Lue keskustelun säännöt.
Mikä olisi aidosti hyvä uskonyhteisö syntisellekin?
11.09.2021 |
Haluaisin mahdollisimman Raamattu-keskeistä ja syvällistä sekä puhdasoppista opetusta sekä löytää sellaisen yhteisön, johon esim. eronneetkin hyväksyttäisiin kuitenkin. Selibaatissa elävänä yksinäisenä sinkkuna rakkaudennälkäni on loputon ja usko antaa sitä minulle, varsinkin kun mitään maallista tai lihallista ei ole. Sunnuntain messu on ollut viikon onnellisin hetkeni tässä jo usean vuoden ajan, mutta omaa seurakuntaa en ole löytänyt. Mikä voisi olla sopivin?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietty paradoksi on siinä, että niissä tiukimmissa yhteisöissä ei nyt vain ole naisia minun spekseilläni. Eli ikäiseni naiset ovat naimisissa ja perheenäitejä. Sinkkumiehiä ei ole myöskään. Eli en kuulu "joukkoon" sosiaalisessa mielessä, vaikka tarpeeni uskolle, armolle ja lohdutukselle sekä rakkaudelle on erityisen voimakas. En usko löytäväni puolisoa välttämättä enää koskaan.
Yleensäkään seurakunnissa ei ole ikäisiäni kovinkaan paljon, puhumattakaan ikäisistäni sinkuista. Tosin enpä tällekään oikein mitään voi. Toivoisin siis sekä opillista tiukkuutta että sen verran sosiaalista sallivuutta, että kaltaiseni kelpaisi.
T. Ap
Etsitkö seurakuntaa vai puolisoa? Silläkin uhalla että kuulostan jeesustelijalta; etsi ensin Jumalan valtakuntaa, sen ohessa teille annetaan kaikki muukin.
Juuri näin. Patric Tiainen löysi itselleen sopivan uskonyhteisön ja sai sisäisen rauhan hyväksymällä lopulta täysin oman homoseksuaalisuutensa.
Eikös tarina mennyt hieman toisin? En halua hyväksyä omia syntejäni, mutta elän pakostikin niiden kanssa. Koen sen rangaistuksen sitä kautta jo maan päällä, kun kärsin sinkkuudesta ym., kun en ole kykeneväinen löytämään kumppania, eikä minustakaan kukaan kiinnostu.
T. Ap
Oikea ja kristillinen asenne, MUTTA sinkkuutesi ei ole mikään rangaistus. Synneistä rangaistaan kahdessa paikassa 1) Golgatalla 2) helveŧíssä. Jos numero 1) kelpaa sinulle, ei muuta rangaistusta ole odotettavissa.
Jumala kyllä noin muuten koettelee ja kasvattaa meitä.
Meidän liha ei voi olla muuta kuin syntinen vaikka sielu on yksimielinen. Golgatalla sovitettu koko elämä . Hyvä ottaa esille tämä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jehovat!!! Tervetuloa löytämään totuus.
Mennysiitä. AP kysyi kristillistä seurakuntaa.
Jep. JT:t eivät ole kristittyjä.
Kristityjen ala lahkot etsi Jeesuksen morsiammet.Helluntalaiset ymm.
Miksi AP etsit nimenomaan kristillistä uskonnollista ryhmää? Eikö olisi kiinnostavaa kokeilla vaikka buddhalaisuutta tai islamia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jehovat!!! Tervetuloa löytämään totuus.
Mennysiitä. AP kysyi kristillistä seurakuntaa.
Jep. JT:t eivät ole kristittyjä.
Miten niin eivät ole kristittyjä? Itse ainakin olisin kuvitellut, että heidät yleensä katsottaisiin kristityiksi, koska ymmärtääkseni Raamattu on heidän pääasiallinen uskonnollinen tekstinsä, ja Jeesus Kristus keskeinen uskonnollinen hahmo.
