20 vuotta WTC:n 9/11-terrori-iskuista. Mitä muistat siitä päivästä?

Niin se aika kuluu, tuntuu ettei tuosta ole noin kauan.

Tänään tuli 20 vuotta.

Olin lähdössä töistä kun tuo tapahtui.

Muistan ihmetelleeni sitä, kun isot terästornit tulivat nätisti alas lähes vapaapudotuksen nopeutta ja kuin räjäytettyinä ja pelkkien lentokoneiden osumista yläkerroksiin. Ja se kolmas wtc:hän romahti kuin räjäytettynä, vaikkei siihen edes osunut lentokonetta. Jännää.

Olin töissä. Luultavasti joku työkaveri tuli kertomaan, että jotain on tapahtunut. Kävelin töistä kotiin ja pysähdyin Lasipalatsin kohdalla tuijottamaan uutisstudion telkkariruutuja (en tiedä onko enää kun en ole asunut siellä päin vuosiin). Menin kotiin ja tuijotin uutisia epäuskoisena ja varmaan puhuin puhelimessa asiasta tuttujen kanssa. Hurjaa, että siitä on jo 20v. Oisin veikannut 10v. ilman laskutoimituksia.

Itse asiassa muistan parhaiten sen ankean syyssään mitä tuona päivänä oli. Taivas oli pilvinen ja illalla alkoi tuuli ja sade. Itse uutisia en muista kovin hyvin vaikka katottiin suorana, varmaan siksi koska ei vain uskonut sitä todeksi vielä sinä hetkenä.

Olin koulutuksessa, yksi osallistujista sai tekstiviestin ja kertoi asiasta, luennoitsija jatkoi asiaansa vielä tunnin, mitenkään asiaa kommentoimatta, koko ajan ajattelin, että maailman sota on syttynyt ja tuo vain jatkaa.

Kotona 10v ja 12v olivat suorana tvstä katselleet tornien sortumista, vieläkin ahdistaa että kumpikaan meistä vanhemmista ei juuri silloin ollut kotona.

Vierailija kirjoitti:

Tänään tuli 20 vuotta.

21 vuotta.

Säpinää! Säpinää! Säpinää New Yorkin kaduilla!

Olin äitini kanssa sienessä. Palatessamme törmättiin silloiseen avomieheeni, joka selitti tapahtumaa. Kotona sitten avasin television ja vasta silloin oikeastaan tajusin, että mitä oli tapahtunut. Oli jotenkin epätodellinen olo.

Olin yliopistolla tilastotieteen luennolla. Professori sanoi, että olisi kannattanut ottaa varmuuskopiot, kun telkkarissa näkyi miten paljon paperia leijaili ulos romahtavasta rakennuksesta.

Tuntui hienolta saada olla livenä (no, telkkarin kautta) todistamassa 5/5 historiallista hetkeä.

Se oli jännää!

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun minulla oli jo silloin älypuhelin. Luin tapauksesta MV-lehdestä. Tampereen raitiovaunussa istuessani luin siitä. Sitten menin kauppaan ostamaan siihen aikaan niin muodikkaita olkatoppauksia ja farkkuja, joissa oli niin korkea vyötärö, että melkein kainaloihin asti ylsi.  Sitten kampaamoon laitattamaan täyspermanentin, semmoisen kotirouva-tyylisen kuin Grate Garbolla Kaksoset-elokuvassa. Sellainen kampaus oli v. 2001 nuorsion keskuudessa suurinta huutoa. Niin on maailma ja muoti muuttunut noista ajoista.

😂😂😂

Muistan ajatelleeni, että nyt se vanha maailma on ohi ja uusi alkaa.

Nyt tänä päivänä me nähdään koko ajan mitä se tarkoitti. Vanha ihana ysäri, rauhallinen mukava aika, rahaa riitti ja asiat oli hyvin - loppui kuin seinään. Sen jälkeen ole ollut kuin surua, työttömyyttä, käsistä karanneet kustannukset, ikuinen valvonta ja kyttäys (Terrorismin varjolla), ja nyt jopa sodat ja kulkutaudit.

Mutta tuo päivä on se päivä kun kaikki muuttui.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa muistan parhaiten sen ankean syyssään mitä tuona päivänä oli. Taivas oli pilvinen ja illalla alkoi tuuli ja sade. Itse uutisia en muista kovin hyvin vaikka katottiin suorana, varmaan siksi koska ei vain uskonut sitä todeksi vielä sinä hetkenä.

Missä päin suomea. Itse istuin opiskelijana bussissa ja katselin kauniin aurinkoista iltapäivää (taisi olla jotain 16 kello, kun koulu loppui) samaan aikaan kun kuuntelin bussin radiosta asiaa. Samoin seuraavana aamuna oli kirpakka pikkupakkanen jo hengitys huurustui ja oli kauniin aurinkoista. Seisottiin opiskelijaporukan kanssa koulun tupakkaringissä puhumassa asiasta jo heti aamusta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Muistan ajatelleeni, että nyt se vanha maailma on ohi ja uusi alkaa.

Nyt tänä päivänä me nähdään koko ajan mitä se tarkoitti. Vanha ihana ysäri, rauhallinen mukava aika, rahaa riitti ja asiat oli hyvin - loppui kuin seinään. Sen jälkeen ole ollut kuin surua, työttömyyttä, käsistä karanneet kustannukset, ikuinen valvonta ja kyttäys (Terrorismin varjolla), ja nyt jopa sodat ja kulkutaudit.

Mutta tuo päivä on se päivä kun kaikki muuttui.

Mitä nyt tuolloin oli Suomen historian pahin lama juuri käsillä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan ihmetelleeni sitä, kun isot terästornit tulivat nätisti alas lähes vapaapudotuksen nopeutta ja kuin räjäytettyinä ja pelkkien lentokoneiden osumista yläkerroksiin. Ja se kolmas wtc:hän romahti kuin räjäytettynä, vaikkei siihen edes osunut lentokonetta. Jännää.

Jopa Suomen arkkitehtiliitto otti tähän kantaa. Sanottiin, että niitä räjäytyshuhuja ei voi pitää pelkkänä foliohattupuheena, koska ne tapahtumat oli niin outoja. Tämä kannanotto tuli sieltä liitosta vastineena erääseen Suomen Kuvalehden artikkeliin, joka käsitteli valeuutisia.

Kuuntelin uutiset, vähän ihmettelin. Eipä juuri kiinnostanut.

En muista enää tarkkaan, mutta luultavasti lähdin sen jälkeen koirani kanssa lenkille.

Ministerit eivät olleet bilettämässä, vaan hoitivat maamme asioita asiallisesti.

Kävelin stadissa ja kuuntelin radiota ja kun yhtäkkiä juontaja keskeytti musiikin ja alkoi hätäisesti puhumaan että World Trade Centeriin olisi osunut lentokone. Taisi musiikki vielä jatkuakin tämän jälkeen. Olin itse juuri Helsingin WTC:n kohdalla ja siinä pää pyöri että mikähän homma tämä on... Jonkun aikaa kesti ennen kuin tilannekuva hahmottui.