Lapsen käytöshäiriö ja perheneuvola, onko apua?

Olen käynyt isomman lapsen kanssa ja kokenut, että ei ole meille sen kummempaa apua. Ei löytynyt sellaista yhteistä säveltä ja tuntui, että ymmärtävät minut väärin enkä minä ymmärtänyt heitä. Toki käynnit tavallaan pysäyttivät miettimään tätä perheen elämää.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 13:25"]

Meidän oli alkujaan hyvin vaikea saada apua mistään. Katsellaan ja ei tässä mitään. Päiväkoti ja muinoin koulukin välitti tietoa siitä miten ei todellakaan ollut asiat hyvin. Saanut tapella ja taistella, että saa edes jotain. Ja se jotain on ollut todella vähäistä. Alkuun saimme tukiperheen, jotta vanhemmat jaksaa. Ai autuus sitä 1 vapaa viikonloppu kuukaudessa. Toi helpotusta. Se muu puoli ja muun avun saaminen vaan takkusi. Lopulta tilanteemme räjähti siihen pisteesen, että lapsi kävi toisen vanhemman kimppuun. Silloin tuli aika äkisti jeesiä lastenspykan kautta. Osastojakso ja sitä kautta laitokseen asumaan. Ja se oli meidän vanhempien toive, että lapsi huostaanotetaan ja jää asumaan laitokseen.

Hanakasti vaan kerjäät sitä apua. Ja todellakin sitä saa kerjätä. Mikään perusasian saamin ei ole helppoa. Muutenkin, kun on raskasta niin saa vielä tapella, että saisi apua ja palveluita lapsele ja koko perheelle ajoissa.

[/quote]

Onpa kurja kuulla tällaisia tarinoita. Ensin ei tehdä mitään ja sitten yhden tappelun jälkeen laitetaan osastolle. Tasan ei näemmä käy tukipalvelut eri alueiden välillä.

[/quote]

Niitä ongelmia oli jo ennen tuota kahakkaa. Oli siis väkivaltatilanteita koulussa, pk:ssa, rajojen kuuntelu vaikeaa (erittäin haastavaa), impulsiivisuutta, väkivallalla uhkailua jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vanhemman päällekäyminen oli vain sitten se viimeinen pisara. Ja silloin teimme varsin hyvin selväksi, että se osastojakso saisi todellakin tulla pikimmiten. Yllättävn nopeasti se sitten tulikin ja sieltä jaksolta tulikin esille niitä samoja asioita joita me kotoa olimme jo kauan puhuneet eri tahoille.

Harmittaa, että aikaa kului useita vuosia ja, että meitä ei otettu aiemmin tosissaan. Uskon , että monelta ikävältä asialta oltaisiin voitu välttyä. Ja, että asiat olisi tänä päivänä monella tapaa toisin jos olisi sitä apua tullut aiemmin. Lapsi on kasvanut, ongelmat myös ja tullut kaikkea uutta ja ei toivottua tilalle.

Sen tiedän, että lapsemme ei tule koskaan muuttamaan takaisin kotiin.

t. sama

Saa. Minua ainakin helpotti jo se, kun asiat (tutkimukset) lähti rullaamaan.  Sain myös omia käyntejä psykologilla. 

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 13:30"]

Jos oikeasti epäilet ylivilkkautta tai aistiherkkyyttä, niin kaikista järkevintä on se, että viet lapset lääkäriin ja pyydät lähetteen toimintaterapeutin ja neuropsykologin tutkimuksiin. Sillä se asia selviää, ei mitenkään muuten. Perheneuvola on paikka, jossa voivotellaan ja lässytetään vanhemmille, että jaksakaa. Ei siellä ymmärretä, että LAPSI tarvitsee tutkimuksia ja mahdollisesti kuntoutusta, ei suinkaan vanhemmat.

Nimin. Been there, done that.

[/quote]

no itse as/adhd-lapsen vanhempana sanoisin, että kun on ensin lähemmäs kymmenen vuotta elänyt erityislapsen kanssa ja ottanut vastaan kaiken siitä tulevan kritiikin, alkaa kyllä normaali vanhempikin jo tarvita terapiaa.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 13:36"]

Niitä ongelmia oli jo ennen tuota kahakkaa. Oli siis väkivaltatilanteita koulussa, pk:ssa, rajojen kuuntelu vaikeaa (erittäin haastavaa), impulsiivisuutta, väkivallalla uhkailua jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vanhemman päällekäyminen oli vain sitten se viimeinen pisara. Ja silloin teimme varsin hyvin selväksi, että se osastojakso saisi todellakin tulla pikimmiten. Yllättävn nopeasti se sitten tulikin ja sieltä jaksolta tulikin esille niitä samoja asioita joita me kotoa olimme jo kauan puhuneet eri tahoille.

Harmittaa, että aikaa kului useita vuosia ja, että meitä ei otettu aiemmin tosissaan. Uskon , että monelta ikävältä asialta oltaisiin voitu välttyä. Ja, että asiat olisi tänä päivänä monella tapaa toisin jos olisi sitä apua tullut aiemmin. Lapsi on kasvanut, ongelmat myös ja tullut kaikkea uutta ja ei toivottua tilalle.

Sen tiedän, että lapsemme ei tule koskaan muuttamaan takaisin kotiin.

t. sama

[/quote]

Tosi surullista, että tilanne on mennyt niin pitkälle ettei lasta voi koskaan ottaa takaisin kotiin, ennen kuin on autettu. Aina helppoa sanoa jälkikäteen, että olisi vaan pitänyt vaatia enemmän ja eri paikoista. Mekin olemme juosseet perheneuvolan lisäksi myös muissa instansseissa apua hakemassa, kun päätimme, että emme hyväksy eitä vastaukseksi. Apua ei ole helppo saada.

Minulla on vain hyvää sanottavaa perheneuvolasta. Saimme ajan sinne suht nopeasti ja lapsi pääsi toimintaterapiaan. Ongelma ei muutenkaan tainnut olla niin vakava kuin minusta vanhempana näytti. Nyt lapsi menestyy koulussa ja harrastuksissa loistavasti, ja on kavereita. Meidänkin ongelmamme olisi varmaan mennyt muutenkin ajan kanssa ohitse, mutta oli ihanaa saada tukea, ymmärrystä ja näkökulmia ammattilaisilta.