Armon ja Lain suhde on myös mielenkiintoinen, sillä laki on ihmistä varten ja kaikkien hyväksi, mutta niin on armokin. En halua tahallisesti tehdä syntiä ja rukoilen, että pääsisin esim. tietyistä taipumuksistani eroon (eivät ole silti vaikuttaneet avioliittooni juurikaan eli kykenin avioliittoon miehen kanssa), mutta en ole vielä päässyt. Eli painokkaammin pyrin kaikesta syntisestä elämässäni eroon, kykyjeni mukaisesti, mutta tiedostan ja hyväksyn armon.
Usein olen yhä uudelleen rukoillut, että pääsen siitä taipumuksesta eroon ja olen ollut näkevinäni viitettä suunnasta parempaan, mutta en käytännön tasolla kykene hillitsemään ajatuksiani tai tunteitani riittävästi. Häpeän tätä paljon. Olisin valmis silti löytämään elämänkumppanin miehestä.
Uskoisin, että minun kohdallani olisi parempi, että kaltaiseni olisi heteroparisuhteessa kuin sinkkuna, sillä se suitsisi niitä vääriä tunteitani tehokkaimmin. Noista sisälläni vaikuttavista tunteistani toki ei tiedä juurikaan kukaan, mutta sosiaalisessa mielessä avioero on häpeän aihe tietyissä piireissä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tietty paradoksi on siinä, että niissä tiukimmissa yhteisöissä ei nyt vain ole naisia minun spekseilläni. Eli ikäiseni naiset ovat naimisissa ja perheenäitejä. Sinkkumiehiä ei ole myöskään. Eli en kuulu "joukkoon" sosiaalisessa mielessä, vaikka tarpeeni uskolle, armolle ja lohdutukselle sekä rakkaudelle on erityisen voimakas. En usko löytäväni puolisoa välttämättä enää koskaan.
Yleensäkään seurakunnissa ei ole ikäisiäni kovinkaan paljon, puhumattakaan ikäisistäni sinkuista. Tosin enpä tällekään oikein mitään voi. Toivoisin siis sekä opillista tiukkuutta että sen verran sosiaalista sallivuutta, että kaltaiseni kelpaisi.
T. Ap
Rohkeasti vaan mukaan eri tilaisuuksiin, vaikka nyt toki ovat saatanan vuoksi olleet tauolla. Mutta normaali tilanteessa on paljon raamattupiirejä, kotikokouksia, seurakunnan kokouksia, rukouskokouksia ym. Käy monessa ja pidä kiinni niistä mitkä ovat hyviä. Monia on samassa tilanteessa kuin sinä. Kun nainen eroaa miehestään, niin mieskin on sen jälkeen sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen ihmetellyt samaa kuin aloittaja. Nuorena kuuluin Siiloan-seurakuntaan, taitaa olla vielä nykyisinkin olemassa. Saalemissakin tuli joskus käytyä. Nykyisin en kuulu mihinkään seurankuntaan enkä edes kirkkoon, silti pidän itseäni uskovaisena. Toiset varmaan sanoisivat luopioksi. Olen introvertti persoona ja en oikein uskalla mennä uusiin juttuihin mukaan, mutta sen tiedän, että Jumalalle kelpaan tällaisenaan. Toivoisin toki löytäväni jonkinlaisen uskovien yhteyden vielä.
Vierailija kirjoitti:
Armon ja Lain suhde on myös mielenkiintoinen, sillä laki on ihmistä varten ja kaikkien hyväksi, mutta niin on armokin. En halua tahallisesti tehdä syntiä ja rukoilen, että pääsisin esim. tietyistä taipumuksistani eroon (eivät ole silti vaikuttaneet avioliittooni juurikaan eli kykenin avioliittoon miehen kanssa), mutta en ole vielä päässyt. Eli painokkaammin pyrin kaikesta syntisestä elämässäni eroon, kykyjeni mukaisesti, mutta tiedostan ja hyväksyn armon.
