Lapsen käytöshäiriö ja perheneuvola, onko apua?

Nosto

Perheneuvola tuhosi elämäni! Ei mitään hyvää sanottavaa!

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 17:18"]Perheneuvola tuhosi elämäni! Ei mitään hyvää sanottavaa!
[/quote] ?

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 17:31"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 17:18"]Perheneuvola tuhosi elämäni! Ei mitään hyvää sanottavaa!
[/quote] ?
[/quote]

Perheneuvolasta seurasi laiton huostaanotto ja monen vuoden helvetti josta ei jäänyt kuin kamalat traumat ja elämäni meni täysin pilalle

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 19:29"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 17:31"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 17:18"]Perheneuvola tuhosi elämäni! Ei mitään hyvää sanottavaa!
[/quote] ?
[/quote]

Perheneuvolasta seurasi laiton huostaanotto ja monen vuoden helvetti josta ei jäänyt kuin kamalat traumat ja elämäni meni täysin pilalle
[/quote]Saanko kysyä, että miten päädyitte perheneuvolaan? Saiko lapsi jonkun diagnoosin?

2

Riippuu hirveästi siitä, miten paljon vaivaa olet valmis näkemään.

kyllä niillä on tarjolla paljon hyviä keinoja ja myös lisätutkimuksia, mutta ei ole olemasssa mitään taikanappulaa tai ihmepilleriä (edes adhd-lapsille) joka noin vain ratkaisisi kaiken. Sun pitää sit laittaa ne keinot käytäntöön, ja se vaatii todella suurta työtä ja joskus myös ajattelutavan muutosta. Mut pene voi helpottaa tätä ja tukea uutta ajattelutapaa tai sit sitä, että saat kiinni omasta ajattelustasi (mulle oli käynyt niin, että alunalkaen aivan oikeat ajatukseni kasvatuksesta olivat hajonneet ympäristön paineesta kun joka taholta tuli aika karkeaa kritiikkiä as-lapsen käytöksestä. Ajattelin, että kun kaikki menee näin pieleen, mun täytyy olla väärässä, enkä tiennyt, mitä sitten olisi pitänyt tehdä. Pene sitten auttoi uudelleen vahvistamaan itsetuntoa ja vahvisti käsitystä siitä, että olin alunperin ollut ihan oikealla tiellä). Silti, se työ on sun, sitä ei kukaan muu voi tehdä puolestasi.

2: Juuri tuossa tilanteessa mekin olemme, tavallaan siis hukassa sen kanssa, millaisilla työkaluilla tästä lähdettäisiin eteenpäin. Kasvatimme lasta aluksi lempeästi ohjaten, mutta kun lapsen vilkkauden vuoksi aloimme saada tietynlaista palautetta ympäristöltä niin kyseenalaistimme kasvatuksen ja aloimme käyttää Supernannystä ja kasvatuskeskustelusta tuttuja keinoja (jäähy, tiukka puhe ja niin edelleen). Tästä mentiin vilkkaan ja viisaan lapsen kanssa ojasta allikkoon.

Ihmepilleriä en kaipaa, mutta olisi helpottavaa kuulla ammattilaisten arvio siitä, onko lapsella mahdollisesti ylivilkkautta tai aistiyliherkkyyttä. Kummin vaan, se varmasti helpottaisi. Yllätin tänään itseni itkemästä miehelle puhelimessa, että minusta ei ole äidiksi ja että olen huono äiti ja varmasti tehnyt jotain väärin. Eli oma jaksaminen on aivan lopussa nyt ja keskusteluapu olisi tarpeen.

Up

Mun poika käy perheneuvolassa sen takia, että on liian hidas ja rauhallinen. Raskasta tääkin. En tiedä, saanko mitään apua perheneuvolasta, enemmän ne hoitaa mua kuin mun poikaa, koska oon niin rikki.

Hei, ehdottomasti on apua, ota vain yhteyttä! Jos vetoavat pitkiin jonoihin ym. niin pysyt vaan lujana ja sanot, että jaksaminen on nyt niin kovilla, apua on saatava. (Esim. meidät ekan käynnin jälkeen yritettiin käännyttää kun ei ollut parisuhdeongelmia, väittivät että eivät hoida lapsia vaan aikuisia. En hyväksynyt vastausta ja soitin uudestaan ja sain ajan eri työparille, jotka ottivatkin sitten asiamme omakseen monen vuoden ajaksi.)

Lapsi on päässyt penen kautta jatkotutkimuksiin (aluksi neuvolapsykologi, myöhemmin lastenpsykiatrian poliklinikka) ja toimintaterapiaan, tällä hetkellä ollaan mukana Ihmeelliset vuodet -vanhempainryhmässä jonka kanssa samaan aikaan toimii dinosauruskoulu lapsille. Kuten nro 2 kirjoitti, ei ole mitään taikasauvaa olemassa vaan ihan saadaan työkaluja arjessa jaksamiseen ja mm. siihen, miten lapsen hyvää käytöstä voi vahvistaa ja huonoa vähentää jne. Näitä ryhmiä järjestetään eri puolilla, kannattaa pyrkiä (tai johonkin vastaavaan, muitakin vanhemmuusryhmiä ym. on).

Mene siis ihmeessä juttelemaan, pene ei tee mitään huostaanottoja eikä siitä seuraa muutenkaan mitään koko elämän leimoja otsaan, vaan apua saat (jos vain jaksat itse vaatia, tulijoitahan sinne on koko ajan jonoksi asti). Tsemppiä tosi kovasti!

