Päätin etten enää kuormita miestä omilla asioillani lainkaan
En siis enää puhu mitään ajatuksistani enkä tunteistani. Sillä tavalla ehkä säilyy sopu.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:23"]
Entäs jos mies on sanonut, että juttuni ovat tylsiä ja pinnallisia? Ap
[/quote]
Oletko ikinä jatkanut siitä eteenpäin? Ovatko miehen jutut jotenkin suunnattoman paljon kiinnostavampia kuin omasi? Miksi hän ylipäätään on kanssasi, jos olet niin tylsää seuraa?
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:48"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:23"]
Entäs jos mies on sanonut, että juttuni ovat tylsiä ja pinnallisia? Ap
[/quote]
Oletko ikinä jatkanut siitä eteenpäin? Ovatko miehen jutut jotenkin suunnattoman paljon kiinnostavampia kuin omasi? Miksi hän ylipäätään on kanssasi, jos olet niin tylsää seuraa?
[/quote]
... Tai antaa olla. Korjaan: miksi sinä tuhlaat aikaasi miehen kanssa, joka ei mitä ilmeisimmin viitsi tuhlata kallisarvoista aikaansa kuunnellakseen sinua tai jutellakseen kanssasi? Mitä sinä sellaisesta suhteesta saat?
Ei puhuta enää mistään muusta kuin lapsiin liittyvästä tai normaalin arjen pyörittämiseen liittyvistä asioista. Ei olla oikeastaan koskaan puhuttu kovin syvällisiä miehen kanssa kun asiaa näin miettii. Miehen Lapsuudenkodissa oli ennemmin tekemisen meininki, ei siellä asioista puhuttu. Minun lapsuudessani taas puhuttiin, mutta harvakseltaan ja aika keveästi, oltiin lähinnä helpottuneita kunhan asia saatiin pois päiväjärjestyksestä. Näinköhän tämä puhumattomuus siis jatkuu lapsillemmekin?
Sama meillä. Miestä ei kiinnosta mun asiat. Onneksi olen ystävystynyt työoaikalta erään miehen kanssa. Hänellä myös kotona välinpitämätön vaimo. Ihanaa kun on joku joka ymmärtää :)
Väärinhän se on, kyllä pitäisi voida keskustella puolison kanssa myös syvällisesti.
Mutta jotenkin meilläkin se asia on mennyt tuohon suuntaan. Jos kerron miehelle jostakin minua järkyttäneestä päivällä tapahtuneesta jutusta, esim. sukulaisen vakavasta sairaudesta tai pommihälytyksestä työpaikalla, hän yleensä vastaa kysymällä, kävinkö ruokakaupassa. Niin kuin se mitenkään liittyisi siihen asiaan, mistä haluaisin puhua.
Sitten kun yritän uudelleen siitä syvällisemmästä aiheesta, niin mies alkaa vääntää siitä väkisin jotain vitsiä, pahimmillaan. Tästä syystä meidän esimerkiksi oli aika vaikea päättää lapsen nimeä. Kun ehdotin jotain, niin mies esitti vastaehdotuksena jotain Kallevilleä, vaikka lapsemme siis on tyttö. Lopulta saimme päätettyä asian, kun aloin suuttua ja sanoin, että lapselle on pakko antaa jokin järkevä nimi.
Up