Usein olen yhä uudelleen rukoillut, että pääsen siitä taipumuksesta eroon ja olen ollut näkevinäni viitettä suunnasta parempaan, mutta en käytännön tasolla kykene hillitsemään ajatuksiani tai tunteitani riittävästi. Häpeän tätä paljon. Olisin valmis silti löytämään elämänkumppanin miehestä.
Uskoisin, että minun kohdallani olisi parempi, että kaltaiseni olisi heteroparisuhteessa kuin sinkkuna, sillä se suitsisi niitä vääriä tunteitani tehokkaimmin. Noista sisälläni vaikuttavista tunteistani toki ei tiedä juurikaan kukaan, mutta sosiaalisessa mielessä avioero on häpeän aihe tietyissä piireissä.
T. Ap
Ihan jees, mutta en ole enää kiinnostunut. Hei eikö olisi tullut aika sinunkin liittyä luterilainen kirkko ja alkaa hyväksyä oma homoseksuaalisuus. Minä en kasteen vuoksi kuulu luterilainen seurakunta enää. Mut siellä sut varmaan eniten hyväksytään niin kuin oot. Siellä voit vetää myös niin tiukkaa linjaa kuin haluat mitä itseesi ja taipumuksiin tulee.
🤔 Mulle on tärkeetä että mun tuleva puoliso on hetero siten että seksi mun kanssa ei ole suoritusta ja pakko pullaa. Pidän seksistä niin paljon etten voi kuvitellakaan olevani kenenkään kanssa joka seksiä ei halua kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
S.B. kirjoitti:
Miksi AP etsit nimenomaan kristillistä uskonnollista ryhmää? Eikö olisi kiinnostavaa kokeilla vaikka buddhalaisuutta tai islamia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jehovat!!! Tervetuloa löytämään totuus.
Mennysiitä. AP kysyi kristillistä seurakuntaa.
Jep. JT:t eivät ole kristittyjä.
Miten niin eivät ole kristittyjä? Itse ainakin olisin kuvitellut, että heidät yleensä katsottaisiin kristityiksi, koska ymmärtääkseni Raamattu on heidän pääasiallinen uskonnollinen tekstinsä, ja Jeesus Kristus keskeinen uskonnollinen hahmo.
Raamatun oppi ei ole jehovantodistajien oppia.Ei yleisesti pidetä raamatullisina ,niinkuin ei mormoonejakaan. Itsekkin haluavat poiketa oppeinensa.
Eroa on jehovilla esim. ei usko Isä ,Poika ,Pyhähenki raamatun mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua todellakaan hyväksyä mitään syntiä itsessäni ja haluan sellaisesta aidosti eroon. Tosin tietyt piirit kaihtavat kaltaisiani silti ja pitävät huonompina. En ymmärrä sitä, miksi eivät halua, että maailmasta väärät asiat vähenisivät ja siis auttaisivat kaltaistani.
Mieluummin he ovat vain niiden kaltaistensa puhtoisten seurassa, erossa meistä huonommista ja mikään ei muutu. Juuri kaltaiseni ihmiset tarvitsisivat apua ja ohjausta oikeampaan, mutta liberaalissa yhteiskunnssa kukaan ei välitä ja ne hengellisemnät piirit hylkäävät.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mites Kveekarit?
Töytyy perehtyä aiheeseen. Heillä lienee niukasti toimintaa.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites Kveekarit?
Töytyy perehtyä aiheeseen. Heillä lienee niukasti toimintaa.
T. Ap
Niin taitaa olla. Minuun se vetoaa, mitä kveekariudesta olen lukenut.
Vierailija kirjoitti:
En halua todellakaan hyväksyä mitään syntiä itsessäni ja haluan sellaisesta aidosti eroon. Tosin tietyt piirit kaihtavat kaltaisiani silti ja pitävät huonompina. En ymmärrä sitä, miksi eivät halua, että maailmasta väärät asiat vähenisivät ja siis auttaisivat kaltaistani.
