potilastyö, että herättää hiukan outoutta jos poistun monta kertaa hoidon aikana aina toiseen huoneeseen oksentamaan ja pidettämisestä ei tietoakaan. Niin voimakasta oli oksentaminen, että olen mm. Lääkäristä tullessa oksentanut kadunvarressa roskikseen, hävetti! Mielestäni ei myöskään ole asiallista tehdä potilastöitä jos ei ole työkykyinen, Se on vaaraksi kaikille. Meillä ei ainakaan työyhteisössä kukaan saa sitä kirkkainta kruunua olemalla marttyyri ja tekemällä töitä kipeänä.
Ap selvisi suht kunnialla illasta ja oksensi vain kerran, mutta järjestin itselleni sijaisen to-pe ja vkloppu onkin vapaa. Täytyy vain huomenna soittaa pomolle.... kivaa kun koeaikaa on vielä 1.5kk =/