Päätin etten enää kuormita miestä omilla asioillani lainkaan

Mä oon huomannut saman.

Mukavia parisuhteita. Hyvät ja luottamukselliset välit.

Mitä se sitten sanoo jos puhut ajatuksistasi ja tunteitasi? 

Moi ammattivalittaja. Hei mitä jos laihduttaisit?

Olin ammattivalittaja suhteen ekat 4 vuotta, sitten taisi tulla miehen mitta täyteen. Miehellä on psyykkisiä ongelmia ja paljon stressiä, niin ajattelin ryhtyä ymmärtäväiseksi vaimoksi viimein. Ap

Miten sais vaimon lopettamaan minun asioiden kyselemisen? Olen jo oppinut sen että naisille ei kannata koskaan kertoa arkoja asiota. Naisille parisuhteet ovat alituista peliä, jonka he haluavat voittaa.

Täällä taas miestä ei tunnu edes kiinnostavan mun mielenliikkeet tai tunteet ennen kuin mulle iskee romahdus. Eipä siinä, pyrin nykyään nekin pitämään hallinnassa niin, ettei mies niitä näkisi..

Niin, eipä täälläkään kiinnosta. Paitsi jos alan käyttäytyä jotenkin oudosti. Ap

No, periaatteessa olen sitä mieltä, että ongelmista pitää puhua. Käytännössä se näyttää menevän helposti siihen, että kaikki asiat aletaan nähdä niiden ongelmien kautta, koska kun ne on kerran nostettu pinnalle, alkaa muodostua käyttäytymismalli jossa stressiä puretaan puhumalla siitä stressistä. Ensin silloin tällöin, mutta koska siitä puhuminen sekä stimuloi että rentouttaa, on vaarana että kohta niistä stressinaiheista puhuu jompi kumpi koko ajan. Kun toinen lopettaa, toinen aloittaa. 

Kaikilla meillä on päivässä huonoja hetkiä ja työssä stressiä ja väsyttää ja aamulla vituttaa nousta sängystä, vaikka elämässä olisi kaikki hyvin. Ja sitten tähän päälle vielä ne oikeat ongelmat. Jos puoliso kaataa omat ongelmansa toisen niskaan, niistä tulee vähän kuin sen toisenkin ongelmia, ja sitten siinä on kaksi rasittunutta, joista joko toinen ei saa niitä ongelmiaan ilmentää kun toisen ongelmat on aina suurempia tai tärkeämpiä, tai sitten niitä vatvotaan koko ajan.

Minä olen todennut, että koska minun ongelmani ovat vaan ihan tavallisia, tavallisen elämän kokoisia, ratkon niitä mieluummin muuten kuin puhumalla niistä kovin paljoa. Harrastan liikuntaa, lähden kahville kaverin kanssa, vaihdan maisemaa, tai ajattelen että tällaista elämä on, useimmilla ihmisillä melko raskasta ja useilla vieläkin raskaampaa. Ei se siitä helpotu vaikka valittaisin, koska elämä ei ole ihmistä varten, ja kun tässä nyt yrittää jotenkin selvitä, niin se riittää.

Meillä on tosiaan tehty viimeisen 7 vuoden aikana selväksi, että toisen ongelmat ovat tärkeämpiä. Ap

Mä olen kans jutustellut vain keveitä asioita miehelleni jo pitkät ajat, ne "ei niin keveät" asiat funtsin yksikseni tai jonkun ystävän kanssa. Tämä on toiminut hyvin ja jatkan näin tästä eteenpäinkin toistaiseksi. N40

Up

Onko tällainen meininki oikeasti yleistä, ettei puhuta....

Meillä mies huomaa heti, jos joku mietityttää. Kysyy aina miten päivä on mennyt, miten mahdolliset tapaamiset tms. sujuneet ym. Ja sama toisinpäin. aina löytyy aikaa kuunnella, vaikka herätys soisi aamuyöstä ja olisi yöllä paska fiilis. Enemmänkin patistaa puhumaan ja kertomaan.
Työjuttuja ei tosin jaksa kuunnella pitkiä lotinoita, mutta eipä tarvitsekaan.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:41"]

Onko tällainen meininki oikeasti yleistä, ettei puhuta.... Meillä mies huomaa heti, jos joku mietityttää. Kysyy aina miten päivä on mennyt, miten mahdolliset tapaamiset tms. sujuneet ym. Ja sama toisinpäin. aina löytyy aikaa kuunnella, vaikka herätys soisi aamuyöstä ja olisi yöllä paska fiilis. Enemmänkin patistaa puhumaan ja kertomaan. Työjuttuja ei tosin jaksa kuunnella pitkiä lotinoita, mutta eipä tarvitsekaan.