Mieluummin he ovat vain niiden kaltaistensa puhtoisten seurassa, erossa meistä huonommista ja mikään ei muutu. Juuri kaltaiseni ihmiset tarvitsisivat apua ja ohjausta oikeampaan, mutta liberaalissa yhteiskunnssa kukaan ei välitä ja ne hengellisemnät piirit hylkäävät.
T. Ap
Ihmettelen muutenkin sitä lähetystyön vähäisyyttä suomalaisten parissa. Eli Suomessakin olisi paljon ihmisiä, joille tekisi hyvää tulla uskoon, mutta ei kukaan tunnu houkuttelevan kirkkoon tai levittävän ilosanomaa muutenkaan. Ihmettelen suuresti. Ihmiset haluavat olla omissa piireissään ja antaa syntisten vain kärsiä tilastaan.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lhpk. Meillä Raamattu on arvossaan, mutta ei olla lahko, eikä ole mitään tapasynti-listoja, kuten esim. valitettavasti yhdellä kirkkomme herätysliikkeistä.
Tervetuloa, vaikka jo huomenna <3 https://www.lhpk.fi/seurakunnat/
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aidosti hyviä uskonlahkoja, koska ne kaikki pohjaavat petokselle. Jos tutkit kristinuskon historiaa, niin huomaat että puhdasoppisuutta ei ole olemassa. Useimmat kristinuskon uskomukset on varastettu roomalaisista ja muista uskonnoista ja esimerkiksi jeesuksen jumalan poikana olo päätettiin vasta noin 200 vuotta jeesuksen kuoleman jälkeen. Kaikki raamatun tarinat jeesuksesta on kirjoitettu 70-200 vuotta jeesuksen kuoleman jälkeen kuulopuheiden ja tarujen pohjalta. Siksi näitä kristinuskon lahkoja on noin 1500 erilaista kun kukaan ei usko toistensa tarinoihin.
Täydellistä seurakuntaa ei ole maailmassa siksi, koska olemme syntisiä.
Silti on monia hyviä ja terveitä seurakuntia, usko pois :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua todellakaan hyväksyä mitään syntiä itsessäni ja haluan sellaisesta aidosti eroon. Tosin tietyt piirit kaihtavat kaltaisiani silti ja pitävät huonompina. En ymmärrä sitä, miksi eivät halua, että maailmasta väärät asiat vähenisivät ja siis auttaisivat kaltaistani.
Mieluummin he ovat vain niiden kaltaistensa puhtoisten seurassa, erossa meistä huonommista ja mikään ei muutu. Juuri kaltaiseni ihmiset tarvitsisivat apua ja ohjausta oikeampaan, mutta liberaalissa yhteiskunnssa kukaan ei välitä ja ne hengellisemnät piirit hylkäävät.
T. Ap
Ihmettelen muutenkin sitä lähetystyön vähäisyyttä suomalaisten parissa. Eli Suomessakin olisi paljon ihmisiä, joille tekisi hyvää tulla uskoon, mutta ei kukaan tunnu houkuttelevan kirkkoon tai levittävän ilosanomaa muutenkaan. Ihmettelen suuresti. Ihmiset haluavat olla omissa piireissään ja antaa syntisten vain kärsiä tilastaan.
T. Ap
Kuuntele kristillisiä medioita myös. Sieltä saat opetusta Raamatusta. Kirjoitettua myös.
Koko Suomeen on tulossa mediamissio,oliko se vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietty paradoksi on siinä, että niissä tiukimmissa yhteisöissä ei nyt vain ole naisia minun spekseilläni. Eli ikäiseni naiset ovat naimisissa ja perheenäitejä. Sinkkumiehiä ei ole myöskään. Eli en kuulu "joukkoon" sosiaalisessa mielessä, vaikka tarpeeni uskolle, armolle ja lohdutukselle sekä rakkaudelle on erityisen voimakas. En usko löytäväni puolisoa välttämättä enää koskaan.