Nro 6 jatkaa, että kävivät penestä myös seuraamassa lasta päiväkodissa ja eskarissa antaen samalla myös keskustelutukea ja neuvoja pk:n henkilökunnalle. Meillä oli onni saada aivan älyttömän ihanat ja hyvin työnsä hoitavat ihmiset "käyttöömme" (toinen psykoterapeutti, toinen sosiaaliohjaaja) ja olen todella kokenut meidän saaneen apua heidän kauttaan. Viitosen tavoin mekin enemmän saimme keskusteluapua itsellemme, mutta penen ohjaamana ollaan siis päästy eteenpäin lisätutkimuksiin, ryhmiin ja terapioihin. Lapsi on nyt ekaluokkalainen ja mennyt monissa asioissa paljon eteenpäin, ennen kaikkea oma ymmärrys on lisääntynyt, mikä on auttanut jaksamista.

Jos tahtoo että lapsi huostaanotetaan...

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 13:03"]

Jos tahtoo että lapsi huostaanotetaan...

[/quote]

Pah ja pöh sanon minä, mihinkään huostasnoteta ilman perusteetonta syytä ha sitä ei ainakaan tämä ap.n kuvailema tapaus ole.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 13:03"]

Jos tahtoo että lapsi huostaanotetaan...

[/quote]

Lapsi voidaan huostaanottaa, jos perheneuvolan työntekijät havaitsevat hänen kotioloissaan jotakin niin vakavaa, että on peruste lastensuojeluilmoitukselle. Lastensuojeluilmoitus lapsesta voidaan tehdä päiväkodista, koulusta, naapurin toimesta, neuvolasta - ei siinä perheneuvolaa erityisesti tarvita. Perheneuvola on aivan eri asia ja paikka kuin lastensuojelu.

Meidän oli alkujaan hyvin vaikea saada apua mistään. Katsellaan ja ei tässä mitään. Päiväkoti ja muinoin koulukin välitti tietoa siitä miten ei todellakaan ollut asiat hyvin. Saanut tapella ja taistella, että saa edes jotain. Ja se jotain on ollut todella vähäistä. Alkuun saimme tukiperheen, jotta vanhemmat jaksaa. Ai autuus sitä 1 vapaa viikonloppu kuukaudessa. Toi helpotusta. Se muu puoli ja muun avun saaminen vaan takkusi. Lopulta tilanteemme räjähti siihen pisteesen, että lapsi kävi toisen vanhemman kimppuun. Silloin tuli aika äkisti jeesiä lastenspykan kautta. Osastojakso ja sitä kautta laitokseen asumaan. Ja se oli meidän vanhempien toive, että lapsi huostaanotetaan ja jää asumaan laitokseen.

Hanakasti vaan kerjäät sitä apua. Ja todellakin sitä saa kerjätä. Mikään perusasian saamin ei ole helppoa. Muutenkin, kun on raskasta niin saa vielä tapella, että saisi apua ja palveluita lapsele ja koko perheelle ajoissa.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 13:25"]

Meidän oli alkujaan hyvin vaikea saada apua mistään. Katsellaan ja ei tässä mitään. Päiväkoti ja muinoin koulukin välitti tietoa siitä miten ei todellakaan ollut asiat hyvin. Saanut tapella ja taistella, että saa edes jotain. Ja se jotain on ollut todella vähäistä. Alkuun saimme tukiperheen, jotta vanhemmat jaksaa. Ai autuus sitä 1 vapaa viikonloppu kuukaudessa. Toi helpotusta. Se muu puoli ja muun avun saaminen vaan takkusi. Lopulta tilanteemme räjähti siihen pisteesen, että lapsi kävi toisen vanhemman kimppuun. Silloin tuli aika äkisti jeesiä lastenspykan kautta. Osastojakso ja sitä kautta laitokseen asumaan. Ja se oli meidän vanhempien toive, että lapsi huostaanotetaan ja jää asumaan laitokseen.

Hanakasti vaan kerjäät sitä apua. Ja todellakin sitä saa kerjätä. Mikään perusasian saamin ei ole helppoa. Muutenkin, kun on raskasta niin saa vielä tapella, että saisi apua ja palveluita lapsele ja koko perheelle ajoissa.

[/quote]

Onpa kurja kuulla tällaisia tarinoita. Ensin ei tehdä mitään ja sitten yhden tappelun jälkeen laitetaan osastolle. Tasan ei näemmä käy tukipalvelut eri alueiden välillä.

Me saimme apua, lähetteen tutkimuksiin (paljon erilaisia ja terapiaa yms), tuo varmasti auttoi osaltaan, että lääkärin yms lausunnoilla lapsi pääsi koulussa pienryhmään. Ja on pärjännyt siellä hyvin. 

Jos oikeasti epäilet ylivilkkautta tai aistiherkkyyttä, niin kaikista järkevintä on se, että viet lapset lääkäriin ja pyydät lähetteen toimintaterapeutin ja neuropsykologin tutkimuksiin. Sillä se asia selviää, ei mitenkään muuten. Perheneuvola on paikka, jossa voivotellaan ja lässytetään vanhemmille, että jaksakaa. Ei siellä ymmärretä, että LAPSI tarvitsee tutkimuksia ja mahdollisesti kuntoutusta, ei suinkaan vanhemmat.

Nimin. Been there, done that.