[/quote]

Sulla tuntuu olevan harvinaisen fiksu mies, olen itse tullut lopputulemaan, että harvaa miestä oikeasti kiinnostaa naisen ajatukset, toiveet ja murheet

Minä päätin näin myös eilen. Olemme miehen kanssa päätyneet tilanteeseen etten voi puhua hänelle suhteen epäkohdista ilman että hän alkaa raivoamisen ja syyllistämisen. En kestä enää riitelyä, en vain jaksa, olen niin loppu. Suhteessa olisi monen monta asiaa mitä pitäisi korjata, mutta haluan tauon. Päätin että minä en ainakaan valita enää mistään, nielen kaiken. Ja jos mies keksii jostain valittaa totean että "ok, yritän parantaa". Enkä varmasti ala puimaan. Katsellaan sitten kuukausien päästä miten tämä toimii. Ainakin saan hengähtää ja keskittyä muuhun elämiseen. Mutta luulen että tunteeni miestä kohtaan vähenevät entisestään. Tämä riski on otettava sillä olen niin lopussa.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:48"]Minä päätin näin myös eilen. Olemme miehen kanssa päätyneet tilanteeseen etten voi puhua hänelle suhteen epäkohdista ilman että hän alkaa raivoamisen ja syyllistämisen. En kestä enää riitelyä, en vain jaksa, olen niin loppu. Suhteessa olisi monen monta asiaa mitä pitäisi korjata, mutta haluan tauon. Päätin että minä en ainakaan valita enää mistään, nielen kaiken. Ja jos mies keksii jostain valittaa totean että "ok, yritän parantaa". Enkä varmasti ala puimaan. Katsellaan sitten kuukausien päästä miten tämä toimii. Ainakin saan hengähtää ja keskittyä muuhun elämiseen. Mutta luulen että tunteeni miestä kohtaan vähenevät entisestään. Tämä riski on otettava sillä olen niin lopussa.
[/quote]

Minäkin tein tuo päätöksen pari vuotta sitten.
Tilanne on mennyt vain huonompaan, kaikki puhumattomat asiat vain kasvavat ja jonain päivänä räjähtää. Mies ei edelleenkään halua puhua.

Up

Meillä on jo vuosia mennyt tilanne huonompaan, kun puhun.

Mies kyllä puhuu sitten senkin edestä, joten tuskin edes huomaa mitään. Koska kyllä mä miehen asioista puhun, vaan en enää omistani.
Ap

Been there, done that. Paitsi että mies oli jättää minut, koska emme enää puhuneet mitään. Minun ajatukseni olivat puhtaasti siinä, että teen ne asiat, joita hän toivoo, yritän miellyttää ja vastaan kysyttäessä, lakkaan olemasta ärsyttävä. Puhun vain kivoja juttuja. Ja kun minua ei "tarvita" mihinkään, nukun. Sammun kuin robotti. 

Kyse ei ollut siitä, että minulla olisi ollut alistava, väkivaltainen tai dominoiva mies. Kyse oli siitä, että minä olin masentunut. Terveenä nuo silloin tekemäni ratkaisut kuulostavat aivan naurettavilta, mutta silloin ne olivat täysin loogisia. Että kaikki on hyvin, kun minä vain teen niin kuin käsketään, olen miellyttävä ja sammun, kun minua ei tarvita. Herään taas, kun tarvitaan johonkin. 

Tuon läpikäyneenä ja ymmärtäen, että kaikki puhumattomuus ei ole yhtä kuin masennus: älkää menkö tuohon puhumattomuuden loukkuun. Ehkä saatte rauhoitettua tai pidettyä toisen osapuolen tyytyväisenä, ehkä ette. Mutta tasan taatusti teette oman olonne pahemmaksi, etäännytätte itse itsenne ja tapatte omat tunteenne. Jos tuntuu, että omat tunteet ovat vähemmän arvokkaita kuin toisen, puhukaa siitäkin. Ei tarvitse ylianalysoida, mutta puhukaa rehellisesti se, mikä painaa mieltä. Siinä voittavat kaikki, vaikkei siinä tilanteessa siltä tuntuisi. 

Entäs jos mies on sanonut, että juttuni ovat tylsiä ja pinnallisia? Ap