Yleensäkään seurakunnissa ei ole ikäisiäni kovinkaan paljon, puhumattakaan ikäisistäni sinkuista. Tosin enpä tällekään oikein mitään voi. Toivoisin siis sekä opillista tiukkuutta että sen verran sosiaalista sallivuutta, että kaltaiseni kelpaisi.
T. Ap
Etsitkö seurakuntaa vai puolisoa? Silläkin uhalla että kuulostan jeesustelijalta; etsi ensin Jumalan valtakuntaa, sen ohessa teille annetaan kaikki muukin.
Juuri näin. Patric Tiainen löysi itselleen sopivan uskonyhteisön ja sai sisäisen rauhan hyväksymällä lopulta täysin oman homoseksuaalisuutensa.
Tosiasioiden hyväksymisestä se lähtee. Voi hyväksyä oman homoutensa ja ymmärtää, että sitä ei ole tarkoitettu toteutettavaksi. Sama pedofilian, insestit, avioliiton ulkopuolisten suhteiden ym. kanssa. Halu pettää on asia, jota vastaan meidän naimisissaolevien heterojenkin tulee taistella.
En tarvitse seurakuntaa. Voi olla kristitty ilman mitään lahkoja tai kuppikuntiakin. Jos johonkin liittyisin niin kristinuskon suurin kirkkokunta katolinen kirkko voisi tulla kyseeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietty paradoksi on siinä, että niissä tiukimmissa yhteisöissä ei nyt vain ole naisia minun spekseilläni. Eli ikäiseni naiset ovat naimisissa ja perheenäitejä. Sinkkumiehiä ei ole myöskään. Eli en kuulu "joukkoon" sosiaalisessa mielessä, vaikka tarpeeni uskolle, armolle ja lohdutukselle sekä rakkaudelle on erityisen voimakas. En usko löytäväni puolisoa välttämättä enää koskaan.
Yleensäkään seurakunnissa ei ole ikäisiäni kovinkaan paljon, puhumattakaan ikäisistäni sinkuista. Tosin enpä tällekään oikein mitään voi. Toivoisin siis sekä opillista tiukkuutta että sen verran sosiaalista sallivuutta, että kaltaiseni kelpaisi.
T. Ap
Etsitkö seurakuntaa vai puolisoa? Silläkin uhalla että kuulostan jeesustelijalta; etsi ensin Jumalan valtakuntaa, sen ohessa teille annetaan kaikki muukin.
Sivusta: Seurakunnan/uskonyhteisön etsiminen on eri asia kuin Jumalan valtakunnan etsiminen. Jälkimmäistä voi jatkaa koko ikänsä niin kauan kuin maan päällä on.
Jumalan valtakuntaa kun etsii salatuimpaan saakka, pääsee koko ajan lähemmäksi Totuutta. Sen jälkeen kaikki maallinen, puoliso tai puolisottomuus, tulevat toissijaisiksi.En ole itsekään löytänyt sopivaa seurakuntaa. Monessa paikkaa ei ole menty uskossa juuri ulko-ovea pidemmälle ja siinä ovensuussa, porstuassa, sitten puuhastellaan sitä sun tätä, mikä ei minua kiinnosta.
Jumala johdattaa oikean henkilön puolisoksi, jos se on Hänen hyvä tahtonsa ja suunnitelmansa. Inhimilliseltä kannalta minunkin olisi helpompaa voittaa loton pääpotti, vaikka en edes veikkaa.
Olet oikeassa, en tarkoittanut rinnastaa seurakunnan etsimistä Jumalan valtakunnan etsimiseen. Tahdoin vain hiukan kirkastaa prioriteetteja; jos meitä ohjaa jokin muu kuin Jumalan tahdon etsiminen, niin tulee mutkia matkaan.
Kiitos ❤
T. Ap